Reija

Juhlan aika tänä tiistaina

Tänään aika ikkunanpesupäivälliselle. Vai oliko se sittenkin pre-hääpäivädinner?

Joku säänhaltija, tai mikä lie, oli tänään suosiollinen: tein varauksen ravintola Uleåborgiin juurikin tälle päivälle; toinen vaihtoehto oli huominen [luvattu sadetta ja ties mitä]. Tämä päivä oli hyvä valinta. Oli niiiiiin kaunis ilta, vielä äsken palatessa ihailin vaakasuoran paistavan kauniin elokuisen valon lempeyttä, pehmeyttä, – ja kuitenkin valoa! Vielä sitä on.

Alkuillaksi meillä oli varaus Uleåborgiin. Ties kuinka mones kerta kun sinne hankkiuduimme viettämään iltaa teemalla ”ikkunanpesu hoidettu” tai hääpäivä tai … jotain. Kerran kesässä olemme toinen toistamme siellä ruoan ääressä hemmotelleet, palkinneet, kotikaupungissa gourmertia nauttineet – milloin milläkin teko- tai oikealla syyllä hankkiutuneet hyvin syömään.

Tänään sen aika. Ja kuten sanottu: illan sää hemmotteli.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Minulla salaatti käsin kuorituista katkaravuista ja kesäkauden kasviksista, cayennemajoneesia [majo teki annoksesta gourmet-ruoan], ja

Pehtoorille ”Vitello champignon” – vasikanfileetä, herkkusieni-lehtipersiljakreemiä. Hyvälle näytti sekin. Pikkuisen olin kade sen kanssa tarjoillusta Sartorin Amaronesta.

No mutta, entäs suosituksesta valitsemamme viini? Annoimme ammattilaisten valita: siitä huolimatta, että en ole Sauvignon Blancin ylin ystävä, siitä huolimatta, että ko. ravintolassa meidän makumme aika hyvin jo osataan haarukoida, – otimme kuin otimmekin vastaan pullollisen Pouilly-Fume -viiniä. Ja sehän sopi kuhan oheen, katkojen oheen. Se sopi oikein hyvin.

Alkuruokien jälkeen valinnat tämmöisiä:

Kalaa (rapeaksi paistettua kuhaa!!) Suomen vesistä päivän reseptin mukaan

Jälkkäriksi basilikajäätelöä ja mansikkafinancier, sitruunakastiketta.

Puhtaat ikkunat, vuosikymmeniä aviossa, lämmin sää, hyvä ruoka. perinteet, Oulu. yhteinen harrastus, yhteinen kaikki.

Hyvä ruoka, ainahan siitä tulee hyvä mieli.

Niitä näitä Oulu

Taas kotikaupunkia ihastelemassa

Toppilansalmessa on tänä kesänä ”majaillut” yksinäinen Blacklady-purjelaiva. Mukavasti menneen maailman tuntua tuo vanhaan satamaan. Hiljaista oli kulkiessa, ja merikin melkein tyyni.

Salmen toisella puolella rakennuskanta vain kasvaa.

Jatkoin merta kohti, – hyvin hiljalleen kuljin tänään. Joutsenia oli Hietasaaren rannassa, ja uusi siirtolapuutarha-alue muutamassa kuukaudessa edennyt ihan hurjasti. Tulee mukavan näköinen alue. Kierros muillakin pikkuteillä näytti että rakentamista on jos jonkinlaista…

Mutkien kautta lounaskahville Kiikkusaaren kahvilaan ja ruusuja katsomaan. Vielä kukkivat.

Hupisaarilla tykkään edelleen ehkä eniten tuosta kohdasta, jossa on ympyrä (sekä banneri- että artikkelikuvassa). Tykkään vaikka siihen ei kunnolla näy edes vettä, ei jokisuistoa, ei suihkuja, ei Kallisenojaa, ei ollenkaan veden äärellä. Silti viehättää.

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Keittiökokemuksia

Kesää, syksyä, kesää, syksyä. Siis syyskesän päivä tänään.

Enpä ole ehkä koskaan kastunut pyörälenkillä niin totaalisesti kuin tänään käydessäni Virpiniemessä tekemässä sen mitä pari vuotta aiemminkin. Mennessä kylmä, ja palatessa märkä. En nytkään jäänyt kiinni. 🙂 Onpahan mökille viemisiä. Mutta olinhan likomärkä kotiin palatessa, luotan siihen etten vilustunut, vaikka melkein horkassa olinkin.

Tämän rikollisen toimintani lisäksi ei muuta mainittavaa.

