Reija

Opiskelijoista

Historiatieteiden jokakeväiset kinkerit eli palautepäivä oli eilen. Kevätkinkerit toteutetaan aina retkenä: eilinen reissu suuntautui Hailuotoon, niin kuin teki ensimmäinen tällainen retki 20 vuotta sittenkin, jolloin ihan itse olin sitä ideoimassa ja järkkäämässä. Ja sen jälkeen monia muita, ja ainakin mukana olen ollut vaikken olisi ollut vetovastuussa. Eilen en päässyt. Mikä minua harmitti ihan suunnattomasti: eilinen luento ja massiivinen kokous pitivät minut pois palautekyydistä ja -palaverista. Pois kuvaamasta ja ulkonaolemasta.

Tänään sitten opiskelijoiden KOPO-vastaava (koulutuspoliittisista asioista vastaava) oli jakanut palautelaput meille opettajille. Eipä minulle oikeastaan juuri uutta. Arjen historian kurssi on ollut ennenkin tykätty, harjoitustyöt on kerrasta toiseen koettu mielekkäiksi ja oppimista edistäviksi, joidenkin mielestä vähän turhan työläiksi, mutta yhtä kaikki enemmistö on pitänyt niitä monin tavoin hyvinä, vuorovaikutuksesta ja keskustelevuudesta kiiteltiin ja – niin nyt kuten ennenkin – paikoin turhan nopea luennointitahtini kirvoitti joitakin moitteensanoja (vaikka tänä vuonna olin omasta mielestäni liki verkkainen ;)) mutta yksi uusi asia kahdessa (!) liki 30 palautelapun joukossa oli: kaksi opiskelijaa oli ”vapaa sana” -kohtaan maininneet kiittäen että ”luennoitsijalla rauhallinen, miellyttävä ääni” ja ”vakaa, muttei puuduttava ääni”. Tämmöinen on ihan ennenkuulumatonta. Makunsa kullakin. 😀

Opiskelijoista puheenollen: eilen jo aamukahdeksan aikaan luennolle mennessä hoksasin, jotta Linnanmaan keskusaulassa oli puolensataa opiskelijaa lattialla istuskelemassa, makuupusseissa nukkumassa, pelaamassa pokeria, lukemassa, läppärit sylissä surffailemassa, kirjoittelemassa, jonottamassa joka tapauksessa. Vappuhan on tulossa, joten jotain siihen liittyvää? Kysyin sitten, että mitä jonotatte? – Puolelta päivin alkoi Wesibussin VIP-korttien myynti: viidenkympin kortilla saa sitten ajella koko vapun wesibussin kyydissä. Ja tänä vuonna teekkarit lanseeraasivat uuden ”iskuri-paketin”:

Iskuri-pakettiin kuuluu koko wapun rullaaminen Wesibussissa, MUTTA saat ottaa aina jonosta jonkun mukaasi. Voit valita että kenet otat seuraksi rullaamaan kanssasi, olipa tämä kaveri, mahdollinen tuleva puolisosi tai sitten tuntematon henkilö jonka vain haluat nähdä bussissa. Saat siis valita seuraksesi yhden (1) henkilön aina tunnin ajaksi ja pääsette jonon ohi bussiin. Iskuri-paketin hinta on 500 euroa!!

Kun puolelta päivin menin kokoukseen, kohti ”terävää päätä” (= hallintorakennus), kuljin taas keskusaulan kautta, ja tämä lipunmyynti oli jo alkamassa. Suunnilleen sata opiskelijaa oli tuolloin jonossa. Jotta sellaista meininkiä teekkareilla ja muillakin opiskelijoilla.

****

Töitä ja juhlaa. Kokouksia ja dinneri

Viisi tuntia kokousta yhteen menoon! Sitä ennen viisi tuntia duunia, josta kaksi opetusta. Sellainen syö naista. Eihän siinä muuta, mutta kun kuudelta piti olla keskikaupungilla seuraavassa kokouksessa ja sitten illallisella.

Valitanko? Herra varjelkoon, en! Sekä työpäivä että ilta vallan tyydyttäviä. Hyviä. Itse asiassa – nyt kun asioita mietin – erinomaisia.

