Showing: 4221 - 4230 of 6 409 RESULTS
Niitä näitä

Meidän La Festa

Tämäkin kylmä sunnuntai, jolloin rästijuttujen lista on hyvinkin lyhentynyt, alkaa olla blogin kirjoitusta vaille suoritettu. Miten tuosta suorittamisesta pääsisi eläkkeelle, mitenhän siitä pääsisi suunnilleen kokonaan eroon…

Kevätsiivous, -pyykkäys, -puutarhahommat (lähinnä pehtoorilla) jatkuneet tänään. Välillä tovi paikallaan, huomenna kun on pystyttävä lausumaan jotain arvosteltavaa yhdestä jos toisestakin paperista. 

Eilisen La Festasta kirjoittamiseni jälkeen Katri kirjoitti kommentissa (mukava kun joku ”rohkenee” tästä uudesta  blogiformaatista huolimatta kommentoida) : 

Olisi mielenkiintoista kuulla sen syntyhistoriasta, suunnittelusta, toimivuudesta ja mahdollisista vuosien varrella koetuista muutoksista. Kesäkeittiöitä olen nähnyt monenlaisia, mutta La Festan kaltaista paikkaa en varmasti ikinä.’

No ei meidän Festan kaltaista olekaan. 😉 Lupasin jotain sen vaiheista ja siitä kertoa. Joskin, – kuten vakilukijani ovat varmasti vuosien saatossa hoksanneet – en täällä Temmatussa juuri sisäkuvia, kotikuvia (työhuone- ja ruokapöytäkuvia lukuunottamatta)  julkaise, mikä on ihan tietoinen ratkaisu.

Festasta on kyllä täällä blogissa ollut jonkin verran juttuja, tosin vain sivuavia – lähinnä. Jo silloin kun sitä rakennettiin, ja reilun puoli vuotta kestäneestä rakennusprojektista, oli sivustokin olemassa, ja puutarhakuvissakin se vilahtelee.

Lähtötilanne oli tämä: pian 30-vuotias talomme on L-mallinen, ja kymmenisen vuotta sitten, kun pehtoorin puutarhaharrastus oli juuri palkittu pihalaatalla ”Oulun kaunein piha”  pihapiiri näytti tältä:

paraati_1

terassi2

Kuitenkin päätimme, että syyskuun alussa 2007 L-mallin kylkeen ryhdyttiin tekemään sakaraa, niin että rakennusten malliksi tulisi U.  Se siitä puutarhasta.

_MG_3503

Samalla tehtiin autotalliremontti = yhden auton tallista tila kahdelle, ja yhtäaikaa sisälle kylppäriremontti ja myös sisäänkäynnin edustan kiveyksen yms. uusiminen. Siis oli rakennustalvi 2007 – 2008.

_MG_3489 (Custom)

_MG_3862 (Custom)

_MG_3970 (Custom)

Uun toinen sakara on irti talosta, siis on kuljettava sisäpihan –  josta tehtiin oikein ´piazza´- kautta.

_MG_3969 (kopio)

_MG_4745 (Custom)

Sokkeli oli valmis ja kattotuolit paikoillaan ennen lumen tuloa. Ja koko puutarha deletoitu!

Jotta pehtoori ja raksamiehet pystyivät talvenkin rakentamaan, oli valmistuva Festa ja KOKO talo pistettävä pakettiin! Oli hassua elää talossa teltan sisällä. Tavallistakin pimeämpää.

_MG_4941 (Custom)

_MG_5378 (Custom)

_MG_5161 (Custom)

_MG_5162 (Custom)

Autotallikin alkoi hahmottua. Pehtoorilla riitti puuhaa.

Katoksen alla näytti joulun alla  tältä:

_MG_5166 (Custom)

_MG_5383_1 (Custom)

Piazzan kukkaltaat jo mallissaan… 
_MG_5379 (Custom)

Kevään tullen Festa kuoriutui pressujen alta. Kun tähän vaiheeseen oli päästy, minusta tuntui, että olin joka viikonloppu ollut Rauta-Keskolla tms. valitsemassa laattoja, hanoja, rappausmatskuja, paneelia, kaappeja tms.

Talomme on Modulan talopaketti, jonka on piirtänyt (1980-luvulla) Paldaniuksen toimisto, ja sieltä sitten rakennuspiirustukset myös tälle siivelle hankittiin.

