Showing: 4581 - 4590 of 6 408 RESULTS
Niitä näitä

Aika kulkee monessa tasossa

aika loppuu

Nythän on taas niin, että olisi niin paljon kaikkea, olisi niin paljon välttämätöntä, pakollista, velvoitettua, odotettua, minulle kuuluvaa ja niin paljon kaikkea kaunista, käveltävää, kokattavaa, kutsuttavaa, kulutettavaa, kohottavaa, kulttuurista, kaikkea kivaa… ja minä en ehdi. Olen maailman huonoin delegoimaan, ja kenelle minä delegoisinkaan!? Tähän aikaa vuodesta kotonakin olisi monta mukavaa puuhastelua, järjestelyä ja kaikkea. Ja kaikki ne satamiljoonaa [okei pieni lapinlisä] ihmistä,  jotka tänään töissä kävivät, ottivat yhteyttä, sähköposteilivat, soittivat, pysäyttivät käytävällä olivat kuitenkin oikeasti ihan tervetulleita päivääni. Onko tässä nyt pieni dilemma? Maybe! Mutta entäs sitten? So what?

Yhtä aikaa kun pitäisi saada opiskelijoita ulos (= valmistumaan, vaikka vain kandiksi) ja sisään (= tehdä pääsykoekysymyksiä) niin väkisinkin artikkelin kirjoittaminen jää. Ja hassua, että se olisi juuri se, ja noista vain se, joka minun henkkoht  ”tuloksellisuuspistesteissä” näkyisi. Ei, en ala tästä valittamaan … sitä vain hieman tupisen, että en ehdi kaikkea, mitä haluaisin.

Aika ei riitä

Aika myöhään töistä tultua salaattia ja pastaa, pehtoori paistoi grillissä siikaa (lue: arkena juhlaruokaa!) ja sitten lähdin käymään Ainolassa kuvauslenkillä. Ja olihan siellä kylmä. Eikä yhtään kelvollista kuvaa. Etsin siis bannerikuvaa vanhoista kuva-arkistoista ja yhtäkkiä minulla on hirmuinen ikävä Italiaan, ja minulla on ikävä tytärtä,  –    ja ihan turhaan taas valitan: minullahan on enimmäkseen hyvin. Erinomaisesti. Suljen suuni, – siis koneen, ja lähden lukemaan loppuun Riikka Pulkkisen kirjan Vieras. Aika rankka kirja se on. Minusta. Ainakin. Mutta hyvä. Jostain syystä tekisi mieleni kirjoittaa, että niin nuoren kirjoittamaksi yllättävänkin syvällinen. Mutta en kirjoita. Luen vain loppuun.

Historiaa Niitä näitä Yliopistoelämää

Viheltämisen historiaa, ja muutama nimilöytö

Sälekaihtimien välistä ei aamulla paistanutkaan aurinko, mutta olin iloinen, että olin nukkunut syvää levollista unta riittävästi.

Töissä istuin pitkään aamukahvilla; yleensä en oikein malta jäädä höpöttelemään, mutta tänään jatkoimme isommalla poppoolla tuota eilistä viheltely-teemaa (, johon tuli monia mainioita kommenttejakin, kiitos vielä niistä). Noh, kymmenen historioitsijan kesken kun aikamme aihetta pohdittiin, niin lähtihän se lapasesta, ja ryhdyttiin jo hyvinkin miettimään opinnäytetöiden aiheita ja projekteja viheltelyn ympärille…

Olipa sitten mielenkiinnon vuoksi käytävä katsomassa, mitä suomalaisissa sanomalehdissä on viheltelystä kirjoitettu ennen vuotta 1911. Kansalliskirjaston digitaalinen sanomalehtiarkisto kun on tällaiseen pikatarkasteluun erinomaisen hyvä.

http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/query.html

Hakulauseeksi viheltäminen ja valinta kohtaan ”kaikki lehdet ja haku tuottaa 267 osumaa. Ja heti ensimmäisenä on tämä Uuden Suomettaren (marraskuulta 1892) juttu, jossa kerrotaan että viheltäminen teatteriesityksissä on ”keksitty” Pariisissa 1686… (klikkaa isommaksi näet lukea jutun)

wiheltäminen

 

Viheltäminen ”taidemuotona” näyttää nousseen suuressa maailmassa (= New Yorkissa) jo 1890-luvun puolivälissä. Häämarssikin oli vihellyksin esitetty.

