Reija

Home Reija (Page 146)
Showing: 1451 - 1460 of 6 378 RESULTS
Lappi Mökkielämää

Luonnossa nauttien, hämmästellen

Hiihtokausi avattu. Kylläpä oli mukava hiihtää. Pikkupakkanen, valoa, luistoa ja kaunis, levollinen, tyven metsä, latu erinomaisessa kunnossa, eikä todellakaan ruuhkaa. Vain pienen lenkin hiihdin, vaikka täällä olisi jo parikymmentä kilometriä latuja kunnostettuna: Saariselkä – Kakslauttanen on kunnossa. Mie hiihtelin Laanilassa, Piispanojalle, Prospektorin lenkkiä. Varovaisesti aloiteltava. Pehtoori oli lämmitellyt saunan kun palasin. Hyvälle tuntui sekin.

Iltapäivällä, auringon laskun aikoihin lähdin käväisemään kylillä, huomisen lounastarpeita hakemassa (saamme ruokavieraita) ja joku etiäinen kehotti ottamaan kameran mukaan. Ja siinä samalla kun käännyin mökkitieltä isolle tielle näkyi etelässä, pilvien välissä aurinko, pysäytin Paukkulan levikkeelle ja tsädäm! Sen hetken kun nousin autosta taivaalla ennennäkemätön ilmiö: aurinkoja kaksin kappalein. Komeat pilarit molemmilla. Kaksoispilarit, kaksoisaurinko! En ole vielä löytänyt tälle nimeä, selitystä. Laitoin Taivaanvahtiin kyselyn…

Hyvin monta kertaa aiemminkin täällä kulkieassa, tuntureilla luontoa ja sen valoja ja varjoja katsellessa, olen miettinyt miten ja mitä luonnonkansat, esikristillisen ajan ihmiset ajattelivat tällaisista taivaan ilmiöistä. Tämäkin vain hetken kestänyt ilmiö oli merkillisen maaginen, yliluonnollinen.

Illansuussa valmistelimme yhdessä ison kattilallisen soppaa ja tein vielä kaarnikkakakunkin, joten huomiseksi kaikki valmiina.

Mökkielämää

Hyggeilyä ja ulkoilua

Hyggeilyä mökillä. Kotona en ole ollenkaan niin aktiivinen sisustaja tai kodin koristelija kuin olen täällä mökillä. Jonkinlainen lintukotohan tämä on, ja minä sitten käyttäydyn sen mukaisesti.

Tänään hyödynsin taannoisen pikkurikollisen ”urani” saaliin. Virpiniemen jäkälät ovat nyt sisustuselementti mökkituvan ikkunan välissä. Koristeeksi vain, ei näissä uusissa ikkunoissa tarvita kosteuden poistoon jäkälää, pumpulia tai avoimia tulitikkuaskeja. Ei mitään sellaista kuin oli monessa kodissa vielä mun lapsuudessanikin. Ja meidän Nurmijärven mökillä. Nyt on Myötätuulessakin. Sodankylän K-marketin leikkoamaryllikset sopivat nekin ihan hyvin mökkiarkea somistamaan. Ja pöydällä on taas kerran matto. Ideaparkin Luhta Shopin alekorista kympin maksanut pikkumatto oikein soppeli meidän mökkikeittiöön.

Valoisan aikaan olin ulkona. Pihalla, tunturissa, kylillä.

Lunta ei ole vielä kovinkaan paljoa, tai oikeastaan ei enää. Välillä on ollut jo puolisen metriä, nyt enää parikymmentä senttiä. Pari pakkasastetta, tyven, hiljainen.

Lapintiaiset ovat löytäneet uuden ruokintakopin, oravat eivät – ainakaan vielä.

Täällä tunnelmoiden, syvään hengittäen, leppoisasti liikkuen, hämärässä viihtyen tämäkin päivä.

Mökkielämää Muistikuvia

Marraskuista mökkeilyä

Hyvin hitaasti käynnistyi ensimmäisen mökkiloman päivä. Minulla kului aikaa jouluvalojen ja tilpehöörien esillepanossa ja talvikamppeiden framille laittamisessa. Monoja en vielä etsinyt, huomenna on niiden vuoro. Myös Muistikuvia-sähköposteilua. 🙂 Niinpä Pehtoori ehti ennen minua pihalle.

Yöllä oli satanut sellaiset 8 – 10 cm lunta, melkein nollakeli tänään. Lumityöt, lintujen ja oravien ruokintapaikat, sauna, ja sellainen leppoisa mökkipuuhastelu tekee hyvän mielen, saa rauhoittumaan. Kaupassakin oli piipahdettava, ja samalla reissulla kävin vähän tepastelemassa Kaunispään etelärinteillä. Canon mukama – luonnollisesti. Johan oli taivaanrannassa värejä ja valoja. Pimeä laskeutuu vasta neljän tienoilla, hämärtyy toki jo aiemmin.

