Niitä näitä – Sivu 187 – Tuulestatemmattua

Suvisunnuntai Lapin luonnossa

Koska sääennusteessa luvattiin Koilliskairaan +30 C asteen hellettä tälle päivälle, mihin sitten jo puolelta päivin päästiinkin, lähdimme patikalle jo heti kahdeksan jälkeen. Tankavaaraan ajellessa katseltiin, että ilmassa on sellainen hellepäivän auer, joka yleensä on Välimeren maissa aamuisin. Kuin ohut usva. Eipä ole taidettu ennen täällä sellaista nähdä. Ja kunhan Pikku Tankavaaran huiputimme, oli lämmintä jo +25 C. Ihan tyven, mutta ei hiostava.

Eipä patikkapolulla juuri muita näkynyt, yksi valokuvaaja sentään tuli vastaan ihan loppuvaiheessa. Tankavaaran ”Kuukkeli”-reitti on hyvin kaksijakoinen: mennessä huipulle taivalletaan tiheässä metsässä, oksien ja kivien mykeltämällä polulla.

Tunturin laki on melko tasainen, siellä on rakkaa ja mustikkaa (siellä niitä oli nyt paljon, ja olivat jo aika kypsiäkin), vähän puita.

Ja sitten paluureitti on aika lyhyt lasku, kunnes eteen avautuu minun lempparisuo, Tankasuo.

Sen reunamilla oli hillojakin.

Mutta eihän mitään marjanpoimintareissua oltu aiottukaan, joten tepastelu jatkui. Loppureitillä on varmaan pari kilometriä pitkospuita, jotka olivat nyt tosi huonossa kunnossa, melkein vaarallista niillä askeltaa. Mutta kyllä patikointi kuitenkin maistui.

Möksällä sitten saunan lämmitystä ja ruoan laittoa. Tekaisinpan uudenlaisen pikaisen broilerkastikkeen pastalle. Haluatteko kuulla? – Kerron silti.

250 g maustamattomia broilersuikaleita
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
1 prk Creme Cuisine tilli-sitruuna
1 limen mehu
suolaa, pippuria
vettä

Kuumenna oliiviölhyä pannussa, lisää valkosipuli ja broileri. Ruskista pinta.
Mausta broiler, ja kaada limemehu päälle.
Lisää joukkoon ainakin puoli purkkia Creme Cuisinea, ehkä koko purkki jos pasta vaatii kastiketta. c
Anna hautua kymmenkunta minuuttia.
Maistuihan se pastan ja salaatin kanssa Myötätuulen terassilla lasillinen rose-viiniä seurana.

Tässä istuskellessa mietittiin, kuinka tammikuussa täällä ollessa terassin mittari jämähti -40 C asteeseen, alemmas siinä ei voi mennä. Tänään siis 70 astetta lämpimämpää. 70!! Ja näkymäkin on hieman erinäköinen.

Lappi Niitä näitä Valokuvaus

Aamuyön retkellä

Kello oli soimassa klo 4.00. Niin paljon kuitenkin odotin sitä, että nousin jo ennen puolta. Neljältä olin jo Kaunispäällä. Aurinko oli silloin jo näin korkealla!

Olinpa minäkin päättänyt, että koetan yökuvausta, kuten tuntuvat kaikki koulukaverini näinä päivinä tekevän. Ja nyt kun täällä on periaatteessa ihan huippumaisemat, – maisemiahan me kaikki 20 nyt kuvailemme. Ja oikeasti halusin nähdä, millainen on Saariselän kesäaamuyö. Olin ottanut mukaani purkkikahvia, sitä siemailin Kaunispään huipulla, ja mietin, mihin suuntaan kuvailisin, millä linssillä. Ja sitten melkein vieressä, melkein pelottavan lähellä on komea hirvas.

[Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.]

Se oli hyvin keskittynyt omaan aamiaiseensa, kunhan vain itsekseen mutusti heinää, ja juuri tämä kuvan hetkenä oli pieni tauko. Hirvaskin katsoi auringonnousua. Ja jatkoi taas syömistään. Odotin ja odotin, – olisikohan Pokemonien metsästäminen helpompaa. Siihen en muuten ryhdy. Olen ihan liian digi-ihminen muutenkin.

No niin, lopulta tämä – melkein mieltä osoittaen – käänsi minulle vain takalistonsa: ”Kuvaa sitä!”.

Kuvasin.

Jatkoin matkaa…

Lähdin ajelemaan muualle, mutta palasin parin tunnin jälkeen uudestaan Huipulle.
Silloin valo oli tällainen. Kuva kohti etelää. Tunturi on Kiilopää.

Siinä välissä ajelin Vuotsoon asti (40 km Saariselältä etelään). Siellä kuvauksellista oli Vuotson kanava, joka oli ihan tyven ja jonka rannalle oli yksi jos toinen asuntoasunto pysähtyt yöpymään. Asuntoautoja oli muuten paljon pitkin P-paikkoja, pikkuteitä, tunturien kupeessa.

Vuotsossa sitten aamuviideltä kävelin ja menin kävelysillalle…

Tästähän tulee kohta perinne: lauantaiaamun lenkki riippu/kävelysillalla.

