Pyöräilykesä 2021 poljettu

Kolmas pyöräilykesä päättyi tänään.

Tavoitetta en keväällä asettanut, en muuta kuin että polkisin paljon. Toiveena ei ole ollut jotain tiettyä kilometrimäärää vaan että voisin nauttia, saada hyvää tekevää liikuntaa, pitää kuntoa yllä, tehdä päivittäiset liikkumiset lihas- eikä hevosvoimilla. Jo keväällä arvelin, etten kahden edellisen kesän kilometrejä (4200 km 2019, 4500 km 2020) saisi mittariin, mutta hyötyliikunnan, mieluisen endorfiinin hankkimisen keinon ja fyysisen kunnon ylläpidon toivon jatkuvan. Nimenomaan halusin pyöräillä enkä sitä, että pitäisi pyöräillä. Tänään Vuoksista äidin luota palattua kotipihaan mittarin lukema oli selkeästi yli 3700 kilometriä, joten nyt riitti.

Tänä vuonna ajelin paljolti samoja reittejä kuin kahtena edellisenäkin kesänä, tosin valtateiden/maanteiden pientareilla ajamista oli paljon vähemmän. Se ei houkuta, joten Muhos, Raahe, Vaala jäivät kulkematta, Koitelissakin kävin vain pari kertaa, Iissä kerran. Tämän vuoden keväällä ja kesällä ei ollut ”pakottavaa” tarvetta päästä äänikirjojen avittamana pois omista ajatuksista, ei ainakaan samalla tavalla kuin edeltävänä kesänä.  Heinä- ja elokuussa lähes joka toinen päivä lenkki on lyhempi kuin tavallisesti, koska yhdeksi menin kaupunginsairaalaan. Ensilumi ja liukkaat tulivat jo kolmisen viikkoa sitten, mikä teki melkein kahden viikon tauon sykkelöintiin.

Olipas sellaisiakin päiviä, että itse olin sen verran heikossa hapessa tai paremminkin voipunut mahaongelmien kanssa, että kymmenien kilometrien päivämatkat eivät houkutelleet. Niinhän se on, että urheilija ei tervettä päivää näe, ja se on kyllä ketuttanut! Periaatteessa olen ollut paremmassa kunnossa kuin aikoihin, paino on laskenut reilusti ylipainon alarajan alle, hapenottokyky ja lihaskunto parantuneet, mutta olen ollut oikeastaan koko kauden kipeä. Kun vatsa- (ja ainaiset hammas)ongelmat) alkoivat helpottaa (joskaan ruokavalio ei ole vieläkään mikään ”normaali”), alkoivatkin muut kivut, joita on nyt pari kuukautta tutkittu. Huomenna taas uusia testejä. Että se siitä liikunnan terveydelle hyvää tekevästä vaikutuksesta! 😀 Mutta katsotaan nyt. Luulen, että olisin ollut paljon sairaampi, jollen olisi päässyt pyöräteille.

Niinpä taas pohdin, mistä saisi liikkumisen iloa talven yli. Hiihto oli kyllä viime talvena sen verran mukavaa, että varmaan sitä taas heti kun mahdollista. Joka tapauksessa nyt Helkama siirtyy talviteloille, Pehtoori on luvannut huoltaa sen odottamaan huhtikuuta ja pyöräteiden sulamista, kevätauringon paistamista. Nyt aion nauttia takkailloista, kynttilänvalosta, monista tapahtumista, ystävien tapaamisesta, talven tulosta ja jos hyvin käy, ensi viikolla mökkielostakin! Pyöräilykausi on ohi.

2 kommenttia artikkeliin ”Pyöräilykesä 2021 poljettu”

  1. Minua on huvittanut jo pidempään, kuinka samanlaisia ja osittain erilaisia meidän menomme ja harrastuksemme ovat. Itse nautin kotonaolosta ja satunnaisista pysähdyksistä ulkomaailmaan. Kodinhoitoa, lukemista, Netflixiä. Ensi viikolla Leville lähtö tyttären koiraa hoitamaan, lapsi lähtee Peruun vaeltamaan pitkän koronatauon jälkeen. Ja loppukuusta Helsinkiin, Tuomaan markkinatorin sopivasti alkavat.Terveyttä, sitä me kaikki tarvitsemme ja mielen virkeyttä!

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.