Odotusaulassa

Jouduin tänään viettämään monta tuntia odotellen julkisessa tilassa, jossa oli kaikenlaista väkeä, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia. Myös väkeä ns. kansan syvistä kerroksista.

Olin takapenkissä, tarkoin varjellen yksityisyyttäni haluamatta jutella kenenkään kanssa, luin kirjaa, surffailin ja sähköposteilin kännykällä,  ja torkuskelinkin. Ja katselin aulan telkkaria ja tarkkailin kanssaodottajia.

Ensimmäistä kertaa elämässäni näin, että on sellainenkin telkkariohjelma, jossa on kuvattu telkkarin katsojia. Siis, että on perheitä, pariskuntia, tyttöporukoita tai ukkoköörejä, jotka istutetaan katselemaan kotimaisia ohjelmia (Voice of Finlandia, jotakin parinetsintä-ohjelmaa, Huussi ja Huvilaa) ja sitten kuvataan näitä ihmisiä telkkarin ääressä kommentoimassa … Minä en ymmärrä! Kenelle tuommoinen ohjelma on suunnattu? Aulassa odottajille? EVVK.

Toinen asia, jota en ymmärrä ja johon olen kiinnittänyt jo aiemmin huomiota, on tämä nuorten naisten ja miestenkin tapa pitää tennareita tai vaikka varrettomia talvikenkiä, ja että talvellakin käytetään sillaisia varrettomia sukkia: siis nilkat paljaana on talvikin tarvottu lumisilla kaduilla ja kujilla. Kyllä tämä kukkahattutäti moista paheksuu.

Vaikka toki minä muistan, ettei keskikoulu- ja lukioaikana voinut pitää pipoa. Ja Pehtoori tuntee vieläkin sairastuessaan nilkoissa ja ranteissa, että ajeli koulu- ja työmatkat mopolla ja kevarilla pitkälle talveen ilman asianmukaisia kenkiä ja pitkävartisia hanskoja. Flunssaan liittyy aina reumaattista särkyä nivelissä.

Sitten kanssaodottajia kuunnellessa huomasin, että nälkäiset ihmiset ovat kärsimättömimpiä, ja toisaalta pullukat ja ylipainoiset mussuttavat koko ajan jotain pientä. Yksi perhe kaivoi reilun tunnin odottamisen jälkeen muovirasiat esiin ja järjestivät piknikin muun porukan katsellassa heidän jauhelihakeittonsa syömistä. Ei, en minä paheksunut, mutta kieltämättä katselin vähän kummissani. Ja nälkäisenä. Ja kärsimättömänä.

Kännykän käyttäjinä ikäiseni naiset ovat kaikkein vähiten toisia huomioonottavia. Nuoret vetäytyvät jonnekin sivuun juttelemaan, miehet vain murahtelevat, mutta naiset kyllä kailottavat kaikki kuulumisensa kanssaodottajille, jotka eivät välttämättä olisi halunneet ihan kaikkea kuunnella. Mistähän moinen johtuu?

Päivittäin minäkin kuulumisia täällä Temmatussa kailottelen. En kaikkia kuulumisia kuitenkaan. Ja aina jotakuta tuntuu kiinnostavankin. 🙂