Reija

Limonen inspiroimana 🍋

Gardajärven länsirannan Limone-kaupungissa olimme veneretkellä toissasunnuntaina, ja sehän olikin piristävä, keltainen, sitruunainen kaupunki monin tavoin. Tulin ostaneeksi kaikenlaista pientä sitruunaista, mutta Limoncelloa en ostanut. Itseasiassa Pohjois-Italiassa sitruunalikööri on Limoncinoa ja etelämpänä (Rooman seutu taitaa tässäkin olla rajana) se on Limoncelloa.

Limoncinoa/Limoncelloa ei Limonesta tuotu, mutta päätinpä taas tehdä kotona. 🙂 Limoncella di Casa -pullollinen on meillä useana kesänä ollut jääkaapissa ”vierasvarana”. Nyt on taas uusi pullollinen jo alkuvaiheessa tekeillä…

Limoncello di Casa

Ensin:
viisi kauniskuorista sitruunaa
pullo Vodkaa tai vaikka Absolut Citron´ia (50 cl)

ja parin viikon kuluttua:
1/2 litraa vettä
1/2 kg sokeria

Pese (luomu)sitruunat saippuavedessä. Kuori sitruunoista keltainen ohut osa. Laita kuorisuikaleet pulloon/purkkiin ja kaada päälle vodka.

Jätä pullo ikkunalaudalle pariksi viikoksi. Siivilöi sen jälkeen kuoret pois.

Kiehauta vesi ja sulata sokeri siihen. Yhdistä keltaiseksi, sitruunaiseksi makuuntunut vodka ja sokeriliemi.

Laita likööri kylmään (vähintään) kuukaudeksi.

Tästä ei tule kovinkaan makeaa, eikä kovinkaan vahvaa (20 %), mutta juuri sellaisena se kesän lämpiminä päivinä hyvin jäähdytettynä maistuukin parhaalta, vaikka pikkuruisena jälki”ruokana”. Kermavaahtoon lisättynä siitä saa vaikka täytekakkuun tai mansikoille sitruunaista raikkautta. Ja tänä kesänä ajattelin testata sitä Limoncello Spritziin, jospa osaisin tehdä yhtä raikkaan ja hyvän kuin saimme Limonessa. Yksinkertainen ohje siitä mm. Alkon sivuilla.

Kunhan saan oman koe-eräni juhannuksena tehdyksi, niin kerron sitten lisää. Minulla on pienen pieni pullollinen viimekesäistä mökillä jemmassa, joten se lienee uuttunut hyväksi perustaksi hyvälle spritzille.

Toinen vanha hyvä resepti, joka on pitkään kulkenut mukanani on cantuccinien eli mantelikorppujen ohje. Koska viime viikolla kävimme myös Cassonessa, jossa niitä maistoin ensimmäistä kertaa, on nyt hyvä syy julkaista ohje uudelleen. Semminkin kun niitä on nytkin meillä keittiössä kulhollinen.

Cantuccinit ~ italialaiset mantelikorput

200 g mantelimursketta
1 sitruuna kuori
3 munaa
250 g sokeria
3 rkl aitoa vaniljasokeria
400 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl voita
ripaus suolaa

Paahda mantelisilppu paistinpannussa, sekoita koko ajan ja jätä sitten jäähtymään. Kuumenna uuni 175-asteiseksi.

Vatkaa keltuaiset ja sokerit vaahdoksi.
Valkaa valkuaiset toisessa kulhossa ja kääntele valkuaismassa keltuaisiin varovaisesti.
Sekoita raastettu sitruunankuori ja mantelit taikinaan, lisää seuraavaksi jauhot ja leivinjauhe.

Jaa taikina kolmeen osaan ja leivo niistä kolme paksua tankoa. Paista 35 minuuttia.
Leikkaa tangot lämpiminä sentin paksuisiksi viipaleiksi ja jätä kuivahtamaan.

Kesällä 1997 Cassonen kylän pienessä kaupassa saimme niitä paketillisen cantuccineja kaupanpäällisiksi. Se oli ensimmäinen kerta, jolloin niitä maistoin. Myöhemmin opin, että niitä on Italiassa tapana kastaa Vin Santoon – pyhään viiniin. Nykyisin meillä syödään niitä ihan arkena, jos vain olen niitä leiponut. Annoksesta riittää meille kahdelle kahvin särpimeksi hyvinkin muutamaksi viikoksi.

Näitä voi myös varioida: olen ainakin kerran korvannut mantelit tummalla taloussuklaalla. Joskus olen laittanut taikinaan pari ruokalusikallista – sitruunaa!