Sisustussuunnittelussa auttoi ystävämme, jolla on ko. puuhaan koulutus, ja sitten paljolti kimpassa kaksistaan …

_MG_5393 (Custom) _MG_5825 (Custom) _MG_5831 (Custom)

Vappuna 2008 pidettiin tuparit …. ja esikoisen lakkiaisiin pehtoori ehti jo siirtonurmenkin rullata paikalleen ja saada muutoinkin kaiken priimakuntoon.

_MG_7707 (Custom)

La Festa ja Piazza on hyviksi havaittu.

_MG_9118 (Custom) _MG_9120 (Custom)

Ja kaikki vain harrastusten vuoksi? Ruoanlaitto, viiniystävät, kestitseminen, puutarha,  – niin ja perhe.  Kummastelijoille sanomme usein, että monilla on golf-osake tai purjevene tai asuntoauto tai pari prätkää tai lomaosake jossain – tämä on meidän purjevene, jossa vietämme kotilomat, juhlat ja viikonloput.

Sisäkuvia sieltä on blogissa vilahdellut (ja tulee vilahtelemaan) paljonkin (esim. kalaasit ja piazza, takaovi, joulukuvissa …)  Edellä olevat kuvat suurenevat klikkaamalla.

La Festassa on pidetty kalaaseja, kaksistaan illallisia nautittu, kahdet lakkiaiset järjestetty, samoin aika monet nyyttärit, joulut ja läksiäiset, yksi keittokirja kuvattu, monetkohan viininmaistiaiset, työporukan piknik, töitäkin siellä on tehty. Ja joka viikonloppu siellä syödään, – kesät talvet! Pöydän ympärille mahtuu 1 – 16 henkeä. Muutoksia ei ole tarvinnut tehdä, Festa toimii. Kaasuliedestä olen erityisen iloinen. Ja nyt se on eilisen jälkeen taas valmis kesään! Festat tulkoot!

Niitä näitä

Lauantain valintoja

Hieman huonosti valitsin tämän päivän rastit. Olisi sittenkin kannattanut valita enemmän niitä ulkorasteja. Aurinkohan se paistoi koko päivän.

Aamuvarhain hereillä, ja varhain lenkille. Ajelin autolla ensin kaupungille, siellä sitten kävelin keskustaa ristiin rastiin, kuvailin, – tietysti.

Letkunpuiston uusi kioskikahvila, Makia, on aika makia.

Ohessa-9

Olin sopivan aikaisin ja sopivan lenkkikamppeissa, ettei tullut mentyä yhteenkään liikkeeseen sisälle: Uuden Muodin ikkunassa olisi kyllä  ollut kaunis jakku, Casadorista olisin voinut kaitaliinat ostaa…

Kotiin palattua tovi pihahommissa, sitten kandiaihion pikaluku ja siitä palaute opiskelijalle, ja sitten päätin, että tänään, nyt tai ei koskaan, äkkiäkös minä, ulkohommiin ei kannata koska kohta menee pilveen, mitä tässä muutakaan, ainakaan koneelle en erinäisiin projekteihin jämähdä, melkein hyötyliikuntaahan se on … Siis ei muuta kuin kohti La Festaamme (kesäkeittiöksi joku on tituleerannut, ehkä käyttäisin sanaa viikonloppujen ja juhlien ruokapaikka); on vihdoin aika ja aikaa siivota se!

La Festa on pihapiirissä oleva tila, jonne on mentävä ulko kautta, jossa  syömme joka pe, la, su, vaikka olisimme vain kaksistaan. Ja siellä ollaan aina kun on vieraita. Siellä ollaan harvoin viikolla, siellä harvoin ollaan muutoin kuin ruokaa tehden ja siitä nauttien. Viikko/kuukausisiivous ei yllä sinne. 😉 Me eikä meidän siivoja käy siellä koskaan viikko/kuukausisiivouksen merkeissä. Joten: nyt oli talven jälkeen korkea aika siivota se. Ja siinähän se lauantai meni. Enkä tyytynyt vain imuroimaan ja luutuamaan näkyvät tasot, kuten satunnaisesti teen, vaan kuurnasin kaiken. KAIKEN.

