Ulkona paukkuu jo. Saa paukkua. Ei pienintäkään aietta lähteä ulos katselemaan ilotulitteita, ei edes tähtisädetikkuja polttelemaan, vaikka niitä on monta laatikkoa kaapissa: pienille ne hankittiin, joten ehkä sitten loppiaisena.
Tänään lumisateisena aamuna, herättyäni taas kerran aivan liian aikaisin, ajelin kaupungille. Siellä tepastellen nuhjuisilla, tyhjillä kaduilla. Mietin kulunutta vuotta, ja ajattelin tulevaa. Ei nyt voi väittää, että mitään riemunsekaisia tuntemuksia olisi kumpaankaan suuntaan. Kuluneessa vuodessa on jotenkin paikallaan polkemisen tunnelma, ja päällimmäisenä tietysti äidin elämässä mukanaolo entistä enemmän, mutta myös jälkipolven kanssa vietetyt juhlahetket, joita koronakurimus on itseasiassa luonut enemmän kuin ehkä ”vanhana normaalina” olisi ollut. On oltu keskenään, eikä kuljettu maailmalla ja sen riennoissa. Ja etelän etätyöläiset ovat aika usein olleet ”lanssipaikalla” Oulussa matkalla etelästä pohjoiseen ja takaisin. Sehän on tietysti ollut mukavaa.
Radiossa kyselivät, mikä on ollut vuoden kohokohta, ja aika äkkiä muistan ne pari päivää Valkeajärven rannalla, Kolin kupeessa, heinäkuun alussa. Ne eivät hevin unohdu.
Näitä muistellen kuljin Kauppahalliin, jossa oli systerin kanssa teetreffit. Hänen ensi vuoden suunnitelmansa ovatkin ihan eri levelillä kuin minun pienet puuhasteluni ja aikeet.
Kun kerran Hallissa olin, hain samalla meidän kolmen hengen (Pehtoori & Tyär) kotipileisiin herkkuja: simpukoita alkuruoaksi, lisäksi hapanjuurileipää, pääruoaksi kaikkia mun herkkuja: graavilohta, katkarapuherkkua ja scampivartaita, lisäksi tein vuohenjuustosalaatin. Ja jälkkäriksi Mojito-kakkua.
Ja nautimme samppanjaa! Kuplat ovat olleet harvinaisia tämän vuoden juomissani, mutta tänään niistä nautin. Pullollinen Kalle Heikkistä (Charles Heidsieck) on saatu kiitokseksi vävyltä ”kun on mökillä saatu olla etc.” … (Huom. maalarinteippi samppanjapullon kaulassa. 🙂 ) Kalle ei petä koskaan!
Tälle joululle ja vuodenvaihteelle ei tullut perinteisiä jouluviinisuosituksiakaan laadituksi ja kuvatuksi – vaikka jokunen blogin lukija niitä jo kyselikin. Kovin vähän olen viinejä syksyn ja talven aikana nauttinut, joten ei mitään kompetenssia viineistä kirjoitella. Puna- ja kuohuviinilasit ovat joulukuun alkuun asti olleet kohdallani lähinnä rekvisiittana, valkoviinejä sentään olen nauttinut monilla viikonlopun aterioilla, mutta eipä niillä kokemuksilla paljon jaella ”kokemusasiantuntijan” vinkkejä. Tänään samppanja maistuikin erityisen hyvälle.
Mutta ei puhettakaan, että puolille öin jaksettaisiin valvoa. Ei aina olla jaksettu mökilläkään, jossa on monta vuodenvaihdetta ystävien kanssa vietetty. Jopa viime vuonna moninkertaisissa poikkeusoloissa. Tänään kotosalla, mökillekin päästään ehkä jo piankin.