Aamun opetustuokiossa tunsi, että ei ole mennyt oma eikä muiden opetus hukkaan. Opiskelijat ovat oppineet, osaavat keskustella, haluavat kertoa osaamisestaan, esittävät fiksuja ajatuksia, ovat miettineet, tietävät, mistä puhuvat. Opettajakin oppii. Siis hyvä.

Vastaanotolla liki ruuhkaa, ja sitten kokoukseen. Koulutusneuvosto ei ole (minulle ainakaan) ihan mikä tahansa luottamustoimi tai homma, joka hoidellaan vasemmalla kädellä. Vaatii kaikenmoista. Mutta palkitseekin. Ja vie voimia. 😉

Äkkiä kotona vaihtamassa lennosta vaatteet ja Ynninkulmaan: Ouluun saatiin tänään uusi rotissööri-kilpiravintola. Holiday Inn´n Ynninkulma on nyt juhlallisin menoin ja menuin ”aateloitu” kilpiravintolaksi. Eikä syyttä.

Sitruuna-limejäädykettä, mantelikakkua, Grand Marnier -keksi. Eikä tämä todellakaan ollut illan ainoa jumalainen lautasellinen joka eteen kannettiin. Meitä oli kolmisenkymmentä rotissööriä todistamassa ja maistamassa tätä tapahtumaa; ja kuinka mielelläni olisin jäänyt dinnerin jälkeen istuksimaan iltaa ja jutustelemaan ruoasta, ruoan ja Oulun historiasta ja ensi kesän Kuopion kapitulista. Kuinka mielelläni olisin tutustunut jo eilen tapaamiini ruokaihmisiin ja jutellut entisten tuttujen kanssa, mutta … huomenna on klo 8.15 oltava paikassa YY301.

Pehtoorin kanssa lähdimme ensimmäisinä. 🙁

Niitä näitä

Huhtikuun loppua kohti

WP_20140422_08_24_42_Pro20140422095804 (Custom)

Jokohan voisi lopettaa D-vitamiinatabujen ottamisen, – aurinkoa jo on! Allergialääkettä on kyllä vain lisättävä, – lepän siitepölyä jo on! Entäs joko saisi huomennna laittaa tennarit töihin? -Ai, että töihin ei muutenkaan laiteta tennareita. Höh! Kesällä voi laittaa, mutta ei huhtikuussa, kun on vielä ”virallisia” kokouksiakin. Aurinkolaseja voi työmatkalla käyttää.

Julma valo on ohi. Lukukauden seesteinen vaihe menossa. Kahden kokouksen, kahden opetuspätkän taktiikalla mennään pari viikkoa. No on sitä niissäkin. Ja sitten vielä harrastukset päälle. Tosin ihan ”edustustehtävässä” olen illan ollut ja ”joutunut” tällaisen nauttimaan.

Parsaa kolmella tavalla: sorbettina, naturel hollandaisen kanssa ja mousse. En tiedä mikä tapa oli paras. Ehkä tuo mousse. Ja huomenna teema jatkuu…

Bloggailu Lappi Meksiko Vanhemmuus

Toisen pääsiäispäivän tavat

Enemmän kuin usein toisen pääsiäispäivän tapoihimme kuuluu ajella hillittömässä auringonpaisteessa (joka paistaa vastaan) pohjoisesta kohti Oulua ja töitä. Ajellen enempi vähempi jonossa, sohjossa, tutkia ja poroja väistellen. Tänään ei tultu tavan mukaan: suljimme Myötätuulen oven jo kahdeksan jälkeen (koska JUNIORI oli ilmoittanut haluavansa lähteä ajoissa), eikä aurinko paistanut kuten yleensä kun joudutaan mökiltä lähtemään, oli pilvistä, tiet olivat sulat, kuivat, mitä nyt välillä vähän räpsäytti lunta, räntää, vettä, mutta vain pikaisia kuuroja. Ei tutkia, ei juuri jonoja, ei poroja ja kesärajoitukset. Liki koko matkan luin mukana olleita, lomalla lukematta jääneitä tekstejä, pehtoori ajoi yksin, toisin kuin yleensä ja humps, puoli kahdelta olimme kotona.

Kotiinkuljetus — Hyvin kestivät narsissit paluumuuton takaisin Ouluun! Piazzalla valo ja lämpö!

