Reija

Kakkosluukussa jäkälä pääosassa

Tänäänkin ajelin Haukiputaalle. Eilen haettiin lapset sieltä, Pehtoori vei illalla heidät kotiinsa ja tänään minä sitten ajelin viemään pojanpojalle puhelimensa, jonka hän eilen unohti meille.

Matkan varrella on Virpiniemi, josta minulla on syyskesällä tapanani pyöräretkellä hakea vähän jäkälää. Tänä vuonna vein sitä sisareni haudalle, ja vein mökille kuten tavallista. Mökillä sitä laittelen terassille purkkeihin havujen, puolukanvarpujen, tonttujen tai vaikka käpyjen kanssa. Ja aika usein myös pirtin ikkunan väliin. Niin tein tänäkin vuonna. Kuten otsikkokuvasta näkyy.

Koskapa hyvin vaatimattomat jäkälävarastoni ovat näin huvenneet, ajattelin, että käyn tänään Haukiputaan piipahduksella myös Virpiniemessä, jäkälämetsässä, mutta johan juuri silloin satoi kämmenen kokoisia räntälänttejä maahan asti, ja jo aiemmin metsä oli saanut ohuen lumipeitteen, joka tänään muuttui loskaksi, joten enpä sitten sortunut luvattomaan touhuun: jäkälät saivat olla ihan rauhassa. Noh, eiväthän ne oikeastaan kaupunkikotiin niin sovikaan.

Jäkälän lisäksi hieman epäonnistunutta touhua myös postin kanssa! Eikä ihan vähänkään. Tänä vuonna on vain yksi kassillinen postitettavia Saariselkä-kalentereita (n. 10 % parin edellisen vuoden massiivisesta postitusrumbasta), mutta eihän se sitten mitenkään ´heleposti´ tuokaan homma sujunut. Huomenna on paljon sellaista jonka soisin onnistuvan paremmin kuin mikään tänään.

Joulu

Joulukuun ensimmäinen

JOULUKALENTERI

Joulukalenterin ensimmäinen luukku. Tänä vuonna minulla ei omaa kalenteria. Blogissa olen vuosien varrella ainakin viitenä vuonna ylläpitänyt kalenteria. Se oli silloin kun muutenkin päivitin joka päivä jotain. Siis melkein 18 vuotta joka päivä! Se oli silloin, kun kuvaaminen ja kuvien käsittely olivat jatkuvan innostuksen, opettelun, oppimisen aikaa. Päivissä oli silloin paljon muutakin jouluista tekemistä, – tekemistä ja tapahtumia ylipäätään. Tämä vuosihan katkaisi sen. Katkaisi minussakin jotain.

Ajattelin kuitenkin, omaksikin ilokseni, yrittää ehkä – jotain uutta taas opetellen – saada aikaiseksi kalenterin Tuulestatemmattuihin juttuihin. Aloitan ja ehkä jatkankin siten, että laitan joka päivä otsikkokuvaksi jotain jouluista, jotain, jossa olen käyttänyt kuvankäsittelyä reippaasti, kokeillut ja harjoitellut tekoälyn käyttöä kuvien editoinnissa tai jopa kuvien luomisessa alusta loppuun tekoälyn avustamana.

Tänään kalenterin ekassa luukussa (= otsikkokuvassa) Saariselän keskustassa olevan Santa´s Officen (= Kakslauttanen Resortin) kuva (viime viikolta). Kuvasta olen poistanut ”epäolennaisuuksia” (= auto, takana olevan hotellin seinän pätkä etc.) ja vaihtanut tekstin etualan kylttiin. Ja sitten kaikkea muuta pientä. Saa nähdä löydänkö/viitsinkö/ehdinkö huomenna tehdä jonkin toisenlaisen kuvan?

KIRJASTO JA PIPAREITA MUKSUJEN KANSSA

Tänään joulukuun ekana meillä oli Juniorin lasten kanssa humputteluiltapäivä. Kävimme hakemassa heidät, kunhan olivat koulusta päässeet ja lähdettiin tutustumaan Oulun rempattuun pääkirjastoon. Parin vuoden tauon aikana on kovasti odotettu tätä mahdollisuutta.