 

Wih Mikkeli 15.8.1896

 Ja tämä on ihan ylivertainen juttu (Karjalatar 6.6.1884):

Tytöt New-Yorkin hienommissakin salongeissa wiheltelewät tätä nykyä kuin pahat katupojat [tuossa se katupoika-juttu nyt on!!]. SYynä siihen on se, että eräs lääkäri on huomannut wiheltämisen pienentävän suuta, niin että suurinkin ”leipälaukku” wiheltämällä wähässä ajassa kutistuu somaksi supukaksi. Tuota kaunistuskeinoa sopisi erittäin häwin käyttää kahvi-kalaaseissa.

Wiheltminen 6.6.1884 Karjalatar

 

Suosittelen kokeilemaan tuota sanomalehti-”generaattoria”. Sillä on mukava hakea tietoa omasta suvustaan, jostain ilmiöstä, kuuluisuudesta, ihan mistä vain… Sen turvin olen teetättänyt jo monta kandityötä (säästämisen, tupakan, polkupyörän jne leviämisestä Suomeen).

DIGITAALISEEN SANOMALEHTIARKISTOON KLIKS

Toinen historioitsijalle ja kaikille mukava tietokanta/hakurobotti on Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelu. Sitäkin olen tänään käyttänyt. Vietin (ilta)päivän Pudasjärven ja Taivalkosken henkikirjojen,  rippikirjojen ja muuttokirjojen ääressä ja löysin pitkästä aikaa harvinaisten nimien kokoelmaani* pari uutta nimeä! Vuonna 1890 puusepän leski Liisa asui Pudasjärvellä poikansa Aatolffin kanssa. Koko Suomessa on kastettu vain alle viisi poikaa Aatolffiksi. Toinen vähän yleisempi nimi johon törmäsi oli Auruura. Ennen 1900-lukua Auruura on ollut yhteensä noin 50 naisella. 1940 – 1980-luvulla ketään ei ole kastettu tällä nimellä, mutta viime vuosikymmeninä taas muutama Auruura on kirkonkirjoihin merkitty.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Erikoisten etunimien bongausharrastuksestani, sen aloittamisesta ja tuloksista on kirjoitellut täällä monta kertaa ennenkin. Täältä pääset niiden jäljille…  NIMIPALVELU TÄÄLTÄ:  KLIKS ja niitä minun aiempia erikoisten etunimien bongausharrastusjuttuja mm. TÄÄLLÄ.

Historiaa Niitä näitä Vanhemmuus Yliopistoelämää

Vihellellen

Aamulla kun kuuden jälkeen tarkistin, oli puhelimessa jo kaksi tekstaria. Molemmilta lapsilta viestit. Toinen oli ollut jo pari tuntia duunissa, ja vinkkasi Kalevassa olleesta objektiivitarjouksesta (meillä kun on vähän digikuva-asioita ollut viime aikoina) ja toinen oli juuri menossa nukkumaan – eilisen illan (tyttären aamu) Skype-sessiossa oli yksi juttu unohtunut kertoa ja sitä tekstaili. Sitä minä vaan yritän selittää, että onhan se vaan maailman parasta kun on nuo pennut olemassa. Vielä töihin polkiessa hymyilin tälle erinomaiselle asiantilalle.

ei vielä muita kukkia pihalla

Töissä olikin sitten heti ”tilanne päällä”: muutaman opiskelijan puolesta pieni hätä… oli taas kerran kulkenut tieto huonosti… eihän minusta heille paljon ollut apua, mitä nyt olin heidän kanssaan ottamassa Weboodin merkillisistä ilmoittautumisjärjestelmistä selvää… Noh, taloustieteen sivuaineopintoihin ilmoittautuminen sitten lopulta onnistui kuin onnistuikin. Muutoin kovin mitäänsanomaton päivä: koko iltapäivän olin aikeissa lähteä arkistoon muutamien juttujen tarkistukseen, mutta en saanut aikaiseksi. Huomenna se on edessä – josko iltapäiväksi sinne?

