Showing: 31 - 40 of 367 RESULTS
Niitä näitä Yliopistoelämää

Joulukuussa jo

Joulukuun ensimmäisenä, ensimmäisenä adventtina taivaanranta iltapäivällä hehkui purppuraisena. Lumi maassa. Pientä pakkasta. Juuri niin on hyvä.

Ajatukset vielä eilisessä, ajatukset illan karonkassa monta kertaa. Oli kyllä mukava karonkka. Aika akateeminen, mutta hyvin kaukana mistään pönötyksestä. Upseerikerholla ruoka pääosin erinomaista ja muutama todella hyvä puhe. Omani ei kuulunut niihin, mutta menetteli. 🙂

Ja sitten sellainen, että oikeastaan kaikki (30 vierasta?) väittelijää (yhtä entistä opiskelijaa ja hammaslääkäriäni) lukuunottamatta olivat minulle uusia ihmisiä. Sellainen tekee välillä hyvää. Katsoo omaakin maailmaansa toisten ihmisten kautta, suhteuttaa monia asioita ja arvojakin taas hieman eri lailla. Oman elämän ja tekemisen itsestäänselvyydet eivät olekaan kaikille samanlaisia… Hieman hassulta tuntui kuinka yliopistoelämä/-työ/-maailma ja akateemiset  juhlat/väitösprosessi tuntuivat monesta jotenkin eksoottiselta. ”Moni meistä on tänään menettänyt väitösneitsyytensä”, totesi yksi karonkkavieras puheessaan.

Kaikkinensa aika väsy sunnuntai, huolimatta siitä, että en lähtenyt jatkoille, kuten suunnilleen koko juhlaväki teki. Ehkäpä väsy siksikin, että minullakin pieni paineen laukeaminen. Olihan väittelijä yksi ”minun” tohtorikoulutettavistani, tutkimuksensa pääohjaaja kun olen ollut. 

Siispä voisko jo mennä nukkumaan? 

 

Aika joulukalenterille. Yhdellä kynttilällä aloitetaan …  Kuva näyttää jotenkin kuuskytlukulaiselta, eikö?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulukalenteri 2013

1-1

1-6

Yliopistoelämää

Erilainen työpäivä

Olin koko aamupäivän haastattelemassa aineenopettajakoulutukseen haluavia. Historian pedagogiset opinnot tuntuvat  kiinnostavan. Nyt haastattelimme seitsemää filosofian maisteria, jotka haluavat koulutukseen. Siis jo valmistuneita maistereita, jotka haluavat jatkokouluttautua. Tähän prosessiin liittyy yksi epäoikeudenmukaisuus, ainakin yksi!, josta tuohduin. Ihan sisäisesti vielä tuohduin, mutta minä otan kyllä asian puheeksi. Tähän palataan vielä!

Iltapäivä menikin osittain/paljolti huomisen väitöstilaisuuden valmisteluissa.

Ja oikeastaan iltakin samoissa merkeissä. Vastaväittäjä tuli illaksi Ouluun ja kustoksen kanssahan sitä usein tavataan/illastetaan/kahvitellaan väitöstä edeltävänä iltana/päivänä. Ei aina, – aika usein kuitenkin. Ja minulle sattui sikäli hyvä tuuri, että tänään oli tiedekunnan kuusijuhla, jonne lähtemisen kanssa olin hyvin kahden vaiheilla, mutta keksinkin, että kutsun myös vastaväittäjän sinne. Ikään kuin huvi ja hyöty, velvollisuus ja vapaa-aika samassa setissä. Ja tapasipa Itä-Suomen yliopiston dosentti sitten laajemmasti meidän oppiaineemme ja tiedekunnan porukkaa, jota huomiseen karonkkaan ei ole tulossa. Verkostoiduttiin, tiedättehän.

Ja syötiin. Oltiin Hilikussa, Markan puolella tosin. Hilikku (paitsi että on 25 penninen jolla vielä 1800-luvulla hyvinkin sai lounasruoan tai aamuseksi sitä kai useimmiten tuolloin kutsuttiin) on  ammattiopiston harjoitteluravintola ja -keittiö. Markan puoli on sitten se ”parempi puoli”. Siihen maailman aikaan kun meidän laitos oli vielä Kasarmintiellä oli Hilikku (ja tilipäivinä Markan puoli) hyvinkin usein lounaspaikkana. Hilikku oli hyväksi niinä vuosina kun pistin ruokatapani remonttiin: oli hyvä syödä oikea lounas eikä mussuttaa pitkin päivää eväitä, suklaata, Snellmanian kahvilan pullatiskin antimia… Noh, noistakin vuosista on jokunen vuosi – paljon ennen esikoisen syntymää … 😉

