Showing: 4291 - 4300 of 6 409 RESULTS
Niitä näitä Ruoka ja viini

Vähän tyhjäkäyntiä

Huhtikuuko? Siltä ulkona tuntuu. Enpä muista ennen helmikuun vesisateisella lenkillä kastuneeni niin perusteellisesti kuin tänään aamupäivällä tein.

Mutta tekemisissä ei tunnu huhtikuun draivi, sillä on ihan liian paljon juttuja jotka ”pitäisi”,  mutta joita ei ole tullut tehneeksi. Pojan kanssa sentään suunniteltu tämän tulevaisuutta, ja olivat sitten kihlauttunsa kanssa tuossa syömässäkin. Tulin tehneeksi niin paljon ruokaa, ettei tarvinne enää kuin lämmitellä tämän päivän safkoja ennen hiihtolomalle lähtöä.

Kaappien tyhjennys sapuskoja

Pitkästä aikaa pöydässä tuo Susannan katkarapu-salaatti. Sen ohje on Riemusta ruoanlaittoon -keittokirjassa (s. 25). Tämä on muuten ehdottoman hyvä ruoka jos sinulla on meno nyyttäreille tai piknikille. Hyvin tykätty ruoka. Buffet-pöydässä erinomainen, patonkia tai paahtoleipää oheen. Hyvää on tuo ruusu-kaali-pekoni-herkkukin, jonka päälle nuoripari ei oikein ymmärtänyt (kaaliruoat eivät ole oikein in)  joten minulle jäi eväsruokaa yllin kyllin.

Kaappien tyhjennys sapuskoja-2

Mökille lähdöstä puheenollen: sinne onkin jo kova ikävä. Ehkä jopa hiihtämistä vähän kaipaan, rinteeseen sitäkin enemmän. Ja vain oloa. Ja pitkiä yöunia.

Osoituksena ja todisteena siitä, ettei ole ollut kovin säkenöivä päivä tänään on, että etsin vanhoista kuvakansioista kuvia Olympoksesta. Olen siellä ollut minäkin, en olympialaisissa, mutta Olympoksessa. Ja oikein matkanjohtajana: historian laitoksen Kreikan ekskursio 1. – 14.8.1982. Urheilullista on… 😉  [eikä mitään itsekritiikkiä kun tämmöisiä julkaisen!]

1982 Kreikka II_185

Näitä talvikisoja tuli kyllä seurattua yllävänkin paljon: sijaistoiminnan kaipuuta? Heh, tiedä häntä.

Ja näiden olympialaisten päätöspäivänä vielä kerran Hubertus. Youtubessa on hänen suorituksensa http://youtu.be/ZQdNPYwK4-U Sotshissa. 

Reseptit

Blini- ja lättykestilauantai

Oli sitten joku halavatun kuningasidea lähteä aamulla lenkille ennen kuin aurauskalusto oli ehtinyt olla liikkeellä! Tarpominen pienessä umpihangessa oli tietysti kunnonkohottamisen kannalta erinomaisen hyvä juttu, mutta enpä voi väittää erityisen nautinnolliseksi liikuntakokemukseksi tunnin tepastelua hillittömässä lumipyryssä ja 5 – 15  sentin paksuisen lumikerroksen peittämillä jalkakäytävillä. Noh, sikäli hyvä tuo aikaisuus, ettei ainakaan ollut ruuhkaa kävelyreiteillä: ei todellakaan kukaan muu ollut yhtä kahjo kuin meitsi, että lauantaiaamun pyryyn itsensä aamukahdeksalta hiissaisi.

Varhain liikkeelle lähdöllä oli kuitenkin perusteensa: vakaa aikeeni kun oli ollut käydä Poroferiassa kuvailemassa ja tapaamassa tuttuja pohjoisesta ja piipahtaa äidinkin luona, mutta enhän minä mitään ehtinyt. Kävipä nimittäin niin, että riemastuin laittelemaan ruokaa: ryhdyin oikein tosissani vierailulle tulevalle lapsiperheelle hankkimaan ja laittamaan tarjottavaa. Kuten tapana on ja kuten sanonta kuuluu: lähti vähän lapasesta.