Pehtoori oli tänään oikein toiminut ”nimekkeensä” mukaisesti, ollut tilanhoitajana, elikkäs putsaillut pihaa, pensaiden juuret jo siistinyt, kukkapenkit rapsutellut ja oksia leikellyt. Olipa minunkin sitten vihdoin illansuussa takapihalla [sehän se on se puutarhan osa, jossa minä saan puutarhurointia harjoittaa ja harjoitella] jotain tehtävä: yrttilaatikot putsasin ja vähän haravoinkin. Mukavaahan se sekin oli kun vaan sai lähdetyksi. Ehkäpä se sitten on huomenna arkistossakin – kunhan vaan saan lähdetyksi…

Pihalla_

Tuosta vesipallokuvasta muistui merkillisesti mieleen, kun kollegan (joka kirjoittaa juuri erästä seurakuntahistoriaa) kanssa pohdittiin, että onko viheltäminen ollut syntiä vielä puolivuosisataa sitten? Meillä molemmilla (liki samanikäisiä ollaan) oli hämärä muistikuva, että meidän lapsuudessa viheltely oli vähän kuin kiellettyä, ainakin sitä pidettiin ”pahatapaisena”… ”katupoikien”, ”rahvaan”, ”satamalaisten”  helmasyntinä?  Onko muilla muistoja, tietoa, hämäriä muistikuvia vai olemmeko me vain moisen ajatuksen jostain omineet?

Pihalla_-2

Historiaa Oulu

Muisteja

Klikkaa ensin tämä

http://vimeo.com/61331334

”Muisteja. Niin kutsuttiin tyttöjen kiiltokuvia 1950-luvun Oulussa.” Noin toteaa Peter von Bagh omaelämäkerrallisen elokuvansa/dokkarinsa aluksi. Niin niitä kutsuttiin vielä 1960-luvullakin. Minullakin oli muistikirja. Oli vaikka keräsinkin enemmän purkankuvia: jalkapallokuvia (124 kpl kuului sarjaan, ja sain ne kaikki ja lähetin Hellakselle ja sain laatikollisen karkkia, jota äiti kyllä sääteli sitten moneksi viikoksi. Kuvat tulivat samassa paketissa takaisin, mutta niihin oli lyöty pieni pyöreä reikä: sen jälkeen niitä ei voinut vaihtaa saatikka lähettää uudestaan Hellakselle.). Muistikirja on vielä tallessa.

Muisteja-4

Muisteja-2

Muisteja-3

Von Baghin ”raina” on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Ainakin jokaisen oululaisen kannattaisi käydä se katsomassa. ”Avojalakasta oululaistaki” (jollainen karjalaisista ja lounaissuomalaisista sukujuuristani huolimatta kuitenkin olen) hämmästytti moni asia, muistui mieleen moni asia. Nyt vielä monta tuntia leffasta paluun jälkeen, elän väärällä vuosikymmenellä. Myös pehtoorilla sama fiilis. Ja pidettiin von Baghin älykkäistä sarkastisista sivulauseista, pieneen kiteytetystä paljosta hienosta ajankuvan ja oululaisuuden analyysista. Ja kyllä se varmasti avautuu myös muille kuin oululaisille…

Mentiin leffaan kimpassa, käveltiin puoli yhden näytäntöön Valvelle… samalla katsastin siellä avatun Lyskalaisten valokuvanäyttelyn ”Street photo” – kovin olivat Lyseon lukion kamerakerholaisten otokset samanlaisia kuin minun kuvaamiseni Oulussa. Paitsi että minä en ota/en osaa ottaa henkilökuvia.

Muisteja

Mutta jos/kun tuo ”Muisteja” on ensi tammi-helmikuussa saatavissa keinolla tai toisella opetuskäyttöön, minun Arjen historia – tai Pohjoinen paikallishistoria -luentosarjani opetus on kahdeksi tunniksi jo valmisteltu. 🙂

Kaupungilta palattua teimme kimpassa kelpo ruokaa, uusia kokeilujakin, kuten eilenkin, postailen joku päivä kuvia ja ohjeita.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Tiedosta kilpaillaan

Jossain välissä viikonlopuksi luvattiin kaunista! Ihan varmasti luvattiin. Ja nyt on +3 C, ja koko aamupäivän satoi, eikä vieläkään mikään kevätkeli ole! Ajatus oli lähteä Suurelle Kuvausretkelle rannoille, Koiteliin, eväät mukana puistoihin, … Ajatukseksi jäi. Hmph!