Perinteisin menoin päivä jatkui. Pehtoori savusti nieriää, minä värkkäilin muuta hyvää ruokaa. Sauna tuntui taas kerran paremmalta kuin koskaan. Puro on vielä jäistä vapaa, mutta todellakaan en harkinnut pulahdusta.

Kuviin liittyen: Saariselkä kuvissa -kalenterin toinen ”tilauskierros” päättyy huomenna, joten jos haluat omasi, niin tee tilaus tänään tai huomenilta kuuteen mennessä. Niitä on kyllä kiitettävästi tilattukin. Taitaa mennä sadan kalenterin raja rikki tänään; Luxemburgiin ja Sveitsiin olen saanut kalenterit lähettää! 🙂

Oulu kuvissa -kalentereita voi tilata vielä myöhemminkin…

Mökkielämää

Valoa pimeyksien reunoilla

On pimeää, on aika kylmää, on tuulista, sataa lunta.
Kaikesta huolimatta on valoa pimeyksien reunoilla;
valo on pimeässä kirkkaampi kuin monien yksittäisten lamppujen keskellä.
 Kaikki on just hyvin. Just nyt kaikki on hyvin. 

Eihän viime yönäkään unta ollut turhan paljoa, mutta siitä viis. Parempi nousta ajoissa kuin jäädä tuhraamaan ja turhautumaan unen ja valveen epämääräiselle rajalle. Ajoissa matkaan.

Keli sula, sateeton, liikennettä vähän. Kaksi ja puoli tuntia ja olimme Napapiirillä, – huolimatta siitä, että on arki ja että on talvirajoitukset. Taukopaikaksi valitsin Cafe Loftin Joulupukin Pajakylässä. Mutta! Olikohan viimeinen kerta, kun sinne nyt menimme. Siellä vessasta oli tullut maksullinen! Kännykällä joko QR-koodi tai soitto palvelupuhelimeen ja 1,25 euroa kännykkälaskuun lisää niin pääsee pissalle. Kuppila ei ole hintatasoltaan muutenkaan halpa, mutta jos meidän on maksettava vielä kaks ja puoli euroa vessakäynnistä ja käsien pesusta., niin voipi olla, että Rollon keskustan Coffee House tai eteläpuolen Shell saavat meidät entistä useammin asiakkaakseen. Siellä kun saa pissailla ilmaiseksi.

Napapiirillä oli jo turistejakin: venäläisiä, espanjalaisia ja saksalaisia. Ei paljon, mutta muutamia kuitenkin. Ei ole viime vuosina näkynyt.

Sodankylässä oli käytävä kaupassa; toisin kuin yleensä en ollut hankkinut juuri mitään etukäteen, joten kaikki päivittäiselintarpeet, kynttilät ja karkit, glögikin oli hankittava matkan varrelta. Silti olimme alle kuudessa tunnissa möksän pihassa.

Tälläkin kertaa tavaraa taas ihan mahdottoman paljon. Vaatteita vain vähän, tumppuja, toppahousuja, villasilkkiä ja yhdet paremmat kamppeet lauantaita varten, mutta kaikkea muuta! En ymmärrä. Ruokaa, liinavaatteita, amaryllikset, kausivaloja ja sitten melkoinen rahtikuormallinen harrastusvälineitä! Kameralaukku, jalusta, käsityökori, varalle ylimääräiset langat, lukemista, ja sitten minun ”office” = kortteja, kalentereita, kovalevyjä, pikkuläppäri, postitustarvikkeet, … Onhan Muistikuvien ”sesonkiaika” 😀

Tässä minun etä”työ”pisteeni.

Tämä on tälle vuodelle kuudes kerta kun ollaan täällä. Vaikka on muka tuntunut, ettei me missään käydä. Lisäksi oltiin kesällä Pohjois-Karjalassa ja Savossa. Jatkuvaa reissaamista. Nytkin taitaa jäädä viikkoon tämä reissu, mutta sekin jo hyvä. Ehkä tulee sellainen aika että ollaan täällä kuusi kuukautta vuodesta. Ehkä. Mikseipä.

Niitä näitä Vanhemmuus

Sunnuntaipäivällinen

Hyvät päivät menevät äkkiä!

Tänään on mennyt.

Tänään hyvään päivään on kuulunut ruoanlaittoa, ruoanlaittoa, ruoanlaittoa ja ruokapöydässä nauttimista.