Blinejä ja lettuja olin luvannut tarjota. Tarjosinkin. Muutaman viikon takaisessa työkaverin synttäri-illassa olin blinien paistovastuussa  ja hillittömästi minua häiritsi, kun blineistä ei tullut sellaisia kuin olisin halunnut. Tänään päätin kokeilla uudelleen, lähes samalla ohjeella (ohrajauhot vaihdoin tattareihin ja vehnäjauhoihin: puolet ja puolet), duunasin vähemmällä kiireellä ja paistoin kirkastetulla voilla. Sillä ON merkitystä.

Blini- ja lettukestit-11

Kirkastettu voi eli ghee

Sulata voi kattilassa ja anna sen seistä muutama minuutti.
Kuori pinnalle syntynyt vaahto pois. Kaada kirkas voirasva varovasti toiseen astiaan.
Pohjalle jää sakka, jolla ei kannata mitään paistaa.

 

 

 

Tein alla olevan ohjeen mukaan, ja rapeita ja sopivan rasvaisia tuli.

Blinit

2 dl haaleaa vettä
2 dl kermaa
25 g hiivaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl tattarijauhoja
4 dl kuumaa maitoa
1 tl suolaa
2 rkl sulatettua voita
2 keltuaista
2 valkuaista

Liota hiiva veteen, lisää kerma ja sekoita joukkoon jauhot. Laita taikinanjuuri yöksi jääkaappiin peitettynä. Ennen paistamista sekoita taikinaan kiehuvan kuuma maito, sulatettu voi, keltuaiset, suola. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele taikinaan. Paista hiljalleen kirkastetussa voissa. Näistä tuli rapeita!

Blini- ja lettukestit-4

Tarjoa mädin ja Roscoff-sipulin sekä vatkatun smetanan kanssa.

Blini- ja lettukestit-3

Noh tänään oli sitten yhtä sun toista muutakin lisuketta. Hangasojan varresta poimituista viimeisistä suolasienistä tein salaatin ja sitten vasemmalla on savuporo-raejuusto-creme fraiche (ja sekaan vielä pari teelusikallista piparjuuriraastetta! Se on se juttu!) -mössö tai oisko hienommin mousse. Hyvää sekin on. 

Blini- ja lettukestit-2

Löysin ensimmäistä kertaa Myrttisen suolakurkut! Smetanan ja hunajan kanssa olivat erinomaisia. Ja blinien kanssa. Ja sellaisenaan! Niissä ei ole etikkaa. Ne on hyviä, vaikken minä periaatteessa suolakurkuista ole piitannutkaan. Mutta nyt piittaan. 

Lapsille ja aikuisillekin oli lättyjä monin erilaisin tykötarpein ja päälle tietysti kahvit ja laskiaispullia,  valittavana oli joko mantelimassalla tai vadelmahillolla. Korvasivat hyvin synttärikakun.

Blini- ja lettukestit-10

Sisar uusperheineen lähti Iihin juuri ennen matsin alkua. Olihan jääkiekkoa ilo katsella. Tyttärelle ”whatsappeilin” reaaliaikaisesti ottelun kulkua, hän  kun ei sitä onnistunut Meksikossa saamaan näkyville. Minä en onnistunut näkemään Hubertuksen pujottelua, mutta sen taas lapsi oli Meksikon telkkarista (luonnollisesti) nähnyt. Oli ollut ”säälittävä”. DNF (Did Not Finish)  lukee tulosluettelossa. Joten eipä sillä sitten väliä.

Ja päivästä tuli sitten minulle todellinen telkkaripäivä (varmasti vuoteen olen nyt katsonut telkkaria eniten!!) kun katsoin Putouksenkin, – ja olen ehkä tylsä, mutta eipä minua juuri naurattanut.

Mutta ylpeänä voin kertoa, että paria sähköpostivastausta lukuunottamatta ei yhtään töitä tänään! Ei huono.