No sitten ajattelin, että nythän on aikaa lähteä shoppaamaan ja etsimään itselle jotain kesä(reissu)kampetta. No lähdinkin. Etsinkin. En löytänyt. Muutaman kirjan löysin, tai itse asiassa löysin montakin, ostin vain kaksi.

Noh kun kerran ei pääse pihahommiin, eikä paljon muutenkaan ulkoilemaan, niin onneksi on tiedossa muuta mukavaa. Olemme piakkoin lähdössä Oulunsaloon, jossa on viinikerhomme (Botrytis Ouluensiksen)  maistiaiset ja tänään ohjelmassa on:  

IX BOTRYTIS CHALLENGE TASTING, Oulunsalo, Finland, 4th May, 2013

Hugelin kyltti, Alsace 2011

Maisteltavana on kolme valko- ja kolme punaviiniä. Tärkein tunnistettava asia on rypälelajike. Neljä viineistä on yhden lajikkeen, kaksi on sekoiteviinejä (vaihtoehdot annetaan).

Lisäpisteitä saa alkuperämaan (vaihtoehdot annetaan), viinialueen, valmistajan ja palstan tietämisestä.

Tässä on nyt mestaruus puolustettavana. Minä nimittäin voitin tuon skaban viime vuonna, joten olen siis hallitseva mestari. Totuuden nimissä on kyllä kerrottava, että kaikkina edellisenä vuosina olin aina viiden huonoimman joukossa. Pehtoori oli toissa vuonna paras ja viime vuonna kakkonen. Viime vuotiseen menestykseemme oli varmasti merkitystä Umbriassa vietetyllä kuukauden kestäneellä korkeanpaikanleirillämme: tulimme silloin Italiasta liki suoraan kilpailuihin. Ja silloin maisteltavissa ja tunnistettavissa oli monta italialaista viiniä. Tärpit oli siis hanskassa. Tai paremminkin makunystyröissä. 😉

Torgiano

Vaikka tänään menettäisinkin mestaruuteni, on minulla onneksi toinen mestaruus yhä hallussa. Nimittäin myös vappuaattona oli tietokilpailu, erittäin perinteinen sekin. Perinteisessä vappukyläpaikassa on aina ennen illallista tietokilpailu ja meidät viisi pariskuntaaa jaetaan sekapareihin ja meille annetaan puolen tunnin verran aikaa vastailla noin 15 kysymykseen. Kun kilpailun kysymyspaperin laatii aina isäntäpariskunnan feminiini, joka on minun kollegani, ovat kysymykset enemmän vähemmän ”historiallisia”. Tällä kertaa oli enemmän, mikä ehkä selittää sen, että minä parini kanssa voitimme ylivoimaisesti. 🙂 Saatiin essut palkinnoksi.

Mutta nyt siis kisaamaan viinitietoudesta. Päivitän illan lopuksi, palattuamme tähän tuloksen.

nimi_p

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

klo 21.38. No niin, selityksiä, selityksiä… mutta en TODELLAKAAN pärjännyt. Päinvastoin. Mutta ei muuta kuin nesteytys kuntoon ja katseet tulevaan kauteen … 🙂

Maistelut

Niitä näitä Vanhemmuus

Meksikoon!

Nyt on hyvä aika ottaa Vivotif. Ensimmäinen hepatiitti-B -pistos on jo saatukin, toinen pistos parin viikon päästä ja sitten tehoste puolen vuoden kuluttua.  Hepatiitti-A -rokote hankittiin jo Marokon matkaa (2005) varten, mutta tuo Vivotif on täysin ennenkokematon juttu. Eikä ihan ongelmitta tullut hommatuksi…

Kun tässä joku viikko sitten varmistui, että töiden puolesta pääsen lähtemään ja että tyär oikeasti haluaa, että tulemme Meksikossa käymään, aloimme valmistella matkaa, ja suunnilleen ensimmäisenä soitin työterveysvastaanottoon ja kysyin, saanko sitä kautta – paitsi allergialääkkeet uusituksi myös – Meksikoon tarvittavat rokotteet. – Joo kyllä onnistuu, vastattiin.