Kuuntelin musiikkia, isolla, Juha Tapion Lapislatsulissa on tarpeeksi vauhtia kunnon siivousmusiikiksi
http://youtu.be/DMtGVDFvgTA
Ja sitten tyttären kanssa viesteilyä, ja juuri kun olin mistään mitään piittaamaton, tuleekin radiosta ”Maailman laidalla”, ja pian jo ajattelen ahdistavaa, ikävää syksyä, räntää, ikävää, huolta  — ja sitten taas kieltäydyn ajattelemasta tuota kaikkea. On seuraavan kaapin vuoro, ja Juha Tapiolla lisää hyviä biisejä… Sitkeä sydän lohduttaa
http://youtu.be/z030qf-Ka4U

Ja sitten Festan ikkunalaudalla kaktus, jonka ostin esikoisen valmistujaisiin viime kesänä. … Uutta puskee kaktus…

Ohessa-6

Ohessa-12

Toisessa ”kukka”purkissa lukee ”perhe on satamasi”. Enkä ota tätä liian vakavasti, höpsis, mitään kyynelehdi. …

Ohessa-7

Tunnista toiseen siivoan, ja siitä tulee hyvä mieli. Istuttelen ohessa korillisen yrttejä. Ja purkkeihin siemeniä…

Ohessa-3 Ohessa-4

Pesen maljakot, essut, ikkunalaudat…

Ohessa-11

Viinikaapin käyn läpi, järjestelin ja mitä löytyykään sieltä alahyllystä?! 1963 Colheita. Oli pakko tilkka maistaa. Eikä mitään vikaa vieläkään. Puolivuosisataa on pikku juttu…

Ohessa-8

Jossain välissä pehtoori – uutta kukkapenkkiä tehtyään – käy Festassa ja kommentoi: ”.. joko on tosi likaista, tai oot tosi hidas… ?!” – Molempia.

Siinä se meni lauantai, kuusi tuntia kuurnatessa, mutta tehty on.  Ei niin huono valinta sittenkään.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Se Parempi Nizzan Salaatti

Nyt kun vihdoinkin olen saanut päälle töihin kävely/pyöräilyvaihteen, niin on ihan hiton kylymä. Aurinko on paistanut koko päivän, mutta meri on vielä kylmä. Oululaisittain kylymä, Linnanmaalle mennessä ei niinkään tuntunut, mutta palatessa – vastainen, ja kylmä!

_MG_1708

Eihän tuolla Linnanmaalla ruuhkaa ollut.

LM 1

LM 2

Niinpä minäkin hyvällä omallatunnolla tyydyin vain hakemaan tulosteet, papereita, luettavaa kotiin, ja sitten takaisin toukokuun hyytävään keliin. Jotta etätyöpäivä, aika kevyt sellainen, tänään.

Iltapäivän lopulla lähdin Stockalle hakemaan ruokaa. Meillä on ”kautta maailman sivu” syöty Nizzan salaattia: Abban tonnikalaa, kananmunia, salaattia ja kesäsipulia, ehkä edellisen päivän keitettyjä perunoita. Mutta tänään nautimme siitä De Luxe -version eli Se Parempi Nizzan Salaatti. Ohje on hyvin pitkälti Tomi Björckin reseptiikkaa… sipuliosuutta säveltelin kun ei ollut aineksia, eikä Stockalta löytynyt tuoreita vihreitä papuja, joten oli tyytyminen tölkkitavaraan, mutta ei huonoa tullutkaan. Tonnikalan paistoin vähän ylikypsäksi, mutta kunnon loraus oliiviöljyä pinnalle auttoi kummasti…

Nizzan salaatti 1

Ja kyllä, kyllä söimme jo uusia perunoita. Kotimaista Timoa, euron kappale!! Eikä tonnikala, eivätkä viiriäisen munatkaan mitään edullisia ole, joten kuten sanoin: De Luxe! Mutta oli se kuulkaa hyvääkin! Björckin kirjassa tämä on alkuruokaosastolla ja annoksesta on tarkoitus riittää neljälle. Me söimme satsin kaksistaan pääruokana.