Vuotson kanava yhdistää Lokan ja Porttipahdan tekojärvet (altaat), joiden rakentaminen aloitettiin jo 1960. Samaan aikaan ryhdyttiin suunnittelemaan myös Vuotson kanavaa ja pian alkoi senkin rakentaminen. Kanava valmistui kuitenkin vasta vuonna 1981. Lokan vedet juoksutetaan Porttipahdan altaaseen ja siitä edelleen Kitiseen.

Tänä aamuna näytti, ettei mitään juoksuteta mihinkään, eipä paljon virtaillut. Oli hiljaista, lämmintä, oli Lapin kesä.

Vuotsosta palasin yhden jos toisenkin suon reunan kautta, pikkuteitä ajelin, pysähtelin kuvaamaan… Mutta vähän pettynyt olin aamun valoon. Siis, että aurinko oli niin korkealla jo aamuviideltä, aamukuudelta, etten kuviin saanut aamun tuntua, vaikka kuinka yritin.

Neljä tuntia kierteilin, ja muistikortilla on pitkästi yli 200 otosta. Tulette vielä näkemään muutamia.

Mökille palatessani Pehtoori oli parhailleen herännyt, siinä sitten aamiaista nautimme.

Minulla päivä enemmän ja vähemmän unentarpeinen. Aamupäivällä torkahdin, iltapäivällä otin oikeat unoset. Lämpimässä, liki tyvenessä, edelleen täysin sääskettömässä kelissä puuhailtiin pihapiirissä. Pehtoori sai maalausprojektit loppuun, mie puuhailin pieniä, kaupassa käynti ja safkan teko ehkä merkittävimmät meriitit tälle päivälle. Kävin lähimetsässä etsimässä mustikoita (vähän) ja sieniä (ei ollenkaan), siivoilin ja sen sellaista kovin vaatimatonta. Kyllä se mökkiterassilla nuorten kanssa whatsappeillen sujuikin. Oikein yritin ´olla´.

Ja nythän saa mennä nukkumaan?

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Kotitunturissa

Hangasojan aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Jo aamulla tuntui, että meidän Hangasojan mökistä on tullut KESÄmökki. Tätä ei ole oikein koskaan tullut ajateltua kesämökkinä, aina vain Lapin mökkinä tai Hangasojan mökkinä. Mutta tänään täällä on ollut aika ajoin + 28 C, ilma on kuin linnunmaito, leppeä etelätuuli on vilvoittanut. Aamuseitsemältä istuskelin meidän mökin portailla ja ihmettelin, – taas sellainen pieni ja kiitollinen olo. Tuo ’pieni’ ei vaan koskaan konkretisoidu. 😉

Aamupäivän vietimme tunturissa. Patikointi vaan on niin mukavaa. Minä koetin myös maisema-sarjaa kuvata. Sadasta kuvasta muutama välttävä otos. Tässä yksi.

Mökille palattua notskilounas ja muita mökkijuttuja, kuten saunapuita, maalaamista, terassikalusteiden öljyämistä, vähän trimmeriä. Ikkunoiden ja saunan pesusta mainitsimme jotain sivulauseissa, mutta aihe vaiettiin aika pian kuin yhteisestä sopimuksesta olemattomaksi. Tulee päiviä, jolloin ei ole helle, jolloin ei voi istua mökkiterassilla laittelemassa kuvia, jolloin on oikein hyvä pestä ikkunoita ja saunaa. Tänään ei ollut se päivä.

Tänään oli patikkapäivä, ja perjantai. Ihan kuin olisi kolmas perjantai peräkkäin. Toissapäivänä viininmaistiaiset, eilen mökille tulo ja tänään oikeasti perjantai. Kaikissa noissa on perjantaielementtejä. Tämmöinen ei ole ollenkaan hassumpaa.

Klikkaa ihmeessä kuvat isommiksi! Laaja Lapinmaa vaatii kuvillekin tilaa. 😉

Iisakkipään reitille, tai oikeastaan sen viereen, on tehty uusi Auroraksi nimetty pieni ”city-patikka”, jonka mekin olemme jo useasti viimeisen vuoden aikana kävelleet (mm. Aapeli vaunuissa ja eksnaapurit tai VMP mukana) ja koko ajan on ollut EU-rahalla ”taukotupa” tekeillä, kovin verkkaista on rakentaminen ollut. Nyt se on avattu. Komea on. Ehkä ´tupa´ei ole se mitä tuosta ensimmäisenä käyttäisin.

Tepastelu jatkui kohti huippua.

Illansuussa oli aika oikealle ruualle. Ostettiin eilen Sodankylän Pohjantähti-kaupasta pannusiikoja (peled-siikoja Lokan altaasta). Enpä sellaisia ole ennen paistelllut, mutta jos suinkin mahdollista paistan mieluusti toistekin. Jukra, ne oli hyviä!

Ja viini? Black Tie is back. Alsacen Pinot grigio & riesling -viini oli myynnissä viime kesänä, kunnes äkkiä loppui. Nyt sitä taas saa. Sopi kala-aterialle ihan erinomaisen hyvin. Se on puolikuiva, mutta ei tee siitä yhtään huonoa ruokapöytäänkään.

