Reija

Home Reija (Page 9)
Showing: 81 - 90 of 6 371 RESULTS
Oulun etniset ravintolat Ruoka ja viini

Afrikassa syömässä?

Ravintola Mesob on ensimmäinen eritrealainen ja etiopialainen ravintola koko Suomessa. Se on pieni, perheomisteinen ravintola Oulun keskustassa. Siellä me olemme tänään Pehtoorin ja kuuden ystävämme kanssa iltaa viettäneet, kokeneet ja maistaneet jotain ihan, ihan uudenlaista. Tunnelma tiivis, liki familiaari, palvelu ilosta ja hyvää, ruoka ennenkokematonta, hyvää!

Mesobissa on vain 24 asiakaspaikkaa, ja se on  auki vain viikonloppuisin. Ilman varausta voi olla mahdotonta päästä illastamaan; tämän tietäen me teimme varauksen jo lokakuun lopulla.

Eritrealaiseen ja etiopialaiseen ruokailuun kuuluu olennaisesti yhdessä, yhteisesti syöminen. Ja sehän meille, viinikerhollemme, sopi; niin me olemme jo 34 vuotta tehneet. Parhaimmillaan kerran kuukaudessa, tavallisimmin ehkä 7 – 8 kertaa vuodessa. Monena vuonna olemme viettäneet kerhomme synttäreitä (19.11.) ja joulujuhlaa ravintolassa, vaikka yleensä kokoonnumme vuorotellen toistemme luona.

Mesobissa saa pöytään myös haarukat, vaikka niitä ”ei tarvita, koska injera*  [kuvassa rulla] toimii aterimina.”

*Lainaus ravintolan nettisivulta:
Mesob on palmunlehdistä käsin kudottu värikäs leipäkori, jossa säilytetään injera-leipää. Injeran säilytyksen lisäksi mesob toimii ruokapöytänä.

Mesobin sisälle asetetaan iso lautanen nimeltä meadi/gebeta, joka sisältää injeran lisäksi erilaisia ruokalajeja ja salaatin. Sen ympärillä istutaan ja se merkitsee yhteisöllistä syömistä. Mesobin äärellä syöminen on tärkeää kulttuurisesti ja sosiaalisesti. Mesob on laajalti kuvattu kulttuurisymbolina.

Koska ilta oli yhteinen Botrytis Ouluensiksen (viinikerhon kanssa), oli viineillä tietysti osansa illassa. Afrikan ”sarvesta” ei viinikulttuuri ole ainakaan Ouluun asti levinnyt, joten nautimme ruoan ohessa sellaisia viinejä, joita saa suomalaisilta viiniagentuureilta. Eivätkä ne mitään huonoja olleetkaan: ranskalainen pinot noir ja Nahen alueen riesling sopivat oikein hyvin mausteisen ruoan pariksi.

Vuosia sitten aloittamaani ”Oulun etniset ravintolat” -sarjaan tätä on vähän vaikea sijoittaa, saatikka pisteyttää. On vain todettava, että olipa hieno, erilainen ilta. Melkein kuin olisi reissussa käynyt. Mutta siis: Mesob on nyt koettu. BO:n 34-vuotissynttärit vietetty, jäsenmaksujen säästöjä käytetty, ystävyydestä kiitollisena, sopivasti viiniä nautittu ja eritrealaisen/etiopialaisen keittiön mausteisesta ruoasta tultu tyytyväiseksi ja kylläiseksi. Erilainen ”pikkujoulu”. Mukava ilta.

Niitä näitä

Kirjat kiertoon

Tänä pimeänä päivänä on ollut ikävä mökille. Ikävä lunta ja valoa. Tiedättehän: kaamos Napapiirin pohjoispuolella on valoisampi kuin päivät kaupungissa. [Kuvat marraskuun ´pimeydestä´ mökin notskipaikalta Tuulensuojasta marraskuussa.]

Joka tapauksessa: joulun kuivamuonat on nyt roudattuna kotiin. Joulukortit on viety ajoissa postiin. Ja kaikenmoista muuta hommaa.