Ja saman tien taivas repesi, ihana aurinko, lämmintä, piazzalla varjossakin +14! Pehtoori lähti lenkillle – ikävä ihminen, ihan turhan ahkera tuon urheilun kanssa – minä tyydyin hyötyliikunnan harjoittamiseen: luutusin ikkunalaudat, istuin tovin auringossa, kannoin kanervat (so last season!) kompostiin, putsasin pihalamput, keräilin vähän risuja ja mietin, kuinka mielelläni jäisin huomenna vielä kotiin pehtoorin kanssa pihahommiin, tekemään kevättä, putsaamaan paikkoja, olemaan ulkona. Kävelemään kameran kanssa merenrantaan, pyöräilemään halliin hakemaan kalaa, jota voitaisiin savustella.

Koetan kuitenkin ryhdistäytyä ja olla valittamatta. Hyvähän se, että on töitä ja johan tässä on lomanen vietetty. Tyttärellä, joka duunaa vahvan katolisen uskonnon maassa Meksikossa, on tänäänkin ollut työpäivä, mikä minusta on kyllä vähän kummallista. Meksikossa kun toinen pääsiäispäivä ei ole vapaapäivä. Kuten ei ole kiirastorstai eikä pitkäperjantaikaan. Paitsi, että suurin osa meksikolaisista käyttää vuosilomapäiviään juuri näin pääsiäisen lähipäivinä (Semana Santa): onhan heille pääsiäinen isompi uskonnollinen juhla kuin joulu.

Mutta halpa, eurooppalainen, nuori, ”siirtotyöläisporukka”, johon lapsemme nyt kuuluu, ei tietenkään saa mitään vapaapäiviä pääsiäisenä. Tuntia aiemmin saivat perjantaina lähteä. Joten kuudelta jo päättyi piinaviikon perjantai. Ison firman markkinointiosastolla oli ollut vain noin puolet (= noin 20) töissä perjantaina, ja monet olivat pukeutuneet t-paitoihin (casual friday -fiiliksissä) semminkin kun suunnilleen kellään ei ollut ollut mitään asiakastapaamisia eikä palavereita, ja mitä tekee yrityksen lakiosasto? Lähettää sisäisessä tietojärjestelmässä sähköpostin, jossa huomautetaan, että yrityksen imago EI SALLI pukukoodista lipsumista, ei vaikka on Semana Santa. Lapsi oli kuitenkin rikkonut sääntöjä ja kuunnellut iltapäivällä iPodista Tapani Kansaa tehdessään jotain tilastoanalyysejä. Aika rohkea pentu! 🙂

Pääsiäisviikon erilaisista tavoista on vielä kerrottava, mitä meillä historiatieteissä oleva puolalaisvaihtari kertoi kotimaassaan toisena pääsiäispäivänä tehtävän: siellä tämä päivä on jonkinlainen vesisotasilla olon päivä. Periaatteessa kuka tahansa saa kastella kenet tahansa. Erityisesti nuoret naiset joutuvat pienten vesiämpärillisten tai vesipyssyjen tai vesi-ilmapallojen kastelemiksi. Miksikö? – K. ei tiennyt, hän (22-vuotias nuori nainen) ei tiedä, mutta pitää tapaa jotenkin pakanallisena – typeränä. Sanoi, että jotenkin se liittyy naimaonneen, ja että nuoret miehet saavat näin osoittaa kiintymystään mielitietyilleen.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Pääsiäinenhän on uuden alku. Minäkin päätin kokeilla – ensimmäistä kertaa – tämän wordpress-julkaisujärjestelmän valmista teemaa. Nyt blogini pitäisi skaalautua, latautua, toimia paremmin myös mobiililaitteissa, puhelimissa ja tableteissa kuin vanha paljolti itseräätälöity sivupohja. Sivupalkissa on nyt Instagram-kuvakin, jossa tullenee näkymään satunnaisia kännykkäotoksia… Blogin tekstipalsta on minusta turhan kapea, ja hieman muitakin asioita karsastan, mutta, mutta…

Onko mielipiteitä? Kommentoinnin pitäisi edelleen toimia(, joillakin selaimilla kommentointi on heti tuolla otsikon alla), – olisi edelleen mieluista niitä lukea, tällä kertaa mielipiteitä ulkoasusta kuulla …

Lappi Niitä näitä

Ruoan ja liikkumisen juhla

Ruokajuhlahan tästä pääsiäisestä tuli. Ja ulkoilun ja auringon juhla. Liikkumisen ja nukkumisen juhla.