Aurinko on vielä korkealla, se kuitenkin laskee horisontin taakse pariksi tunniksi. Yötöntä yötä ei enää alkuviikon jälkeen ole ollut. Mutta lämpö jatkunee, mistä olen kovin iloinen.

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Kurkkukeitto ja muuta hyvää

Kokkolan kurkkukeitoksi nimetyn kesäisen, kylmän keiton kehittelin saatuani Kokkolan Vanhankaupungin ravintolan kokilta tietää, mitä aineksia hänen keittoonsa kuului. Ainesmäärät oli siis laitettava ”mutu”-tuntumalla. Minun keittoni ei ollut saman näköistä kuin Kokkolassa, eikä saman makuistakaan, mutta aika lähelle. Ja hyvää oli, myös konossööriystävien mielestä. Tarjosin tätä eilen viininmaistiaisissa….

Kokkolan kurkkukeitto

3 kurkkua
pätkä inkivääriä raastettuna (vajaa ruokalusikallinen)
3 valkosipulin kynttä
1 limen raastettu kuori ja mehu
1 prk (1 dl) creme fraichea
1 prk (2 dl) ruokakermaa
3 rkl Creme Bounjour -tuorejuustoa (inkivääri-sitruunaruoho) Tätä ei ollut alkuperäisohjeessa, mutta minulla sattui olemaan kaapissa purkin loppu, joten laitoin joukkoon.
1 rkl kasvisfondia (tätäkään ei ollut alkuperäisessä ohjeessa)
tuoretta minttua

Raasta kurkku ja laita siivilään painon alle valumaan ”prässin alle yöksi”, sanoi kokki.Seuraavana päivänä lisää joukkoon inkivääri, valkosipuli ja lime ja hurauta Pamixilla (tai blendillä) sileäksi.

Juuri ennen tarjolle laittoa lisää creme fraiche, kerma, tuorejuusto ja fondi. Ja taas Pamixilla kuohkeaksi.

Eilen oli niin ihana helle, että laittelin vielä jäitä keittoon.

Kyllä tätä on varmasti kalaaseissa eturuokana. Muutenkin kuin juhliin tätä kannattaa tehdä; nyt kun kurkkukilo maksaa euron, tämä on erinomaisen edullistakin. Keiton kanssa oli tarjolla (Haaparannasta hankittua) leipää, skagenröraa, tunnbödia ja kutunjuustoa.

Pääruokana oli hiiligrillattua Perämeren lohta, salaattibuffa ja kermaviilikastiketta, jossa yrtit omasta maasta. Ja jälkkäriksi Omar Creme Brûlèe.

Lähes kaikki viinitkin oli Haaparannan Systemistä ostamiani. Italialaiset valkkarit (jopa Tommasin ja Masin) olivat vähän pettymys, mutta punaiset halvat, zinit saivat liki kiitettäviä arvosanoja. Erityisesti kannattaa muistaa 7 Deadly Zins.

Ihana kesäilta sujui leppoisesti höpötellen, pihalla ja Festassa vietimme hyvinkin viisi tuntia.

Kerhollemme on muodostunut sellainen tapa, että se kuka voittaa keväällä pidetyn Challengen, tarjoaa siinä palkinnoksi saamansa samppanjan kaikille sitten kun maistiaiset on hänen kotonaan. Pehtoorihan voitti kisan, mutta me vaihdoimme samppanjan toiseksi: tarjosimme alkuun Moet & Chandonin Ice Imperialin. Jääpalojen kera kuten kuuluu. Kyllähän sekin kapusi kiitettäviin pisteisiin.

Arvokas se on, mutta meitä on kymmenen (eilen tosin oli paikalla vain kahdeksan) maksajaa, joten lasillisen hinta on halvempi kuin ravintolassa huono cava. Nämä ”jääkuohuvat” ovat nyt kovasti in. Isot samppanjatalot tekevät niitä, ja myyvät paljon, ja Alkossakin on jo monta kuohuvaa (cavaa, proseccoa, etc). Kyllä tämmöisinä helteisinä päivinä ovat oivia aperitiiveja tai puutarhakutsujen sulostuttajia.

Minulla oli tavoitteena tehdä eilisestä maistelusta kouluun ”reppari” ~ kahdeksan kuvan sarja, reportaasi jostain tapahtumasta, kuvasarja, jolla on alku ja loppu. Oli vähän turhan kunnianhimoinen tavoite: kuvata, olla illan emäntä, maistelun järjestäjä ja osallistua ja nauttia. Sarjalle kun on paineita kovastikin sillä sen pitäisi olla yksi syyskuun näyttöön menevistä sarjoista. Ehkä … mutta luulenpa, että teen vielä toisen sarjan.

Tänään aamulla jätimme lenkit ja salit väliin, viimeisetkin eilisen lasit pesimme, kastelimme puutarhan kukat, pakkasimme viinien loput ja saamamme kukkakimput ja istahdimme autoon ja ajoimme helteiselle Hangasojalle.

Olipa poikkeuksellisen takkuava matka, paljon liikennettä, hidastelevia ulkomaalaisia, karavaanareita ja jotenkin malttamatonta odotusta mökille pääsystä. Se, että lähdettiin poikkeuksellisen myöhään (= klo 11), mahdollisti sen, että kävimme matkalla lounaalla.