Ja yksi erityisen hyvä, ilahduttava kokemus. Vein divariin kassillisen kirjoja! Minusta tuntuu, että olen viime vuodet antanut, heittänyt roskiin, vienyt kirjaston ”saa ottaa” -hyllyyn varmaan satoja kirjoja. Nyt jäljellä olevat mahtuvat hyllyihin, joko kotona tai mökillä, ja uusien kirjojen ostaminen on ehdottomasti kielletty. Jos sellaista tapahtuu, on jollakin keinolla poistettava vanhoja.

Nyt vaatehuoneen takahyllylle (vähän kuin piiloon) oli kertynyt parinkymmenen kirjan pino. Eivätkä ne olleetkaan mitä tahansa ostettuja kirjoja, vaan sellaisia, jotka olen itse kirjoittanut, toimittanut tai joissa olen ollut artikkelillani mukana. Siis suurimmaksi osaksi historiakirjoja. Ne ovat sellaisia, joita olen appivanhemmille, äidilleni ja sisarelleni vuosikymmenten varrella antanut lahjoiksi… Ensin ajattelin, että hävitän koko kassillisen: kannet irti ja pahvinkeräykseen ja sivut lehtikeräykseen, ”sillä ei kai niitä kukaan tarvi”. Mukana oli kuitenkin paikallishistoriaa (Valkean kaupungin vaiheet, Oulun vuosisadat (1605 – 2005), Hailuodon keskiaika, Oulun linja-autoliikenteen historia, Iin seurakunnan historia etc… Ja noita kaikkia oli ainakin tuplasti. Aattelin, että voisin yrittää josko sittenkin divarissa voisin vaihtaa vaikka Asterixeihin tai vanhoihin keittokirjoihin.

Ja hyvinhän siinä kävi! Divarin pitäjänä olikin tuttu: historianopiskelija 2010-luvulta? – Hän totesi, että ”kirjojasi kyllä kyselläänkin”! Olin hämmästynyt! Ja lähdin divarista 10 Asterixia (myös KARJALA MURTEEL) ja pari keittokirjaa mukanani. Yesh! Kierrätystä minun makuuni!

Divariin en vienyt omia keittokirjojani, vaikka niitäkin on nyt palautunut minulle. Niistä LappItaliaa on niin monta, että voisin vaikka laittaa yhden arvontaan. Sehän on ollut ennenkin täällä arvonnassa, ja sehän on edelleen ladattavissa ilmaiseksi, mutta jos joku vaikka haluaisi ihan kirjana? Vanhahan se on, mutta edelleen ihan kelpo opus. Siitä olen aika ylpeä, vaikka kuvat eivät todellakaan ole sitä mitä haluaisin ja nyt osaisin … 😀 Mutta siis: jos haluat olla mukana arvonnassa laittele kommentti alle. Tiistaihin asti aikaa osallistua (16.12.)

Joulu Luettua

Joulukirjoja, jouluksi kirjoja

Tänään näin ilmoituksen, että ensi vuoden Helmet-lukuhaaste julkaistaan 17.12., ensi viikon keskiviikkona siis. Hyvä juttu. Josko se saisi minua vähän vaivanneen luku/kuuntelujumini hellittämään.

Tänä vuonna olen aloittanut ainakin sen 130 kirjaa, mikä on suunnilleen se määrä, jonka vuosittain vuodesta 2019 lähtien olen vuodessa kuunnellut/lukenut, mutta nyt olen jättänyt kirjan kesken tai lopettanut heti alkuunsa ainakin 50 kirjaa. Helmet-lukuhaasteen (52 kirjaa) olen monena vuonna saanut valmiiksi pääsiäiseen mennessä, mutta tämänvuotisesta haasteesta puuttuu vielä pari, ja tuskin niihin kohtiin mitään viitsin etsiäkään.

Jotenkin on ollut ”pula” kiinnostavista kirjoista, tai olen ollut vähän herkillä tietynlaisten kirjojen/aiheiden kanssa, joten olen skipannut ne lukulistaltani.

Muutamia helmiä toki on joukossa: esim.
Anthony Hopkins elämäkerta, ”Hyvin sinä pärjäsit”,
Sophia Jansson (Tove Janssonin veljen tytär), ”Kolme saarta, isä, äiti ja minä”,
Camilla Nissinen, ”Rihmasto”,
Antti Heikkinen, ”Sellasta, Seela Sellan tarina”,
Pip Williams, ”Kirjansitoja”.

