Reija

Varkaissa

Olen tänään ollut varkaissa.

Yleensä, periaatteessa, helposti, enempiä miettimättä olen varsin kuuliainen kansalainen, sääntö-Suomessa kurinalaisesti tottelevainen. Tietoisesti ja tarkoituksella en ”rötöstele”, en tee rikkeitä tai riko sääntöjä.

Varastamalla varastin nuoruudessa jonkun kerran. Molemmilla kielikurssimatkoilla, jolloin jo olin aktiivinen tupakoija, varastin meidän kurssilaisten lähipubista tuhkakupin – perustelin sitä sillä, että niin tekivät kaikki muutkin. Siis kaikki muutkin alaikäisenä pubisssa viikonloppuisin käyneet ja olutta nauttineet. Siis siltäkin osin rikoin sääntöjä, lakiakin. Ja niin tein lukioaikana myös kotimaassa. Oulun Seurahuoneella kävin jo 16-vuotiaana monta kertaa.

Toinen ”rikesarjani” liittyy liikenteeseen. Ennen ABCD-kortin (linja-autokortti) ajamista ajelin ylinopeutta – varsinkin Lappiin tai Helsinkiin mennessä – oikeastaan poikkeuksetta. Mutta se oli meillä kyllä ihan perhesynti: yhtä lailla isä, äiti ja veljeni huristelivat luvattoman lujaa. Muutamat ylinopeussakot sainkin noina vuosina.

Työpaikalla tulin käyttäneeksi toimistotarvikehuoneessa ainakin sekä (väri)tulostinta että levykevarastoja myös yksityisiin tarpeisiin. Mutta esimerkiksi omenavarkaudet, näpistykset, toisten omaisuuden rikkominen tai muu ilkivalta eivät ole koskaan kuuluneet ”vapaa-ajanviettotapoihini”. Ei ole tullut pieneen mieleenikään.

Mutta tänään! On tunnustettava, että oikein valmistelin ”anastustoimenpidettä”, suunnitelmallinen toiminta ja ennakkoon varustauminen oli huolellista. Ajoitin toimenpiteen juuri oikeaan aikaan, ennen lumentuloa ja syksyn kosteuden ollen juuri paras. Useaan kertaan pitkin kesää ja syksyä olin käynyt vaivihkaa tarkastamassa, että paikka on sopiva ja suojaisa, hieman syrjässä vilkkaimman liikenteen väyliltä. Pyörä oli paras väline päästä mahdollisimman lähelle kohdetta, joten aamupäivällä pukeuduin tummiin vaatteisiin, pakkasin satulalaukkuun vinyylisormikkaat, sopivia muovipusseja ja suuntasin kohti pohjoista.

Jälkiä jättämättä kuljin reitin Rajakylä, Pateniemi, Holstinmäki, Kello, josta käännyinkin Virpiniemeen, enkä Haukiputaalle. Virpiniemessä poikkesin metsätielle – tietämättä edes kenen maille kuljin. Sydän pamppaillen (mitä se kyllä tekee nykyisin muutoinkin) jätin pyörän polun alkuun, kävelin syvemmälle metsään vilkuilematta ympärilleni. Hämäsin ja tepastelin ”ihan muina naisina tässä puskapissalle olen menossa” -tyyliin. Ja sitten TOIMINTA: ainakin puolen neliön alueelta keräsin jäkälää. Noin vain! Kaunista, pehmeää, sopivan kosteaa jäkälää. Ihan ilman lupaa, ihan vaan omaan käyttöön. Toki otin sieltä täältä jäkälikön reunamilta, koetin olla tekemättä reikiä, koloja jäkälämattoon, mutta silti: omiin pusseihin keräsin.

Tämän kanssa minun nyt on elettävä.