Muutamista tarjolla olleista ruoista Juniori on todennut, että ”kuvausrekvisiittaa”, mutta toisaalta on myöntänyt saaneensa sittenkin vatsansa täyteen. 😀

Toivottavasti teille, jotka ”Pienen pääsiäisruokakirjaseni” mukaan jotain pääsiäispöytäänne rohkenitte kokkailla, on pääsiäinen ollut ruokajuhla.

Aaltoilee. Hyviä aaltoja. Ystäviltä lahjaksi saatu Ribeira del Duoron Aalto-viini vuodelta 2008 oli karitsalle oivallinen kumppani. Juniorikin piti. Juhlaviini.

Edes koko kipollista ei kolmestaan olla syöty, vielä. 🙂

Minulla on tullut oltua sekä ladulla että mäessä.
Ehkä olen kuitenkin enemmän – edelleen – laskettelija kuin hiihtäjä.

Tänään sikäli harvinainen rinnepäivä, etten palellut. En koko päivänä, en vaikka tunturissa tuuli lujaa.
Huipulla erityisesti. Mutta olihan juhlaa laskea, auringossa, lämmössä, hyvissä rinteissä.

Tulin keskiviikkona bussimatkalla ottaneeksi käyttöön Instagramin, jonka käytössä olen Facebookiakin surkeampi, mutta kun menin Instagramin aloituksen Pehtoorille & Pojalle tunnustamaan, on näillä riittänyt pään aukomista selfie-postailuista (joita siis EN ole tehnyt), mutta ihan yllytyksen vuoksi sellainenpa tuossa yllä nyt sitten on. Hississä kohti Kaunispään huippua: varjoselfie.

Olipas mukava olla mäessä. Ihan ylivertaisen mukava. Jäi sitten tämän kauden ainoaksi mäkipäiväksi. Paljon enemmän olen ollut ladulla. Tähän ikään on tultu? Niin tai näin. Ilo on ollut liikkua, olla ulkona, auringossa. Eikä ole ollut ongelmia ruoan maistumisen tai yöunien kelpaamisen kanssa.

Aurinkoisen pääsiäisen jatkoa kaikille!

Lappi Niitä näitä

Mökkituoksuja

Aamukahvipöydässäkin tuoksuu erille kuin kotona. Kahvi maistuu paremmalle, pohjavesi tuntureiden katveessa erimakuista kuin Pohjanlahden rannalla.

Liiteristä suksia hakiessa viivähdän tovin, ihan vaan liiterin tuoksun vuoksi. Kelot tuoksuvat, koivuklapit tuoksuvat. Hengitän syvään.

Pehtoori & Poika eivät ladulle lähteneet: mies puuhommissa, Juniori luki pääsykokeisiin.

Ladulla tuoksui – ei miltään. Sehän on hyvä merkki. Tunturissa vain tuntui tuuli. Kova tuuli, länsituuli. Hyvin kävi, sillä reitti kulki siten, että ylämäkeen mennessä myötätuuli, ja alamäen puolella vastainen ei sitten haitannut. Mietin, voiko kova tuuli olla leppeä? Voi se. Kevään tuntu tuulessa.

Pehtoori & Poika lähtivät kauppaan iltapäivän alussa, – notskin sytytys minun hukinani. Savun tuoksu. Se on mökkielämää, kesät talvet.

Saunan lämmitys: saunassa tuoksu, jossa puuta, saippuaa, koivuvihdan häivähdys, ja savu. Saunanlämmityksen tuoksua parempaa ei paljon ole.

Kun pojat lähtivät kauppaan, me jäätiin koirulin kanssa pihalle. Ja pallon heittoa ja hakua riitti. Mökkituoksuihin kuuluu koiran haju.

Notskilla tuoksuu.

Ja ruokapöydässä tuoksuu – tietysti. Mökillä tuoksuu useasti sieniruoka. Kesällä savukala. Tai grilliruoka. Syksyllä mökkielämän tuoksuna on sammal, sienimetsä. Kesällä mäntysuopa kun kuurnataan sauna, mökkien lattiat ja terassit. Mökillä siivoaminenkin tuoksuu erille kuin kotona.