Päiväkahvilla kävin tyttären kanssa äidin luona: äiti totesi että kolmessa polvessa ollaan Tuulen tytöt keskenään. Ei olla kovin montaa kertaa aiemmin oltukaan – vain kolmisin, …

Perhepiirissä päivä jatkui, edelleen harvinaisella kokoonpanolla. Esikoinen ja Juniori molemmat avec. Eka kertaa näin. Oli hyvä. On hyvä nähdä lapset ”omillaan”, selvästi tyytyväisinä elämäänsä. Mitäpä sitä vanhempi muuta voisi aikuisista lapsistaan toivoa näkevänsä. Nyt on hyvä.

 

 

Reseptit Ruoka ja viini

Aina on hyvä syy syödä hyvin

Pyhäinpäivän aamunakin minun kroppani ilmoitti aamuviideltä, että unta on jo tarpeeksi takana (en kyllä ollut ihan samaa mieltä, mutta minkäs teet). Päivä on ollut pitkä. No olenpa ehtinytkin. …

Iltapäivällä saimme tyttären kotikotiin, ja sitä varten olin varustautunut hyvillä ruoka-aineilla. Taas perunaa, jota meillä on viimeisen neljän kuukauden aikana syöty enemmän kuin neljänä edellisenä vuonna yhteensä. Nyt pitkästä aikaa vanhalla reseptillä. LappItalia esiin!

Että tämä on hyvää. Sellaisenaan, lihan, kalan tai vaikka makkaran kanssa.

 

Peruna-vuohenjuustopaistos

1 kg jauhoisia (puikula)perunoita
3 dl ranskankermaa
200 g vuohenjuustoa
suolaa
mustapippurirouhetta
nokare voita

Voitele uunivuoka ja lämmitä uuni 175 asteeseen.
Kuori ja viipaloi perunat. Leikkaa myös vuohenjuusto viipaleiksi.
Lado perunakerros vuokaan, ripottele suolaa ja pippuria pinnalle, levitä kerroksen päälle ranskankermaa
ja sen päälle vuohenjuustoviipaleita. Toista niin kauan, että ainekset on käytetty.
Laita vuoka uuniin noin 1½ tunniksi.
Anna gratiinin vetäytyä kymmenisen minuuttia ennen tarjolle asettamista.

 

Sen oheen kuhasta ”jotain”.

Uusi resepti! Ihan ite tänään kehittelin, ja parannusehdotuskin on jo olemassa…

Kuhaa italialaisittain

3 kuhafilettä
1 pkt prosciuttoa 
sitruuna
suolaa, pippuria
timjamia
kirsikkatomaatteja
kapriksia 

Suolaa ja pippuroi kuhafileet. Pirskottele pinnalle sitruunamehua: 

Peitä fileet prosciuttoviipaleilla ja kierrä rullalle. Fileen koosta riippuen leikkaa rulla kahteen tai kolmeen viipaleeseen, kiinnitä cocktailtikulla ja aseta vuokaan. 
Leikkaa tomaatit puoleksi, laita filerullien väliin, ripottele pinnalle kaprikset ja timjamia. 

Paista uunissa (175 C) noin puolituntia. 

Ensi kerralla laitan rulliin kalan ja prosciutton väliin tuorejuustoa. Ehkä aurinkokuivattua tomaattia tai ruohosipulia? Hyviä nämä olivat ilman sitäkin, mutta voisi vielä täyteläistää makua. 

Hyvin me kolmestaan söimme.  Hangasoja – Helsinki puolimatkan krouvissa on huomennakin hyvän ruoan päivä. Kampanisut lähden tekemään nyt.

Niitä näitä

Marrasperjantai

Jakoaika.

Pyhäinpäivän tienoo, kekrin aika, sadonkorjuujuhlan aika on vuodenkierrossa ollut vuoden vaihtumisen aika. Satovuoden päättyessä on katsottu vuoden päättyvän. Tähän vanhan loppumiseen ja uuden alkuun liittyy käsite ”jakoaika”, eräänlainen välitila. Ei enää vanhaa vuotta mutta ei vielä uuttakaan. Silloin tehtiin paljon ennustuksia tulevasta, ja siihen liittyi myös työkieltoja: pyykinpesu, teurastus, kehrääminen ja vaikka lampaiden keritseminen olivat kiellettyjä.

Tähän kansanperinteeseen, agraariyhteiskunnan vuodenkiertoon liittyvään traditioon olen vedonnut tänään ja olen ollut tekemättä suunnilleen mitään. Työkielto, tiedättehän!