Toissapäivänä taisin postauksessani luvata vielä palaavani sen illan menuun. Vinkkien arvoista on

Sun flower -jätskiä, jota olen tänä kesänä syönyt ihan luvattoman usein, on myös purkissa, ei ainoastaan tikkujätskinä. Ja se sopii hillojen kanssa todella hyvin. Eikä tarvitse hilloja, ei tarvitse mitään muuta kuin lusikan: suoraan purkista! Oi, että!
Nyt on kaupoissa juuripersiljaa. Ihan hurjan hyvää taas kerran.
Ferrari. Koska meidän Gruppo San Lorenzo -poppoomme tuli Toscanan-viikolla nauttineeksi eräänkin kuohuviinipullollisen, ja nimenomaan Ferraria, oli luontevaa, että tarjosin perjantaina minikalaaseissa aperitiiviksi Ferraria. Enkä mitä tahansa Ferraria, vaan Vävyltä joululahjaksi saamani vuoden 2016 Perle-versiota. Tiedä häntä, mistä hän oli moisen tilannut, Alkossa sitä ei ainakaan nyt ole. Tätä me nautimme myös viime kesänä Lombardiassa, joten muistoja sieltäkin. Muutamia muita Ferrarin talon kuohuvia toki on Alkossa, eikä niissäkään mitään vikaa. Jos kohdalle sattuu kannattaa muistaa talo varteenotettavana kokeiltavana. Kuten muikeista ilmeistämme on hoksattavissa, olimme mielissämme jo avatessa… 😀

Saaristolaislautasista olen höpötellyt kohta kuukauden verran, – tässä kuva siitä, kuinka monimutkaista sellaisen kokoaminen on. 🙂

Ja tällä kertaa en edes keittänyt perunoita, sillä oli tuoretta home-made saaristolaisleipää, jolle kaikki (no ehkä pastisscampit eivät tarvitse leipää, eivätkä mitään muutakaan seurakseen) lautasella oleva on mitä mainion makupari. Helppoa ja hyvää. Leivän ohje on täällä. Tällä kertaa käytin leipätaikinassa vaaleaa siirappia, ja sehän olikin hyvä. Ei tule ihan niin paksua ja tummaa leivästä.

Ja tällä kertaa onnistuin saamaan tattirisoton pinnalle sienikoristeet kunnolla rapeiksi! Voisi joskus koettaa tehdä tuollaisia ihan vaan erikseen alkuruokalautaselle. Olivat hyviä.

Pakastetut viipaleet on sulatettava ja kuivattava mahdollisimman hyvin, ja sitten paistettava suolattuna tosi kuumalla pannulla, reilussa voissa ja nopeasti. Saivat kiitosta.

Yleensäkin tykkään tehdä risoton ”maku-raaka-aineen” (= sienet, parsa, äyriäiset, porolastut, porkkanat etc.) etukäteen kypsäksi ja lisätä sitten vasta lopuksi kypsään risottoon. Näin ei tule sakeaa mössöä, vaan maut säilyttävät omat makunsa ja arominsa puhtaina ja pureksittavina.

Historiaa Niitä näitä

Yhtenä iltana – kahdestoista elokuuta

Kahdestoista elokuuta. Onko siinä jotain, mitä pitäisi muistaa?

Se on muutamien ystävieni, veljeni ja mieheni syntymäpäivien välissä, siis onko se vain ”välipäivä”?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Mutta ehkäpä se onkin myös päivä, joka oikeastaan vieläkin määrittää meidän suomalaisten elämää. Ehkä se kertoo niistä eroista, joita meillä on, saatikka siitä, jollaisia erot olivat pari vuosisataa taaksepäin eläneiden Suomenniemen asukkaiden elämänmenossa, elinkeinoissa, ruokakulttuurissa ja etnisyydessäkin. Tasan 700 vuotta sitten Suomelle piirrettiin itäraja, joka on sittemmin useaankin kertaa vedetty uudelleen. Sodissa ja rauhoissa. Raja on ollut kuin veteen piirretty viiva: ei kiveen hakattu.

Kahdestoista elokuuta vuonna 1323 vedettiin itäisen ja läntisen Suomen raja: Pähkinäsaaressa (siellä aika lähellä minun äidin puolen sukujuuriani, Kannaksen Karjalassa, Laatokan etelärannan saaressa) tehtiin rajanveto, joka vaikutti Suomen asutushistoriaan ja tietysti rajanvetoon suhteessa itäiseen naapuriin (se oli silloinen Ruotsin ja Novgorodin välinen raja, Suomen itäraja, nyk. Suomen ja Venäjän raja). Se oli tulosta vuosisataisesta (asutus)kehityksestä ja se vaikutti väestölliseen, kielelliseen ja kulttuuriseen elämään.

