Juhannuspyhät vietetty kaksistaan, mm. tahoillamme pyöräillen – mikä ilo onkaan se, että olen päässyt taas baanoille!

Ei vielä mitään pitkiä lenkkejä, ja paljon pysähdyksiä, – pitkästä aikaa välillä kohteessa kulkien ja kuvaillen. Enemmän sellaista kotikaupungissa haahuilua kuin kuntoliikuntaa, mutta tämäkin hyvä.

Perinteisiin kuuluu pyöräillä Kellon Kalasatamaan. Kalapuohi ei eilen ollut auki, mutta ei huolta: Kauppahallista oli jo juhannuskalat hankittu. Nyt houkuttimena oli kello Kellossa. 

Kellon Kiviniemen kalasatamassa on uusi marmorinen kiviveistos ”Super Kello”.  

”Kello tikittää, jää sulaa, ja opimme jälleen vanhan viisauden: emme voi hallita aikaa. Luonto elää oman rytminsä, oman aikansa mukaan.” – Alice Sharp, Climate Clockin kuraattori
”Kellon luona on hyvä pysähtyä, levähtää ja pohtia aikaa toisenlaisesta näkökulmasta.”  
 
 
 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tänään sitten toinen kulttuuripääkaupunkijuttu: The Logos.

Oulun tuomiokirkossa kuullaan ääniä, jotka ovat matkustaneet halki avaruuden miljardeja vuosia. The Logos on brittiläis-saksalaisen taiteilijan Andrew Melchiorin äänitaideteos, jossa avaruuden signaalit muuttuvat kuultavaksi musiikiksi.

Joka päivä klo 12 – 13 vuoden loppuun asti kirkon ovet ovat avoinna: aion mennä toistekin. Ensi kerralla kuulen varmaan äänissä jotain ihan muuta kuin tänään. Ja Tuomiokirkko on kyllä hyvä paikka tälle taideteokselle: avaruus ja mieli, taide ja tunteet saavat tilaa … 

Ja moni muukin juttu kotikaupungissa, Euroopan kulttuuripääkaupungissa, taas ilahdutti. 

 

 

Tällaisia juhla(kaivon)kansia tulee yhteensä 50 Oulun katukuvaan. (Nämä Rotuaarilla ja Nallikarissa) Täällä näistä enemmän juttua. Minun mielestäni jotenkin aika symppistä: viemärikulttuuriakin, ja näin hienosti. 🙂 

Jokainen kommentti on ilo!