Keskustakirjasto Saari todettiin hienoksi ja toimivaksi. Kunhan oli kassillinen kirjoja löydetty ja muutenkin paikkaan tutustuttu, oli aika ajella mummilaan, jossa joulukalenteripusseissa oli kuin olikin jotain.

Ja sitten aika piparileivonnalle. Ensi lauantain pikkujouluihimme ja piparinkoristelukilpaan piparit. Johan tuli muhkeita pipereita. Moneen vuoteen en ole itse tehnyt taikinaa, mutta eilen tein äidin perintöohjeella. Lapset onneksi jo niin isoja, että itse ymmärsivät olla syömättä taikinaa kovin suurta määrää, vaikka se olikin paaaaljon parempaa kuin valmispakaste.

Joulukuu on aloitettu siis hyvin perinteisin menoin.

Joulutunnelmaa hakemassa

Tuunattu, trendaava riisipuuro!

Somessa, radiossa, joululehdissä, netin joulusivuilla on ollut juttuja ja kuvia joulupuurosta, jollaisista ei ennen ole tullut edes unta nähtyä: ”herkkua on siinä monenlaista”. Yhdessä puurossa paljon kaikkea! Päätinpä minäkin tässä jouluun laskeutumisen vaiheessani sellaisen meille kahdelle tuunata.

Riisipuuroa, kinuskikreemiä, kardemummalla maustettua paahdettua voita, vadelmia, pistaasikastiketta! Valion ohjeessa pistaasit olivat leivottuna krokanteiksi, mutta siihen en sentään ryhtynyt, vaan hyödynsin Sardinian reissulta tuomaani pistaasikastiketta ~ suoraan pullosta muutama tippa kaiken muun hyvän päälle.

Minähän en nyt niin kovin makean perso ole, joten tässä oli aamupuuroksi (vrt. tavallinen hedelmäpaloja, kuivattuja karpaloita, muutama cashew-pähkinä ja rasvaton jukurtti ja ehkä vähän sitruuna-skyriä lautasella) vähän turhankin paljon sokeria ja hiilareita. Mutta kerrankos sitä, ja jouluhan on tulossa. Pehtoorille maistui kyllä erinomaisen hyvin.

Ja sitten: oli aika lähteä ystävien kanssa pienelle jouluajelulle: Lapinkankaan Joulupuoti on jo perinne (minulle perinne, seura on vuosien varrella vaihdellut). Tänään sää kaikkea muuta kuin jouluinen, vesisadetta, harmaata, liukasta. Mutta puodissa taas paljon kaikkea pientä viehättävää jouluun… Ja niinhän siinä kävi, että ostin tälle joululle toisenkin uuden koristeen; ystävät totesivat ”minun näköisekseni”. Tulette vielä näkemään puna-valkoisen ISON rusetin… 🙂

Paluumatkalla kaupunkiin piipahdimme myös Sisustusliike White Housessa. Jollen sieltä muuta löydä, niin lautasliinoja. 🙂 Tänään löytyi myös pikku lautanen. Vähän kuin keittiön koru; mitähän huomenna siihen keksisin kokattavaksi? Lopuksi Kauppahalliin lounaskahville, toviksi istumaan ja rupattelemaan, ja hakemaan M:lta vielä kalaa.

Ei tullut ollenkaan huono päivällinen meille kahdelle. Kalaa kahdella tavalla: paistettua pankojauhoilla paneroitua puna-ahventa confatuilla perunoilla ja salaatilla, jossa lämminsavulohta, ja uutta mangokastiketta (Kasvishovi, saatavissa ainakin Pekurilta Kauppahallista). Nyt monin tavoin kylläinen olo.

Huomenna olkoon kunnon lenkki mahdollinen!!

Joulu Niitä näitä

Adventin alussa

Mökkiviikko vei ajatukset kohti talvea – ja joulua! Olenkin eilen ja tänään jo rakennellut joulua, ”jouluttanutkin”

Jouluttaminen? – Taitaa olla aika uusi muotitermi, (josta en kovasti pidä,) mutta toki minä olen jo jouluun hiipumassa. Viimeistään kun toissapäivänä palasimme mökiltä ja teimme pysähdyksen Napapiirillä Joulupukin Pajakylässä. Sinnehän oli taas tullut kaikenmoista uuttakin. Eikä viikkoa aiemmin satanut lumi suinkaan vähentänyt alueen viehätystä.