Niitä näitä

Urheilua ja kulttuuria

Jos herää klo 4:40 ehtii tehdä kaikenmoista: työpäivän, katsoa kaksi erää lätkää, käydä pitsalla ystävän ja pehtoorin kanssa, mennä teatteriin ja sitten istahtaa koneen ääreen vieläkin kylläisenä ja poski- ja vatsalihakset nauramisesta rentoina.

Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä menee Housut pois -musikaali, johon onnistuttiin viime viikolla saamaan hajapaikat, viimeiset koko näytökseen. Neljälle saatiin liput, mutta ystäväpariskunnan maskuliini tuli kipeäksi, joten olimme kolmisin, mukava niinkin.

Ja musikaali? Ei ollut ryppyotsaista, angstista, syväluotaavaa draamaa, vaikka vakavista asioista olikin kyse ja vaikka välillä meinasi pyyhityttää silmäkulmia, vaan enimmäkseen oli helposti nautittavaa musiikkiviihdettä. Jo joskus aikaa sitten leffana nähtiin tämä selviytymistarina, eikä oululainen teatteriversio ollut ollenkaan kökkö. Päinvastoin, vallan symppis esitys.

housutpois2_450x200px

Helmikuun kolmaskin viikko on selätetty. Huomenna pääsee ulos, Hubertus laskee ja tulee blini”vieraita”. Viikonloppu vaikuttaa mukavalle.

Niitä näitä Yliopistoelämää

TES ei toimi

Arjen historiaa-2

Kokous alkoi kahdeksalta, kokous loppui kahdeksalta. Sellainen päivä, ja siinä välissä kaikenmoista.

Arjen historiaa

 

Joskus näitä kellonympäryspäiviä vielä sattuu kohdalle, vaikka eiväthän ne oikein noudata sitä TESsiä, jonka yhden naisen neuvotteluissa ihan itseni kanssa sovin palatessani vuoden vuorotteluvapaalta takaisin töihin reilu puolitoista vuotta sitten.

Aika hyvän työehtosopimuksen silloin tein: nyt kun katson tuota listaa, niin viidestätoista kohdasta kolme olen onnistunut pitämään hyvin ja kolme joten kuten, ja loput työehtosopimukseni mukaiset lupaukset ihan yhtä tyhjän kanssa. Mihinhän tästä voisi reklamoida?

Arjen historiaa-3

Mutta huomenna jo helpottaa: loppukevät on pelkkää laskiaista. Tai noh, …

 

Niitä näitä

Talviolympialaisten meksikolainen juttu

Pakkohan se on jotain olympialaisista tänne tänään kirjoitella. Mutta enpä lähde hehkuttelemaan suomalaisten mahtavalla kisamenestyksellä, vaikka toki kaikki nuo jutut kovasti ilahduttivatkin. Paljon mitään ole pystynyt kyllä tänään seuraamaan, –  noh, lätkämatsin kolmannen erän sentään . . . 

Moni varmaan tietää tämän, mutta minulle oli uusi juttu, johon en olisi varmaan tutustunut, jollei olisi tyttären kanssa ollut kisoista puhetta. Kyselin häneltä näkyykö/kuuluuko Meksikon/Monterreyn arjessa talviolympilaiset ja esikoinen kertoi, että ei muuta kuin, että oli nähnyt jossain lehden kannessa, että Meksikon olympiaedustuskampe on mukaelma mariachi-soittajien vermeistä (ks. kuva soittajista Mexixo Cityssä kesäkuussa). Tästähän sitten kiinnostuin ja löysin Hubertuksen.

Mariachi

Meksikon ainoa talviolympiaedustaja, prinssi Hubertus von Hohenlohe-Langenburg, on monin tavoin merkillinen mies. Vastikään 55 vuotta (mikä oivallinen ikä!) täyttänyt Hubertus on saksalaisen prinssi Alfonso von Hohenlohe-Langenburg ja prinsessa Ira von Furstenbergin (joka on Fiatin perustajan Giovanni Agnellin veljentytär) poika, joka syntyi Meksiko Cityssä. Hubertuksen perhe asui tuolloin siellä, sillä perheen isä, prinssi Alfonso, työskenteli (= johti) Volkswagenin tehtaalla. Perhe halusi, että sukuun saataisiin joku meksikolaisen sukuhaaran (isoäitinsä oli myös meksikolainen) ja liiketoimien jatkaja. Niinpä Hubertus syntyi Meksikossa ja meksikolaiseksi, ja on oikeutettu edustamaan sitä olympialaisissakin.