Sen, että aamulla vähän laskuttelin ja postittelin tilauksia (kiitettävän vilkasta on ollut kortti- ja kalenterikaupoilla), keskipäivällä kävin palauttamassa Holterin Mehiläisen labraan ja iltapäivällä paistoin meille oikein hyvät lehtipihvit, jotka Pehtoori oli Torin Lihamestarilta hakenut, olen lähinnä tupuloinut, vatuloinut, völläillyt ja vetkutellut. Kirjeenvaihtoa ja nettisurffailua, päikkäritkin.

Jakoaika vaatii veronsa.

Nyt jatkuu näissä merkeissä.

 

 

Rotissöörit Ruoka ja viini

Kekri-illallisella

Olemme olleet paistinkääntäjien kekri-illallisella Nallikarissa

    Kekri-illan MENU 

Paahdettua kurpitsakeittoa, siemenleipää ja suppilovahverovoita.

Kevyesti savustettua poronkieltä, paistettua kateenkorvaa ja puikulaperunaa.

Haukikvenellit rapukastikkeessa, ravunpyrstöä ja fenkolia.

Punajuurivispipuuroa ja herkkutatti-jäätelöä.

 

Ei ainoastaan menu ollut huikean hyvä. Seura, tunnelma, miljöö – kaikki oli hyvää, mieluisaa. On niin mukava, kun on taas rotissöörielämääkin.

Liikkuminen

Pyöräilykesä 2021 poljettu

Kolmas pyöräilykesä päättyi tänään.

Tavoitetta en keväällä asettanut, en muuta kuin että polkisin paljon. Toiveena ei ole ollut jotain tiettyä kilometrimäärää vaan että voisin nauttia, saada hyvää tekevää liikuntaa, pitää kuntoa yllä, tehdä päivittäiset liikkumiset lihas- eikä hevosvoimilla. Jo keväällä arvelin, etten kahden edellisen kesän kilometrejä (4200 km 2019, 4500 km 2020) saisi mittariin, mutta hyötyliikunnan, mieluisen endorfiinin hankkimisen keinon ja fyysisen kunnon ylläpidon toivon jatkuvan. Nimenomaan halusin pyöräillä enkä sitä, että pitäisi pyöräillä. Tänään Vuoksista äidin luota palattua kotipihaan mittarin lukema oli selkeästi yli 3700 kilometriä, joten nyt riitti.

Tänä vuonna ajelin paljolti samoja reittejä kuin kahtena edellisenäkin kesänä, tosin valtateiden/maanteiden pientareilla ajamista oli paljon vähemmän. Se ei houkuta, joten Muhos, Raahe, Vaala jäivät kulkematta, Koitelissakin kävin vain pari kertaa, Iissä kerran. Tämän vuoden keväällä ja kesällä ei ollut ”pakottavaa” tarvetta päästä äänikirjojen avittamana pois omista ajatuksista, ei ainakaan samalla tavalla kuin edeltävänä kesänä.  Heinä- ja elokuussa lähes joka toinen päivä lenkki on lyhempi kuin tavallisesti, koska yhdeksi menin kaupunginsairaalaan. Ensilumi ja liukkaat tulivat jo kolmisen viikkoa sitten, mikä teki melkein kahden viikon tauon sykkelöintiin.

Olipas sellaisiakin päiviä, että itse olin sen verran heikossa hapessa tai paremminkin voipunut mahaongelmien kanssa, että kymmenien kilometrien päivämatkat eivät houkutelleet. Niinhän se on, että urheilija ei tervettä päivää näe, ja se on kyllä ketuttanut! Periaatteessa olen ollut paremmassa kunnossa kuin aikoihin, paino on laskenut reilusti ylipainon alarajan alle, hapenottokyky ja lihaskunto parantuneet, mutta olen ollut oikeastaan koko kauden kipeä. Kun vatsa- (ja ainaiset hammas)ongelmat) alkoivat helpottaa (joskaan ruokavalio ei ole vieläkään mikään ”normaali”), alkoivatkin muut kivut, joita on nyt pari kuukautta tutkittu. Huomenna taas uusia testejä. Että se siitä liikunnan terveydelle hyvää tekevästä vaikutuksesta! 😀 Mutta katsotaan nyt. Luulen, että olisin ollut paljon sairaampi, jollen olisi päässyt pyöräteille.

Niinpä taas pohdin, mistä saisi liikkumisen iloa talven yli. Hiihto oli kyllä viime talvena sen verran mukavaa, että varmaan sitä taas heti kun mahdollista. Joka tapauksessa nyt Helkama siirtyy talviteloille, Pehtoori on luvannut huoltaa sen odottamaan huhtikuuta ja pyöräteiden sulamista, kevätauringon paistamista. Nyt aion nauttia takkailloista, kynttilänvalosta, monista tapahtumista, ystävien tapaamisesta, talven tulosta ja jos hyvin käy, ensi viikolla mökkielostakin! Pyöräilykausi on ohi.