Rovaniemellä on (Paistinkääntäjä-)ravintola Monte Rosa, jonka sisustus oli aika kasaria, mutta ruoka erinomaista. Otimme (taas) (gourmet)burgerit: kolme pientä burgeria. Nyhtöporo punasipulihillokkeen kanssa, lohiburgeri wasabimajoneesin kanssa ja naudanlihaburgeri savuBBQ-kastikkeen kanssa ja kaikissa ”hand-made” sämpylät. Ohessa oli erinomaisia ”ranskalaisia” (joita en kyllä juuri jaksanut syödä) ja tryffeli-majoneesia.

Koko matkan oli poikkeuksellisen kaunis keli, ihania, kesäisiä, satunnaisia pilviä, tyyni Ounasjoki, metsissä auringon siivilöitynyt valo,. .. Rollon jälkeen ajoi Pehtoori ja minä kuvasin: luontokuvaaja, joka räpsii auton ikkunan läpi. 😉

Ja entäs täällä! Voi kun tietäisitte!

Niitä näitä

Seinäjoen asuntomessuilta palattua

Seinäjoen asuntomessut? – Eipä ole kokemuksia asuntomessuista vuosikymmeneen, parit vapaa-ajanasuntomessut on aika lähimenneisyydessä koettu, mutta kun kaivelee menneistä muistoja, niin tuntuma oli, että pohojalaaset olivat tehneet komiat, pareet kuin monilla muilla. Homma toimi, eikä käynyt ahtaaksi missään vaiheessa. Jonotella ei juuri tarvinnut. Saimmepa syödyksi erinomaisen lounaankin, kun messualueella oli oikein ala carte -ravintola.

Päällisin puolin näytti, että oli pohjalaistaloja ja paljon leikkimökkejä (alla). Talojen hinnat, koot ja sisustukset vaihtelivat: 700 000 euron Tango-talo oli mieletön ja sitten oli ihan mukavan näköinen talo 300 000 euroa.

Talon koosta riippumatta sisustukset olivat paljolti musta-valkoisia, ja/tai harmaita. Eipä kovin värikkäitä huusholleja ollut tehty.

Kattojen valaisu oli uudenlaista. Paneeleja ja listoja, mitkä tekivät valaistuksesta viihtyisää. Ehkä jotain sellaista mekin mahdollisen eteisen remontin aikana sovellamme. Kadehdittavan hienoja säilytystiloja ja -ratkaisuja. Koko seinän kokoisia ikkunoita oli monessa talossa, mikä oli ainakin minulle uusi juttu.

Jonkinlainen trendi oli myös se, että keittiö, olohone ja ruokailutila olivat yhtä avointa tilaa. Kauniin ja avaran näköistä, kyllä, mutta … ei ainakaan meidän kotiin sopisi. Paitsi, että Festassa on keittiö ja iso ruokapöytä samassa tilassa. 😉 Mutta siellä on sentään sellainen seinäke näköesteenä minun hieman epäjärjestykselliseen sapuskan tekoon.

Asuntomessuilla meillä ei ollut mitään suuria linjoja tarkasteltavana, pikkujuttuja bongasimme. Ja yksi niistä oli Duster-mattoteline. Vähän kuin Oskarin orsi potenssiin kymmenen.

Sepä päätettiin mökille tilatakin. Siivoukseen liittyvät jutut olivat varsinkin Pehtoorilla aika tiuhaan mielessä; minä kun menin ihastelemaan ja ääneen miettimään jotain uudenlaista sisustus- tai valojuttua oli Pehtoorin kommentti: ”Vaikea puhdistaa” tai ”Lika näkyy nopeasti” tai ”Kuka pystyy tuon pesämään?” No joka tapauksessa tuuletustelineen mökille tilasin.

Tässä alla yksi juttu, josta on ollut puhetta pitkään, ei vain ole löytynyt toimittajaa/tekijää. Nyt löytyi, molemmat pidimme tästä. Festan ”henkilökunnan” oven päälle tuosta sovellus. Portiikki on se firma, josta noita voi tilata.

Yksi teema, jota messuilla tarkastelin, oli valokuvien käyttö sisustuksessa.