Niitä näitä Puutarhahommia Ruoka ja viini Viini

Puutarhassa ja samppanjamaisteluissa

Kesäkukka-aamupäivä. Huvilan suursiivousiltapäivä. Samppanjanmaisteluiltapäivä. Siitepölyäihanhillittömästikokopäivä. Allergiaoireidenpäivä. Samppanjailta.

Joka vuosi päätän/päätämme laittaa edellistä vähemmän kesäkukkia. Tänä vuonna se taisi onnistua. Toki portinpielet ja parit ikkunanalukset (japaninkelloja), parit yhden ruusubegonian seinäkukat, molempiin valurautatolppiin verbenat ja lumihiutaleet.

Kun kesäkukat olivat purkeissaan, siirryn kasvimaan/yrttipenkkien puolelle; maankääntöhommia. Vähän mutta kuitenkin. Ja sitten Huvilaan ikkunat puhtaiksi, luuttuaminen lattiasta kattoon, ulko- ja sisäpuolelta. Vähän pipertämistä tuossa mutterissa on, mutta toisaalta, näkyy käden jälki. Kesäksi kaikki nyt siistinä ja kunnossa.

Ja alkuillasta samppanjamaistiaiset. Teemana Samppanjan eri tyylit.

Rotissööriys on viime aikoina ollut minulla aika vähäistä, mutta tänään kannatti osallistua. Magnum-samppanjoita maisteltiin, parin tunnin luennolla opittiin uutta. Hieman varauksellisesti suhtauduin vinkkiin, että tryffelipopcornit (!) ja samppanja ovat hyvä pari. Mutta onhan ennakkoluulottomasti sekin ehkä vielä joskus testattava.

Italia Niitä näitä Valokuvaus

Arkea vai juhlaa?

Elämänmeno on muuttunut siten, että tänään ”arkeen palaaminen” on merkinnyt ”isoa” kauppareissua, pihahommia, puutarhalla käyntiä, siivousta, kuntoilua kunnolla, ruokien tekoa vastaisen varallekin pakkaseen), La Promesaakin, pankkiasioiden hoitamista, etc. etc.

Siis sellaisia asioita, jotka virkatyövuosina merkitsivät kesäLOMAN ensimmäisten päivien puuhia: siis oli juhlaa, kun oli aikaa tehdä noita kaikkia. Arjen ja juhlan sisältö ovat eri elämänvaiheissa selvästikin erilaisia. Noh, ei tänäänkään arki ole ollut ikävää. Ei varsinkaan siksi, että on ollut ihan täysi kesä!

Aina välillä olen istahtanut koneelle, kuvaediitti ensimmäiselle 200 reissukuvalle on tehty!

Niiden joukossa vasta yksi viemärinkaivonkansi.

Niitähän minä keräilen reissuista. Alkaa olla varmaan puolensataa erilaista, mutta kun ne ovat sekaisin eri reissujen kansioissa – jossain. Vahinko.

Mitä muut keräävät reissuiltaan? Kuvina tai muuten. – Vielä 70-luvulla oli yhdellä sun toisella nuorella aikuisella tapana keräillä lasinaluspahveja. Mekin roudattiin niitä ainakin Tanskan reissulta 1977. Silloin olut vielä oli se juoma, jota ulkomaiden pubeissa käytiin nauttimassa. Huoh!

1960-luvulla yksi isäni kaveri, joka reissasi paljon, keräsi lentokoneista ja turistibusseista oksennuspusseja. Niiden keräily oli kai aika yleistä silloin. Keräätkö sinä jotain? Pääsylippuja museoihin, leimoja passeihin? Kuvia vaakunoista? Mitä muuta ”ilmaista” tai ohessa tulevaa voi kerätä?

Minä en varsinaisesti ”kerää”, mutta selvästikin joka paikassa otan paljon kuvia ikkunoista ja ovista. Varsinkin vanhoissa kaupungeissa on hienoja, kauniita, viehättäviä.

Lintuja en paljon kuvaile, paitsi mökkipihassa, jossa ne ovat tarpeeksi lähellä ja jotka useimmat tunnistan, mutta Gardalla tuli noita otsikkokuvassakin olevia kuvatuksi. Niitä kun oli ´koko ajan´ rantavesissä. Tämän sorsalinnun nimi on punapäänarsku.

