Joululiikenteessä

Tänään ollaan oltu liikenteessä. Aamusta alkaen, ihan ensimmäiseksi tytär aamukoneelta kotiin. Sitten isomummula pikkuperheen kanssa – haudalle – kauppa – kotilounas – toinen isomummula – haudalle – yksi pieni puoti – kotiin …

Kotona viime hetken jouluruokien valmistelua. Minähän edelleen olen siitä hassu, että ruoalla rakkautta läheisille osoitan. Eikä näillä ole ollut mitään sitä vastaan, päinvastoin.

Nyt ollaan valmisteltu tunnelmaa. Joulupatja-tunnelmaa (Heli Laaksosen teksti on edelleen niin paras).

JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3–7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

#23 Joululiikenteessä 

Tulkoon joulu

 

Nyt saa joulu tulla… kaikki ei ole valmista. Mutta tarviikokaan? Onko koskaan?

Olen tässä jo illan fiilistellyt, ripotellut kynttilöitä, kuvaillut tuokioita, koristellut huomisia viemisiä, surffaillut joulu- ja somesivuilla, ja kuunnellut joulumusiikkia.

Se on parasta juuri näin: vähän ennen joulua. Siitä tulee tunnelma. Siitä tulee muistoja, se rauhoittaa… Melkein mielummin uusia kuin vanhoja joululauluja: Tulkoon joulu ja Joulun kanssas jaan (Haloo Helsinki) ja okei – yksi klassikko John Lennon & Yoko Ono – Happy Xmas (War Is Over), ja sitten ehkä vielä Band aid: Do they know it’s christmas. No ja sitten tietysti Jouluyö suunnilleen kenen tahansa esittämänä ja … Siis joulumusiikki on nyt hyväksi.

Pikkuperhe piipahti syömässä. Tänään sellainen nopea sapuska.

Aamulla olin kaupungilla .. liian myöhään, hämärä jo häipyi, tuli valoa, vaikka kuinka on vuoden pimein päivä.