Nizzan salaatti

Ja ohje (jota siis tuunasin) menee näin:

Sipulipikkelsi:
2 piehehköä Roscoff-sipulia
1 dl (siideri)valkoviinietikkaa
2 rkl Italian metsähunajaa

(alkuperäisohjeessa on 1 punasipuli, ½ del punaviinietikkaa ja 1 rkl sokeria)

2 tuoretta tonnikalapihviä, sormisuolaa

Salaattia, purkkipapuja
6 uutta perunaa
8 oliivia
8 viiriäisen munaa

Leikkaa sipuli renkaiksi. Kiehauta etikka ja hunaja mikrossa. Laita sipulit lillumaan hunaja-etikkaliemeen. Keitä perunat kypsiksi, samoin viiriäisen munat (n. 2 min.). Kuori ja puolita.

Paista tonnikala oliiviöljyssä ruskeaksi. Anna levähtää hetki, leikkaa paloiksi. Kokoa annokset.

Nizzan salaatti 2

Muistan tehneeni Nizzan salaattia Hailuodon kaivauksilla iltaruoaksi meille kaikille jotka yövyimme koululla. Se oli  monen mielestä hyvää. Muistan tehneeni Nizzan salaattia kalaaseihin kesällä 2002. Se oli monen mielestä hyvää.

Muistan tehneeni Nizzan salaattia Kataloniassa, Rosesissa, kun olimme VMP:n kanssa neljästään lomalla siellä (jolloin pehtoori ja Majakka kävivät notkumassa El Bullin (aivan! se maailman parhaaksi rankattu ravintola!!) portin takana (ks. kuvia) ja valittivat etteivät ole saaneet koko viikon aikana kunnon ruokaa (mokomat kiittämättömät ;)), muistan tehneeni Nizzan salaattia Hangasojalla nuorisolle ja kavereilleen pääsiäisenä, mutta en muista koskaan ennen tehneeni näin ERINOMAISTA Nizzan salaattia.

Kun haluat tarjota vieraillesi simppeliä mutta de luxe -salaattia, kannattaa harkita tätä!

Bon Appetit!

Niitä näitä Ruoka ja viini

Vappubrunssilla

Ouluun uusi ravintola: Nallikarin Rantaravintolasta on talvi kohuttu ja keskusteltu. Vastoin kaikkia perinteitä ja tapojamme varasin jo kuukausi sitten meille (kahdelle) pöydän Vappubrunssille. Yleensä ei sellaisia harrasteta. Vappuna haravoidaan, tehdään pihatöitä, pyöräillään, syödään kotona (parsaa ja prosciuttoa), nautitaan skumppaa naapureiden (ex) kanssa.

Nyt erilainen vappupäivä. Pyöräiltiin kyllä, mutta pyöräiltiin Vappubrunssille Nallikariin. Tiedättehän, – – minulle Nallikari, ja meri ovat tärkeitä paikkoja, nimenomaan lenkillä ja kuvauskohteena, rauhoittumisen paikkana, mutta nyt sinne suuntaan siis syömään.

Ja kyllä kannatti. Suht vilpoinen keli, mutta kahden tunnin brunssin jälkeen oli olennaisesti lämpimämpi sitten kun jatkettiin illansuuksi – ihan vaan perinteinen vuoksi – eksnaapureiden luo vielä ”jälkiviineille”. 😉

Brunssimenu2

Klikkailehan kuvat isommiksi, näet mitä kaikkea hyvää oli tarjolla.

Brunssimenu

Muutamia poimintoja menusta: jääkellarin lohi, josta yleensä aina pidän, oli erinomaista, tavallista parempaa, rakenne miellyttävän kevyt, lime-graavattu lohi niin hyvää, että tekee mieli kokeilla itsekin. Sillikaviaari – ehkä vappupäivästä johtuen 🙂 – oli mieleeni. Makkaran ystävänä ilahduin hirvimakkaroista (ennenkokematon maku!) ja saaristoleipäänhän minä en kyllästy. Kaikkinensa kalapöytä ja kuminanäkkäri olivat jo sinänsä käynnin väärti.

WP_20140501_13_53_09_Pro

Kuha on nykyisin ehdoton suosikkikalani, ja nyt saimme kyllä hyvää. Ei kuivaa, ei ylikypsää, rapsakka, kevätsipuli pinnassa oli oivallinen juttu.

kuha

Possua ei tullut edes maistetuksi.

Jälkiruoissa ei mitään vikaa, mutta ei mitään ylivertaistakaan. Kahvi oli pahaa. Tarjoilu ja maisema miellyttivät. Viinilistassa muutama mielenkiintoinen erikoisuus, joita nyt ei ehditty testata.