Mutta siis: tänään kuusijuhlan sapuska maistui, ja seurakin oli vallan oivallista, mutta kiiruhdin kyllä mahdollisimman varhain kotiin. Aamulla on kampaaja ja yhdeltätoista on oltava duunissa musta mekko yllä ja tohtorin hattu kainalossa. 😉

1-2

 

Niitä näitä

Kuvaamisen tuska

Kamera kädessä käveleskelen pihalla ja sisällä. Sytyttelen kynttilöitä ja etsin laatikoista rekvisiittaa, liinoja, tonttuja, harkitsen lähtöä kukkakauppaan, mökin lähimetsästä hyvissä ajoin kerätyt jäkälät kiertävät purkista ja korista toiseen, punaista, hopeaa, valkoista ja sitten sinistäkin taustaa, kynttilää, nauhaa ja kartonkia. Leivon pienen kakunkin, hopeahileellä muka koristelen, takkatulen sytytän, inspiraation antajaksi laitan musiikkiakin,  …. Joulukorttikuva ei vain ota onnistuakseen.

Samalla mietin työasioita, ja sitten ajattelen, kuinka vähän teen nykyään töitä iltaisin, kuinka vähän on ollut mitään harrastustoimintaakaan viime aikoina (ei ruoka-, ei viini- eikä valokuvausharrastus ole vienyt kokoontumaan, kokeilemaan, kokkailemaan, kurssiutumaan, kuvaaamaan), kuinka vähän nykyään teen mitään muuta kuin luen ja surffailen iltaisin. Ja katson telkkaria! Koko syksyn monta tuntia viikossa (Tanssit, Downton, Taivaantulet, Vain elämää)! Ja sitten taas mietin työasioita. Ja hetken on huono omatunto kun en kirjoita iltaisin, en lue ammattikirjallisuutta, en yritäkään kehittyä. Annan periksi, olkoot! Miksipä enää yrittäisin? Ja pienen tovin työstän ikuisuusprojekti ´Laanilan historiaa´ … Hö, joulukorttihan se piti tehdä!

Tulisihan tästä viime vuotisesta blogin joulukalenterikuvista kootusta kollaasista ihan kiva kortti?
Klikkaa isommaksi, näet pikkukuvat paremmin.

Adventterikalenteri 2012 kollaasi

Ei muuta kuin Ifolorille tuo ja siinä se on?
No ei taida onnistua. Enpä taida noin helpolla antaa periksi:
ehkä sunnuntaina on parempi kuvausfiilis.
Ja sunnuntaina täällä blogissa aukeaa ensimmäinen luukku uudesta kalenterista. 🙂
Se on jo Tuulestatemmatun viides!

Niitä näitä

Työhuoneen lämmössä

Taas myrskyää. On pimeää. Ei sentään sada. Ja hengenvaarallisen liukasta on. Onneksi ei tarvitse olla tienpäällä.

Eikä tarvi olla ulkotöissä. Erityisesti tänään tuntui, että työhuoneessani  oli oikein viihtyisää ja lämmintä* ja minulla kävi viertaitakin. Pehtoori ja Koivu tulivat tervehdyskäynnille, tekivät kaappi- ja tupatarkastuksen uudessa huoneessani, toivat joulusuklaakalenterin ja kävimme Snellmanian uudessa ruokalassa lounaalla. Mukava. Myös Välkky ja Pölkky (sisäpiirin juttu, hahaa!) piipahtivat ja tovin paransimme maailmaa tai ainakin yliopistoelämää… Artikkeliaihio sai ihan rauhassa muhia muistiinpanoissa ja lehtikopioissa, sillä juuri tänään tuntui erinomaisen tarpeelliselta ryhtyä suunnittelemaan kevätlukukauden kandiseminaarin ohjelmarunkoa. Jämäkästi. Heh!

 

Oman työhuoneen lämpimyyttä korosti kuulumiset tyttäreltä, sillä Meksikossakaan ei ole kovin lämmintä:

Monterrey

Tytär kertoi, että siellä kaikki istuvat töissä takit päällä, olivat olleet kateellisia kun hän oli vienyt työhuoneeseensa ”kannettavan lämppärin”, jonka osti sunnuntaina. Kovasti olivat työkaverit ihmetelleet, miten suomalaistakin voi paleltaa. Oli esikoinen kertonut, että Suomessa EI sisällä ole kylmä, ei talvellakaan. Ja että Suomessa kodeissa ja työpaikoilla lämmitetään ja että talot on eristetty. Ja sellaistahan ei Meksikossa tehdä, joten siellä on nyt sisälläkin kylmä.