Garda Reissut

Muistellen

Nythän se on käynyt niin, että on iskenyt hirvittävä matkakuume. Johan sitä on yksi yö kotona oltu, eikä täällä mitään vikaa, mutta kun olen tässä kotihommien, muksujen piipahduksen, yrttiviljelysten hoidon, reissun ”jälkipyykkien” etc. parissa sekä tietysti pyöräillen käyttänyt aurinkoisen kauniin päivän tunteja, olen myös viettänyt paljon aikaa viime viikon kuvien parissa. Niitä on melkein 2000!! Ja niitä katsellessa haluttaisi taas lähteä matkan päälle.

Kertooko kuvien holtiton määrä siitä, että olen vain räpsinyt vai siitä,että olen ollut niin vaikuttunut, ihastunut kaikkeen ympärillä olevaan, että kamera on laulanut ihan ilman mitään rajoituksia. Lisäksi vielä kymmeniä videopätkiä puhelimella!

Kun 70-luvun lopussa reissasimme parina kesänä kuukauden pitkin poikin Eurooppaa, kuvia/dioja kertyi ehkä 2 x 24 (27)-kuvan rulla ja ehkä 2-3 x 36-kuvan rulla. Nyt kuvia viikon reissulta periaatteessa yhdestä paikasta, ainakin vain yhdestä maasta, on kymmenkertainen määrä.

Ja olen kuvia editoidessa, deletoidessa, niitä katsellessa ilahtunut uudelleen kaikesta hyvästä, mikä viime viikolla sattui kohdalle. Niin kuin nyt vaikka tomaateista!

Joka päivä niistä nautin, aamuin illoin: aamiaisella, ehkä lounaalla, ainakin illallisella, toreilla ja kaupassa. Ne ovat ihan erilaisia, eri makuisia kuin mitä meidän lähimarketista saa. Näitä ei tarvitse marinoida balsamicolla ja sokerilla, pippuri ja pieni ripaus suolaa riittävät, eikä välttämättä niitäkään. BTW: Ruoka on Italiassa paljon halvempaa kuin Suomessa. Paljon. Esim. laatujuusto (Pecorino), joka meillä maksaa hyvinkin 40 – 50 €/kg maksoi Malcesinen lähikaupassa 16 €/kg.

Eilinen postaus on nyt oikoluettu ja kuvia lisätty.

Ja onhan tässä jo mökkireissua suunniteltu… Tällaista vapaata leijuntaa nyt ilmassa! 😎

Garda Isovanhemmuus Reissut

Arrivederci, Malcesine – hajamietteitä viikosta

Yöllä kuului ukkosen jylinää, – se ja sade jatkuivat vielä aamuviiden jälkeenkin. Herätys oli vasta kuudelta, mutta ehkä se oli kotimatkakuume, joka se vei unet turhan aikaisin?

Tölkkikahvit ja vähän suolaista jääkaapista, suihkuttelut, loput pakkaamiset ja seitsemäksi hotellin aulaan odottelemaan bussia. Parin tunnin bussimatkalle, jossa taas, kuten viikko sitten tullessa, kymmenkunta pysähdystä; aurinkomatkalaisia poimittiin kyytiin. Aika hitaasta etenemisestä huolimatta meistä oli parempi, että oli (halpa á 30 €) yhteiskyyti tilattu.

Lentokentällä pieni viivästys: check-in jämähti ”koska yhtä aikaa lähdössä viisi konetta ja matkatavarahihnat eivät jaksa kaikkien laukkuja”. Ei muuta haittaa, mutta meidän aiottu brunssi lentokentällä jäi väliin. Toisaalta ei niin nälkäkään ja ehdittiin taxfreestä ostaa Baci-suklaat ja Limoncello ’crema’. Tavallista limoncellaa teen itse (resepti täällä), ja se on meillä vähän jo ”ohi”, mutta cremaa aion kesän jälkkäreissä kokeilla.

Vähän myöhässä päästiin lennolle, mikä oli ehkä merkki siitä, että laukkujen lastaaminen vei aikansa. Meillä vielä ”short connection” -lipareet laukuissa. Ei muuta hätää, mutta huoli, että onhan Juventuksen paita ja pikku pussillinen kaikkea pinkkiä varmasti tulossa mukanamme Ouluun.