Joulukortit Oulusta

Näissä merkeissä tänään – olen ollut ”kaupoilla”. Tämä on toinen vuosi kun minulla on omia joulukorttejani myynnissä. Vasemmalla on viime vuotiset ja oikealla uudet. Kaikkia neljää korttia on nyt myynnissä ja tänään niitä vein myös jälleenmyyjille. Niitä onkin jo aika monta (9), muutama uusikin ja muutaman muun paikan toivon vielä tällä viikolla saavani. Edelleenkään en edes yritä saada korttejani mihinkään isoon liikkeeseen, vaan oululaisiin puoteihin, putiikkeihin, kivijalkamyymälöihin. Nämä kun ovat viimeisen päälle käsityötä, ihan omanlaisiaan, voisinpa melkein puhua uniikeista. Ainakin viime vuonna niin postiteltiin paljon. 🙂

Ja niitä saa minulta suoraan, luonnollisesti edullisemmin kuin em. putiikeista. Valittavana on erikokoisia paketteja, esimerkiksi 12 kortin paketti, jossa on kolme jokaista korttia. Tai sitten voit valita vain jotain tiettyä korttia 12, 20 tai 40 kappaleen paketin. Nettisivulla on isot kuvat, hinnat ja tilauslomake. Klikkaudu sinne.

Myös Oulu kuvissa -kalenteri on tilattavissa. Se on jo kymmenes. Kalenteri on mukava antaa joululahjaksi, viedä työpaikalle, lähettää Oulusta muuttaneelle ystävälle. Jos haluat voin toimittaa kalenterin suoraan haluamaasi osoitteeseen, – siten ei tule tuplapostausta. Laitetaan mukaan kortti sinun omilla saatesanoillasi tai joulun toivotuksella.

Kalentereiden toimitus on vasta marras-joulukuunvaihteessa, mutta kannattaa silti tilata nyt ennakkotilaushintaan (19,90 €), sillä joulukuussa hinta on entinen 21,90 €. Kalenterin tiedot ja kuvia on täällä.

Myös Saariselkä-kalenteria on edelleen tilattavissa. Se on saanut paljon kiitoksia, kuvista on tykätty. Myös Saariselkä-kalenterilla on vielä ennakkotilaushinta.

Niitä näitä

Läpi repaleisen lokakuun …

Aamupäivällä minulla oli treffit Toppilan koulun leikkipuistoon. Siellä hyvä verryttely/lämmittely pyörälenkin aluksi, kun pari kohtuullisen vaativaa PT:tä olivat isänsä kanssa rimpuilemassa ja juoksemassa. Piha raikui kun pyöräilin portille: Mummmmiiiiiiiiii, tuuuuuuu! Puolituntisen jälkeen oli taas heipattava; syyslomaviikolla monet näkemiset oovat nyt taas tältä kertaa ohitse.

Pienessä sumussa, melkein tihkusateessa jatkoin Oulujokivarteen. Sumu on kuvaajan kaveri, myös päiväsaikaan. Tämä puupariskunta on varsinkin näin lehdettömään aikaan aika harmoninen.

Olihan happirikasta ilmaa, ilo liikkua, lokakuun loppua. Melankoliaa, harmaata. Rauhoittumistakin.

Isovanhemmuus

Synttärihommia

Luonto paljas, harmaa, tuulinen sää, mutta lämmintä ja tuuli etelästä. Vielä pääsi pyöräilemään. Asioille ja kuvaamaan.

Ja sitten puolelta päivin aloitin Eeviksen pienten synttäreiden valmistelun.

Kolmen ruokalajin sapuska ja pientä lahjontaa: kahden paketin jälkeen Apsu hihkaisi selvästikin helpottuneena ”Pelkkiä vaatteita, heh!”, mutta oli sitten kolmaskin iso paketti, joka lopulta näytti kiinnostavan yhtä paljon molempia. 🙂

Yleensä en kovin erilaista ruokaa laittele lapsille ja aikuiselle, meidän Festassa ei (enää) ole erikseen lasten ja aikuisten listaa, mutta tänään oli.