Kylmä ilmavirtaus tuntuu olevan Italiassakin, Umbriassa. Sain mutkan kautta vinkin, että Assisissakin on eilen satanut lunta. Olisi ollut kiva olla siellä kuvailemassa.

Kuvailemassa Assisin kirkkoa, luostaria, kauniita keskiaikaisia kujia ja niitä maisemia, joissa toissa kesänä ajoin rallia. 😀 Silloin luostaripiha ei ollut tyhjä, eikä luminen. Ei silloin ollut kovin kovasti vauhtia, eikä vaarallisia tilanteitakaan, mutta olihan se silti jotain mielettömän jännittävää: http://www.satokangas.fi/Matka/Giro.avi (klippi kestää tovin latautua, mutta voisin väittää, että kannattaa katsoa ja kuunnella :)). Se, miten tuohon tilanteeseen päädyttiin, on kerrottuna TÄÄLLÄ.

Niitä näitä

Tiistai tuumaillen

Verkkainen päivä. Enempi sellaista tuumailua kuin mitään aikaansaannoksia. Ehkä kuitenkin niistä tuumailuista, keskusteluista, kuuntelemisista joskus koituu jotain hyvää, jotain aikaansaannoksia. Ehkä jotain lähti liikkeelle, hiljalleen muhimaan.  Yhtä verkkaista on ollut ilta kotonakin. Muutaman keittiön laatikon olen siivonnut, makkarasopan keittänyt. Yhden opiskelijan kanssa työasioita sähköposteillen hoidellut, taas surffailut. Ihan hilikulla oli, että ryhdyin leipomaan, muka jo jotain jouluista, mutta kun minua ei tänä vuonna tuo joulu taida oikein innostaa… Katsotaan nyt, josko vähän reipastuisin.

Kotipihan lumimaisemia-6

 

Kotipihan lumimaisemia-4

Kotipihan lumimaisemia-2

Bannerin ja blogin väritystä taas sitten rustasin uusiksi. Eilinen oli liian levoton minulle. Ja olisi se Marttikin saanut olla siinä esillä, sillä Sanna Koivisto vastasi tänään kyselyyni koskien Martin ja muiden patsaidensa kuvien julkaisulupaa, että toki niistä saan kuvia julkaista. Joten varmasti Marttiakin täällä vielä näette. (ks. aiheesta keskustelu viime viikon yhden postauksen kommenteissa (KLIKS).

 

Oulu Valokuvaus

Vielä: Valoa, Oulu!

Koko illan olen värkännyt uutta otsikkokuvaa, vaihtanut, säätänyt, fontteja muutellut, taas vaihtanut kuvaa, linkkivalikon muotoa, sisältöä ja kokoa muutellut, ja tulos on edelleen epätyydyttävä. No hyvä on: en koko iltaa, mutta yritystä on ollut.

Siispä laittelen tähän vielä kuvia viikonlopun ulkoilun ja kuvailun,  siis Valoa Oulu -tapahtuman, sadosta.

Franzénin puiston yksittäiset valopisteet eivät paljastaneet, minkä kuvion muodostavat,  – – –

Valoa Oulu

 Oli mentävä Lyseon seinän puolelta katsomaan — ja voila! Sydämellistä valoa!

valoa Oulu-7

Valoa Oulu-2

Linnansaaren Tähtitorni Oulun linnan raunioilla vaihtoi valoissa väriä.
Ehkä jonkun näistä muokkaan joulukortiksi tai blogin otsikkokuvaksi. Ehkä.

valoa Oulu-2-3

valoa Oulu-9

valoa Oulu-2-2

valoa Oulu-8

Koulukkaiden tehdyistä lyhdyistä kuvani kovin epäteräviä, …  ajattelin että tänään olisin kampaajalta tullessa, iltasella, mennyt vielä kerran kuvaamaan tuonne, mutta enpäs jaksanutkaan.