Viikon loma ohitse. Hyvä loma. Sää oli hieman epävakainen, mutta meillä ei jäänyt mitään toivottua kokematta. Näitä oli vähän suunniteltu, aateltu:

Monte Baldon patikka (ma) oli tietysti parasta.
Mutta myös veneretki Limoneen (su)
Malcesinessa linna ja paljon muuta sekä Michelin-ravintolassa illallinen (ti)
Cassonen muistelukävely (ke)
Rivan patikka ja kaupunki (to)
ja Veronan retki (pe)

Hienoja päiviä. Yksi vaihtoehto oli vielä Bardolino, ja jossakin sen viinitalossa vierailu, mutta eipä haitannut vaikka jäi pois. Ulkoilmaa ja liikkumista mielummin kun kerran sääkin oli meille suosiollinen. Ei juuri helteitä, mutta eipä niitä oltu lähdetty hakemaankaan.

Hotellia on vielä kehuttava: hotelli Europan valitsin ennen kaikkea sen sijainnin vuoksi. Se on rannalla, vähän kaupungin historiallisen keskustan ulkopuolella, mutta vain vähän. Se oli ainakin meidän ollessamme hiljainen, aika tyylikäs, italialaiseen tapaan vähän kolsu, siellä oli todella hyvät siivoojat. Arvostimme erityisesti putipuhdasta kylppäriä ja muutenkin kaikki oli siistiä.

Ravintolassa puhtaat liinat, ja kauniit kattaukset joka aamu. Aamiaiset runsaat: prosciuttoa, juustoja, hedelmiä, suklaakakuista makeisiin correttoihin, erinomaisia erilaisia kahveja koneesta, jukurtit, hillot, leivät … vain Elovena-puuro puuttui, mutta pärjäsimme viikon vallan mainiosti ilman sitäkin.

Se, ettei hotelli ollut ihan keskustassa, takasi sen, että lomallamme tuli varmasti liikuttua: joka päivä Garmin näytti vähintään 15 000 askelta, parina päivänä reippaasti yli 20 000. Käveltyä ja patikointia todella tuli harrastettua, yleensä muualla kuin Malcesinessa.

Pyörävuokrausta oli vähän harkittu, mutta ei sittenkään siihen ryhdytty, vaikka mahdollisuuksia oli sekä fatbikeihin, citypyöriin, jopoihin, maastopyöriin – ja kaikkia noita myös sähköavusteisina – tarjolla paljonkin. Todettiin vain, että voidaanhan me pyöräillä Lapissa ja Oulussa yllin kyllin. Oli nautinto vain tepastella vuorilla ja rannoilla, pikkukaupungeissa ja kylissä.

Gardajärven kyliä (pl. Salo ja Sirmione) nähtiin nytkin monia, ja edelleen, oikeastaan entistä vakuuttunempana, annan suositukseni nimenomaan Malcesinelle.

Se on rinteessä, siellä on kaunis keskiaikainen keskusta, puistoja, pitkä rantapromenadi, upea vierasvenesatama, La Scalan linna museoineen. Siellä on pieniä kujia kauniine ovineen, ikkunaluukkuinen, putiikkeineen, kukkineen, puineen ja nyt oli esim. tuoksuvia jasmiinipensasaitoja, maisemat kauniit, järven tuoksu raikas ja väri kaunis.

Ja Monte Baldo!! (Gardan etelänpuolen kylissä ei vuoristoa näy.)

Voisin lähteä vaikka uudelleen – juurikin Malcesineen. Riva del Gardakin on hyvä, siellä on hienompaa, tyylikkäämpää, enemmän puistoja, paikallisasutustakin, paljon kauppoja, patikkapolut lähtevät keskustasta … Silti patikkalomalle Malcesine!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja nytkin olisin helposti ja huoletta voinut jäädä toiseksi viikoksi, varsinkin JOS Oulussa olisi sateinen syksy, JOS olisi tiedossa kevätlukukauden lopun kiireet tai jotain muuta työlästä, JOS vastassa ei olisi ollut kaksi pientä, joista toinen juoksi lentokentällä jo kaukaa kädet levällään vastaan ”mummiiiiiiiiii” ja toinenkin tuli sitten vähän vaivihkaa halaamaan toivottaen samalla ”buongiorno” – tänään jo 9-vuotias!

Vietimme Apsun synttäreitä suoraan palattuamme. Juniori & Miniä olivat jo valmistelleet sapuskan pitkälle, mie tekaisin suklaafonduen ja yhdenlaisen kakun olin leiponut valmiiksi jo ennen reissua. Lahjoja ja Italian tuliaisiakin oli jaossa. Mieluisia olivat: Juventus ja pinkki, perfetto! Kotiin oli hirmu hyvä palata. Vaikka lento Helsinki – Oulu illansuussa olikin tunnin myöhässä, laukkuja ja liittymälentojen matkustajia oli myöhässä, lennot ja ilmatila vähän sekaisin, koska raju ukkonen, joka tuntui aika ikävästi meidänkin lennolla. Melkoista ryskettä ja kierto Tampereen ilmatilan kautta. Mutta pieniä juttuja.