Menen siis lääkärille eräänä aamuna ja selitän asiani. Lääkäri ymmärtää ja kyselee sitten, että mihin päin olet menossa, mitä varten näitä lääkkeitä tarvitset? – Kun kerron, että Meksikoon ollaan lähdössä, niin hän alkaa kertoa omasta (parikymmentä vuotta sitten tekemästään matkasta, kalareissuineen, sombreroineen, Acapulcon purkauksineen) ja erikseen mainitsee, että lavantautilääke todella on hyväksi, sillä hänkin sairasti siellä elämänsä karmeimman ripulin ja sellaisenkin ehkäisemiseen kyseinen lääke vaikuttaa ennaltaehkäisevästi, ja että vähänkään turistikeskusten ulkopuolella sen suojaava olemassaolo on hyvä juttu.

Totean vain, että no hyvä, varaan lähtiessä ajan hepatiittipiikityksiin ja seuraavana lauantaina käyn apteekissa reseptinippuni kanssa: kertovat siellä, että tuo yksi lääke puuttuu, heillä ei ole varastossa, haetko alkuviikosta? – Lupaan hakea. Seuraavana tiistaina ennen digikurssille menoa ajelen apteekin kautta: siellä pientä häslinkiä, menee vartti ennen kuin löytävät lääkkeeni, saan sen, mutta kun olen jo pahasti kurssilta myöhässä ja juuri tuolloin oli minun esitelmäni vuoro, niin en jää enää katselemaan ohjeita, lupaan lukea ne kotona. Kun sitten seuraavana päivänä revin paketin auki ja alan tavata ohjeita, huomaan saaneeni KOLERA-lääkkeen! Ja kun paketti oli kerran aukirevitty ja apteekki toimittanut juuri sellaisen lääkkeen kuin reseptissä määrättiin, niin eihän apteekki enää paketista mitään hyvitä. 60 euroa väärästä lääkkeestä! Olenpahan nyt aloittanut sitten senkin kuurin! 🙂 Ei kolerankaan kannata yrittää hyökätä!

Rokotusten jälkeen seuraavaksi huomio passin uusimiseen (yli kuukauden jono Oulussa!!)  ja reitin suunnitteluun. Tytär oli pääsiäisenä kaverinsa Alicen vanhempien luona ”barbque-partyissä” ja siellä olivat kyselleet, että olemmeko tulossa Monterreyhin ja ylipäätään Meksikoon. Esikoinen oli kertonut, että ehkä, jos äiti saa töissä järjestettyä, minkä jälkeen perheen isä oli riemastunut suunnittelemaan vierailullemme reittiä….

616205_10150999014696943_935002150_o

Mexico Citystä vuokraatte auton ja ajelette sinne ja sinne ja niin edelleen, ja jossain vaiheessa perheen äiti oli kysynyt, että hei S., eikös äitisi ole blondi? – Onhan se, oli tytär todennut, minkä jälkeen koko perhe oli ilmoittanut, että ei, ei mitään autonvuokrausta ja maaseutuajeluja. On liian turvatonta ja vaarallista. Tunnistavat turistiksi ja ryöstävät! – Ja tällaisia juttujako minä haluaisin kuulla??? Olivat sitten vain kovasti kutsuneet heille ja Maya Rivieralle… mutta ei ajelemaan ja liikkumaan maaseututeillä!

Me jätimme pallon tyttärelle, kyselimme, mihin tullaan, missä käydään…?  Ensin tuntui siltä, että esikoinen haluaa kovasti näyttää meille uuden ”kotikaupunkinsa”, siis Monterreyn, ja siellä työpaikkansa, kaikki kaverinsa ja Alicen (yläkuvassa ylärivissä vasemmalla) perheen jne. Sitten ilmoittikin, ettei Monterreyssä olisi vuorten ja kavereiden lisäksi paljonkaan katsottavaa, varsinkin kun muualla olisi ja aikaa on kuitenkin kovin vähän… Noh, meille sopii kaikki.

Siispä: lennämme Mexico Cityyn,  jonne toukokuun lopussa Monterreyssä harjoittelun lopettava tytär tulee kaverinsa Alicen kanssa meitä vastaan ja seuraksi.

149491_10151721673605521_1575463418_n

Yksi Alicen neljästä siskosta (kuvan morsian) asuu MC:ssä ja he ovat sitten luvanneet muutaman päivän meitä siellä opastaa… Mexico Cityn hotellin varaus sujui ongelmitta, mutta kun olemme sitten loppulomaksi menossa sinne Karibian rannalle, niin sinne hotellivaraus tuottikin hieman ongelmia (Joe ei varmistanut varaustani, hylkäsi Visani tiedot jne.  mutta Alice ja esikoinen hoitivat homman …) Tytär (joka siis on jo PdC:ssa käynyt) suositteli, että näiden kahden kuvan välissä on hyvä paikka… Siitä on sitten hotelli varattu.

