Reija

”Ensimmäinen” jouluaatto, siis meidän perheen tämän vuoden ensimmäinen jouluaatto on vietetty.

Eilen kolmen sukupolven kesken olimme koolla. Söimme yhdessä, välillä jaettiin lahjoja, jotka arvailujen perusteella olivat tuoneet tontut, mutta osa oli myös lasten mielestä vanhempien tai isovanhempien hankkimia: vaatteita, legoja ja herkkuja! Ja mikä helpotus minulle, kun R:lle tekemäni Seela-neule oli sopiva ja toiveiden mukainen, kauniin Miniän yllä oikein kaunis neule. Taisi olla 23. islanninneuleeni, – ja ehdottomasti vaikein ja isotöisin. Purin enemmän kuin yhtäkään villapaitaa tätä ennen, ja silti jäi virheitä, mutta heppahommissa kuulemma menee oikein hyvin. Ja on lämmin!! Kirjoneuleen vuoksi vähintään kaksinkertainen!

Ja ruokakin maistui. Meille perinteistä se oli, ja kaikki saivat mieluistaan, ruokavalioonsa sopivaa juhlaruokaa, ja ruokaa oli riittävästi. Muutama hyvä viini ja me kaikki olimme tyytyväisiä.

Parasta minusta oli katsella serkusten yhdessäoloa ja touhuamista. Oi, että. Eilen jopa tuntui jouluaatolta (ilman joulurauhan julistusta ja hautuumaalla käyntiä), tänään ei todellakaan ole tuntunut joulupäivältä.

Mutta ei tämä perhejoulu meilläkään suinkaan ole vielä ohi. Toki tänään olemme viettäneet päivän Pehtoorin kanssa kaksin, mutta huomenna muonavahvuus on taas isompi.

”Maa ei ole ollut kovinkaan kaunis”, vähäisetkin lumet ovat sulaneet, jäätyneet, mutta taivas tänään sitäkin kauniimpi, värikäs, tunnelmallinen. Valkea joulu jäänee saamatta, mutta jouluviikkoa eletään joulumielellä.

Perhe on lähellä, kaikki terveenä ja meillä on jo joulu.

Koululaiset tulivat jo iltapäivällä iloksemme. Tehtiin piparkakkutalo, tai siis lapset ja Pehtoori tekivät. Minä viimeistelin maiseman tekoälyn avulla.

Saatiin talo parahiksi valmiiksi kun heidän oli aika lähteä töistä päässeen isänsä kanssa kotiin, ja heti kohta järvenpääläiset saapuivatkin perille. Emmiliinikin oli hyvin pärjännyt koko päivän kestäneen monen sadan kilometrin matkan. Eikä ollut mitään vaikeuksia heittäytyä mummilaan joulun viettoon.  Joulukalenterista (ks. otsikko/kalenterikuva 19) E:lla oli monta pussia avaamatta ja kaikki mummilan tontut katsomatta.

Tänään menu aika vaatimaton: puikulamuusia, runsas salaatti ja Jouluinen uunilohi. Harmittaa, etten kameraa sitä varten etsinyt esille. Se oli jouluisen näköinen ja värikäs, eikä maistunut sille tavalliselle uunilohelle. Harissa, rosmariini ja sitrus tekivät siitä jotenkin itämaisen, mutta sopivasti. Helppo ja nopea. Ei ehkä ihan joulupöydän juhlakala, mutta joulunaikaan oikein sopiva.

Meidän huominen oma ”jouluaatto” vietetään aika lailla perinteisesti, –  mutta jotain hyvin tärkeää puuttuu: ensimmäinen joulu ilman sisarta koskee kovasti. Siksikin on tavattoman merkityksellistä ja lohdullista, että lapset lapsineen ovat täällä. Pienten ja vähän isompienkin kanssa suru jää taustalle, vaikka varmasti me kaikki – ehkä Emmiliiniä lukuunottamtta – yhdessä kaivataan. Minä kaipaan hyvin paljon.

Vesitihkua aamulla, päivällä ja illalla reilua vesisadetta.

Liukasta kaupungilla ja hautuumaalla. Silti hyvä kuljeskella heti aamusta, – ulkoilutin tänäänkin Canonia.

[Sanna Koiviston Tiernapojat]

Haukiputaan koululla joulua oli paljon enemmän  kuin kaupungilla: sain osallistua Länsituulen koulun joulujuhlaan Eepi-ekaluokkalaisen isän ”avecina”.

Olen tänä vuonna nähnyt Edith Piaf -baletin, Moulin Rouge -musikaalin ja Kinky Boots -näytelmän, ja on todettava, että melkein yhtä hienoja ne olivat kuin Eepin joulukuvaelma esitys. 🥰 En tiedä, missä noista liikutuin eniten. 😊

Onhan se joulu  lasten kanssa kokien tavattoman mukavaa ja mieluista, tunnelmallisempaa ja tunteikkaampaa kuin ilman heitä.

Tänä vuonna joulun ”paikka” määräytyykin meillä lasten ehdoilla. Tai siis niin, että meillä vietetään kolmen sukupolven jouluaattoa jo lauantaina. Tytär, miehensä ja tyttärensä Emmiliini (nyt 2 ½ v) ajelevat jo perjantaina Järvenpäästä tänne. Koska tänä vuonna pojan lapset A. (10 v.) ja E. (7 v.) viettävät joulun äidin luona, niin me päätimme viettää yhteistä jouluaattoa jo nyt tulevana ”isäviikonloppuna”. Siis silloin molemmat lapsemme puolisoineen ja lapsineen meillä jo lauantaina. Kulkee meillä nyt nimellä ”lasten joulu” ja jouluruokapöydän ääressä meitä on yhdeksän. Jouluaattona on sitten ”aikuisten joulu”, jossa Emmiliini tietysti mukana.

Tänään on myös LappItalia -keittokirjan arvonnan aika

Annoin Netti Onnettaren (onnetar.fi) hoitaa arvonnan. Kahdeksan arvontaan osallistujan nimet syötin osallistumisjärjestyksessä lokeroon; joukossa oli tuttujakin nimiä. Ehkä puolet osallistuneista on niitä, jotka ovat näitä postauksiani lukeneet, kommentoineetkin ja arvontoihin osallistuneet (voittaenkin? joskus) yli vuosikymmenen ajan.

..   ja voittaja on! 🥁🥁🥁🥁🥁  [rumpujen pärinää] Riitta!

Kiitos osallistumisesta kaikille, ja voittajalle lämpimät onnittelut! Laitatko minulle sähköpostilla osoitteesi  (reija at satokangas.fi) osoitteesi niin laitan heti huomenna postiin: ehdit ehkä saada ”joululahjakirjan”.

Joulua nyt melkein joka lauseessa.