Matkakokemuksia ja kuvia on toki luvassa vielä tulevinakin päivinä. Ja tähän postaukseen kuvia heti huomenna aamulla.
[Kuvat tässä jo paikallaan.
Varmastikin vielä postailen ja
teen kokonaisen matkakuvakertomuksen – kuten tavallista.]

Reissaaminen ja synttäri(kotiinpaluu)juhla vaativat unta…

Garda Reissut

Veronassa turistikierroksella

Aamukuuden jälkeen olimme jo valmiina lähtöön. Aamiaisellekin päästiin etuajassa (klo 7.20) ja kuten ohje oli, olimme hyvissä ajoin ennen kahdeksaa tienvarressa hotellin nurkalla, tien ja järven välisellä kaistaleella.

Retkibussi, joka tuli Limonesta asti, oli jo lähes täynnä; me toiseksi viimeisellä pysäkillä. Mukana oli matkalaisia Saksasta (niitähän täällä enimmät turistit ovat), Skotlannista, Ruotsista sekä sitten meitä suomalaisia kourallinen. Opas oli natiivi, joka puhui sekaisin erinomaisen hyvää englantia ja ymmärtääkseni myös ärrät oikein lausuvaa saksaa, mutta molempia niin nopeasti, että osa meni auttamattomasti ohi varsinkin bussin mikrofonin kautta. Ja oli hänen huumorinsakin hieman hämmentävää, mutta eipä siitä sen enempää…

Matka Malcesine – Verona kesti melkein kaksi tuntia, – meillä oli vessa- ja kahvitauko moottoritien huoltsikalla.

Aurinkoisessa Veronassa oltiin kymmenen jälkeen. Meillä oli aikaa neljään asti, paitsi että reilu tunti kuljettiin paikallisen ”cityguiden” opastamina pienehköissä (10 – 15 hengen ryhmissä). Historian ja taiteiden opiskelija (ei enää ihan noviisi) oli kelpo opas. Hän kävelytti meidät Veronan ”pakollisten” nähtävyyksien äärelle, kertoen pääkohdat. Ihan kelpo ”läpikulku”.

Monta kertaa tänäänkin kuten pitkin viikkoa olen todennut, että meillähän on lopulta ihan mahdottoman hyvä tuuri säiden kanssa. Tänään aurinkoa ja lämmintä koko päivän, illalla melkein kuin helllepäivän iltana. Ja samaan hengenvetoon olen todennut, etten todellakaan haluaisi olla täällä elokuussa. Voin vain kuvitella sitä turistien, tungoksen ja helteen määrää.

Veronan Areenalla on käyty aiemminkin. Silloin kesällä 1997, ja jo silloin todettiin, että eihän se mikään Colosseum ole, mutta ehkä juuri siksi oikeastaan aika mukava kohde. Sinne jonotimme tänään alle puoli tuntia. Mitenhän olisi ollut elokuussa?

Ollaan nuoruusvuosina parikin elokuuta vietetty Keski- ja Etelä-Euroopassa, – ei kiitos enää. Nyt on ollut hyvä. Kauden alussa, luonto vihreä ja vehreä, palvelualan ihmiset sesongin alussa vielä tympäättymättömiä eikä tungos mihinkään ole sietämätön. Ja sää parhaimmillaan, kuten meillä nyt on vastoin ennakko-odotuksia ollut, on hyvä liikkumiselle, patikoinnille ja uimisellekin.

Toki me kävimme Danten patsaalla, juuri hänhän se kirjoitti ensimmäisenä Julietten (Julia) ja tämän perheen ajatuksista Romeota kohtaan… Shakespeare vasta Danten jälkeen.

Paljon muutakin ehdittiin nähdä. Nauttia kevyt lounas (Insalata di mare per me) ja löytää lastenlapsille tuliaisia: muutakin kuin ihania italialaisia vaatteita.

Vaivihkaa katselin Via Manzettin (vrt. Via Condotti Roomassa. Gucci, YSL, Diesel, etc.) ikkunoita, josko löytyisi sopivat levelahkeiset farkut itselleni, ja miksei myös joku kesäpaitapusero täydentäisi garderobiani.