547883_4780626986643_813067202_n

521660_4780621226499_306968416_n

Siis ei Cancunille vaan Playa del Carmeniin…
Loman odotuksessa, mutta vielä enemmän tyttären paluuta ootellessa… 😉

Niin milloinko lähdetään?
Kunhan veljen kuopuksen lakkiaiset on vietetty,
kunhan Manuale Historiae on painokuntoon toimitettu
ja kunhan historian pääsykokeet on tarkastettu …

Siis viiden viikon päästä ollaan jo MC:ssä. 

Bloggailu

Kyselyn tulokset, tiedonjano ja -jako

1 (Custom)

Viime sunnuntaina asettamani kyselyn tulokset näyttävät tältä

vastaukset

Kysymyshän kuului näin: Kuinka kauan olet seurannut Tuulestatemmattua?

Kaikkiaan vastaajia oli 43, joista puolet vastasi vielä uteluuni ”Miten/millä hakusanalla/mitä kautta tänne olet tullut?” Ja vastaukset olivat tämmöisiä:

Sisilia, matkakertomus viime kesänä. Siitä lähtien päivittäin aivan pakko lukea, mökki Lapissa, sukuseuran sivuilta löysin linkin, jollain reseptihaulla, Tuulestatemmattua, New York, nimeni, matkakertomuksia, Etelä-Afrikka, Luin Kalevan ruokapalstan, samassa tdk:ssa töissä, Jonkun toisen blogin kautta löysin, jääkellarin lohi, Etelä-Afrikan matkakertomuksen kautta, jonne löysin Googlen avulla, Varmaan joku resepti se oli ja heti jäin koukkuun :), jotain ruokaohjetta hain…

Hämmentävää on että joku on ”jäänyt koukkuun” tai että ”on pakko lukea”. 🙂 Ruoka ja reissut lienevät olleet ”vieraille” ne blogiini löytämisen enimmät syyt. Ja niitähän täällä tosiaan on: ruokaa ja reissuja. Luulen että juuri tuosta ”suunnilleen alusta asti” ja ”monta vuotta” -porukassa on monta tuttua, jotka käyvät ihan kuulumisia kurkkimassa.

ilta-2

Erityisesti ilahduttivat muutamat kyselyn kommenttilootaan jätetyt viestit ”Mukava joka päivä lueskella näitä juttujasi. On ihan kuin välillämme ei olisikaan tota 700 km. Terveisiä Pehtoorille ja Botrytikselle.” ja ”Olen seurannut blogiasi suunnilleen siitä tiedekunnan 1960-luvun pikkujoulusta lähtien. Se on sopivaa ohjelmaa näin eläkeläisellekin.  – Näin yhteys Ouluun ja yliopistoonkin säilyy. Toivotan hyvää jatkoa!”

 

Vastikään olen saanut – taas – muutamilta opiskelijoilta kuulla heidän seuraavan höpinöitäni, ja se se vasta hämmentääkin… ikähaarukka lukijoissani on siis opiskelijoista eläkeläisiin. Ja sitten hämmästyin kun  ihan vasta kuulin parin tutunkin, joiden en olisi luullut  tänne koskaan eksyneenkään, piipahtelevan täällä …

Olen sanonut monta kertaa ennenkin, mutta sanonpa nyt taas, että vaikka minä kuinka pidän tätä blogiani nimenomaan itselleni, omana päiväkirjanani, niin kyllähän tähän satsaa ihan eri tavalla kuin tietää, että täällä on vuosikausia mukana pysyneitä ja olenhan tätä kautta tutustunut edes vähän moniin uusiin ihmisiin, vaikkei vielä olla edes tavattu. Lukijathan tästä mielekästä tekevät. Kiitos ja kumarrus siis kaikille vastanneille ja kaikille, jotka täällä enemmän tai vähemmän säännöllisesti käytte.