Opiskekeluaikojeni oppiaineeni professori, sittemmin melkein vuosikymmenen ajan myös esimieheni, tutki itärajan historiaa, kirjoittipa hän kirjankin ”Suomen itärajan synty”, joten tämä on minulle henk.koht. aika läheinen juttu. Melkein lähihistoriaa. 😀

Alla olevat kuvakaappaukset otin Wikipediasta. Siispä tällainen peruskoulun historian tunnin kertauskurssi tässä postauksessa.

Ovatkos sinun sukujuuresi olleet ”aina” keskiajalta, Pähkinäsaaren rauhan ajoista, asti, ”samalla puolella”.

Minun eivät todellakaan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Lauantai on jo illassa. Jo. Niinhän nykyään kaikki. Jo. Ennen kuin huomaatkaan, kaikki on ”jo”. Jo tullut, ollut, mennyt.

Lauantai-illan lisäksi kesä on ”jo” syyskesä: kesäisen kaunista, syksyisen vilpoista. Yksi välivuodenaika on nyt.

Vähän on muutenkin sellainen ”välivaihe”. En oikein tiedä, mihin menisi, mille alkaisi, mitä haluaisi.

Niinpä sitten on tullut tänään lähinnä aiottua, aloitettua, aavisteltua, … Ihan alussa kaikki. Tällä puolen rajaa.

Kalaasit Ruoka ja viini

Minikalaasit – GSL on elossa

Tänään on ollut minikalaasit.

Kalaaseja meillä on vietetty jo vuodesta 2001? lähtien.

Jo 16 vuotta sitten – viettäessämme Pehtoorin viisikymppisiä – kokoonnuimme Toscanaan. Meitä oli siellä 22 henkeä. Porukkahan tarvitsi nimen: koska oli tiedossa tähdenlentojen yö – kolmet synttärit – ja paljon muuta historian havinaa – siksi Gruppo San Lorenzo (GSL). San Lorenzon historian pitäisi kaikkien ruokafriikkien tuntea!

Monet isot juhlat, useammat 14-hengen kestit tuli reissun jälkeenkin meillä vietettyä. Ne kaikki olivat hienoja juhlia ystävien kesken, mutta jo ennen koronaa (minusta) tuntui, että nyt on aika luovuttaa tai paremminkin luopua. Eikä se huono päätös ollutkaan. Oli aika luopua, silloin kun kaikki oli vielä parhaimmillaan.

Viime vuosina on kuitenkin – sentään satunnaisesti – nähty kalaasiystävien kanssa ”erikseen”. Ja nekin tapaamiset ovat olleet hyviä, minulle enemmänkin antavia kuin aiemmat isot juhlat. Aikaa ja tilaa juttelulle, jopa keskustelulle, on nyt pienemmässä porukassa ollut enemmän. Niin tänäänkin. Olipa hyvä.

Illan menu oli tällainen. Eikä kukaan valittanut. 🙂 Ideana oli edelleen meidän kahden edelliset reissut. Sen jälkeen kun nämä ystävät ovat meillä olleet, on ollut korona, mutta sentään monia, monia mökkimatkoja, matka saaristoon ja matka Krotiaan (musta valkosipuli). Näistä matkoista ne menun reissuspeksit. Ja kalaaseissa on perinteisesti tarjottu jotain joka on meidän edellisiltä reissuilta ”jäänyt mukaan”. Siispä …

Taas saaristolaistolaislautanen Matildedahlin tyyliin.

Saaristoreissulta
– saaristolais-lautanen

Graavilohta
Pastisscampeja
Savukirjolohta
Mätimoussea
Muikkuja öljyssä
Hölskykurkkuja

Saaristolaisleipä
Karpalo-ciabatta
Paahdettu voi
Suolakidevoi

Pohjoisesta ja etelästä
Poron sisäfilettä
Tattirisottoa
Parmesan-juuripersiljaa
Mustia valkosipuleita

Hilla-tiramisu
Sun flower – jätskiä
Spessukahvia…

Kuvia ja muutenkin juttua tästä lisää huomenna…. 😉

Muistikuvia Niitä näitä Ruoka ja viini

Hommat hanskassa – ainakin tällä erää

Nyt on hyvä mieli!

Aamuvarhaisesta on ollut tekemistä ja jälkeäkin on syntynyt. Suorittaja minussa, jota en ole vieläkään ihan saanut vuosien yrittämisen jälkeen nujerretuksi, on tyytyväinen, eikä edes väsynyt.