Maistettu Masse Brut Champanja (kuten listassa luki) oli saanut luonnehdinnan ”kuiva, jykevä ja hedelmäinen”. Jykevä samppanja? No joo. Hyvälle sekin maistui.

Nallikarissa vappubrunssilla Nallikarissa vappubrunssilla-2
Nallikarissa vappubrunssilla-4

Tuo ”pömpeli” on kylpyallas. Siellä huipulla voi lillua lämpimässä vedessä…

Nallikarissa vappubrunssilla-3

 vappubrunssi

Ja tämän kaiken jälkeen  poljettiin Alppilaan,  kuten sanottu – perinteistä on hyvä pitää kiinni. Eksnaapureita on aina ilo tavata.

Vappu on nautittu!

Niitä näitä

Vapuista ennen ja nyt

Ei mitään uutta auringon alla?  Vappuaattona vuonna 1900  Kalevassa oli uutinen, jossa todettiin:

”Lunta tuli eilen paksulta kaupunkimme kadulle. Tuuli on pohjoisesta edelleen ja ilma koleaa. Ei tuntune Wappu huomenna kowankaan kesäiseltä.”

 (klikkaamalla suurenee, näet fraktuuran paremmin)

Kaleva 30.4.1900

 Samaisen lehden takasivulta vielä leike tähän:

Kortti

”Citronisimaa Campaniapulloissa tai ilman” sekä tippaleipiä toivottelen teille kaikille Vappu-iltamiinne!

pulp

Muutoinkin mainiossa blogikirjoituksessa Kai Aulio toteaa kuplista näin:

”Hiilidioksidin synnyttämät kuplat sitovat itseensä ja kuljettavat mukanaan kaikkia yli 600 kemiallista aromi- ja makuyhdistettä, joten kuplimisen määrä ja kestoaika vaikuttavat ratkaisevasti juoman tarjoamaan nautintoon. Lasin reunaa myöten tarjoilua kaadettaessa kuplien määrä ja kestoaika on ranskalaistutkimuksen mukaan kaksi kertaa suurempi kuin vaihtoehdossa, jossa juoma kaadetaan suoraan lasin keskelle.”

Kaadelkaahan siis reunaa myöten!

Niitä näitä

Kylmästä lämpimään -haaveita

Töihin polkiessa kylmä, vähän ripsikin. Olin ajatellut, että kun lähden tarpeeksi aikaisin, niin minulla on aikaa kierrellä, ehkä käydä aamuhetki kasvitieteellisessä kuvaamassa, tai vain pyöräillä ja kuunnella linnunlaulua. Eihän se niin mennyt: poljin todella lujaa, etten olisi paleltunut ja kastunut.

Mietin esikoista, joka oli kysyttyäni tekstariin vastannut: ”Meinaahan tuo vähän soijaa pukata … + 38 C pyöriny viime päivät, eilen oli yöllä kymmenen aikaa vielä 30. Keskiviikkona pitäis viiletä vähän. 😛 ”

monterrey

Ei Taskila – Linnanmaa välillä paljon linnutkaan tarenneet laulella. Sunnuntaiaamun liverrys ja sirkutus, joka Hietasaaressa oli kuulunut, oli vain muistoissa.

sinitiainenSinitiaisenkin siellä näin, ja jonkinmoisen kuvankin onnistuin suht kaukaa räpsäisemään.

Töistä palatessa yhtälailla kylmä kuin aamullakin, ja ripsikin. Taas vauhdilla ja mietin taas lämpimiä: muutoinkin olen ollut Italia-ikävissäni tässä viime viikkoina. Tasan, päivälleen, kaksi vuotta sitten, vuorotteluvapaalainen heräsi tällaiseen maisemaan:

Bella Vista 2

Hotelli oli yksi viehättävimpiä, joissa koskaan olen ollut. Sen nimi on Bella Vista, – ´kaunis näkymä´. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Bella Vista 4

Ja sellainen sieltä näkymä todellakin oli!

Bella Vista Bella Vista3

Taustalla häämöttää lumihuippuinen Monte Baldo, edessä Gardajärvi  – ja edessä kolme toukokuista viikkoa Umbriassa, josta oli vuokrattu tämä talo.