ilta

Kyllähän minulla joku sisäinen palo tiedon jakamiseen on, heh! Oikein varsinainen kansankynttilä!  … täytynee olla, sillä muuten lienee vaikea selittää, miksi järjestin täksi päiväksi – heti vapun jälkeen – opiskelijoille info-tilaisuuden. Ajankohdalle oli perusteltu syynsä, ja ilmeisesti tarvettakin, sillä paikalla oli jos ja vaikka kuinka paljon opiskelijoita. Sekin tuntuu mielekkäälle: koettaa opinto-ohjata, kun kerran on sellaisia, jotka tulevat sitä ohjausta hakemaan. Muutoin ei niin tavattoman onnistunut työpäivä. Yhtiä ja samoja tilastoja pyörittelin ja yritän kirjoittaa auki artikkeliksi. Ei mitään lennokasta tieteentekoa, ei todellakaan.

Niitä näitä

Automobiilien Wappu

Ei tullut pieneen mieleenkään laittaa mitään kevätvaatteita päälle, saatikka testata jätskikitskalla uusia tötterömakuja, saatikka istuskella ylläpitokuohuvalla jossain terassilla ja katsella ihmisten vapunviettoa keskustassa.

Kunhan yhdeksän aikaa saimme eilen hyvin syöneet, paljon puhelleet, vedet silmissä nauraneet, kuohuvaa vähintäänkin riittävästi nauttineet, myöhään yöllä kotiutuneet itsemme aamiaiselle, totesimme iloksemme, että olipa mukava vappuaatto, ja että lopultakin parasta oli ollut nähdä ystäviä ja sitten tuttuja, joita tapaa vain kerran vuodessa  ja että paistaa aurinko.

Päätimme lähteä pyöräillen katselemaan vanhoja autoja Linnanmaan marketin parkkipaikalle. Sen teimme. Ja palelimme! Toppaa yllä, mutta silti palelimme. Mutta autot olivat todella hienoja, nostalgisia, glamoureja, hauskoja, pieteetillä kunnostettuja, … Muutamia ihan ylivertaisen kauniita oli joukossa..

 Tämä on niin sen näköinen, että se voisi olla pehtoorin… eikö? Minusta ainakin.

(KAIKKI KUVAT SUURENEVAT KLIKKAAMALLA!)

Mobiiliautot

Juniorille (ent. rengasmyyjä), jolle vanteet ja renkaat ovat
Hyvin Isoja Asioita, koetin selittää,
että tällaisia niiden olla pitää…

Mobiiliautot-2

Tämän T-mallin Fordin kyydissä olen kerran ollutkin!

Mobiiliautot-2-2

Mobiiliautot-3-2

Yksityiskohdat ovat tärkeitä…

Mobiiliautot-7

Mobiiliautot-8

Mobiiliautot-10

Mobiiliautot-11

Tosin kokonaisuus ratkaisee! Vm 1930 Chevy oli helmi!

Mobiiliautot-9

Mobiiliautot-5

Tämä kaunotar, vm 61 Jaguar oli ehdoton suosikkini. Kaunis kuin mikä!

Mobiiliautot-6

Mobiiliautot-2-3


Mobiiliautot-4-2

Valkoiset nahkapenkit ja kaikki muut harkitut yksityiskohdat viehättivät…. 😉

Mobiiliautot-3-3

Mobiiliautot-2-4

Tällaista Letukkaa isäni ajoi armeijassa kentsun kuskina…

Mobiiliautot-6-2

Mobiiliautot-7-2

Lisävalot 🙂

Mobiiliautot-8-2

Tuleeko muille mieleen Hollywood?

Mobiiliautot-15

Paljonkohan tämä V8 kuluttaa satasella? Ihan sama! Komeat oli äänet!

Mobiiliautot-16

Tässä on jotain tuttua. Muutakin kuin se, että pehtoorin lapsuudessa heillä oli ollut juuri tällainen. 😉

Mobiiliautot-25

My baby drove up in a brand new Cadillac
I said my baby drove up in a brand new Cadillac

Mobiiliautot-21

Mobiiliautot-18

Mobiiliautot-19

Mobiiliautot-20

Mobiiliautot-3-4

Mobiiliautot-2-5

Äidilläni oli 60-luvulla tällainen.
Se oli vain punainen, ja siinä oli musta matta katto.
Rekkari oli OGE-64.

Mobiiliautot-3

Isälläni oli tällainen, melkein tällainen.