Uusi piparkakkutalokylä on Piparina!

”Piparina Day Cabins & Dining on piparkakkukylä, josta löydät 15 täysikokoista piparimökkiä, joihin voit oikeasti astua sisään! Voit vuokrata oman piparimökin päiväkäyttöön ja nauttia samalla Joulupukin pajakylän aktiviteeteista. Piparkakkukylän keskellä sijaitseva walk-in-ravintola kutsuu tutustumaan lappilaisiin makuihin maisteluannosten ja makeiden herkkujen muodossa.”

Meidän vajaan 500 kilometrin mökkimatkan aikana tuskin tarvitsemme tällaista palvelua, mutta voin hyvin kuvitella, että Rovaniemelle landanneet lapsiperheet mielellään tuollaista käyttävät. Sesongin tässä vaiheessa Rovaniemelle laskeutuu noin 20 konetta/päivä. Puolet Britanniasta, loput Helsingistä, Hollannnista, Saksasta, Norjastakin. Vaikka välillä Saariselällä ”kylillä” käydessä turistivirrat hieman aiheuttavat, sanoisinko närkästystä, niin silti olen ehdottomasti sitä mieltä, että matkailu ja ulkomaiset matkailijat ovat ehdoton – ehkä ainoa – keino pitää Lappi asuttuna ja elävänä.

Pajakylän yhdestä puodista ostin uuden joulujutun kotiin. Minullahan on lupa/tapa joka joulu ostaa joku uusi joulujuttu kotiin. Tänä vuonna se on tuo otsikkokuvan mökkikylä, jonka juuri rakensin työhuoneeni ikkunaan.

Tonttuovi ja lasten joulu(pussi)kalenteri ovat jo valmiina, reseptejä kokeiltavaksi montakin. Huomenaamulla uuden ”trendaavan” joulupuuro-hifistelyn 😀 koe-erä.

Laittelenpa huomenna kuvan ja reseptin moisesta.

Nyt kun Oulussa ei enää voi pyöräillä (en minä ainakaan), saatikka hiihtää, olen koettanut taas ´opetella´ kävelemään. Tänään aamulla ankeassa, märässä, mustassa säässä hautausmaalla. Pitkästä aikaa syvä, liki repivä itku. Räntäsade lohdullinen, – pyyhki märät kasvot kyynelistä, korvasi ne märällä lumella, antoi ankeuden olla ja elää. Elää suru ja jättää se taas hetkeksi taka-alalle.

Kotona hyvä valkkari, kelpo broilerruoka, sitten takkatuli, neule [ehkä Miniä sittenkin saa joululahjansa, ja jouluun taitavat kymmenennet villasukatkin valmistua] ja poikkeuksellisen vaatimaton perhechatti.

Lappi Mökkielämää Niitä näitä Valokuvaus

Kohti kaamosta

Saariselkä laskeutuu hiljalleen kaamokseen.

Tänään auringonlaskun aikaan Kaunispäällä oli värejä ja valoa vielä paljon, ja taas tavattoman kaunista.

Ja paljon lämpimämpää kuin alhaalla … Kaunispäällä oli – 16 C, mökkipihassa – 27 C.

Huipulla usein tuulee, mutta pakkasella vähemmän kylmää kuin tuntureiden alarinteillä tai metsissä. Tai laduilla. Niinpä tänään en mennyt hiihtämään, vaan odottelin iltapäivän alkuun ennen kuin lähdin ulkoilemaan. Ajelin autolla Kaunispään ”näköalaterassille” ja sieltä sitten Huipulle.

Kolmen tunnin horinsontin yläpuolella paistamisen jälkeen auringonlaskun aika oli puolikahdelta. Jo 10 vuotta sitten Torniossa valokuvausopintojen aikana meille opetettiin, että auringonlaskut ovat ”so last season” ja että niitä kuvailevat vain harrastelijat, mutta en antanut tämmöisen haitata. Ja ”harrastelijan-status” alkaa minulla olla entistäkin vahvempana.