En ole ollut erityisesti joulukirjojen, en ainakaan ns. feelgood jouluromaanien, ylin ystävä, vaikka toki olen niitäkin vuosien varrella useitakin lukenut. Mutta pari viikkoa sitten kohdalle sattui yksi, josta tykkäsin kovasti: Siri Østli, Valoa joulukuussa. https://www.bookbeat.com/fi/book/valoa-joulukuussa-1586290

Erityisen hyvää kirjassa on huumori, sanakäänteet, se tapa, jolla Siri Østlin kirjoittaa vaikeista ja kipeistä asioista elämänmyönteisesti, reippaasti, sattuvasti, säästelemättä sarkasmia.

Kirjan lukee Minttu Mustakallio, ja hän tekee sen hyvin, hän on juuri sopiva tähän kirjaan. Mutta minä säädin lukunopeuden astetta hitaammaksi, ja siten sain rikkaasta kielestä enemmän irti.

Kalenteriluukku kympin kuvat on tehty tekoälyllä, mikä ei varmaankaan jää epäselväksi. Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten en oikeastaan haluaisi koko tekoälyä käyttää. Nyt vaan jäi vähän myöhäiseen tämä kuvitushomma…

Huomenna koetan oman Canonini kanssa saada jotain tunnelmallista aikaiseksi. 😉

Historiaa Joulu

Appelsiinit jouluna

Kalenteriluukku 9: siellä on omatekemä kranssi!

Ei ole ihan mun juttuja moiset koristelut ja askartelut, mutta tuollaisenpa onnistuin tekemään. Helppo 🙂 homma, jos en olisi ensin joutunut aika pitkää aikaa etsimään hukassa ollutta kuumaliimapyssyä. Sellaisen tulin hankkineeksi joskus ”valokuvaajan urani” alkutaipaleella, kun tuotekuvissa halusin tehdä jotain ”ilmassa” leijuvaa.

Lopulta liimapyssy löytyi. Toinen ongelma oli siinä, etten ollut tajunnut ostaa mahdollisimman VÄHÄN mehukkaita appelsiineja. Nämä ´koristeappelsiinit´ kun sattuivat olemaan varsin hitaasti kuivuvia. Kranssia varten kuivattelin viipaleita huoneenlämmössä ja satunnaisessa uunin jälkilämmössä monta monituista päivää.

Mökillähän on sienikuivuri, ja sillä homma olisi hoitunut paremmin ja nopeammin, ja appelsiiniviipaleet olisivat ehkä sillä tavoin pysyneet raikkaamman värisenäkin, mutta meneehän se noinkin, eikö?

Appelsiinit nyt eivät varsinaisesti ole joulun hedelmiä. Jouluomppuja toki on, mutta jouluappelsiineja? Ehkä liittyy siihen, että kun appelsiineja alkoi Suomessa saada, olivat ne niin harvinaista herkkua, että niitä hankittiin vain jouluna.

Ainakin jo 1700-luvulta on mainintoja aateliskartanoissa tarjotuista appelsiineista, mutta varsinaisesti niitä tuli vasta itsenäisyyden ensi vuosikymmenillä. Ja monet meidän sukupolvemme vanhemmat, myös minun äitini, muistivat, milloin sodan jälkeisinä vuosina saivat ensimmäisen appelsiininsa. Jouluunhan se monen muisto liittyi. Mutta ei niitä silloin kyllä kransseihin liimailtu!

Joulu

Tonttuovella

Kalenteriluukku 8

Jo toissaviikolla mökillä ollessamme sinne ilmestyi tonttuovi. Postiluukkuinen, valoineen kaikkineen sellainen takkapuiden nurkkauksessa oli! Aika hiljaiselta touhuilu siellä vaikutti.