Villa Franco

VIlla Franco 2

 Villa Francosta on kuvia lisää. KLIKS.

Sinne – ja Italiaan yleensä – minulla on kova ikävä.

Kun sinne nyt en pääse, haluaisin lähteä viikonloppuna jonnekin ”kotiseuturetkelle”.

Olisiko ehdotuksia päiväreissuksi? Mihin kannattaisi lauantaina ajella?

Yliopistoelämää

Henkilöllisyys

Meillä on töissä otettu käyttöön uudet henkilökortit. On sellaiset ollu ennenkin: minun kuvani ja tietoni vanhassa olivat noin 10 vuoden, viiden kilon, yhden oppiarvon ja parin(kolmen) virkanimikkeen takaiset. Sikäli oli ehkä tarpeen uusiakin. Ja ajattelin, että sikälikin hyvä, että työsähköpostien lähettäjäkentässä näkyvä pikkukuvake vihdoin vaihtuu. Minulla se on ollut pitkän aikaa tällainen

spostikuvake

Se on joutunut yliopiston tietojärjestelmiin jotenkin: ehkä silloin kun hommasin omaksi puhelimeksi kommunikaattorin ja siinä saattoi oman kuvansa tallentaa sähköpostien nimiökenttään. Tarkoituksenani ei ollut tuota kuvaa todellakaan saattaa duunin tietojärjestelmiin.  No sähköpostien synkronoinnissa joskus aika päiviä sitten kuva kuitenkin tuli näkyviin sähköpostiviesteissä. Olen yrittänyt ottaa sitä pois, tai vaihtaa, mutta nope! Ei ole onnistunut.

Jotenkin tuo rusettipäinen kolmivuotissynttärikuva ei ole se, jonka haluaisin postissani näkyvän kun lähetän jotain virallista työpostia tuntemattomille, yhteistyökumppaneille tai johdolle. Vähän itsestä tuntuu, ettei tuo rispektiä tuommoinen pennun naama. 🙂

Mutta nyt siis kaikille vaihdetaan myös sähköposteihin se uusi kuva, joka on uusissa henkilökorteissa. No ei kyllä parane rispekti eikä mikään muukaan sen uuden kuvan myötä. Huoh! Olen kuvassa niin kauhistuneen näköinen, että luulisi olevan isokin vaara lähellä. Ei hyvä.

Uusi henkilökortti on kyllä pidettävä mukana ja sitä käytettävä kun se on samalla ulko-ovien koodijutun avaaja ja kopiokoneissa tarvittava tunnistin. Ainakaan kaulassa en sitä aio ruveta roikottamaan. Kännykkäkotelossa on pieni tasku, joten jos siinä? Tai sitten ottaisi sellaisen hissilipuissa käytettävän ”jojon” ja laittasi henkilökortin siihen ja sitten sen kiinni,  — kiinni mihin? – Missä se pysyisi varmasti tallessa? Minulla on merkillinen tunne, että tässä uudistuksessa on minun kohdallani pieniä vaaramomentteja olemassa. Ilman avainkoodeja voi jäädä joko ulos tai sitten jummiin käytävien välille jos sattuu olemaan kovin aikaisin tai myöhään liikkeellä väärällä käytävällä.

Tässäpä alkuperäinen, eikä ole mikään ”selfie”. 🙂

Selfie

Ruoka ja viini

Haukiceviche ja muuta (vapuksi?)

Viikonloppu on taas kulunut ulkoilun, kuvailun, nettijuttujen, lukemisen ja ruoan parissa. Tänään kokeilin tehdä haukicevicheä. Noita sitruksella raakakypsytettyjä kaloja ja äyriäisiä oli viime kesänä Meksikossa tarjolla useassakin paikassa, ja kesäruoaksi minä jotenkin ne miellänkin. Viime tiistaina kun olin  Puistolassa ”paistinkääntäjäasioissa”, saimme pienenä väliruokana ”terveisiä keittiöstä”, pienen lasillisen haukicevicheä, joka maistui minulle. Eikä vähäisin syy ole se, että pidän kovasti korianterin ja limen ja chilinkin mausta. Väliruoka oli raikas, melkein kuin sorbetin korvike.

