Tänään on ollut Apsun ja Eeviksen, mummin ja papan päivä. Aamusta iltaan asti. Ja lapset eivät olleet illalla kotiin palautuessa väsyneitä, – heitä vienyt mummi taisi vähän olla.
Nallikari, Hugo-puisto, välipalaksi kesän ensimmäiset jäätelökioskitötteröt: siinä jäätelökioskin edessä läträttiin käsidesin kanssa, Apsu maistoi mummin mango-meloniajäätelöä (”ei hassumpaa”), istuskeltiin kioskin pöytien ääressä, eikä lapsilla ollut mitään tarvetta vältellä pöydän tai tuolien koskettelua, lähietäisyydellä kulki ihmisiä (joita Eevis katseli kiinnostuneempana kuin jäätelöään). Että sellaista korona-hygieniaa ja turvavälitouhua tänään.
Puistoissa sentään ei ollut ruuhkaa eikä lähikontakteja. Ja Eevis osoitti omaavansa patikka-ainesta pohkeissa: tepasteli pontevasti leikkipuiston reunalla olevalle isolle kukkulalle parikin kertaa, – vakaasti ja vauhdilla.
Lounas syötiin jo meidän keittiön ja käsipesujen turvallisessa maailmassa. Eeviksen pitkien päikkäreiden aikana me muut pihalla: hippaa, kukkien kastelua ja ihmettelyä, piilosilla, vesileikkeijä, muistipeliä. Apsu halusi (taas kerran) papan kanssa saunaan. Ohessa laitoin ”perinteisen” bologneseni hautumaan. Ja kyllä ruoka kahdelle touhukkaalle muksulle päivällisaikaan maistuikin. Ihan valtavat annokset pienet söivät.
Kesäpäivä parhaasta päästä.