Onhan täällä kotonakin (La Festassa) ollut tonttuovi joka joulukuu, ainakin niin kauan kuin Apsu on ollut tonttujen päälle jotain ymmärtävä, – siis liki kymmenkunta vuotta. Nyt sellaista ei ole, ja tulihan molemmilta muksuilta lauantain perhepäivällisellä asiasta mummille huomautus. Ihan niin kuin minulla olisi asian kanssa mitään tekemistä! Täytynee ryhtyä toimenpiteisiin, että tontut ovensa täälläkin availee…

Itseasiassa tänään on ollut tonttuiluhommia käsitöiden, postien ja postitusten kanssa. Ja leipoenkin.

Vuosi vuodelta vähenevät jouluruoka”tilaukset” minulta. Joskus oli aika, jolloin tein joululimppuja, saaristolaisleipiä ja laatikoita niin appivanhemmille kuin äidille ja siskollekin, ja vuosikymmeniä sitten isäkin oli ainakin lanttulaatikko- ja limpputoimituslistalla. Nyt ei ole enää kodin ulkopuolella yhtään joulupöytää, johon limppuja tai mitään tekisin: ei sisarelle, eikä edes anopille, joka viettää elämänsä ensimmäisen joulun pois kotoaan, – hoivakotiin (joulu)pullia on kyllä jo vietykin.

Ja onneksi meille kotiin, mummilaan, tulee jälkikasvua perheineen jouluksi. Saan vielä tehdä vaikka ja mitä. Nyt kun on aikaa vaikka kuinka paljon, niin haluankin tehdä. Vähän sellainen win-win-juttu on tämä.

Historiaa Joulu Reseptit Ruoka ja viini

Persimonisalaatti ja muistoja lasipurkista

Nyt on löytynyt joulupöytään uusi salaatti!

Tämä sopi ainakin eilisen poronkäristyksen ja puikulamuusin [perinteinen itsenäisyyspäivän ruoka] kanssa. Tämä olisi hyvä lounassalaatti sellaisenaankin. Minusta se on hyvin kauniskin: jouluinen ja juhlava.

 

Persimon-mozzarellasalaatti

2 persimonia
salaattia
pussillinen mozzarellapalloja
½ granaattiomenasta siemenet
20 – 30 pistaasipähkinää (mielellään suolattuja

Vinegretti kastikkeeksi

2 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl vaahterasiirappia

Pese ja viipaloi persimonit.
Tarvittaessa huuhtele ja kuivaa salaatti.
Valuta mozzarellapallot.
Halkaise granaattiomena ja irrota siemenet*.
Kuori pistaasipähkinät ja rouhi veitsellä kevyesti.

Asettele salaatti, persimonit ja juusto vadille.
Ripottele granaattiomenan siemenet ja pähkinät pinnalle.
Sekoita vinegretin ainekset ja kaada salaatin päälle juuri ennen tarjoamista.

*Granaattiomenan siemenet irtoavat suhteellisen helposti, kun ensin pyörittelet hedelmää pöytää vasten. Kolme erilaista kuorimistapaa on esitelty Kotilieden sivulla KLIKS  Ja muista ostaessasi että mitä kiiltävämpi kuori hedelmässä on, sitä parempia siemenet ovat. Mattainen, harmaa kuori tarkoittaa ylikypsää hedelmää, joka kannattaa jättää kauppaan.  

~~~~~~~~~~~~~~~~

 

JOULUKALENTERIN LUUKUSSA 7 on kuva kauniista lasipurkista ja sen jouluisesta koristelusta.

Tällainen oli meidän perjantaisessa kyläpaikassa, ja mehän, varsinkin me historioitsijat, ryhdyimme pohtim aan lasipurkkien historiaa ja käyttöä menneinä vuosikymmeninä ja vuosisatoina. Kaikilla meillä oli kotona ja mummuloista muistoja Riihimäen, Karhulan … lasipurkeista. Myös jotain muistikuvia, jopa tietoa, siitä, mitä lasipurkeissa säilytettiin.

Mitä muistoja sinulle tulee? Mitä lapsuuden kodissasi tai mummolassa tällaisissa säilöttiin/säilytettiin? Oliko jopa kirkonkylän kaupassa tällaisia? Vai oletko nähnyt niitä vain sisustuselementteinä?

 

 

Ruoka ja viini

Ystävyys ja meille tehty illallinen

Olemme saaneet olla pitkän illan ystävien luona. Ollaan nautittu kattauksesta, ylellisistä alkupaloista, lämmittävästä, täyteläisestä keitosta, erinomaisesta pääruoasta: viininlehtikääryleitä porotäytteellä!! – miten ihmeen hyvään se olikaan! – lisukkeineen, ja jälkkäriksi vähintäänkin täyteläistä, ellei jopa tymäkkää espressokakkua. Ohessa viinejäkin. Ja kaikki oli hyvää, uudenlaista, erilaista, makoisaa, huolella tehtyä, kauniisti tarjoiltua.

Ja kaunis kattaus, jouluinen koti, – ja mikä parasta: läsnä yli 40-vuotinen ystävyys!

Niitä näitä

Yön pimeys päivissäkin

Lähtökohtaisesti nukkuminen on minusta tylsää,

mutta hyvin nukuttu yö, tarpeeksi pitkät,

painajaisettomat yöunet ovat toivottavia ja tavoittelemisen arvoisia.

Viime viikolla mökillä nukuin monta yötä peräjälkeen kahdeksan tuntia. Ja yhtenä pakkasyönä kymmenen tunnin yhtäjaksoinen unitila! Upea kokemus oli se! Sellainen on todella, todella harvinaista, mutta olihan koko seuraavan päivän liki epätodellisen seesteinen olo, hiljaa hymyilevänä oli helppo olla ja kulkea koko päivä.