Mökissä on parempi hengittää kuin kotona, kuin töissä, kuin missään muualla sisällä. Mökillä hengittäminenkin on erilaista kuin kotona. Aika usein parempaa täällä.

Lappi

Aurinkoista liikuntaa

Pitkäperjantai tarkoittaa näillä leveysasteilla hillitöntä räntäsadetta, viimaa ja vinkkaa.

Tänä vuonnakin se piti paikkansa. Tosin se meni jo yöllä ohi. Saatiin herätä lumivalkoiseen aamuun, ja pian jo aurinko, joka lämmittää, ruskettaa, tekee käsittämättömän valon, kimmeltää hangilla.

pitkäperjantai 015 (Custom)

pitkäperjantai 020 (Custom) — Teki mieli kattaa brunssi tänne. Valo ja hiljaisuus. Valkoisuus. Pitkänperjantain erilainen tunnelma.

pitkäperjantai 073 (Custom)

Aamupäivällä mökkinaapurin kanssa – luonnollisesti – Laanilan historia -projektin palaveri. Eikä muutoinkaan mitenkään poikkeuksellista. Paitsi tuo aurinko, joka ei pitkänäperjantaina yleensä näy. Mutta me kestimme. Monia tunteja ulkona.

Juniori ja Maisa eivät hiihdä. Mutta vähintään yhtä tehokasta liikuntaa on tämä!

Lappi Niitä näitä

Hangasoja ei ole vain oja

Hangasoja on enemmän kuin oja. Olen ennenkin urputtanut tuosta nimestä; pitäisi olla HangasPURO. Oja ei tee oikeutta.

Hangasojalla on tänään ollut aurinko, sininen taivas, tavattoman laiska ja mitään aikaansaamaton allekirjoittanut joka on OLLUT ulkona viisi tuntia. Paino sanalla ollut.

Naapurin niliä jaksain aina ihailla, ja kuvailla.

Tämä ei todellkaan ole Arttu Viskarin ”Mökkitie” vaan meidän oma. 😉

Saunapolulta näkyy, että lunta on.

Purolle pitkospuut jo lumettomana. Ajattelin että jos olisin vienyt storoxin tuonne väylän pohjalle. Siihen olisi voinut käydä levolle, ottamaan aurinkoa, tuuli ei olisi tuntunut, hangen kimmellys olisi tehostanut ruskettumista. 🙂

Lämmintä kyllä oli! Ihan käsittämättömän lämmin.

Kiirastorstai 043

Puron uoma jo näkyy.

Alkuiltapäivstä pihaan py(ö)rähti Juniori, ja Maisa. Miniä jäi kotiin, vuorotyöläisyys ja Cheek pitävät Oulussa. Mukava kun poika tänne tuli.

WP_20140417_12_48_40_Pro

Laiskottelu on jatkunut, – mitä nyt ruoan tein. Kaupassa ja lyhyellä lenkillä. Tyttären kanssa viesteillyt, ikävä puolin ja toisin. Hyviäkin juttuja. Saunassa käyty.

Nyt pidellään sadetta! Vaikea uskoa päivän jälkeen, että sataa. Tulee lisää vettä puroon, – ei ojaan.

Lappi

Jo vain mie olen Lapissa

Aamukahdeksalta pikkupakkasaamussa auringon paistaessa (merkittävä yksityiskohta, sillä minulla on uudet aurinkolasit, jotka siis sain ottaa käyttöön) seisoin bussipysäkillä reppu selässä, kohtuullisen väsyneenä. Yöuni jäi kovin lyhyeksi, – ylikierrokset illan jälkeen, täysikuu, levottomia unia, heräämisestä huolissani jo viiden jälkeen loppui uni. Mutta linnut lauloivat, bussi oli ajallaan, täynnä koulukkaita, – olikin jännä kokemus piiitkästä aikaa matkustaa aamudösällä, kuunnella, mistä yläastelaiset ja lukiolaiset keskiviikkoaamuna puhuvat.