Mobiiliautot-24

Mersuja oli kaikkinensa mobiilien joukossa paljon.

Mobiiliautot-23

Ja sitten muita menopelejä kaikissa sateenkaaren väreissä…

Mobiiliautot-22

Tämä autorivi olisi voinut olla 70-luvun lopun marketin pihalla.
Tämmöisiä autoja minä muistan paljon.

Mobiiliautot-4

Autojen parissa kului tunteroinen, minkä jälkeen päätimme pyöräillä kaupungille. Ehkä ajatuksena kuitenkin se ylläpitokuohuva jossain aurinkoisella seinustalla. Ei ollut aurinkoisia seinustoja!

Kun olimme keskustassa, olin niin jäässä, että rommikaakao tuntui ainoalta oikealta valinnalta. Toripolliisissa istahdimme tovin. Kiertelimme kaupungissa ja sitten poljimme jäätävässä vastatuulessa kotiin. Juniorikin tuli mobiiliautojen parista seuraksemme bratwursteille ja salaatille.

Wappu on vietetty.

Niitä näitä

Vappuaattona kuohuvaa ja työväenliikettä

Töistä [jossa ei ollut juuri muita kuin proffat, Akatemia-tutkijat ja minä] hammaslääkärin kautta [vuositarkastus – ei muuta! Huh!] kotiin. Sitten pehtoorin tarjoama kuohuviinilasillinen, vaatteiden vaihto, tuo alla oleva viime vappuaattona [kuinka erilainen se olikaan!!!! KLIKS!] otetusta kuvasta tehty kortti tänne ja FaceBookiin.

Äkkiä Radio Perämeren sivuilta tsekkaus, ettei omia sanomisia ollut huolimattomasti tulkittu ja tekstiksi tuotettu [onneksi en kuullut pitkähköä haastatteluani radiosta, oma ääni kuulostaa karmealle! Ehkä se oikeasti onkin??], no jutussa ei varsinaisesti virheitä, painotuksista voisi ehkä keskustella. Jos jotakuta kiinnostaa, miksi Kemi on edelleen Suomen punaisin kunta, niin minun hyvin lyhyt selitykseni asiasta on täällä (KLIKS).

Mutta nyt harrastamaan kierrätystä (klikkaa kuva isommaksi… :))! Lähdetään Kuivasjärven tienoille viettämään aattoa perinteisin menoin: kuohuvaa, tietokilpailuja, kuohuvaa, ruokaa, kuohuvaa, laulua, kuohuvaa…

Vappua!

Niitä näitä Yliopistoelämää

Työpäivä – vappua kohti

Muutaman tentin tarkastus, kommentoinnit kollegan artikkeliin, oppiainekokous, info/luento opiskelijoille, haastattelu Radio Perämereen ja iltapäivän ja illan huipennukseksi neljä tuntia seminaarin pitoa, yhteensä yhdeksän tutkimussuunnitelmaa (joita on tälle keväälle ollut kolmattakymmentä!),  ja siinä ohessa sähköposteja ja opiskelijoiden piipahduksia – nyt tuntee oikeasti töitä tehneensä. Meinasikin hieman hymyilyttää kun eräs nuori mies selitteli opinnäytetyönsä hidasta etenemistä tai oikeastaan aika totaalista tekemättömyyttä sillä, että ”on tullut oltua  ihan hirveesti töissä, sillee seitsemän tuntia joka päivä… ”.  Seitsemän? , – ja se väsyttää? Noh, kaikki on suhteellista.

Franzén-2

Kun huomenna on Franzénin lakitusta Oulussa (klo 12)  ja Havis Amandan lakitusta Helgingissä, ties mitä patsaiden, fuksien, teekkareiden ja ihan tavallista vapunviettäjien lakituksia, niin pitää laittaa tähän yksi patsaskuva vielä. Tässä on kasvatustieteen proffa Aatto Kaljunen saanut hatun … [sarjassamme niitä Linnanmaan installaatioita]…. Alla selityskin (klikkaamalla isommaksi), miksi professorilla moinen päähine.


Lakituksia-3
Lakituksia-2

Tänä vuonna simasta tuli kummallisen mautonta, ja cupcaket olivat kyllä minun mielestäni turhan makeita. Vaan kyllä ne hyvin duunissa maistuivat.

Cupacake

Cupacake-2

Cupacake-3