~~~~~~~~~~

Kalenterikuva 4: Yön pimeys jatkuu aamuun… 

Kun tähän aikaan vuodesta, ainakin täällä pohjoisessa, ja varsinkin Napapiirin pohjoispuolella, ´yön pimeys jatkuu aamuun´ merkitsee se kaamoksen olevan lähellä tai jo alkanut. Mutta on elämässä kevättalvella ja keväälläkin ollut vaiheita, viikkoja, jolloin yön pimeys jatkui aamuun ja painoi päivissä, eikä ollut kyse auringon asemasta. Päivät menivät, mutta uni ei tullut. Tai jos tuli, niin se oli kipeää tekevää. Pelottavaakin.

Täydenkuun tuloko se nyt on pätkinyt muutamat viime yöt viisituntisiksi? Tehnyt aamuista mustia, iltapäivistä uupuneita? Luulen, että on kysymys ainakin osaksi siitä, että olen liikkunut/ulkoillut luvattoman vähän. Pyöräilykauden loppumisen jälkeen mökillä pariviikkoa meni vielä hyvin, mutta nyt viikko Oulussa on ollut melkein lenkitön: ei voi hiihtää, ei pyöräillä, eikä ole juuri innostanut (vesi/räntäsateessa) kävelläkään. Tänään olen sitten leiponut (saaristolaisleivät ja joulupullat on pakkasessa), laitellut kotia joulukuosiin, itsenäisyyspäivän pieniä perhejuhlia vähän valmistellut. Posteja hoidellut.

Viikonlopussa on onneksi tiedossa mukavia juttuja, joten ei tässä oikein malta talviunillekaan vaipua.

Oulu

Tavaton päivä

Kun päivä ei ole ollut tavallinen, niin onko se silloin tavaton?

Tänään olen ollut periaatteessa koko päivän kaupungilla: aamuvarhain kampaajalla, sitten (yksin!! – yleensä näin joulun aikaan systerin kanssa) Roberts Coffeessa cappuccinolla, sitten palaverissa, piipahdus parissa kaupassa, kääntyminen kotona ja sitten iltapäivällä vielä kokouksessa, vieläpä historiatoimikunnan kokouksessa ja kummitytär vielä piipahti illansuussa!

Tavatonta! Mukavaa mukavaakin vaihtelua.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERIKUVA 3: Oulun kaupungintalo aamusella. Merkillepantavaa on toisen tornin ikkunassa näkyvä luku: 29! Enää 29 yötä jouluun? – Ei vaan siihen, että Oulun vuosi  Kulttuuripääkaupunkina alkaa! Täällä tapahtuu paljon ensi vuonna – kannattaa kauempaakin tulla kulttuurielämysten äärelle!