Rovaniemen junalle ehdin. Puolille päivin eli Rolloon asti hoitelin työasioita, sähköposteja, yksi artikkeli luettuna ja arvioituna ja sen sellaista. Sitten kyydin vaihto Eskeliseen. Rovaniemen asemalla astuin ensimmäiseen, joka tuli kohdalle, ja kun kuljettaja tuli rahastamaan, kuuntelin kun joku ilmoitti määränpääkseen Hetta, se ei vielä pistänyt hälytyskelloja soimaan, mutta kun toinen kysyi, että moneltakos tämä onkaan Muoniossa ymmärsin, että se olen minä, joka en kuulu joukkoon. Poistuin vähin äänin, ja juuri sopivasti toiseen laituriin kaahaa Lapin Linjat, joka reittikilvessä lukee – – Sodankylä – Ivalo -Inari – Tana Bru. Siispä sen kyytiin.

Sula keli, aurinko paistoi vielä Sodankylässä, mutta sitten veti pilveen. Minulle ihan sama; olin tavattoman tyytyväinen, että olin kyytiläinen, enkä omalla autolla. Väsy vei unten maille. Ja kolmen jälkeen perillä Hangasojantien risteyksessä, jossa pehtoori vastassa.

Nyt reppu tyhjennettynä jo mökin sängyllä kuvattavana. Facebookin arkihaasteeseen tein tämän kuvasarjan. En enää arkena juuri käytä käsilaukkua. Reppuni on täynnä rensseleitä, koloja, taskuja, vetoketjuja, joten siitä on moneksi. Siihen mahtuu läppäri, mappikin tai vaihtoehtoisesti sisäkengät, ISOT eväät tai kamera ja putki tai niin kuin tänään: juna-bussi-matkalle kaikki olennainen. Eli melkein nuo kaikki.

Ostin tämän puolitoista vuotta sitten Helsingistä kun olin Historiantutkimuksen päivillä. Maksoin ihan hävyttömän paljon, mutta en ole katunut. Reppu on ollut hyvä ja tulee olemaan käytössä vielä kauan. Osa arkeani.

Mutta nyt on loma. Enimmäkseen.

Mie olen Lapissa. Tänne mie niin halusinkin. Täällä – tai Roomassa – pääsiäinen kuuluu viettääkin.

Niitä näitä Ruoka ja viini Yliopistoelämää

Arjen juhla

Tänään arki on ollut juhlaa. Ihminen, joka on ollut arjessani vuodesta 1980 asti, on siirtymässä eläkkeelle. Töissä ja illallisella vietimme läksiäisjuhlaa. Meidän samurai-professori on työnsä tehnyt… Arjen juhla on nyt vietetty. Japani-menu Puistolassa … Arki voi olla juhlaa.

Päivällä kyyneleet olivat lähellä, tuntuivatkin. Illan selvisin kyynelehtimättä, ehkä hyvä ruoka auttoi… 😉 Illallisen menun olin tilannut ”Japani-twistillä”. Osa piti, osa ei. Päivänsankari, moniaita vuosia Japanissa asunut, piti. Sillä oli merkitystä.

Menu Junnelius

KasvisTemaki ja misokeittoa
Marieta Albariño, Martin Codax, Espanja 12 cl

***

Viskaalin tilan Limousin-pihvikarjan ylikypsää rintaa, chorizo-perunakakkua ja portviinikastiketta
Little James’ Basket Press, Rhone, Ranska 16cl

***

Vihreäteepannacotta
Moscato D’asti, Paolo Saracco, Italia 8 cl

Kuvakollaasin vasemman ylänurkan lime-juustopiirakka-räpellys ei todellakaan ollut ravintolan tuotos, vaan ihan allekirjoittaneen tekele oppiainekokouksen kahville. No ainakin sävytetty työpaikan kahvihuoneen kaitaliinaan. 🙂 Ei se pahaa ollut. Ohje on Valion uusien reseptien mukaan tehty.

Toinen ”lahjani” oli kun viime päivien illat, muutaman viikonlopun, olen koonnut kuva-kollaasijulistetta (liki 30 kuvaa julisteeseen), josta kehystin taulun kollegalle. Ja pitihän hän siitä. Kuvatutkija kun on. 🙂

Siispä nyt on vietetty toinen professorin läksiäisilta noin puolen vuoden sisällä. … vuoden vierivät. Nyt on käymässä niin, että minä olen pian virkaiältäni vanhin työpaikalla. Se EI kuulosta hyvälle.

Mutta yksi iso projekti ohi, ja suuntaan ajatukset kohti pohjoista. 🙂