Eilinen iltapäivä meni kuvaushommissa, ja tänään sitten massiivinen muistikorteille tallentunut kuvamäärä perattavana ja editoitavana. De Gamlas Hemin hotelliin (Hemmettiin) on valmistunut uudisrakennus pihapiiriin, ja sehän merkitsi minulle duunia. Mikäpä siinä, mukavahan se. Urakoin kuvapaketin ja illalla on ollut aikaa värkkäillä huomista varten sapuskaa.

Nyt alkaa misat olla ok. ”Misat” (mise en place ~ laittaa kaikki paikalleen) on ammattikokkien keittiöslangia, jolla tarkoitetaan esivalmisteluiden tekemistä. Misauksella tarkoitetaan raaka-aineiden pilkkomista ja tarvittavien ainesten kokoamista ja varmistamista, että kaikki tarvittava on saatavilla. Siis ensin menun suunnittelu, sitten kauppareissu, sitten misaus ja kun on juhlan/dinnerin aika (siis huomenna), niin sitten ruoanlaitto hoituu helposti, ainakin helpommin kuin ilman misausta.

Toki kävin mutkan kautta kaartaen kaupungissa hakemassa erikoistarpeita ja postissa. Ifolor on jotenkin muuttunut, muuttanutkin?, ja toimitukset kestävät paljon entistä kauemmin. En tykkää. Mutta toisaalta yksi projekti sitäkin kautta kohta tehtynä.

Niitä näitä

Taidetta ja touhuiluja

– Hei hei, huusivat Muumipeikko ja Nipsu. Lautta alkoi lipua virran mukana.
– Pitäkää hauskaa! huusi Muumipeikon äiti. – Ja tulkaa kotiin sunnuntaiksi, koska silloin meillä on pappilan hätävaraa jälkiruoaksi! Muistakaa panna villahousut jalkaan, jos tulee kylmä! Ja vatsatautipulveria on vasemmassa sivutaskussa…

(Tove Jansson, Muumipeikko ja Pyrstötahti)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

On suomalaisen taiteen päivä ja Tove Janssonin syntymäpäivä. Oliko minulla ajatus mennä – vihdoin – käymään taidemuseossa matkalla kuvaushommiin. Taisi olla, mutta unohdinko? – Kyllä, kun matkalla keksin, että tänään, juuri tänään haluaisin tehdä (hapan)kirsikkapannaria, minkä vuoksi olikin käytävä Valkean Herkussa.

Kirsikkapannarista tuli vähän ”taiteellinen”, rentoutunut, etten sanoisi lötky. 🙂 Olkoon se ja maalaamani pikkukivet 😀 kontribuutioni tässä taiteen päivässä. Vaikka kirsikka-clafoutis ei kyllä millään muota ole suomalainen ruoka, vaan ranskalainen. Linkin takana olevassa ohjeessa neuvotaan laittamaan se halkaisijaltaan 24 sentin vuokaan, mutta ehkä kannattaa laittaa laakeampaan, niin kypsyy paremmin kuin minulla tänään.

Tuo alun lainaus, se voisi ehkä liittyä vaikka siihen, että muksuilla alkaa huomenna koulu ja päiväkerho. Näkemiset vähenevät… MUTTA toisaalta, olen jo varannut junaliput Helsingin – Järvenpään reissua varten: ens kuun loppupuolella mennään. Mutta enpä enempää sillä hehkuttele, yritänpä tässä nyt nauttia näistä lämpimistä, syvänvihreistä elokuun päivistä kotosalla – ja möksällä. Tämäkin on niin hyvä aika vuodesta. Tämäkin.

Tänään puhkesi kukkaan ensimmäinen siemenestä itse kasvattamani auringonkukka! Pitäisi tulla yhteensä vielä kymmenkunta. Merkillinen ilo näistä.

Ravintolat Ruoka ja viini

Joutilas kesäpäivä

Illansuussa kun aurinko jo meni pilveen ja oli hyvä dekkari Vera Vala, Sisilialainen puolustus kesken, keksin taas palata kuvatauluprojektini äärelle. Roomasta ja Madeiralta vai Krotiasta kuvia pyöristä ja ”taiteilinpa” niistä sitten tuollaisen sisustustaulun. Albert Einsteinilta löytyi elämänviisaus tekstiski.

Viimeiset viisi vuotta olen kyllä ollut valmis allekirjoittamaan tuon vaikka isoilla kirjaimilla.