Niitä ja muita kuvia messuilta olen koonnut kuvakansioon, joka on TÄÄLLÄ. Siellä on myös kuvia Etelä-Pohjanmaalta ja Kokkolasta. Olen tänään muokkaillut ja valinnut ihan teitä varten, joten olkaa hyvät.

~~~~~~~~~~~~~~

PS. Tytär on palannut turvallisesti Suomeen.

Niitä näitä Ruoka ja viini Vanhemmuus

Pohojanmaalla vol. II

Mistähän aloittaisin? – Ehkä siitä, että alan vanhemmiten ja maailmanpoliittisen tilanteen ”näin ollen” yhä enemmän kannattaa kotimaanmatkailua. Miksikö?

Tästä tulee nyt pitkä, … mutta tämä on tärkeä. Monella tapaa.

Eilen olimme koko pitkän iltapäivän asuntomessuilla Seinäjoella. Huomenna on aika tehdä postaus messukokemuksista, ja laitella paljon kuvia. Lähdimme messualueelta joskus neljän jälkeen, joten totesimme, että Tuuri ja sen kyläkauppa eivät ole meitä varten, vaan että käymme katselemassa Seinäjoen keskustaa ja Aalto-keskusta, piipahdamme kaupassa ja lähdemme sitten kohti Isoakyröä, jossa ystävät meitä odottivat. Kuten vakilukijat tietävät VMP on ollut meidän mökillä usein, ja he ovat usein kutsuneet meitä käymään heidän kesäpaikallaan Isossakyrössä: nyt me teimme sen ja ajelimme Kyrönjokivarteen.

Mutta ensin siis vietimme päivän Seinäjoella, jossa messualueelta ajelimme kohti Aalto-keskusta katsomaan ”Lakeuden ristin”. Se on ”aaltomaisuudessaan” vaikuttava. Kirkko ei ehkä ulospäin sykähdytä, mutta sen interiööri on pelkistyksessään kaunis. Ja kellotapuli, kaikkine 65 metreineen! Olihan se hissillä ylös mentävä.

[Kuvat suurenevat klikkaamalla.]

Korkeuksista katselimme, ja vielä kerran totesimme, että Seinäjoki on paljon isompi kuin olimme ajatelleet.

Sitten ajelimme kohti Isoakyröä. Yhtäkkiä tien varressa hoksaamme: komeaakin komeampi kirkko! Niitähän meillä toki on ollut tapana kiertää ja kun kerran oli aikaa… Siispä pysähdyimme.

Ylistaron 1800-luvun puolivälissä rakennettu kirkko, jossa on lehtereitä kahdessa kerroksessa, oli komeaa katseltavaa. Toki olimme jo tähän mennessä oppineet että näillä main tämä komeus ja ”paree ku grannissa” -asenne on kohtuullisen vahva. 😉

Sehän nyt näkyi siinäkin, että jopa virsikirjoooooosa on ”isompitekstinen” ladonta.

Kirkkomaalla halusin tietysti käydä. Hiekkahaudat ja melkoinen pröystäily (hautausmaallakin!!!) olivat silmiinpistäviä.

Kuuden jälkeen olimme Isossakyrössä. Olipa mukava. Näiden ihmisten kanssa ei ole vaikeaa, ei Hangasojalla, Kataloniassa, Isossakyrössä, Kitzbühelissä, Rantapellossa, Kreikassa, Värtössä tai ei missään. Ei ollut vaikeaa edes Pohojanmaalla, vaikka kyllähän sitä karjalais-lounaissuomalaiset saatikka pohjoispohjanmaalaiset itsensä pohojaalaisessa miljöössä itsensä pieneksi tuntevat. 😉 Opimme aika paljon paikallisesta mentaliteetista… 😉

Puutarhan katselimme, asettauduimme, iltapalalle istahdimme, tuliaisviinit nautimme, kuuntelimme Suomen suven rankahkoa sadetta, höpöttelimme liki puolille öin, ja sitten juuri ennen nukkumaan menoa uutisista tuli tieto ”Turkissa vallankumous”. Eikä mennyt montaa minuuttia, kun tajusin, että tytär on vielä Houstonissa, ja hänellä on maanantaina lento (Turkish Airways) Houston – Istanbul – Helsinki.

Lapselle tekstari: ”Entäs jos palaisittekin toista kautta?” Sen jälkeen paljon tekstareita, ja yhden aikaan yöllä luettuani nettiuutisia ja viesteiltyämme nukahdin ”kyllä tämä tästä”.

Heräilen puolen tunnin välein, katselen luuria. Ennen kolmea (Houstonissa klo 23) tyär viesteilee, että ovat ostaneet uudet liput, eivät lennä Istanbuliin. Nukahdan levollisena, mutta levottomaan uneen. … Jossain välissä tajuan, että tyär on yrittänyt soittaa, monta kertaa… Ei ole luottokortilla limitiä ostaa lippuja… en saa yhteyttä, valvon, mietin, huolestun, pelkään maailmaa, terroristeja, ajattelen (minä joka rakastan matkustamista!), että merta edemmäs ei kannata lähteä. Mietin, mihin maailma on menossa, millainen maailma on silloin kun Aapeli on nuori?

Nukahdan taas… Aamuseitsemältä tyttäreltä tulee viesti, että lennot ´Houston – NY – Reykjavik – Helsinki´ on varattu. Olen niin helpottunut … Helpottunut vaikka aamu-uutisten kuvat Istanbulista kertovat, että Euroopassa(kaan) ei ole rauha. Mietin, mihin kannattaa lähteä…