Tässä vähän erilainen auringonlaskukuva. Näkyy myös tykkylumen vahvuus.

Tämähän ei todellakaan ensimmäinen pakkastalven, kaamosajan aika jolloin täällä ollaan tai jolloin olen kameran kanssa tai ilman kulkemassa Kaunispäällä. Silti liki liikutus siitä kauneudesta, valosta, väreistä, luonnosta, tuntureista, taivaasta — kaikesta.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Hyvä päivä tänäänkin

Minä nyt vain jätän tämän tähän…

Mökkielämää

Pakkasen puremana

Eilisen hiihtolenkin (Laanila – Rönkönlampi – mökki (loppukilometrit omaa yhdyslatua pitkin!) jälkeen oli hyvä olo ja mieli, onnistumisen tunnetta ja mukavaa rentoutta. Mihin osaltaan vaikutti varmasti hyvä ´huoltotiimi´.

Pehtoorihan se voiteli sukseni pakkaskelin peruskuntoon, kantoi sukset autoon ja vei minut Savottakahvilan pihalle, jossa on yksi latujen lähtöpiste ja lämmitti saunan sopivaksi puolentoista tunnin lenkiltä paluuni ajankohtaan.

Eilinen hyvä kokemus mielessä hankkiuduin tänäänkin ladulle: jopa hyvin huolletulle ja ruuhkaiseksi ajattelemalleni ensilumenladulle (Saariselkä – Viskitie). Lähdin hyvin epätrendikkäästi ja paksusti pukeutuneena kunnon toppaan ja villaan, mutta hiihtämään kuitenkin.

Ensin jäätyivät kädet (niinhän se kyllä melkein aina aluksi tekee) ja sitten pakkanen alkoi tuntua kireänä pistelynä kasvoissa (minulla kun ei ole sellaista kypäräpipoa kuten tosihiihtäjillä), mutta muutaman kilsan jälkeen sekin helpotti (tai naama vaan yksinkertaisesti jäätyi!).

Ja parinkymmenen minuutin jälkeen hoksasin, että jo vanhat mononi eivät olekaan tehty ihan arktisia oloja varten. Varpaat alkoivat vihjailla, että joka päivä ei ole pakko hiihtää, varsinkaan jos pakkasta on – 25 C. Siispä nihkeästä pakkaskelistä huolimatta aika nopsasti sivakoin takaisin latujen lähtöportille, autoon ja mökille.

Vitosen lenkki on ihan riittävä! MOT.

Muutoin päivä mennyt tekoälykuvien tekoa opiskellen, nettikaupoissa lastenlapsille joululahjavaatteita etsiskellen, uutta (joulu)jälkkäriä ja muuta kokkaillen. Hyvä päivä siis tänäänkin.

Lappi Mökkielämää Niitä näitä

Kaamosta kohti kauniisti

Oulussa on tänä viikonloppuna Lumo-valofestivaali. Se on ollut monena vuonna marraskuun huipennus. Olen paljon siellä kuvaillut ja kulkenut. Viime vuonna oltiin Juniorin ja muksujen kanssa, muutamana vuonna menimme systerin luo iltapalalle/glögille, kunhan olimme kiertäneet kaikki festavaalin kirjaimellisesti loisteliaat kohteet. Muutamina vuosina olen kolmenakin iltana käynyt kävelemässä valotaideteosten keskellä. Kovasti on minua kiinnostanut, ja aina se on ollut kalenteriin merkittynä.

Tänä vuonna kalenterissa tälle päivälle (ja huomisellekin) mummeiluhommia. Ei ihan ´pakottavia´mutta olisin voinut olla avuksi, tai ainakin läsnä: tänään on ”Lapset mukaan töihin” -päivä ja Juniori otti molemmat (10 v. ja 7 v.) mukaan ja hyvinhän olivat sitten koko päivän duunia muksut paiskineet.