Ja löytyiväthän ne!! Guccin ikkunassa oli mukavan löysän oloiset, just oikean väriset. Eikä farkuista olisi tarvinnut edes ihan tonnia maksaa… Paitsikka olikin sitten tyyriimpi 1008 €. Noh, meillä oli jo vähän kiire bussille ja kotimatkalle, ja kun Benettonilta olin jo löytänyt kauan kaipaamani tummansinisen pikeepaidan, niin jätin nämä sovittamattakin.

CastelVecchion ikkuna-aukoista näkyi kirkko jossa Julia ja Romeo vihittiin.

Sinne asti emme lähteneet seikkailemaan.

Ennen kuutta takaisin Malcesinessa. Pakkaamista, pesua, kuvia koneelle, vielä kerran kävelimme keskustaan. Täällä on parempi kuin Pohjois-Italian metropoleissa. Maalla on mukavaa. 🙂

Vasta tänään illalla söin reissun ekan pizzan. Jättiscampeja ja pistaasipähkinöitä mozzarellapohjalla,… kuvia ensi viikolla. Pehtoorilla ravioleja hernepyreellä ja täytettynä järven kalasta tehdyllä tahnalla. Olivatpa molemmat hienoja jäähyväisillallisen sapuskoja.

Reissun ruokapostauksen kuvineen kaikkineen värkkäilen sitten ensi viikolla kotikoneen ääressä. Myös 1300 kuvan saalista puran vielä.

Buona notte, amici!

Garda Liikkuminen Reissut

Päivät täynnä elämyksiä

Eilisestä (keskiviikko) vielä

Eilen illalla keskustaan syömään, Pehtoori oli etsinyt ruokapaikan Paradiso Perduto , ja hyvähän se oli. Söimme lyhyen kaavan mukaan, vain ”primin” eli annokset pastaa. Siellä(kin) olisi ollut monipuolisset antipastot, secondot, dolcet, pizzat — kaikkea mitä toivoa saattaa, mutta meille riitti iso lautasellinen erinomaisen hyvää Maccheroni-pastaa ankkakastikkeessa ja mustilla tryffelilastuilla viimeisteltynä.

Tryffeli on kyllä sellainen sieni, että sen käyttö on hallittava, ettei mene överiksi ( = melkein syömäkelvottonta) mutta että sen hienostunut maku tekee ruoasta hyvän. Tuolla tämä hiuksen hieno raja hallittiin. Perfetto!

Syötyämme käveleskeltiin vielä kujilla ja rannoilla, muutamassa putiikissakin piipahdettiin, mutta sitten hotellille ja unille. Oma retkipäivä oli tienossa.

Riva del Garda -päivä tänään

Ja tänäänkin. Aamulla jännityksellä avaamme hotellihuoneen pimennysverhot vähän ennen seitsemää: ja pouta! Aurinkokin. Ymmärrämme olla iloisia – tästäkin!

Kun eilen emme päässeet Rivaan (järven pohjoispäässä, Trenton puolella) päätimme yrittää vielä tänään. Sielläkin muisteltavaa ja tiedossa oli, että patikkareittejä olisi valittavaksi asti. Toisin kuin minulla tapana on, en ollut tehnyt kiveenhakattua 🙂 ohjelmaa, enkä ollut ottanut kunnolla selvää, vaan mentiin ajatuksella, että ”mennään ja eiköhän me löydetä”. Löydettiin. Enemmän kuin oli toiveita. (Insta-stooreihin tein paluumatkalla pienen videoklipin – koetan siirtää tänne jossain välissä)

Tänäänkin bussi oli myöhässä, melkein puoli tuntia, mutta me jaksoimme odottaa, ja mahduimme kuin mahduimmekin kyytiin. Reilun puolen tunnin matka täpötäydessä haitaribussissa sujui katsellessa maisemia.

Perillä katseltiin kaunista Rivan kaupunkia, vähän jo tuttuakin (2012 huhtikuu). Sää suosi, ei hellettä, mutta mitä parhain käveleskelyyn, patikointiin. Aurinkoakin, sopivasti.

Erinäisten vaiheiden jälkeen olimme polulla, jota mainostetaan yhdeksi kauneimmista reiteistä missään, koskaan. Kaunis se olikin, ei kovin vuoristoinen, ei me oikeastaan sellaista nyt haluttukaan (Monte Baldo edelleen tutisuttaa polvia 😊). Mutta Gardajärvi koko ajan vierellä, jylhät vuoren seinämät toisella puolella, leveä, aidattu polku, jonka varrella unikkojakin!

Minulla on paljon kuvia, ehkä kerrottavaakin, mutta nyt on todettava, että ei jaksa, ei pysty. Kello on paikallista aikaa puolikymmenen, tulimme vajaa tunti sitten syömästä (lämmöllä voin suositella! Pinkki tortelloni ja tomaatit! Molto bueno!!) kaupungista.