Silti. Nautimme aamiaisen, eikä sada. Olisimme Pehtoorin kanssa olleet valmiita lähtemaan kohti Oulua, mutta ystävät – onneksi – veivät meidät kävelylle. Olihan käytävä katsomassa – liki, – melkein pihalla oleva Napuen taistelutanner. Isonvihan alkuna voidaan pitää Napuen taistlua (19.2.1714), joka käytiin Isossakyrössä juuri ´tässä´. [Ginihän on väistämättä hyvää. Jos ginistä pitää. Minä pidän. Jos on juotava väkeviä, niin sitten giniä, ja jos on juotava giniä, niin sitten Napue-giniä.]

Muistomerkillä kuten liki sen kupeessa olevan ”Kyrö Distellery Companyn” pihalla kävelimme, ylitimme Perttilän sillan, joka on Suomen vanhin (1909) riippusilta, ihailimme Kyrönjokivartta ja mittaamattoman laajaa maisemaa.

Sillan tolpassa on mainio varoitus ”Juostenajo kielletty”.

(kaikki kuvat kannattaa klikata isommaksi.)

Ajelimme vielä Orisbergin kartanon maille. Sen kappelin ja kellotapulin kävimme katsastamassa, – ei muuten ole mikä tahansa ”takahikiän” pikku kappeli: on Engelin piirtämä. Orisbergin kartano on Etelä-Pohjanmaan ainoa herraskartano. Se on perustettu jo 1600-luvun lopulla, jolloin alueelle tuli (hollantilaisten) perustama ruukki. Nyt paikalla on aika laajamittaiselta näyttävää maataloutta harjoittava kartano, linna oikeastaan. Hieno paikka oli se.

Ennen puoltapäivää lähdimme kohti kotia. Isonkyrön kirkossa kävimme. Siellä oli – valitettavasti – gospel-konsertin harjoitukset, mutta kyllä me silti pääsimme sakastiin katsomaan Pyhää Lauria. Komea keskiaikainen kirkkohan se on…. Kuvasaldo sieltä tänään noin 30.

Koskapa ei ollut kiire päätimme mennä vielä syömään hyvän lounaan. Surffailin Pehtoorin ajaessa, ja valituksi tuli Fäboda Cafe Kitchen. Parhaalla tahdollakaan ei voi väittää sijaintia keskeiseksi, mutta kyllä se 10 km kannatti merenrantaan ajaa. Sitä paitsi hampurilaiset olivat gourmetia, eivät todellakaan mitään fast foodia (puolisen tuntia odoteltiin, mutta kannatti.)

Kaksi yötä pois kotoa, varsinkin kun sää suosi, tai siis ei satanut, oli oikein mukava.

Huomenna asuntomessuraportti. ; )

Niitä näitä

Pohojanmaalle

Nyt Isokyrö. Mutta palataanpa vielä eiliseen.

Koska Villa Carleborgiin ei voinut majoittua ennen kuin viideltä, veimme vain auton hostellin pihalle, ja lähdimme kävellen kohti aurinkoisen Kokkolan vanhaa kaupunkia, Neristania.

Kovin oli hiljaista, mutta kuinka ollakkaan, törmättiinpä yhteen opiskelijaani. Tietysti. 😉 Etsimme Zinna-sisustusliikettä, jossa edellisellä Kokkolan retkelläni (toissa kesän kesäkuvarundilla) kävin, ja johon tykästyin. Nyt toivoin löytäväni kaitaliinat Festaan, ehkä ison Pappelina-maton, senkin Festaan, mutta liike oli muuttanut, pienempiin tiloihin, joten valikoimakin oli pienentynyt. Eipä siis mitään ostoksia.

Seuraava kohde oli Cupla-samppanjakioski. 😀 Viehättävä sisäpiha, jossa tarjoillaan laseittain samppanjaa. Philponnat on ollut suosikki ennenkin. Eikä menettänyt suosikkiasemaansa eilenkään.

Sitten kiertlemäään vanhan kaupungin idyllisiä katuja. Tuli mieleen viime elokuun Naantalin kävelykierrokset. Auringossa Kokkolan melkoisen laaja vanha kaupunki on kyllä viehättävä. Teen kuvista kansion kunhan kotiudumme.

Kävimme vielä Olivette-putiikissa. Tuliaisia kesävierailulle. Ja tässä taas muistui mieleeni se vanha herkkuputiikki -haaveeni, josta en vieläkään ole täällä kertonut tarkemmin. Mutta otanpa nyt piakkoin asiakseni siitä kertoa… Mutta Olivette on siis kyllä ehdottomasti käynnin väärti.

Oli aika majoittua, hetki huilata Carleborgissa, ladata päivän kuvasaalis ja valita blogattavaksi, mutta mitä ihmettä!! USB-portit rikki!!! Ei onnistunut, argh. Siispä eilisessa postauksessa vain kännyräpsyjä.

Carleborg?

Vanha nahkatehtailijan villasta tehty hostelli, joka on vähän degeneroitunut, virttinyt, ei turhan kliininen, mutta viehtättävä. Ehkä puolentusinaa huonetta koko hostellissa. Yhteisvessa ja keittiö. Meidän huone ”Pitsi” oli iso ja katto korkealla. Ihana ikkunasyvennys, hyvät sängyt. Mutta voi kuinka siellä oli kuuma! Ei mitään ilmastointia. Ja iltapäivän huoneeseen paistanut aurinko ja +25 C asteen lämpö takasivat että yö oli kuuma. 😉