Näin ollen ja SILTI. Silti olemme edelleen mökillä. Koska ei kuitenkaan ihan pakottavaa tarvetta olla Oulussa, niin vielä me täällä kaksistaan mökkeillään ja ulkoillaan.

Eilen jopa aloitin hiihtokauden. Siis ihan oikeilla suksilla kävin Piispanojalla ja sivakoin vielä Laaniselän yli ja takaisin. Huikeat 8 km aika vaatimattomissa latuolosuhteissa. Mutta hiihdin. Ja tuntui niin hyvälle. Tästä se taas lähtee. Pyöräilykauden loppumisesta ei ole kuin kaksi viikkoa joten lajin vaihto on sujunut hyvin!

Tänään tosin on ollut niin paljon pakkasta (mökin mittari on näyttänyt koko ajan kylmempää kuin – 25 C), että ulkoilu on ollut vähän harkinnassa.

Aamupäiväksi keksittiin ”sijaistoimintoja” [siivousta ja puiden kantoa etc.] mutta puolenpäivän jälkeen jo ulos: riddarit, topat, vinkkelit käyttöön ja lähdimme tahoillemme. Minä autolla Kaunispäälle, – ensin vakkarikuvauspaikalleni ja sieltä sitten tunturin kuvetta ylös ja sivulle. Eikä ylhäällä ollutkaan enää kuin – 16 – 18 C.

Ilta siistissä mökissä hyvin syöden, viinistä nauttien, telkkarin ääressä neuloen. Oikein hyvä näin.

Joulu Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Neulomista ja ruoanlaittoa mökillä

Mökkielossa neulominen ja valokuvaus hiihtämisen, patikoinnin, saunomisen, ruoanlaiton ja nukkumisen (ah, onnea! yhdeksän tuntiset unet yö toisensa jälkeen!!) lisäksi ovat osa antoisaa arkeani.

Tänään neulominen ja valokuvaus yhdistyivät: sekä uudempi mökki, Myötätuuli, että pihapiirin nili ovat saaneet näillä pakkaskeleillä lämmittävät villapuserot ylleen.