Pian Hubertuksen syntymän jälkeen perhe muutti Espanjan Aurinkorannikolle hotellibisneksen pyörittämiseen ja 10-vuotiaana Hubertus muutti isänsä mukana Itävaltaan, jossa jo Espanjassa alkanut laskettelu-ura jatkui.

YLEN urheilusivujen jutusta lainaus:

von Hohenlohe pärjäsi alppirinteiden kilpailuissa mainiosti ja päätti kokeilla siipiään isommissa kisoissa. Ajatus Meksikon edustamisesta syntyi harkinnan seurauksena.

– Harkitsin edustavani Liechtensteinia, sillä minulla on myös sen maan kansalaisuus. Lopulta vaikutti ideaalilta edustaa sellaista maata, jossa voin kontrolloida omia tekemisiäni.

von Hohenlohe perusti Meksikon hiihtoliiton 1981 ja edusti maata jo seuraavan vuoden MM-kilpailuissa. Seuraavaksi olivat vuorossa Sarajevon olympialaiset 1984, joissa prinssi saavutti pujottelussa uransa parhaan olympiasijoituksensa ollen 38.

Sen jälkeen von Hohenlohe-Langenburg on osallistunut Calgaryn 1988, Albertvillen 1992, Lillehammerin 1994 ja Vancouverin 2010 olympialaisiin ja nyt sitten siis Sotshin kisoissa, joissa hän kilpailee lauantaina. Pakko katsoa. 🙂

Ja kaiken muun lisäksi hän on levyttänyt ja laulanut – ja todellakin laulaa paremmin (ks. Video) kuin eräs toinen talviolympilaisissa kulkenut. von Hohenlohe-Langenbeg on käyttänyt poptähtiurallaan nimiä Andy Himalaya ja Royal Disaster (aika hupaisaa aateliselta alppilajien Meksikon olympiaedustajalta).

Hubertus on jossain vaiheessa (vieläkin?) seurustellut pitkään italialaisen alppilajilegendan Alberto Tomban sisaren kanssa. Hubertus asustelee kyllä nykyään pääosin Liechtensteinissa ja Espanjan Marbellassa. Hotellibisneksen, laulamisen ja laskettelun lisäksi tämä alppikonkari osaa valokuvata; on pitänyt näyttelyitä  pitkin Eurooppaa ja tienannut kuvillaan rahaakin.  Mm. suklaayhtiö Milkalle ja Redbullille ollut kuvaajana. Ihmekös tuo, sillä on ollut mm. Andy Warholin opissa. Ihme mies.

(YLEN urheilusivuilla pitkä juttu KLIKS  ja  video aiemmista kisoista ja oma laulu taustalla)

Historiaa Niitä näitä

Luennon kokoamisen parissa

Heinäkuun 1890 Oulun Ilmoituslehden yleisönosastolla oli artikkeli, jonka otsikko oli ”Ikäwä epäkohta.” Kirjoittaja oli närkästynyt siitä, että maantiellä ”tulee jo usein vastaan polkupyörällä kulkevia nuoria miehiä” ja mikä pahinta he eivät nouse satulasta alas kun vastaan tulee nuori hevonen ”aiheuttaen näin pillastumisen ja toisinaan jopa tieltä suistumisen”.  Oulun ja Muhoksen välillä tällainen välinpitämättömyys ainakin oli tavattu.

Jotta vielä tuolloin polkupyöräily oli kovin uutta: puolenkymmentä vuotta myöhemmin (1896) Oulussa ja lähitienoolla oli polkupyöräilijöitä jo noin 200.

_MG_1762 (Custom)

Entäs ensimmäinen auto Oulun kaduilla? Milloinkas arvelet näin kirjoitetun?

