Myrsky-, sade- ja aurinkopäivä.
Hotellissamme on paksut kiviseinät, eikä ääniä huoneeseen juuri kuulu, mutta aamuseitsemältä ei ollut epäselvää, etteikö tänään olisi myrskypäivä. Satoi ja tuuli niin, että järvellä oli pieniä vaahtopäitä. Siispä sateenpitävää ylle ja patikkakengät jalkaan, sadekelillä ihan katu-uskottavat nekin. Tänään ei tarvittu aurinkorasvaa, eikä Pehtoori uutta Stetsoniaan.
Eilisissä videoissa ja kuvissa vilahtanut hattu hankittiin jo Oulusta, – lääkärin määräyksestä. Pääsiäisen alla Pehtoorilla todettiin molemmissa poskissa aurinkokeratoosi, johon saatu lääkekuuri vei kasvot aika hurjan näköisiksi, – nyt jo parantunut, mutta hattua on nyt auringossa pidettävä.
Aamupäivän vietimme hotellihuoneessa kuunnellen Spotifystä ”Italian Oldies 50s 60 s” -listaa. 🎶 Kun sade yhdentoista jälkeen jo hiipui, lähdimme ulos. Päivän teemana Malcesine. Kävellään tämä pikkukaupunki ristiin rastiin.
Aika käydä Scaliger´n linnassa.
Linnan historia alkaa ajanlaskun alun vaiheilta, mutta rakennuksen vanhimmat säilyneet osat ovat 1200- ja 1300-luvuilta, jolloin Alberto della Scalan ja hänen perheensä olivat sen valtiaita, siitä nimi La Scalan linna (Scaliger Castle). Sen jälkeen linna on ollut venetsialaisten, ranskalaisten, itävaltalaisten hallinnassa. Ja vuonna 1902 yhdistyneen Italian omaisuutta.
Siellä on sekä luonnonhistorian museo että historiallinen museo ja torni! Molemmat pikkumuseot olivat todella hyviä, informatiivisia, kiinnostavia. Näyttelyt oli tehty kiinnostaviksi ja helpoiksikin. Tornista näkee kauas!
Käveltiin vierasvenesatamaan, kirkkoon tutustuttiin ja tietysti pitkään oltiin myös hautausmaalla.
Cimitero oli siisti, valoisa, paljon kukkia! Enemmän kuin italialaisilla hautausmailla yleensä. Mutta muovisia suurin osa!
Pyhän Tapanin kirkko oli minusta vähän ikävä. Esirippu alttari”tauluna” ja kynttiläjalat ja kukkaruukut alttarrihyllynä eivät minua koskettaneet.
Nyt on lopetettava postaaminen, laittelen myöhemmin tai aamulla vielä jotain.
Nyt lähdemme tänne!