Siispä eilen hallista ostin pienen haukifileen. Ja laitoin pakkaseen kuten M. hoksautti. On jäisenä helpompi leikata ja silputa (ja lapamadon munat kuolee? Onko niitä hauessa – miksi minulla on sellainen käsitys?)

Ja M. neuvoi myös, että ”leikkaa poikittain” – ruodot silppuutuvat huomaattomiksi. Niin tein. Hyvä konsti. Löysin Hesarin Ruokatorstai-leikkeistäni ”lohicevichen” ohjeen, sitä mukaillen päädyin tällaiseen: 

Haukiceviche

haukifile
yhden limen mehu
pieni punainen chili (siemenet ja kalvot pois)
½ ruukkua korianteria
1 (roscoff/)punasipuli
1 rkl oliiviöljyä 
1 tl (ruusu)suolaa

Leikkaa haukifile pieneksi silpuksi. Silppua ja pieni kaikki muutkin ainekset. Purista limestä mehu ja sekoita kalan joukkoon. Lisää sitten muut aineet. Anna makuuntua jääkaapissa tunti, pari. 
Jos olisi ollut saaristolaisleipää olisin halunnut kokeilla sen kanssa, mutta meni se paahtoleivän kerakin hyvin. Pehtoorikin tykkäsi. 

Sitten jotain perinteisempää mutta sekin omana versionani: vapuksi omatekoista, erinomaista perunasalaattia? Suosittelen. 

Vapun perunasalaatti

Tämä perunasalaatti sopii niin vapun ja uudenvuoden noutopöytään kuin savukalan seuraksi kesällä. Kirjoitettuna resepti vaikuttaa kovin monimutkaiselta, mutta ei todellakaan ole sitä.

kiinteitä perunoita
suolaa
sokeria
mustapippuria myllystä
sipulirenkaita
kapriksia
valkoviinietikkaa
lihalientä
oliiviöljyä

Keitä perunat, jäähdytä ja viipaloi ne. Lado kannelliseen, tiiviisti suljettavaan  astiaan ja laita kerrosten väliin suolaa, hyvin vähän sokeria, mustapippuria, sipulirenkaita ja kapriksia. Kaada joukkoon viinietikkaa (3–10 rkl riippuen annoksesta) ja sitten lihaliemi. Anna imeytyä tunteroinen ennen kuin lorautat öljyn joukkoon. (Jollet anna vetäytyä öljy tekee kalvon, eikä muut maut pääse perunaan, luulisin näin.) Öljyä vajaa desi.  Sitten moneksi tunniksi jääkaappiin, jossa kannattaa välillä kääntää astia ylösalaisin. Ennen tarjolle tuontia olen valuttanut melkein kaiken nesteen pois.

Entäs olisiko niissä minun Lapas/tapas-jutuissani jotain vappubrunsille tai aattoillan naposteluun. Ks. TÄÄLTÄ.

Yksi uusi viinisuosituskin olisi… Ns. parempi viini on tämä. Sveitsiläinen chasselas-rypäleestä tehty valkoviini. Tuoksussa kuin muscadettia, mutta maku erilainen, kuiva, silti hyvin maukas, moniulotteinen, pyöreä, tuli mieleen hyvät viognier-viinit. Hyvä makupari oli pääruokana olleen Toast Skagenin kanssa.

Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Jäät on lähteneet!

Oli pakko päästä merenrantaan, Möljälle. Vaikka lähtö viivästyi, oli siellä vielä kymmenen jälkeenkin seesteistä, hiljaista, rauhallista. Olin kauan. Jäät lähteneet, lintuja. Västäräkkikin. Aika törstinä on. 😉

(kannattaa klikkailla kuvat isommiksi, ehdottomasti kannattaa)

Möljällä 4_2014-9

Möljällä 4_2014-14

Siis enää vain vähäsen kesään, … siltä tuntui.

Möljällä 4_2014-6

Minun massallani ei paljon hypähdellä, mutta mieli hypähteli ilosta, keväästä. Hiljaa mielessäni lauleskelinkin. Mutta vain mielessäni. 😉

♬ ♬♬ ♪♪ ♬  ♪♪  

Möljällä 4_2014-8

Pajunkissoja, paljon. Ja tyrnipensaan oksia. Jotenkin aika ornamentaaalisia, kauniita ovat.