Valoa Oulu-4

Ja kun oli tyttären joulupakettikin koottava, paketoitava, postituskuntoon saatettava. Merkillisiä sääntöjä on Meksikoon lähetettävillä paketeilla: ei suklaata, ei kalentereita, ei kuvapostikortteja, ei (poron)lihaa, ei arpoja, … Itse kudottuja villasukkia ei onneksi kiellettyjen listalla ollut, eikä kirjoja. Siispä niitä. Niitäkin.

Tämä vielä eilen aamulta. Toppilan lämpövoimalan toinen, uusi piippukin näkyy.

Mutta edelleen tuo taivaan väri on minusta sykähdyttävä.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Tämän viimeisen kelpuutin itselleni töihin tietskarin näyttökuvaksikin.

Valoa Oulu-6 

Oulu Valokuvaus

Kuinka kaunista!

Enhän minä aamukahdeksalta suinkaan ollut ainoa kameran (ja jalustan) kanssa Linnansaaressa, Toivoniemessä, torin rannassa, Pikisaaressa, Ainolassa. Oulu niin kaunis, sininen, hiljainen, puhdas, pehmeä. Niin kaunis. Monen kanssa jäimme juttusille, monen kanssa pidimme ”Valoa Oulu” -tapahtumasta, lumesta, aamusta. Kiitokset vielä sille herrasmiehelle, joka kirjaston nurkalla sanoi, että mene ihmeessä Hartaanselälle kuvaamaan, siellä on niin t-o-d-e-l-l-a kaunista. Oli siellä.

Ensin oululaisten viidesluokkalaisten lyhtyjä kohti…

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Winter wonderland-2

Winter wonderland-5

Winter wonderland-3

Winter wonderland-4

Winter wonderland-2-5
Winter wonderland-3-3

Winter wonderland-4-3

Winter wonderland-4-2

Winter wonderland-3-2

Winter wonderland-5-2
Winter wonderland-6

 Ja sama hdr-versiona…

hdr

 Kuukin vielä näkyi, hymyili.

Winter wonderland-7

 Kotiin palattua taivas tulessa?! Nousevan auringon valo pilviin …

Winter wonderland-5-3

 Tällainenkin tunnelma tänään.

Winter wonderland-8

Ruoka ja viini

Glögimaaottelu 2013 ja hyviä …

rotuaari

Rännänsekaista vettä heti aamusta. Ja paljon.

Aamun asioiden ja normikierroksen jälkeen Linnanmaalle. Väitöstilaisuuteen kiiruhdin. Olipas oman arvonsa tunteva vastaväittäjä, joka kuitenkin oli aika mainio. Ilmoitti heti väitöksen alkuun, että ”kidutan, mutten tapa”. Eikä kyllä pahasti kiduttanutkaan. Ja otti huomioon väittelijän lisäksi myös yleisön, mikä ei ole meidän väitöksissä ihan tavatonta, mutta aika harvinaista kuitenkin.

Rospuutto-kelistä huolimatta kohti joulua mennään ja on hyvä aika glögille. Jokavuotinen maaottelu vuosikertaglögien – ruotsalainen Blossa ja suomalainen Loimu – välillä on taas käyty.

 

(Viimevuotisen yhteydessä (KLIKS) pipari-sinihomejuusto-herkkujen ohjeita.)

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. 

Glögimaaottelu 2013 ja kylkiäisiä-3

Ruotsalaisten (miksi Alkon sivulla se on mainittu tanskalaiseksi??) Blossa on tänä vuonna taalainmaalaisittain punavalkeassa pullossa, ja on väriltään hyvin hailakkaa. Ruusunmarja ja vadelma ovat maun antajina ja värikin tulee niistä. Mutta missä joulu? Ei värissä eikä maussa. Pullo on jouluinen, ei muu. Meidän mielestä siis.

Kuten ennenkin suomalainen Loimu (14,19 euroa) on hieman länsinaapuriaan kalliimpi, ja prosentteja on paljonkin enemmän (21 % – 15 %) ja hyvänen aika, niin on kyllä makua ja tuoksuakin. Mustikalle, makealle, mausteiselle, vahvalle maistuu. On sen verran tuhtia, ettei lasillista enempää tee mieli, mutta sitenhän se glögi onkin parasta. Mukillinen riittää. Ja se mukillinen on hyvää, jouluista, mausteista, lämmittävää maultaankin. Paljon pidimme.