Nyt Oulummekin pian alkaa pyrkiä muun sivistysmaailman rinnalle siinäkin suhteessa, että kaupungin kaduille ilmestyy puhkuvia, hevosettomia vaunuja. Hra William Nyberg jätti eilen maistraattiin ilmoituksen, että hänellä on aije ruveta harjoittamaan vuokra-ajuriliikennettä kaupungissa automobiililla. Ensi aluksi aikoo hän käyttää autopelijään ainoastaan öiseen aikaan, hevosliikkeen loputtua. Hra N. on pitemmän aikaa oleskellut Ameriikassa ja loukkauduttua siellä töissä on hän tullut kotikaupunkiinsa suuren maailman ihmeitä käytäntöön ottamaan.

Nyyperin-Ville ajeli autopelijään Oulun öisillä kaduilla ensimmäisen kerran kesällä 1906., mutta vielä 1920 Liitossa kirjoitettiin, että

vaikka autoilla voidaankin jossain määrin parantaa liikenneoloja, niin niitä ei kuitenkaan pitkän talven aikana voida käyttää, jota paitsi ne vaativat parempia teitä mennen alituisesti epäkuntoon, kuten tunnettua on.

Villen auto

(Suunnilleen) Säännöllinen linja-autoliikenne Oulussa alkoi kesällä 1920. Kurkelanrannasta keskustaan ja pitkä linja Oulusta Kuusamoon (jonne matkattiin pari päivää). Ensimmäiset auto-omnibusmobiilit olivat usein kuorma-autojen lavoille rakennettuja (ks. täältä) mutta kuorma-autoista rakennettujen autojen rinnalla oli myös ”oikeita” auto-omnibusseja.

Linjuriauto009

 Kuva Nevakiven liikenteen historiasta.
Tuolla kuvassa olevalla autolla Reino Nynäs (myöh. Nevakivi)
liikennöi jo 1920-luvulla Oulun ja Pudasjärven välillä.

Eroa kuorma-autosta kyhätyn kulkuvälineen ja ”oikean auto-omnibusmobiilin” välillä ei ole kovin helppo tehdä. Aikalaisille eron tekeminen ei kuitenkaan ollut vaikeaa, mistä kertoo Suomen Kuvalehden artikkeli vuodelta 1925. Siinä todetaan, että linja-auto on

vaunu, joka on rakenteeltaan sellainen, että se kykenee matkustajalle antamaan ensiksi täyden kulkuvarmuuden, on nopea ja sellaisilla mukavuuksilla varustettu, että matkustus sillä ei käy työksi, vaan huviksi, ja että pitemmänkin matkan tällaisella tehtyään ihminen vielä on työkykyinen ja reipas …

Samassa jutussa todettiin, että kuorma-auton alustoille tehdyissä

 – – vaunuissa ihminen ellei juuri kolhiinnu niin pahoin, että sairaalaan tarvitsisi viedä, kuitenkin väsyy ja tulee työhaluttomaksi joiksikin tunneiksi.

bike

 

”Linjuriauto on maantie ässä…” Linjuripolkka ja hieno 50-luvun onnikka elokuvassa ”Rovaniemen markkinoilla” (täällä video)

Jotta tämmöisiä juttuja huomisella Arjen historia -luennolla. Tämmöisiäkin. 🙂

Valokuvaus Yliopistoelämää

Taas kerran sijaistoimintoja

Tiedättekös, tällaisina päivinä kun töissä moneen kertaa mielessään tuskailee opiskelijoiden saamattomuuden, selkeän laiskuuden, [turhan] työmäärästä natisemisen, hutiloinnin, kuuntelemattomuuden, kiinnostumattomuuden, intohimottumuuden, viimehetkeilemyyden, määräajoista piittaamattomuuksien kanssa ja samanaikaisesti miettii, onko itse tullut tiukemmaksi, rutisevammaksi, niuhottavammaksi, vaikkei ääneen marmatakkaan, kannattaisi olla vähän reippaampi omien hommiensa kanssa.