Möljällä 4_2014-13

Jäät lähteneet. Aallonmurtajalla mukava istuksia. Katsella, nauttia. 
Möljällä 4_2014-11 Möljällä 4_2014-12

Ennen kuin lähdin halliin ja kaupungille, kävin vielä kuvaamassa siilot. Möljällä 4_2014-4 Möljällä 4_2014-5Olipa mukava kun oli aikaa itsellä käydä hallissa ja ruokakaupassa, kaikkea hyvää kokkailtavaksi ostin. Nuoripari kävi sitten syömässä; pehtoori savusti lohirullia, minä tein lisukkeita ja jälkkkärit. Festaa laittelin kesäisempään kuosiin, vaihtelin tabletit, lisää yrttejä, kukkia. …

Pehtoori jo pihan siistinyt, haravoinut, pensaiden juuret putsannut. Minulle ei jää kuin hifistely. Ja tänne sisälle ”pientä-kesää-kohti” -sisustelua.

111

Melkein olisi tehnyt mieli lähteä Raksilaan katsomaan matsia: viimeksi olen käynyt Kärppien peliä livenä katsomassa noin 10 vuotta sitten. Tänään olisi ollut mukava olla paikalla! Jäät voi nyt lähteä hallistakin. 🙂

Niitä näitä

Vanhentumisesta

Olen käyttänyt – ihan liian – paljon aikaa tämän blogini ulkoasun parissa. Tämä kun EI minua nyt, vielä, vieläkään miellytä! Miten ihmeessä saan tuon vasemman palkin vihreän värin vaihdetuksi harmaaksi, tai valkoiseksi tai … ? Tähän ne nyt kulminoituvat minun suurimmat ongelmani.. 😉 Tai noh…

Nyt kun on tämä merkillinen kevät, on näitä merkillisiä päiviä… tulee miettineeksi kaikenmoista.

Tänäänkin. Eikä merkillisyys ole kiinni vain säästä, ei vain auringosta, ei vain ihanasta lämmöstä, jonka soisin huomenna ja sunnuntaina jatkuvan, jotta tulisi oltua kunnolla ulkona, vaan myös vanhenemisesta, tai sen lähelle tulemisesta, omakohtaiseksi kokemisesta. Vanheneminen tuo viisautta, sanotaan. Tuoko? Ja mietin, että aika kova hinta on viisastumisella. Eikä ole kyse VAIN kehon vanhenemisesta.

Väistämätöntä on, että on meillä jokaisella on perimämme, geenimme, perinnölliset sairautemme, piirteemme, hyvät ja huonot puolemme. Halusimme tai emme, vanhenemme. Näemme itsemme vanhenemassa – tai osa meistä ei näe, tai kieltäytyy näkemästä, kieltävät menneen itsessään, kieltävät itsensä osana sukupolvien ketjua   …  –  ehkä historioitsija ei kieltämiseen sorru niin usein kuin muut…?  tai noh, tiedä häntä!

Näiden pohdintojeni taustalla romaani Neljäntienristeys, sen maailmasta kumpuavat yöstä toiseen jatkuvat (painajais)unet, tänään  sairaalareissu äidin kanssa, gradu, joka on arvosteltava ja jonka aihe ´karjalainen identiteetti´ –  evakoiden ja heidän lastensa identiteetti – siis minunkin identiteettini. Taustalla oma lääkärireissu, perhetuttujen, monessa mukana olleen, melkein kuin kummilapsen kihlautuminen, minulle tärkeän opiskelijan raskaus, josta halusi kertoa…  Vanhenen.

No mutta tähän päivään, hetkeen… Siinähän sitä pitäisi oppia elämään, – mikä taas on historioitsijalle vähän vaikeaa, mutta …

Siis nyt! Perjantai-illassa maistuu hyvälle pieni jälkiruoka, helppo makunautinto: Comte-juustosiivu, parapähkinöitä, Reese´s ja lasillinen punaviiniä. Ei mitään turhaa pipertämistä, mutta maistuu perjantailta. Ja siinä on antioksidantteja, flavonoideja, terveellisiä rasvoja, verenpainetta alentavaa punaviiniä, relaksoivia aineksia, – siis ihan pelkkää vanhuuden torjuntaa koko herkku. Mitä makeampi punaviini, sitä paremmin sopii Reese´sin pähkinävoin suolaiseen makuun. Ja huomaat nuorentuvasi.  😉

Reese