Lapsille alkusalaattina (kuten usein ennenkin) porkkana- ja kurkkutikkuja sekä hunajamelonikuutioita, pääruokana kananuggetteja ja Lidlin pakastealtaasta löytyneitä kurpitsa- ja haamuperunoita ja sitten jälkkäriksi mansikkakakkua.

Aikuisille Toast Skagenit ”halloween twistillä”: mätiä ja (merilevä)kaviaaria, joiden värimaailma vei kurpitsajuhlan tunnelmaan. Pääruokana ankankoipia (purkkiruokaa Lidlistä) ja porkkanarisottoa (jossa myös ohraa), ja sitten sitä kakkua. Selvästikin juhlajärjestelyt vähän ruosteessa kun meni niin mahdottomasta aikaa tällaisenkaan aikaansaamisessa. Mutta hyvää oli.

Ja kakun viimeistelyssä Apsu oli hyvänä apuna. Mansikoita sitten kuitenkin jäi myös kakun päälle, vaikka kuormasta taisi osa hävitä matkan varrella. 😀

Isovanhemmuus Ravintolat Ruoka ja viini

Lomaa, pizzaa, kuvia, vuosikerta 1999 ja kurpitsalyhty

Synttärit, syysloma ja Halloween

Niinhän siinä on käynyt, että Halloweenia on tänään vietetty. Tai paremminkin Apsun (ja isänsä) syysloman ja Eeviksen synttäreiden (oikeasti vasta 10.11.)merkeissä on vietetty aikaa yhdessä. Puolineljäksi oli varattu ravintola Pannuun pöytä, ja kuudestaan (R:kin työpäivän jälkeen ehti mukaan) menimme pizzalle. Eevis oli ihmeissään ihmis”paljoudesta”. Enpä muista milloin olis viimeksi oltu Pannussa. Entisensä oli, hyvä siis.

Jälkkärille siirryttiin Rantapeltoon. Lapsille jätskit ja aikuiselle tilkat Barbarescoa vuodelta 1999! Huomiseksi loput. Tämä on lahjaksi, kiitokseksi kuvauksesta, saamani viini, jota ei turhia lipitellä. Maistelimme ja nautimme.

Apsun kanssa ryhdyttiin vielä puuhaamaan kurpitsalyhtyä. Eeviskin lyöttäytyi mukaan, tietysti. Ja hieno lyhty saatiinkin aikaiseksi. Kaikki muu unohtuu näiden kanssa – –

Muitakin hyviä asioita

Sen että silmät sain auki, näin sähköpostin, jossa kerrottiin, että äidin hoivakodissa alkuviikosta tiedotettu koroa-altistuminen EI ole tartuttanut ketään ja vierailut saavat jatkua entiseen tapaan. Huh!

Ja heti perään joulupostikorttipaketti tuli painosta: ihan kelpo kortteja ovat ja nyt pääsen niitä jakamaan ja myymään!

Sääkin suosi, ja kunhan olin roudannut ruokaa reilusti ja samaan aikaan Pehtoori tehnyt pikaisen viikkosiivouksen, lähdin taas kerran täydentämään kuvaustoimeksiantoa: Kauppahallipäivä tänään ja huomenna, joten sinne kameran kanssa.

Kuvaussession jälkeen lähdin kävelylle kaupungille, ja poikkesin Valvella katselemassa esillä olevat valokuvanäyttelyt. Kolmekin mielenkiintoista, paras tai minua eniten elähdyttänyt, oli VAT-koulukaverini näyttely ”Karjasilta”. Olipa elämäntuntuinen ja -myönteinen kokonaisuus. Humoristinenkin, ja vaikka kuviin on vaikea saada huumoria mukaan, JF:n kuvissa sitä oli.

Paljon hyvää yhdelle päivälle.

Bloggailu

Jumittaa

Nyt jumittaa. Ei oikeastaan mikään muu kuin kirjoittaminen.