Ja kun käveltyjä kilometrejä tälle päivälle on reilut 20, on vanha jo väsynyt. Ja kun huomenna on ennen kahdeksaa oltava tienvarressa, sillä ollaan lähdössä järjestetylle reissulle Veronaan, joten tämä postaus jää vajaaksi.

Jos kiteytän tämän päivän, että totesin voivani ihan hyvin olla toisenkin viikon ja että niinhän se on, että Italia on vaan mulle just sopiva, niin siinä se ydin! Vaikka ollaan näinkin turistipaikassa kuin Malcesine ja Riva. Palaan asiaan.

Tässä muutama kuva pikaisesti editoituna, ilman selityksiä.

Mutta ehkä ne kertovat jotain. Mainitsemisen arvoista on, että juuri kun olimme neljän aikoihin bussipysäkillä palaamassa Rivasta Malcesineen, alkoi pienoinen myrsky, sade ryöppysi, kaksi tuntia satoi kaatamalla ja ukosti toden teolla, mutta me olimme jo pois patikkapolulta. Ja tänään oli ensimmäinen päivä kun en käynyt järvessä uimassa… Seuraava ”uinti” ehkä reilun viikon päästä Hangasojassa. 🙂

Nyt ’buona notte’ – huomenna Verona!

Garda Niitä näitä Reissut

Rivaan patikalle, – ei, vaan Cassoneen kävelylle

Rivaan ei päästy

Tälle päivälle – kun kerran edelleen sää suosi – päätimme tehdä taas pienen patikan vuorilla. Mentäisiin Riva del Gardaan, järven pohjoispäähän, ja sieltä lähtisimme pienelle keskipäivävalellukselle.

Päätimme ajella paikallisbussilla (483) kymmenen minuutin matkan Rivaan 3,00 € suuntaansa/henk. Olimme aamulla hotellin läheisellä pysäkillä hyvissä ajoin. Yli puolen tunnin odotuksen jälkeen olimme vakuuttuneita, että ollaan tulkittu aikatauluja väärin tai sitten vaan vuoro on jäänyt ajamatta. Päätimme siis kävellä keskustaan, linja-autoasemalle. Seuraavaan Rivan bussiin aikaa melkein kaksi tuntia. Teimme täyskäännöksen: mennäänkin Cassoneen.

Cassonessa muistelemassa

Tämä reissuhan ei suinkaan ole ensimmäinen kerta Malcesinessa. Ensimmäisen kerran olemme olleet (kahden viikon) lomalla Malcesinessa, sen laidalla Cassonen kylässä, kesällä 1997.

Silloin ystäväperheen kanssa vuokrasimme Interhomen kautta talon (Villa Paolan) ja seitsemän hengen porukalla elelimme ja retkeilimme alueella.

Kävimme tänään etsimässä Villa Paolaa (yllä), jossa edellisen loman järven rannalla vietimme, etsimme ”meidän” pikkukauppaa, josta sain kaupanpäällisinä elämäni ensimmäiset cantuccinit. Löydettiinkin se! Ostettiin M-mummulle kortti ja jääkaappimagneetti kotiin.

Myös Euroopan (jopa maailman?) lyhin joki oli nähtävyyslistallamme: Aril on vain 175 metriä pitkä.

Käveltiin pitkällä rantapromenadilla, sivukujilla. Nautittiin auringosta ja liikkumisesta.

Myöhäinen pranzo, – lounas – kuitattiin tänään doppio espressoilla hotellin terassilla, vähän leikkelettä huoneen jääkaapista. Mie laittelin kuvia ja kävin uimassa: tänään oli kyllä kylmä, ja aaltojakin aika lailla. Pehtoori otti unoset, ja pian lähdemme vanhaan keskustaan, kävelylle, etsimään Juventuksen pelipaitaa 🙂 ja pizzeriaa. Reissun ekan pizzan aika on tänään.

Huom. aamuinen postaus eilisestä Michelin-dinneristä on täydentynyt aika lailla. Mm. kuvia lisää.

Garda Ravintolat Reissut Ruoka ja viini

Michelin-ravintolassa

Eilen illaksi oli varaus puolikahdeksaksi ravintola Vecchia Malcesineen. Michelin-ravintola.

Tämä ei ollut ensimmäinen Michelin-ravintolakokemus: edellinen Helsingissä keväällä 2016 OLOssa, jonne oli lahjakortti työkavereilta. Sitä ennen Madeira, Milano, Helsinki (Demo).