Olen nyt kaksi tuntia ollut aikeissa (ja melkein olisi pakko) valmistella ylihuomista pientä opetussessiota, ja mitä olen tehnyt: muokkaillut kuvia. Kellokuvia, kukkakuvia, lentäviä mattoja, kaikenmoista kivaa. Toissa syksyn Lontoon reissun kuvia Tower Bridgen läheltä…

Ensin muokattu, ja alla se kuva josta lähdin ”tehoste”kuvia tekemään. (Klikkaamalla suurenevat, ja pääset suoraan kuvasta toiseen.)

Photarikokeiluja 1

Photarikokeiluja 7

Photarikokeiluja 2

Photarikokeiluja 6
Photarikokeiluja 4

Photarikokeiluja 8

Photarikokeiluja 3

Photarikokeiluja9

Photarikokeiluja10 b

Photarikokeiluja10

Photarikokeiluja10 a

Näitä värkättyäni alankin muistaa, että olihan niitä sentään ahkeria, aikaansaapia, ajatteliviakin opiskelijoita vaikka kuinka paljon liikkeellä ja seminaarissa. Innokkaita ja valmiita tekemään kovastikin töitä, jotta hyviä tutkielmia ja muita harkkoja aikaansaataisiin.

Pitäisiköhän minunkin siis ryhdistäytyä, ja se pikku esitelmä nyt sitten koota. 🙂

Ruoka ja viini Valokuvaus

Brunssi teki päivästä juhlan

Sunnuntai on ruokapäivä. Usein enemmän kuin muut päivät. Sunnuntai on ulkoilupäivä. Usein enemmän kuin muut päivät. Niin tänäänkin. Tähän mennessä ei ole paljon muuta ehtinyt kuin ruoan ja ulkoilun parissa päivää viettää. No hyvä on aamupäivä kotitöitä ja vähän lukemista.

Chez Jouni brunssi

Kannatti ulkoilla kunnolla reippaasta lumipyrystä, -sateesta, -tuiskusta, -nuoskasta huolimatta, sillä iltapäivällä oli aika brunssille. Chez Jouni Törmänen on ollut pari viikkoa Oulussa jokavuotisella Puistola-vierailullaan, ja tällä kertaa emme menneetkään illalliselle, vaan vasta brunssille tänään. On brunsseja ja on brunsseja. Tämä oli sieltä paremmasta päästä, sieltä huipulta.

Olimme ystävien kanssa, mikä edesauttoi viihtymistä, iloa. Olin taas päättänyt jättää järkkärin kotiin, ja taas tupisin moista päätöstäni, mutta toisaalta voin todeta, että vaikka kuvat ovat vain kännyllä otettuja, makunautintoja heikkolaatuinen kuvaaminen ei vähentänyt.

Sitä paitsi siellä oli erinomaisen hyvä tunnelma. Tuli mieleen seitsemän (!!!)  vuoden takainen Milanon reissun yksi Breran alueen pieni ristorante, jossa kävimme lounaalla. Se ei ollut ollenkaan niin hieno miljöö kuin tänään Puistolassa, mutta hyvä tunnelma, ja siihen tänään Puistolan brunssilla päästiin. Eikä vähäisin syy ollut triolla joka soitti hyväntuulista lounasmusiikkia. Pieni juhlahetki helmikuun sunnuntaissa on eletty.

Puistolassa brunssilla-2

Punajuuririsotto oli erityisesti mieleeni, ja kyllä, kyllä siellä on piparimuruja! Ja oli hyvää! Perfetto!