Päivässä paljon iloa, muutamia hyviä, tarpeellisia ajatuksia, hiukkasen, tai ehkä vähän enemmänkin, huolta, paljolti pelkkää rauhaisaa kotoilua, tekemistä ilman suorittamismentaliteettia (minä olen kuin olenkin oppinut sellaista viime vuosina). To-do-listat elävät ja voivat hyvin – edelleen, mutta niihin liittyy yhä useammin tunne ”saan tehdä”, ”voin tehdä”, ”ehdin tehdä”, ”pystyn tekemään” sen sijaan, että ne olisivat imperatiivissa ”tee” tai että ”pitää tehdä” tai (pahin mahdollinen vaihtoehto) ”pitäisi tehdä”.

Listat ovat aina olleet tärkeitä ja pitäneet päivät aika hyvin järjestyksessä, mutta nyt niistä on tullut yhä enemmän kannustavia, hyvästä muistattavia. Olisikohan ikä tuonut mukanaan tällaisen hyvän muutoksen? Vai elämäntilanne? Ehkä olen kypsynyt, oppinut, opetellutkin? Elämänkokemus? Paremminkin ehkä eletty elämä ja kokemukset elämästä.

Niitä näitä

Etelässä ostoksilla

Kävin iltakävelyllä Toppilansalmen rannalla. Sillan kupeeseen tehdyt rautaiset, ruosteiset puut olivat kauniit pimeässä illassa, katuvalojen paistaessa ”läpi”. Nyt kun lumikin on taas sulanut pois, nurmi viheriöi, näyttää lämpimämmältä kuin onkaan.

Sillan valaistus on hieno, mutta muutoin jalkakäytävät ja kadut pimeitä, ja kuinka paljon olikaan liikkujia ilman heijastimia!! Pikkuista vaille, että huomautin asiasta. Mutta oli siellä kyllä sellaisiakin (varsinkin koiran ulkoiluttajia), joilla oli heijastavat ”henkselit”. Aika hyvä henkivakuutus ovat ne.

Muutakin valoasiaa ollut tänään: kävimme Pehtoorin kanssa Zeppelinissä asti (Kempeleessä) shoppailemassa ja ostettiin pihalle valonauha omenapuuhun, kun viime talvinen sammui totaalisesti. Kujamme isäntien kilpavarustelu kausi/jouluvalojen sytyttelyssä on jo alkanut. 🙂 Minua ei haittaa, on mukavan näköistä kun pihoilla on valoja.

Shoppailureissulle lähdettiin kun olin kuskina Pehtoorille, joka kävi glaukoomakontrollissa aamupäivällä. Sieltä päästyään lähdettiin täydentämään mun aloittamia lastenvaateostoksia. Ihan vähän vaan lähti mummilla lapasesta hankkiessa Eevikselle uusia vaatteita. Minähän en pienillekään tykkää ostaa halpiskaupoista ”kiinatuonti” vaatteita. PolarnOPyret, Reima, Yozen, Gugguu, Metsola, mitä näitä nyt on, ovat suomalaisia (ja ruotsalaisia = POP) ja ekologisia, kestäviä, kauniin värisiä, hyviä vaatteita. Tänään kyllä hankin myös ~~ranskalaisen~~ espanjalaisen neuleen (Mayoral), vähän niin kuin paremmaksi vaatteeksi, ehkä jouluksikin.

Menimmepä vielä EspressoHouseen lounaskahville – jääteelle ja croissanteille – näin yleisen syyslomaviikon merkeissä mekin ”etelässä” ja ”katukahvilassa”. 😀

Niitä näitä

Vaatteet päivän puheenaihe

Vähän kalsea on päivä ollut. Toisaalta aika lempeästi sumuinen, tihkusateinen. Viimeisen päälle lokakuinen sää. Vain vähän siitä kuitenkin nautiskelin.