Huilaushetken jälkeen lähdimme vielä takaisin Neristaniin. Vanhankaupungin ravintola on rotissöörien kilpipaikka, joka viimeksi jäi kokematta, mutta nyt. Mitä viehättävin ravintolarakennus, sisustuksesta tuli vähän mieleen ”meidän” Maikkula. Ruokalista oli lupaava. Päädyimme seuraaviin: kurkkukeittoa, ”Päivän lähiruoka”, joka oli Alavetelin naudanliharibejä, ja jälkkäriksi artesaanijäätelöä (mustikka-valkosuklaa).

Kurkkukeitto on tosi, tosi hyvää, raikasta, täyteläistä. Ja kun sitä tarjoilijalle kehuin, tuli pian kokki kertomaan reseptin! Teen kotona pikimmiten, kerron sitten. Ja kuvia on! MUTTA! Siis lisää tulee myöhemmin.

Ribsit olivat ihania, voimallinen kastike sopi hyvin. Jälkkäri oli kaunis kuin koru, mutta jätski jäi vähän vaatimattomaksi.

Mutta kaikkinensa kun yksi syy Kokkolaan matkaamiselle oli nimenomaan Vanhankaupungin ravintola, ei tullut pettymystä, päinvastoin.

Carleborgin 89 euron yöpymishintaan ei kuulunut aamiainen, joten lähdimme torille aamukahville ja croissanteille. Oli kylmä (+ 16 C). Piipahdimme vielä ystävien luona kesäpaikallaan, joka on melkein Kokkolan keskustassa. Sitten kohti Seinäjokea ja asuntomessuja.

Olimme reilusti ennen puoltapäivää perillä, ja reilu neljä tuntia vaeltelimme. Kuva- ja muuta raporttia tulee myöhemmin.

Etelä-Pohjanmaata on koettu, – – paljon nähty. Kirjeenvaihtajanne jatkaa huomenna…

Niitä näitä

Etelään lomalle

Onhan tästä puhuttu. Aiottu, kierrelty ja kaarreltu.

Nyt se on tehty: olemme Kokkolassa. Lähdimme aamupäivällä, pienessä uhkaavan sateen varjossa.

Matkalla kävimme Limingan Arboretumissa, Pehtoorille ensimmäinen kerta, minulle toinen, se on hieno. Palaan asiaan kuvien kera ensi viikolla. Jatkoimme matkaa kohti Kokkolaa. Matkalla aamupäiväkahvin ja pienen lounaan aika: olimme saaneet vinkin että Kalajoella on Ouluntien varressa kelpo Cafe & Wine Bar.

Ei ollut vielä viinin aika, mutta olihan siellä pienen paikkakunnan ostarin ”kuppilaksi” ihan huippu tiski ja erinomaista oli kahvi.

Matka jatkui kohti Kokkolaa, josta yösijaksi olin varannut Villa Carleborg -hostellista. Onhan tämä ihan excellent … tai noh… palaan asiaan. Joka tapauksessa aina voittaa S-ryhmän etc. ketjujen yösijat.

Olen ottanut tänään noin 200 kuvaa, voi että harmittaa, etten niitä tänne (vain kännykuvia liitellyt) saa liitetyksi. Odotelkaahan huomenna tai viimeistään lauantaina, niin liittelen paljon lisää. Mutta se, mitä yritän sanoa on, että kannattaa lähteä lomalle etelään, Kokkolaan.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Haaparannan tuliaisia

Lapsuudesta asti olen tottunut siihen, että ruokapöydässä on satunnaisesti jotain Haaparannasta roudattua. Lapsuudessani isä toi tilausajomatkoilta voita, Kellogseja, ”keltasta mehua”, TOY-purkkaa ja saippuakuplapulloja, joita ei vielä 1960-luvulla Suomessa oltu nähtykään ja kerran sain Penol-tussit. Se taisi olla kun oltiin perheen kanssa käymässä…

Ajokortin saatua käytiin joskus – tosi harvoin tosin – ajelemassa Haapiskella, ja sitten kun 1983 sain onnikkakortin, ajelin koko kesän ja pitkälle syksyyn melkein kerran viikossa eläkeläisreissuja, ”rasvareissuja” (2½ kg margariinia + 2½ kg voita, näkkärilevy, 10 kg sokeria, kannu mehua ja ja purkki mansikkahilloa oli vakio-ostokset) Ruotsin puolelle.

Keminmaan historia -projekti oli seuraava vaihe, jolloin Haaparannalle tuli helposti ajeltua. Kerran kuussa kävin Kemissä ja Keminmaassa arkistossa ja toin kotiin rasvat ja mehut, ”pororieskaa” ja lapsille lauantaikarkit. Myös väitöskirjaprojekti vei usein niin lähelle länsirajaa, että ihan säästösyistä (mm. kannatti käydä siellä tankkaamassa) ajelin Tornionjoen länsipuolelle. Tässä vaiheessa alkoi myös Systembolagetin tarjonta kiinnostaa. Ja joskus ajeltiin mökille tai mökiltä Haaparannan kautta.

Ja nyt on sitten pian vuoden kestäneiden valokuvausopintojen myötä tullut vähintään kerran kuussa käytyä Haaparannan kaupoissa.

Mitäkö sieltä ostan? – Minun ostokseni ovat yleensä Ica Maxista tai Coopista ja sitten Systemistä.

Kannattaa klikata kuvat isommiksi.
Sattuipa viime perjantaina kaunis Volkkari,