Puistolassa brunssilla

Puistolassa brunssilla-3

Puistolassa brunssilla-4

Chez Jouni oli käynyt Viskaalissa tekemässä lammasmakkaraa… yrttejä, valkosipulia, makua…
Ja metsäkauriin sisäfile oli mustatryffeli-perunamuusin kanssa jotensakin täydellistä.
Brunssi? Niinpä niin. Eikö teillä tällaista brunssia nautita?
Kuten sanottu meidän brunssi on yleensä enempikin
”puurua ja tuoremehua, sitte pulla kahavin kans – jos on. Pullaa siis.” 🙂

Puistolassa brunssilla-5

Milanon reissusta tuli kaksi asiaa mieleen: siellä minulla oli mukana joululahjaksi saamani Canon 350 D EOS, uusi, ensimmäinen digijärkkärini – olin niin kuvaajaa, niin kuvaajaa. (ehkä kannattaa käydä katsomassa muutama otokseni  ( http://www.satokangas.fi/Matka/Milano/Milano_2.htm ) Sikäli lohdullista, että olen edes vähän jotain noiden kuvien ottamisen jälkeen oppinut, olenhan?  🙂

Ja sitten toiseksi: ihan hirmuinen Italia-ikävä ollut viikon.

(Näetkö kuvassa tuon valon, tunnetko lämmön? Ristoranten tuoksu… ?
Klikkaamalla suurenee)

Chianti 156

Bloggailu Niitä näitä

Pintaraapaisu

Tämä blogihan syntyi tarpeesta lopettaa loputtomat päiväkirjasepustukset, tajunnanvirrat, avautumiset tasan tarkkaan vain ja ainoastaan itselleni, päivistäni vuolaat vuodatukset, joilla ei ollut mitään merkitystä kenellekään, ainoana tehtävänään toimia itseterapoinnin välineenä, mitä sitäkään ei tule väheksyä.

Tämän blogini tekstit ovat about tuhat kertaa kepeämpiä, pinnallisempia, arkisempia kuin koskaan yksikään niistä teksteistä, joita vuosikymmenien aikana olen päiväkirjoihini rustannut. Tänne blogiin valikoituu ihan toisenlaisia juttuja kuin omien päiväkirjojeni sivuille. Jos nyt olisi vielä se ”vanha päiväkirja-aika”, kirjoittaisin jostain ihan muusta kuin mitä nyt tänne internetin avaraan maailmaan päivän kulusta tulen kirjaamaan.

Blogistahan on tullut minulle elämäntapa, osa minua, maailmani jäsentämistä minulle itselleni. Ja eilen illalla klo 21.37, kun internet-hotellini, jossa tämä Tuulestatemmattu bunkkaa, ”romahti”, tuntui, että ”mieki romahan”. No ei sentään, mutta kun olin tehnyt Valentinen-päivästä postauksen, sen Facebookiinkin linkitin ja sen myötä hyvää Valentinen päivää kaikille toivottelin, eikä kukaan päässytkään juttua ja toivotuksia lukemaan ja kun ei aamullakaan www-sivustoni, eikä blogi auennut, oli vähän sellainen olo, että osa minusta on ”kiinni”. Vaikea selittää, mitä tarkoitan, mutta hassu tunne se oli. Ja oikeasti aika hämmentävä. Noloa moinen tunne? Ehkä vähän. 😉

Tästä merkillisestä tilanteesta huolimatta sain itseni liikkeelle: ensin äidin asioilla, sitten Caritakseen, jossa sähköpostisäätöjä yms. ja sieltä sauvakävelylle keskustan äärilaidoille. Löysin Oulusta ihan uusia näkökulmia. Ei, kameraa ei ollut mukana. Tarpeeksi kummallista oli olla sauvakävelyllä (liki keski)kaupungilla, mutta kun juuri sauvakävely on nyt sellaista olkapään toipumista edesauttavaa toimintaa, että oli vaan käveltävä – sauvojen kanssa.

takkatulen ääressä

Kunhan kotiuduin, aloin tehdä safkaa: poron palapaisti uunijuureksilla ja laskiaispullat (jotka kyllä tein jo eilen illalla) kelpasivat nuorelle parille.

Ja äsken lapsi Meksikosta soitti. Pitkän tovin flunssaisen tyttären kanssa jutustelimme, Meksikon meininkiä yhdessä ihmettelimme. Olipa jotenkin tavattoman mukava puhelu. Vaikka ei se ikävää yhtään vähennä.

