Yhtenä iltana – kahdestoista elokuuta

Kahdestoista elokuuta. Onko siinä jotain, mitä pitäisi muistaa?

Se on muutamien ystävieni, veljeni ja mieheni syntymäpäivien välissä, siis onko se vain ”välipäivä”?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Mutta ehkäpä se onkin myös päivä, joka oikeastaan vieläkin määrittää meidän suomalaisten elämää. Ehkä se kertoo niistä eroista, joita meillä on, saatikka siitä, jollaisia erot olivat pari vuosisataa taaksepäin eläneiden Suomenniemen asukkaiden elämänmenossa, elinkeinoissa, ruokakulttuurissa ja etnisyydessäkin. Tasan 700 vuotta sitten Suomelle piirrettiin itäraja, joka on sittemmin useaankin kertaa vedetty uudelleen. Sodissa ja rauhoissa. Raja on ollut kuin veteen piirretty viiva: ei kiveen hakattu.

Kahdestoista elokuuta vuonna 1323 vedettiin itäisen ja läntisen Suomen raja: Pähkinäsaaressa (siellä aika lähellä minun äidin puolen sukujuuriani, Kannaksen Karjalassa, Laatokan etelärannan saaressa) tehtiin rajanveto, joka vaikutti Suomen asutushistoriaan ja tietysti rajanvetoon suhteessa itäiseen naapuriin (se oli silloinen Ruotsin ja Novgorodin välinen raja, Suomen itäraja, nyk. Suomen ja Venäjän raja). Se oli tulosta vuosisataisesta (asutus)kehityksestä ja se vaikutti väestölliseen, kielelliseen ja kulttuuriseen elämään.

Opiskekeluaikojeni oppiaineeni professori, sittemmin melkein vuosikymmenen ajan myös esimieheni, tutki itärajan historiaa, kirjoittipa hän kirjankin ”Suomen itärajan synty”, joten tämä on minulle henk.koht. aika läheinen juttu. Melkein lähihistoriaa. 😀

Alla olevat kuvakaappaukset otin Wikipediasta. Siispä tällainen peruskoulun historian tunnin kertauskurssi tässä postauksessa.

Ovatkos sinun sukujuuresi olleet ”aina” keskiajalta, Pähkinäsaaren rauhan ajoista, asti, ”samalla puolella”.

Minun eivät todellakaan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Lauantai on jo illassa. Jo. Niinhän nykyään kaikki. Jo. Ennen kuin huomaatkaan, kaikki on ”jo”. Jo tullut, ollut, mennyt.

Lauantai-illan lisäksi kesä on ”jo” syyskesä: kesäisen kaunista, syksyisen vilpoista. Yksi välivuodenaika on nyt.

Vähän on muutenkin sellainen ”välivaihe”. En oikein tiedä, mihin menisi, mille alkaisi, mitä haluaisi.

Niinpä sitten on tullut tänään lähinnä aiottua, aloitettua, aavisteltua, … Ihan alussa kaikki. Tällä puolen rajaa.