Ilta-Sanomien glögitestissä Blossan tavallinen, vuosikerraton glögi oli pärjännyt todella hyvin, (tässä yhden mukana olleen arvioitsijan blogipostaus asiasta). Pitänee se vielä hankkia…

Glögimaaottelu 2013 ja kylkiäisiä

Ja glögin kanssa tai pikkujouluissa tai muuten vain on mukava tarjota jotain makoisaa. Yllä kuvassa meillä jo perinteinen makupala (joka sopii portviinin kanssa vielä paremmin…). Mustasta taatelista (luomukaupoista ja kauppahalleista löytyy, tavallisetkin käy) kivi pois ja sen tilalle viipale sinihomejuustoa. Ui-jui, hyvää on.

Sitten sellainen herkku, joka meille on tarjottu espanjalaisten viininmaistiaisten yhteydessä tapaksena: edelleen taateli, kivi pois ja kiedo se puolikkaaseen pekoniviipaleeseen, paista pannulla pekoni rapeaksi. Tuoksu on huumaava. Ei näitä monta tarvi, mutta on hyvää…

… ja torstain Hesarista löysin tämmöiseen herkkuun ohjeen….

Glögimaaottelu 2013 ja kylkiäisiä-7

 

Persimonista makea tapas, glögin kylkiäinen (kanelia ei missään tapauksessa saa jättää pois!)

2 per­si­mo­nia
ri­paus ka­ne­lia
80 g (8 vii­pa­let­ta) pros­ciut­toa
8 ros­ma­rii­nin ok­saa
2–3 rkl hu­na­jaa

Pais­ta­mi­seen:
voi­ta

Pe­se per­si­mo­nit huo­lel­li­ses­ti kuu­mal­la ve­del­lä. Leik­kaa kah­dek­sak­si loh­kok­si. Pois­ta kan­nat. Ri­pau­ta per­si­mo­neil­le hie­man ka­ne­lia. Leik­kaa il­ma­kui­va­tut kink­ku­sii­vut pi­tuus­suun­nas­sa puo­lik­si. Kää­räi­se per­si­mo­nien ym­pä­ril­le. Leik­kaa ros­ma­rii­nin ok­sat puo­lik­si ja lä­vis­tä ok­sal­la kink­ku­sii­vu kiin­ni per­si­mo­niin. Kuu­men­na voi­no­ka­re pan­nul­la. Nos­ta pan­nul­le per­si­mo­nit ja pais­ta, kun­nes pros­ciut­to on kau­niin kul­lan­rus­kea ja ra­peah­ko. Va­lu­ta pääl­le hu­na­jaa ja nos­ta tar­joi­lu­lau­ta­sel­le. (Re­sep­ti: Su­vi Rüs­ter)

Stockalla oli tänään oikein hyviä persimoneja tai kakeja tai millä nimellä niitä kukin kutsuukin. Kolme isoa maksoi vain euron.

Glögimaaottelu 2013 ja kylkiäisiä-4

Glögimaaottelu 2013 ja kylkiäisiä-5

Persimoni sopi oikein hyvin salaattiinkin. Nuo glögikylkiäiset kun söimme tänään alkupalaksi, ja pääruoaksi tein eka kertaa eläissäni karitsan karetta. Sen rinnalla ollut tattirisotto oli kyllä makoisampaa kuin karitsa :D. Luulenpa että karitsan kyljykset ovat meillä vastaisuudessa – kuten ovat monta kesää olleetkin – enempi grilliruokaa kuin räntäsateisen marraskuun herkku. Siispä pitäydyn taas vähän aikaa niissä jutuissa, jotka hanskaan.

Niitä näitä

Tierna-aikaan – – –

Äärimmäisen leppoisan työpäivän jälkeen kotona vaihtamassa ulkoilullisempaa vaatetta, ja lähdimme pehtoorin kanssa kaupungille. Ohjelmassa Valoa Oulu -happening ja Rotuaarin jouluvalojen sytytys. Joulupukkikin nähtiin. Luonnollisesti kuvasin, oltiin pitkästi toista tuntia ulkona kävelemässä. Tierna-ajan julistus kuunneltiin; eipä ennen olla, oli aika hyvä.

Vein pehtoorin syömäänkin: hampurilaisille; kävimme Kauppurissa. Ja kyllä, kyllä siellä on  oikeat erinomaiset hampurilaiset.

Palelevana kotiin, olihan se glögille tarve ja aika. Tämänvuotinen Loimu vastaan Blossa on käyty, eikä epäilystäkään kumpi voitti. Kerron tässä joku päivä… Telkkaria, kutomista, väsyä, Atlantin yli viesteilyä… väsyä.

Oulu

Oulu-2

Oulu-3

Oulu-4