Kesäneuleiden pyykki, tennareiden ja läpsyttimien yms. ”varastointi”, ja vaatehuoneen päivitys: kolme kassillista lähtee taas matkaan. Yksi Konttiin, yksi mökille ja yksi ompelijalle saumojen säätöön. Tämä vuodenaikojen ja säiden välissä tapahtuva järjestely, lämpimien esille laitto, kenkien vaihto varrellisiin on minulle paitsi käytännön takia hyvä juttu, myös eräänlainen riitti siirtyessä tekemisestä, päivien sisällöstä toiseen. Ja nyt sellainenkin juttu, että kun sosiaalinen elämä tuntuu heräävän korona-unen jälkeen, on tarvetta muillekin kamppeille kuin kulahtaneille kotifarkuille, villasukille ja virttyneille villapaidoille.

Vaatekaapin päivitys on myös jonkinlainen uuden alku. Alkaa talviaika. Alkaa juhla-aikakin. Seuraava juhla on jo lauantaina kun vietämme täällä Eeviksen kolmivuotissynttäreitä. Teema on – tietysti – pinkki! Kakkupohjat jo vispasinkin.

Ja tein tänään retroruokaa! Jauhemaksapihvejä. Nehän eivät meidän perheen ruokalistalla ole olleet koskaan, koska kukaan muu kuin minä ei niistä pidä. Mutta tänään niitä tein, kun Pehtoori kävi kaverinsa kanssa lounaalla ja tiesin, ettei hän välttämättä tarvitse kovastikaan ruokaa kotosalla. Rohkeni sentään yhden pihvin syödä: ”Kun laittaa tarpeeksi puolukkaa ja sipulia niin ihan hyvää”. Kyllä oli. Marttojen luottoreseptillä tein, jos joskus toiste teen niin enemmän meiramia. Rosamunda oli hyvä perunalajike tähän.

Illansuussa on WhatsApp laulanut. Perhe-chatti tyttären tentistä ja koronasta, Juniorin & R:n kanssa lasten vaatteista, ystävien kanssa leteistä (jotka minulla oli vasta kansakouluun mennessä) ja äideistä, sisarusten kanssa kotiapulaisista ja äidistä. Pöytäkoneella yhtäaikaa neljä kanavaa auki, enkä kertaakaan laittanut kommenttia väärään ryhmään, vaikka pitkiä ketjuja kuvineen on illan kuluessa kulkenutkin.

Ei ollut kolmivuotiskuvassa lettejä, eikä luonnonkiharoita (vasta puberteetin myötä hiukset kihartuivat) mutta oli rusetti!

Suostuisikohan Eevis samanlaiseen tälläytymiseen kolmivuotiskuvassaan kuin mummi omassaan. 😀

Niitä näitä

Sijaistoimintoja

Näyttää, on itse asiassa näyttänyt jo viikon verran, pahasti siltä, että minun pyöräilykauteni tälle vuodelle on ohi. Lauantaina tosin kävin parin tunnin lenkin vielä polkemassa, mutta oli jo liukasta ja kylmää, ja ne eivät sovi yhteen minun pyöräilyintoni kanssa.

Kuntosalikorttia olin tänään jo lähdössä hankkimaan, mutta löysin (keksin?) monia, monia syitä, miksi siirränkin sen vasta parin viikon päähän. Uimahalliinkin olen ajatellut hankkiutuvani. Hyvin huolella olen asiaa pohtinut. Muuta ei asian etenemiseksi ole kyllä tapahtunut. 🙂

On siis ollut ”keksittävä” muuta tekemistä, ja ihan tarpeellistakin on ollut, kun olen päivitellyt sekä Muistikuvia-sivustoani, että siivonnut tämän blogin valtaisaa kuvavarastoa: liki 20 000 kuvaa on blogin mediapankissa. Siivottavana on niistä ne muutama tuhat kuvaa, jotka kevään 2017 ”Suuressa palvelinsotkussa” hävisivät blogin sivuilta, eikä silloinen SJR-webhotelli saanut niitä palautettua. Se oli kyllä ison ressin paikka!

