Taivaankansi korkealla, sininen. Aurinko, varjot silti pitkiä, pakkastakin. Metsäpolulla lunta, hyvin vähän, tosin, – merenrannassa vielä talvinen tuuli. Mutta punaiset posket ja reipas mieli lenkiltä palattua.
Pehtoori oli ilmoittanut tekevänsä pääruoan (italialaisia lihakääryleitä), joten minä sain keskittyä lisukkeisiin, Festan keittiön kevyeen kevätsiivoukseen, yrtteihin ja jälkiruokaan. Ja kuvaamiseen. 😀 (entäs jos klikkaisit kuvat isommiksi? Ehkäpä kannattaisi. :))
Tämä oli hyvää! Kaksi kevätsipulia varsineen, kaksi valkosipulin kynttä murskattuna, kurkku kuutioina (otin siemenet ja ”litkun” keskeltä pois), kahdeksan aurinkokuivattua tomaattia palasina ja sitten desi, pari turkkilaista (vai kreikkalaista?) jukurttia, hvyin vähän suolaa ja mustapippuria. Siis yksi tsatsikin versio. Liharuoan seurana maistui meille kaikille ihan erinomaisen hyvin.
Pikkulisukkeet tarjolle Italian lipun väreissä… Ruoka on myös visuaalinen juttu.
Näitä syödessä muistelimme, mitä Juniori muisti meidän Thaimaan (Hua Hin 1998) matkasta, jolla taidettiin eka kertaa passion-hedelmiä nähdä/syödä. Mitä tuolloin ekaluokkalainen poika muisti matkasta nyt? Muisti uima-altaan, hotellin edustan ja apinat ja sitten äitinsä sairastamisen [toisella lomaviikolla olin petipotilas, tutustuin Hua Hinin sairaalaan, ja kirosin oman äyriäisviehtymykseni: vihersipukat, jotka ovat lilluneet useammankin tunnin kookosmaidosssa, pitäisi rutinoituneen matkustajan osata/ymmärtää kiertää kaukaa. Pitäisi.]
No mutta kotona hedelmiä. Keväällä ne maistuvat, ja niiden seuraksi taas oli yksi pavlova-versio koetteilla hedelmien seuraksi. Ei vieläkään sellainen että reseptiä postailisin, mutta eiköhän ennen pääsiäistä. 😀