Olympialaisia, lukemisia (erinomaisen mielenkiintoinen väitöskirjan käsikirjoitus, kerron lisää kunhan on julkinen), takkatulta, kohta ehkä jopa Putousta, …

Tämmöistä höpötystä tämä julkinen ”tilittäminen” sitten vain on.


takkatulen ääressä-2

Historiaa Niitä näitä

Valentinuksen päivänä

rooma 2010

Rooma 7.7.2010
ystävien kanssa auringon laskiessa ennen illallista.

Useat Valentinukseen liittyvät romanttiset kertomukset ovat ilmeisesti syntyneet keskiajalla. Valentinuksen legenda oli keskiajalla samanlaista kevyttä viihdettä kuin nykyinen ystävänpäivän juhlinta.

Olen jotensakin yhtä nuiva ystävänpäivän suhteen kuin yllä lainaamani Heikki Oja, joka on kirjoittanut kirjan ”Suomen kansan pyhimyskalenteri”. Sitä minä usein luen. Tänäänkin. Hain sieltä vahvistusta nykyään liki kerettiläiselle käsitykselleni, että ystävän päivä on joka päivä. Jos on ollakseen. Tämä rajoittuneisuuteni (ks. aiemminkin) on samaa perua kuin Halloweenin-vieton vierastamiseni.

Valentinus oli roomalainen pyhimys, joka kärsi marttyyrikuoleman  (todennäköisesti) vuonna 269. Miksikö? Hän kun meni kastamaan ja vihkimään salaa kristityttyjä. On väitetty, että Rooman armeijan sotilailta olisi avioituminen kielletty juuri sen takia, että perheen perustaminen olisi luonut paineita palkkojen korottamiselle. Rakkaus oli kuitenkin näitä kieltoja voimakkaampi ja jotkut rohkeneviat uhmata kieltoa, ja juuri heitä tämän piispa Valentinuksen kerrotaan vihkineen. Eipä ihme että Valentinuksesta on tullut rakastavaisten suojeluspyhimys.

Valentinus ei ole ollut pyhimyskalenterissa kovin korkealla sijalla, mutta keskiajalla Ranskassa ja Englannissa hänestä tuli kuitenkin erinomaisen suosittu. Siellä  Valentinuksen päivän vietolla on pitkä historia kansantapoineen ja uskomuksineen. Keskiajan lopulla tiedetään vietetyn juhlia ja lemmenarpajaisia ruhtinashoveissa ja myöhemmin myös rahvaan parissa.  Englannissa kuningas Henrik VIII julisti helmikuun 14. päivän kuninkaan kirjeellä viralliseksi juhlapäiväksi jo vuonna 1537.  Englannista Valentinuksen päivän vietto levisi Yhdysvaltoihin ja palasi sieltä suklaasydämineen ja -kortteineen Eurooppaan, ja virallisesti (1987) Suomeenkin.

Edelleen pidän päivää vähän vieraana suomalaiseen juhlakalenteriin ja elämänmenoon, mutta kuinka töissä olikaan mukava kun kahden pitkän tutkimukseen liittyvän strategiakokouksen/palaverin aluksi (mies)kollegat aloittivat toivottamalla hyvää ystävänpäivää, ja me kaikki mutisimme vastaukseksi jotain, sanoimme jotain, hymyilimme ja olimme ystäviä, – ainakaan kellään ei ollut keskinäistä ystävyyden yritystä vastaan mitään. Sellainen ei kaikissa työyhteisöissä niin vain onnistukaan, ja yhtäkkiä olenkin sitä mieltä, että ystävänpäivä onkin ihan hyvä juttu.

Niinpä kaikista niistä tekstareista, sähköposteista, korteista ja kohdatessa sanotuista ”hyvää ystävänpäivää” tervehdyksistä olen iloinen. Tämän jälkeen ei liene kumma, että toivottelen kaikille hyvää ystävänpäivää!

Minun paras ystäväni on parhaan poikani kanssa kaupungilla syömässä ja Teatteri Riossa katsomassa Irwin-musikaalia. Isä-poika -iltaa viettävät, ja minulla oma yksinäinen, sellaisena harvinainen, ihana ilta. Kuuntelen Elton Johnia – isolla! Minulla on meille liput marraskuun konserttin!

lippu