Mutta ne näkymättömät kuvat ovat kuitenkin edelleen viemässä tilaa ja näkyvät tyhjinä ruutuina postauksissa, joten aika ajoin niitä siivoilen pois, jotta saan taas tilaa uusille postauksille ja kuville. Tätäkin olen siis tänään tehnyt ja saanut yhden sun toisenkin kohdan juntturaan ja mm. bannerikuvankin hävitetyksi. Laitoin kyllä väliaikaisen tilalle. Enimmäkseen kuitenkin ihan hyödyllisiä askareita tietokoneella.

Jos huomenna koettais taas kuvaillakin. Nyt on mennyt pari viikkoa vain kuvia työstäessä ja tuotteistaessa. Kameralla on ollut syysloma.

Mökkielämää

Etätyöläiset yhdessä

Saariselällä paistaa. Kiilopäällä tänään puolelta päivin näytti siltä kuin olisi maaliskuu. Kimmeltävät hanget, aurinko paistaa kirkkaasti siniseltä taivaalta, eikä kaamoksen tuntua hitustakaan.

Ei, emme ole mökillä, vaan Tyär lähetti tällaisen otoksen: olivat J:n kanssa aamupäivällä kavunneet tunturiin. Etäilijät ovat tällä erää viihtyneet jo kolme viikkoa Hangasojan varressa, aikovat olla vielä pari. Tämä on nyt vuoden sisällä neljäs kuukausi, jolloin ovat Helsingin Hakaniemestä siirtyneet etätöihin ja etäopiskeluun Myötätuuleen.

Korona on mahdollistanut sen, että molemmat koodariopiskelijat voivat suoritella maisteriopintojaan etänä ja molemmat voivat myös tehdä puolipäivätöitään etänä; puolipäiväisiä opiskelijoita ja puolipäiväisiä duunareita ovat molemmat. Korona ei ole ainoa syy Lappiin ja mökkieloon hakeutumiselle, vaan myös asumisen mukavuus.

Alkuvuodesta, kun korona oli jo pitkään pakottanut heidät vetäytymään kotioloihin, tekivät töitä ja asustelivat vuoroin toistensa luona – molemmilla koti Hakaniemessä ja etäisyyttä alle puoli kilometriä. Yhteiselon sujuessa päättivät sitten virallisestikin muuttaa yhteen. Uuden, yhteisen kodin etsinnässä kävi selväksi, että Helsingissä, ja esimerkiksi juuri Hakaniemessä, asuntojen hinnat olivat paljolti koronan vaikutuksesta nousseet ihan mahdottomiin euromääriin (näyttävät hinnat vieläkin huitelevan korkealla). Eri vaihtoehtoja pähkäillessään päätyivät lopulta siihen, että päättivät muuttaa Järvenpäähän, uuteen ensi vuonna valmistuvaan rivitaloon.

Neliöhintojen ollessa huikeissa luvuissa tytär myi jo keväällä (sunnuntai-iltana ilmoitus netissä, keskiviikkona näyttö ja torstaina klo 12 asuntokaupat allekirjoitettu!) Hakaniemen pienen kaksionsa, muutamat huonekalunsa, pakkasi vähäiset tavaransa varastoon ja muutti J:n vuokrayksiöön odottelemaan muuttoa (2/2022) uuteen yhteiseen kotiin.

Tilaa kahden hengen työnteolle (yhteensä neljä tietokonetta isoine näyttöineen), asumiselle ja elämiselle ei ole ollut kovinkaan ruhtinaallisesti. Onkin enemmän kuin ymmärrettävää, että ovat taas Myötätuulessa, jossa on tilaa, kaikki mukavuudet ja lisäksi ympärillä tunturit ja niiden polut ja ladut liikkumiseen. Tyär on aina viihtynyt Lapissa, ja nyt on myös Vävy siellä oloon tykästynyt. Kaamostakaan eivät kaihda, eikä siitä nyt kuluneella viikolla ole ollut tietoakaan. Auringonpaistetta ja kimmeltäviä hankia on näkynyt myös Saariselkä-FB-ryhmän feedissä pitkin viikkoa. Noh, Saariselkä tunnelmissa minäkin olen tänään ollut: pakkasin postitettavaksi 74 Saariselkä-kalenteria!