ja vielä passelin värinen, olemaan ICAn edessä parkissa.

Paitsi että ostan opiskelijaboksiin aamiaiset ja iltapalaksi jotain, niin sitten kotiin tuomisia myös. Enimmäkseen ostan jotain sellaista, mitä Suomesta ei saa; en siis osta niinkään halvemman hinnan takia, paitsi viinejä. Pororieskaa ostan aina tuollaisen ison pussillisen, muutaman otan meille, ja loput nuorelle parille. Ruotsalainen omenahillo on ainoa oikea italialaiseen suklaakakkuun, ja pannarin kanssa. Jollei ole lakkahilloa. Vihreitä lasagnelevyjä ja erilaisia erikoisnäkkäreitä ei Oulusta juuri löydy, siksi niitäkin joskus tuon.

Ehdoton ostos ovat juustot. Västerbottenia ostan usein, ja sitten (norjalaista) kutunjuustoa ja ehdottomia ovat Kavlin sulatejuustotuubit. Näistä on moni alkuruoka saanut ovat viimeistellyt ulkonäkönsä, tuulihattu täytteensä, ruissipsit nokareen koristukseksi. Moneen on niistä…

Viime viikonloppuna kävin myös Candy Worldissa (liekö se on Pohjoismaiden suurin karkkikauppa? – Taitaa olla) hankkimassa kesän juhliin vaahtokarkkeja. Ja sitten Reese´s! Oli tullut tuollaisia pussissa olevia pieniä… Ajattelin, että sopivat jälkkärilautaselle yhdeksi ”komponentiksi” ja ovathan ne hyviä sellaisenaan päivällisen jälkeen jääneen punaviinitilkan kanssa.

Haaparannasta-2

Candy World on siinä Ikean ”takana”. Samassa kompleksissa on myös Iittala Outlet, Hemtex, Intersportin Outlet… ja ties mitä. Niissä en ole tullut koskaan käyneeksi. Sen sijaan Partioaitan ja Fjällrävenin Outlet ja Coopin yhteydessä oleva Haglöfs Outlet on tullut tsekattua, mutta eipä ole hakemaani niistä kohdalle sattunut.

Kuvassa yllä näkyy yksi monista nuuskakaupoista, joita Haaparannalla on kai puolenkymmentä. Ja ne on isoja.

Trafiikkia niiden liepeillä on: ison kassin kanssa – enimmäkseen nuoret miehet – noista näyttävät ulostulevan.

Ja System? – Sieltä tuon samppanjaa ja amaroneja. Viinikerholle, viemisiksi, juhliin. Alkossa Tommasin Amarone maksaa neljäkymppiä, Systemissä sen saa kympin halvemmalla. Sama koskee samppanjoita.

Ja sitten tuon tietysti viinejä meidän viikonlopun ruokapöytään: eniten on Zinfandel-rypäleestä tehtyjä viinejä tullut nautittua. Niitä kun Haaparannan aika pienessä liikkeessä on suhteellisesti kaikkein eniten. Ne on hyviä ja monet maksavat alle 100 kruunua pullo.

Tietysti IKEA, ja Haaparannasta muutaman kymmenen kilometriä pohjoiseen, Korpikylässä oleva Butiken på Landet ovat olleet Haaparannan reissujen perusteluissa mukana.

Haaparannalla en tiedä oikein hyviä ruokapaikkoja yhtäkään, konditoria keskustassa on oivallinen, mutta Ruotsin puolen Kukkolankoskelle kannattaa kesällä ajella, ja Torniossa on hyvä kiinalainen (Golden Flower) ja hotelli Olofin alakerrassa Ofelia. Torniossa on Aineen taidemuseo ja Rantakatu mukavia paikkoja kävellä, ja Alatornion kirkko tutustumisen arvoinen.

Siispä miten olisi pieni shoppailu- ja turistimatka Perämeren pohjukkaan?

Niitä näitä VAT

Juhlasta juhlaan

Viikonlopun ”jälkitöitä” vielä tänään.

Luokkakokouksessa otin pitkälti yli 200 kuvaa, joista perkasin enemmän kuin puolet pois ja loput muokkailin ja laittelin luokkakavereille nettiin kansioon. Ja sitten tein myös koulua varten kaksi kansiota: reppari (reportaasi) luokkakokouksesta sekä henkilökuvia. Näitä vastaavia muut tekivät ja analysoivat lauantaina ja eilen Torniossa kun minä lintsasin. Sain siis suorittaa koulutehtävät soveltaen etänä. Josko kiinnostaa, niin nekin ovat VAT-kansiossani KLIKS

Kauniista säästä huolimatta iso osa päivästä eilen ja tänään mennyt koneella… Aamupäivän kauppa- ja Caritas-reissun jälkeen menin kuitenkin Pehtoorin kanssa puutarhahommiin. Aivan kesällehän se tuntui. Taas viriteltiin ajatusta pienestä kesälomamatkasta, – ehkä Pohjanmaalle päin. Seinäjoella olisi asuntomessut, Kokkolassa vanhassa kaupungissa paljon mukavia paikkoja jossa olisi mukava piipahtaa, Tuurissa ei olla käyty koskaan, Lapuan haluaisin nähdä, ystävien kesäpaikkakin olisi sillä suunnalla, mutta kun sitten katselimme säätiedotusta, niin siellä suunnalla ei oikein hyvälle lähipäivien kelit näytä.

Nyt on aika aloittaa seuraavien juhlien valmistelu: kalaasikutsut lähtevät huomenna.