Ravintola oli tyylikäs, näköala Lago di Gardalle. Palvelu välitöntä, kohteliasta, sujuvaa. Myös maestro itse (Leonardo Luppi) piipahteli salin puolella. Kahdeksassa pöydässä yhteensä parikymmentä asiakasta. Mesuava amerikkalaisporukka, neljä nuorta, ranskalais-italialainen perhe, jonka isä puhui koko illan! Muuten pariskuntia, ruokafriikkejä, illastajia.

Tämä oli Pehtoorin synttärilahja minulle, ja siihen kuului menu pidemmän kaavan mukaan, sekä viiniparit annoksille.

~~~~~~~~~~~~

Ruoka-annoksia taisi olla kaikkiaan 12 (välipaloja mukana!), viinejä (4 – 8 cl annos) kuusi vai seitsemän? Meillä meni melkein neljä tuntia.

Alkupalaleipä (juureen leivottu) oli lämmintä ja sen ohessa tarjotussa voissa oli Gardajärven suolattuja sardiineja makuna. Hyvin alkoi.

Alkuun, amuse bouche pasta cardonara… sitten Char-leipä oli harmaanieriää, ”puhdasrotuiset tacot” olivat yksi parhaista: hyvin suolattua sardellia rapean leivän välissä. Ja piikkikampela. Sitä haluaisin ehdottomasti joskus pääruoka-annoksena. Puukyyhkynen!! Enemmän kastiketta kaipasi, kuvissakin näkyvä ”koipi” oli aivan mahdottoman hyvää.

Ja suolainen jälkiruoka!! Valkosuklaakastikkeessa graavattua taimenta ja raastettua piparjuurta!!

Ja varsinainen jälkiruoka: meille molemmille erilaiset.

Feminiini ja maskuliini. Mistä tiesivät, että meistä kahdesta juuri Pehtoori on se makean perso, suklaafriikki.

[Nyt on lähdettävä bussipysäkille: aurinko paistaa ja me lähdemme järven pohjoispäähän patikalle. … Palaan taas illalla. EDIT illansuussa. Kuvat ja tekstiäkin lisätty.]

Alla menu kopsattuna netistä ja googlekääntäjän versio siitä.

asta.

Paluumatka melkein puolenyön aikaan kuutamolla…

Garda Reissut

Päivä Malcesineä kiertäen

Myrsky-, sade- ja aurinkopäivä.

Hotellissamme on paksut kiviseinät, eikä ääniä huoneeseen juuri kuulu, mutta aamuseitsemältä ei ollut epäselvää, etteikö tänään olisi myrskypäivä. Satoi ja tuuli niin, että järvellä oli pieniä vaahtopäitä. Siispä sateenpitävää ylle ja patikkakengät jalkaan, sadekelillä ihan katu-uskottavat nekin. Tänään ei tarvittu aurinkorasvaa, eikä Pehtoori uutta Stetsoniaan.

Eilisissä videoissa ja kuvissa vilahtanut hattu hankittiin jo Oulusta, – lääkärin määräyksestä. Pääsiäisen alla Pehtoorilla todettiin molemmissa poskissa aurinkokeratoosi, johon saatu lääkekuuri vei kasvot aika hurjan näköisiksi, – nyt jo parantunut, mutta hattua on nyt auringossa pidettävä.

Aamupäivän vietimme hotellihuoneessa kuunnellen Spotifystä ”Italian Oldies 50s 60 s” -listaa. 🎶 Kun sade yhdentoista jälkeen jo hiipui, lähdimme ulos. Päivän teemana Malcesine. Kävellään tämä pikkukaupunki ristiin rastiin.

Aika käydä Scaliger´n linnassa.

Linnan historia alkaa ajanlaskun alun vaiheilta, mutta rakennuksen vanhimmat säilyneet osat ovat 1200- ja 1300-luvuilta, jolloin Alberto della Scalan ja hänen perheensä olivat sen valtiaita, siitä nimi La Scalan linna (Scaliger Castle). Sen jälkeen linna on ollut venetsialaisten, ranskalaisten, itävaltalaisten hallinnassa. Ja vuonna 1902 yhdistyneen Italian omaisuutta.

Siellä on sekä luonnonhistorian museo että historiallinen museo ja torni! Molemmat pikkumuseot olivat todella hyviä, informatiivisia, kiinnostavia. Näyttelyt oli tehty kiinnostaviksi ja helpoiksikin. Tornista näkee kauas!