Otsikkokuvassa Myötätuuli vielä ilman villaista lämmitystä. 🙂

Ja alla keloista tehty nili villaneuleeseen kiedottuna.

~~~~~~~~~~~~

Nyt on hyvin syönyt olo.

Kuten tapana on, kerran mökkiviikon/oleilun aikana käymme kylillä ravintolassa syömässä. Tänään oli sen aika.

Palaan siihen huomenna. … Nyt kotikeittiöihin muutama pikkujoulujen – tai ihan vaikka arjen – ruokavinkkiä.

Tässä joku päivä …

– päivämääriä tai viikonpäiviä ei meiltä metsäläisiltä kannata tarkemmin kysellä: kun valoisaa on hiipuva määrä päivässä = neljä tuntia (klo 11 – 15), kun kalentereissa ei juuri ole merkintöjä, kun elellään pimeän mökkitien perällä, ja kun yhdessäkään muussa noin kahdessakymmenestä mökissä ei ole ketään, vaan ollaan ihan mörön syötteinä keskenään, kun nukutaan melkein kellon ympäri, niin on vaikea muistaa, milloin mitäkin tapahtui.

Siis: olipa kerran, – joskus tässä kuluneella viikolla, eräänä päivänä … – siis tein meille samettista, lämmittävää, kevyttä, pehmeää tomaattikeittoa. Ja koska keitto yksistään ei monta tuntia ulkoillelle ollut riittävä eines, värkkäilin oheen suolaisia joulutorttuja. Ja tässäpä niihin ohjeet.

Ensin

Lempeä tomaattikeitto
(neljälle)

2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 tlk Datterini*-tomaatteja (Mutti)
0,4 l vettä
1 kasvisfondikapseli
2 – 3 rkl tomaattipyreetä
suolaa, mustapippuria
1 tl sokeria
1 tl kuivattua basilikaa
100 g sulatejuustoa (kolmannes/puolikas Koskenlaskijasta)
1 prk creme fraichea

Kuori ja pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä.
Lisää Datterini-tomaattimurska, vesi, kasvisliemifondi ja tomaattipyree.
Kuumenna keitto kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen vähintään noin 20 minuuttia.
Lisää joukkoon sulatejuusto sekä mausteet ja soseuta.
Lisää suola, pippuri, sokeri ja basilika.
Soseuta kuohkeaksi ja lisää samalla creme fraiche.

*Datterini” on pieni, makea ja kirsikkatomaatti, Ne ovat luonnostaan makeita ja niissä on kiinteä koostumus, niitä voi syödä sellaisenaan, mutta myös tölkitettynä sopivat moneen. Mutti rulettaa tässäkin tapauksessa . Datterini-purkki maksaa kaksi kertaa sen kuin tavallinen Mutti-prk, mutta esim. tässä keitossa se puolitoista lisäeuroa kannattaa maksaa!

Sitten ne suolaiset tortut

Savulohitäytteiset tortut

1 pkt torttutaikinaa
1 kananmuna
pala lämmin (tai mikseipä myös kylmä)savulohta
½ pkt Patros-fetaa
1 dl creme fraichea

Koristeluun Caviartia tai oikeaa siianmätiä ja ruohosipulia tai timjamia,

Sulata torttutaikina ohjeen mukaan.
Tee taikinasta tortut ilman täytettä, voitele kananmunalla ja paista paketin ohjeen mukaisessa lämmössä.
Anna jäähtyä ja tee sillä aikaa täyte.

Murustele feta, sekoita joukkoon silputtu lohi ja notkista creme fraichella.

Lusikoi täyte torttupohjien päälle, koristele ja tarjoile vaikka lempeä tomaattikeiton tai vaikka valkoviinin/glögin kanssa.

Toinenkin suolaisten joulutorttujen ohje sattui silmiin…

Vaikuttaa kyllä melkein vielä paremmalta kuin tuo edellinen ohje.
Pakastelokerossa on myös voitaikinapaketti, joten josko viikonloppuna tekisin näitä?

Vuohenjuusto-tortut

1 pkt (500 g) voitaikinalevyjä
1 kananmuna
200 g vuohenjuustoa
1 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl rouhittua, kuivattua karpaloa tai puolukkaa
2 rkl paahdettuja auringonkukansiemeniä

Valmistusohjeet

Leikkaa hieman kohmeiset levyt neliöiksi. Tee kulmiin viillot. Taittele joulutorttujen tyyliin. Nosta pellille. Voitele kevyesti vatkatulla munalla.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.
Ota pelti pois uunista. Nosta päälle paloiteltua vuohenjuustoa ja valuta pinnalle hunajaa. Jatka paistamista noin 3 minuuttia. Viimeistele karpaloilla ja siemenillä.

~~~~~~~~~~~~~~

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Kaunispäällä kaunista

Ilmatieteen laitoksen sivulla luki aamulla:

Päivän pituus
Auringonnousu tänään 9:45.
Auringonlasku tänään 14:04.
Päivän pituus 4 h 19 min.

Mökin ulkolämpömittari näytti -18 C, joten aamupäivän agendalle ei merkitty muuta kuin kauppareissu, latujen lähtöpisteellä käynti ja tilanteen tarkastus ja ensimmäiseksi käynti Kaunispään huipulla katsomassa auringonnousua.

Varttia vaille kymmenen siellä olimme me ja bussilastillinen kiinalaisia.

Laskettelurinteiden lumetus teki maisemasta usvaisen ja dramaattisen.

Latutilanne alhaalla näytti paikoin tältä.

Kun murtsikkaladut olivat osittain vielä ”vaiheessa”, en todellakaan halunnut puoliammattilaisten kanssa lähteä sivakoimaan 1,5 km valmista pätkää edestakaisin, joten menin tänäänkin metsään. Hyvä mieli tuli siitä vitosen lenkistäkin, johon kului aikaa ja kaloreita ainakin sen verran kuin kympin lenkkiin höylätyillä laduilla ´oikeilla´ suksilla. Pääasia on ulkona liikkuminen ja kaunis luonto: happea ja hyvää oloa mieleen ja kehoon.

PS. Mun Insta-tilin stooreissa on pieni videoklippi tältä päivältä… https://www.instagram.com/tuulestatemmattu/