Tänään ”tasapainoilin” Oulunsalon Vihiluotoon, määräpäänä uimaranta. Sää olisi ollut ehkä kesän paras uintiin, eikä biitsillä todellakaan ollut ruuhkaa, vaikka mittari näytti + 29 C, mutta enpä uimaan sitten kuitenkaan mennyt. Kunhan nautin istuskelusta laiturilla.

Vihiluodon valitsin kohteeksi, koska siellä on merenrannassa, pyörätien varrella toinen toistaan hienompia, aika uusia (10 vuotta vanhimmat?) taloja. Vähän sellaisia ulkomaalaisen näköisiä taloja, ja niiden pihat laitettu kauniiksi, monia kivoja yksityiskohta ihailtaviksi. Ja rantatien varrella on sellaisia isoja mäntyjä kuin merenrannassa usein on; korkeita, komeita, tummia. Nämä yhdistettynä tuuleen, jollaista me Pehtoorin kanssa nimitämme – kesän 1977 Tanskan telttareissun muistona – ”Odensen tuuleksi”, tuntui melkein siltä kuin olisin pyöräillyt ulkomailla.

Sää oli myös syynä siihen, että lähdimme ulos syömään. Kirjaimellisesti ulos. Toppilansalmessa, tuossa parin kilometrin päästä tästä meiltä, on kerrostalojen keskellä Konttiravintola Punainen Mylly, sen vieressä kahvila ja jäätelökioski.

Miljöö on ihan mukava, ainakin tällaisella säällä. Palvelu toimi, ja tilaamamme kanaquadesillat pikku salaatin kera (16,50 €) maistuivat.

Naapuripöydässä vähän häiritsevä, melkein surullinenkin juttu. Siihen tuli meidän kanssa yhtä aikaa noin 50-vuotias mies, jonka kanssa hänellä oli tapaaminen parikymppisen tyttärensä kanssa. Jutustelivat lukukauden ja opiskelujen alkamisesta, tyttären paluusta opiskelupaikkakunnalle, ja juuri kun heille ja meille tuli ruoka, miehen puhelin soi.

Hän vastasi, ja laittoipa puhelun vielä kaiuttimelle: ei me, eikä mitä ilmeisimmin tytärkään, oltais haluttu kuunnella jotain ihmissuhdejuttua, jota soittajanainen miehelle selitti. Olikohan jonkin yhteisen tutun, työkaverin, jopa sosiaali-alan asiakkaan perhedraamaa tai jotain. Ja muuta siinä ohessa. Ja mies vain jatkoi puhelua, – tytär oli vähän orvon näköisenä. Ja puhelua kesti ainakin sen vartin, parikymmentä minuuttia, kun annoksemme söimme. Ei mukava. Varsinaisesti ”ei-muita-huomioon-ottava” -tyyppi oli tämä mies.

No mutta kaikkinensa joutilas kesäpäivä kulunut mukavasti.

Niitä näitä

Hidas maanantai

Tänään taitaa olla kesän lämpimin päivä Oulussa. Ainakin kostean helteinen puolen päivän ukkoskuuron jälkeen.

Päivän aikaansaannokset sen mukaiset: eipä niitä todellakaan ole lueteltavaksi asti.

Vain katteiden alla olevien kukkien kastelu, kohtuullinen pyörälenkki, eikä juuri muuta.

Vähän harmittaa kun en saa aikaiseksi käyntiä Tuiranrannassa olevalla uniikilla saunalautalla. Tänään siellä ei ollut edes jonoja, kuten aika usein ohi kulkiessa on ollut. Ks. tarkemmin Kesän Sauna

Junaliput varasin tänään. Syyskuussa lähdetään käymään Helsingissä – ja Järvenpäässä! Ja paljon muutakin suunniteltua varattuna. Mutta nyt nautitaan kesäisestä Oulusta.

Niitä näitä

Ruokaviikonloppu ja kesä jatkui

Toki minä tein tänään muutakin kuin tämän menun (mm. perjantain piknikin kuvat editoin ja julkaisin.) mutta ruoan ympärillä tavalla tai toisella päivä taas kului.

Ja kun Juniori poppoonsa kanssa Rantapeltoon rantautui, tuntui, että oli ihan tuhannen pakko, että mummikin, ja varsinkin mummi, osallistuisi vesisotasille, jonka muksut olivat päättäneet ruokaa odotellessa järjestää, mutta onneksi Juniori hoiti homman ja antoi lasten kastella itsensä (ja toisensa) aika lailla totaalisesti. Minä sain olla virallisena kuvaajana, kymmeniä, kymmeniä kuvia. Tässä edes yksi. 🙂

Kunhan vesisotailijat olivat vaihtaneet kuivat ylleen, istahdettiin tyvenelle piazzalle. Elokuu on!