Päivällä leivoinkin kaikenlaista. Ja kynttilöitä kuluu…

~~~~~~~~~~~~~~

#22 Joulupullaa 

 

Ei mitään kiirettä

Viimeisen adventin lauantai, ja niinhän pääsin ulos tänään, monta päivää onkin mennyt ilman ulkoilua, ja sehän ei ole minusta mukavaa. Mutta tänään!

Eihän täälläkään (enää) mikään winter wonderland ole, mutta maa kuitenkin valkoisena, ja toki nollakelissä oli hyvä kävellä kaupunkiin. Lopulta olimme päättäneet mennä kaupungille syömään, sillä olen oikeastaan viimeisen viikona aikana aika paljon jo häärännyt keittiössä ja tuleva viikko on siltä osin vähintäänkin samanlaista, joten tällainen välipäivä kokkauspuuhista.

Kunhan oli Festa kimpassa (joulu)siivottu ja illan hämärä jo laskeutui peittämään maiseman karuuden ja kosteuden, lähdimme kohti jotain etnistä ruokapaikkaa, – ja päädyimme Kathmanduun. Hyvä nepalilainen ruoka on kiitettävän kaukana mistään jouluruoasta. Hyvää oli nyt tällä toisellakin kerralla, kun olimme siellä. Ja palvelu toimi, joten ehdin vielä ennen kuutta käväistä Valkeassa ostamassa pieniä tykötarpeita joulun kattaukseen ja etsimässä jotain, mitä en löytänyt.

Nyt alkaa olla kaikki viittä vaille valmiina, joten tulkoon jo joulu.

Tämmöseenkin törmäsin: Klikkaudu katsomaan joulutervehdys Minusta tuo on aika hieno!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

#20 Tonttuilua edelleen:

Tonttuovelle tuli heti elämää, kun Festa ja sen työpöytä oli siivottu.

Mummillla mieluinen huki

Noinko se jännitti, että jo ennen viittä heräsin? Heräsin ihan liian vähin unin, ihan liian aikaisin. Toisaalta: ehdin touhuta ennen h-hetkeä. Vielä minäkin jaksan käydä ylikierroksia kun on jotain uutta, ennenkokematonta odotettavissa? – Näköjään.

Tänään oli se päivä, jolloin oli pojanpojan ”operaatio” (~ korvien putkitus ja kitarisan poisto, mikä tarkoitti pientä leikkausta kevyessä nukutuksessa) ja olin tyrkyttäytynyt Eeviksen tilapäishuoltajaksi, jotta molemmat vanhemmat saavat olla Apsun kanssa sairaalareissulla. Niinpä Eevis tuli mummilaan eka kertaa yksikseen hyvissä ajoin ennen aamuseitsemää.

Kovasti äitiinsä, syntymästään asti, kiintynyt Eevis on jo oppinut olemaan mummilassa ilman huolen häivää – kunhan äiti (tai ´edes´ isi) on lähietäisyydellä, mutta että ihan ilman taustatukijoukkoja?

Vastoin ennakko-odotuksia tyttö jäi aamun pimeydessä ja aamun varhaisuudessa ihan ilman kyyneleitä mummin syliin, jossa sitten vietettiinkin ensimmäiset kolme varttia puoliunessa. Kun aamu valkeni, oli aika aamupuurolle ja (kyllä, mummi ihan ilman mitään syyllisyyden tuntoja) aamu-youtubelle: ”Kaupungin sankarit” ja Kolhu Korppi toivat melkoisen ´flash backin´ tai ´de ja vún´ muutaman vuoden takaa, jolloin Apsu oli pienen jakson  ”puolipäivähoidossa” mummilassa. Youtuben tai nälän ansioista iso annos kaurapuuroa ja mango-Pilttiä upposi Eevikselle kyselemättä.

Sitten aika leikille ja touhulle. Ja kyllä tyttö hiljaisella tavallaan touhusikin: oli pyykkien viikkauksessa mukana, halusi syliin katselemaan kuvia tietskarilta, jaksoi joka tasatunnin aikana juosta kaappikellon ääreen kuuntelemaan kellon lyöntejä, järjesteli keittiön alalaatikot ja eteisen avainkorin. Ihan kuin veljensä jokunen vuosi sitten. Niin mukava.

Ja juuri kun oltiin lounas-Piltti syöty ja ajattelin pienen hoitolaisen (ja samalla itseni) viedä ulkoilemaan ja vaunu-unille, tupsahti Apsu vanhempineen ovesta sisään: ”Mummi, operaatio meni hyvin!” Aamupäivän aikana oli homma nukutuksineen ja heräilyineen hoideltu.

Meidän Juniorilla oli vuoden ikäisenä kuusi korvatulehdusta ja antibioottia peräjälkeen, ei varsinaisesti kierrettä (eikä poika edes ollut vielä tarhaelämässä), mutta joka aivastuksen jälkeen tauti oli myös korvissa. Myöhemminkin muutaman kerran, päiväkotiaikana, jolloin myös äitinsä sairasti elämänsä ensimmäisen ja ainakin toistaiseksi ainoan korvatulehduksen, mikä auttoi ymmärtämään, miksi lapset itkevät öisin, jos on tauti päällä.

No mutta, Apsun operaatio meni hyvin, ja Eeviskin lähti kotiin, vilkutti – väsyneenä – iloisesti lähtiessään, joten iltapäivällä minulla sitten aikaa suvun vanhimman joulun järjestelyyn. Kyllä oli ruuhkaa kukka- ja kakkukaupassa, liikenteessä ja liikkeissä. Nyt alkaa isoin osa hommista hoideltu. Hiljalleen kohti joulua…

Enkä minä ole juuri kuvaillut viime päivinä, – hassua oikeastaan… Siksipä kalenterikuvana yksi viinisuosituksista pois jäänyt jouluviinikuva: Codorniun jouluskumppa on kauniisti pakattu, mutta enpä sitä suosituksiin laittanut (moni viini päältä kaunis…) . Nyt sitten edes kuvana.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

#20 Jouluskumppa

 

Mummin lahjapäivä

Elämys- ja hemmottelulahjat ovat ymmärtääkseni nykyisin kovin suosittuja ja paljon annettuja/saatuja.

Tänään parinkin lahjan luovutus, vai oliko sittenkin niin, että se olinkin minä joka sain?

Aamubrunssi Juniorin tulevan nimpparin merkeissä nautittiin Festassa, ja niinpä tein buffetin, jossa kyllä oli kystä kyllä. Sankarin mielestä oli parasta riisipuuro, jota söi enemmän kuin puoli kattilallista. Kun Juniori puolenpäivän jälkeen lähti töihin ja Eevis ja äitinsä kotiin, me lähdimme Apsun kanssa humputtelemaan.

Kuten viime joulun allakin olin luvannut Apsulle, että lähdetään sisäleikkipuistoon: viime vuonna eka käynti Leo´s Leikkimaassa ja tänään eka kertaa HopLopissa. Neljän (!) tunnin touhuamisen jälkeen todettin ykskantaan, että Leo´s on parempi ja että ens kerralla mennään sinne. ”Mutta Eevistä ei tarvita mukaan”, totesi sisarestaan noin niin kuin yleisesti ottaen hyvin paljon pitävä Apsu. Nämä humputtelupäivät kuuluvat vain hänelle ja mummille! Vähän on kyllä sellainen olo, että mummi taisi saada vähintään yhtä paljon kuin antoi.

Olipa metka hoksata, kuinka oli poika vuodessa rohkaistunut, kasvanut, oppinut …

Vuosi sitten (2018)
Mummi: Mennäänkö seuraavaksi tuohon isoon liukumäkeen?
Apsu: En halua sinne.
Nyt (2019) Apsu: Mummiiiiii, tuu jo! Nyt mennään tuohon isoon mäkeen!

***********

A. 2018: Mummi, tuu mun kans trampalle…
A. 2019: Mennään taas trampalle, sää voit levähtää siinä vieressä.

***********

M. 2018: Mentäiskö käymään välillä juomassa jotain?
A. 2018: Joo.
A. 2019: Nyt mullon nälkä, haluan jätskiä!
M.: Pitäiskö käydä samalla vessassa?
A.: Ei mun tarvi, tiiän milloin pittää.

***********

A. 2018: Voitinko minä?
A. 2019: Taas minä voitin.

************

M. 2018: Nyt mennään pallomereen, jooko?
A.: En vielä (ja jää odottamaan, että muut lapset lähtevät pois).
A. 2019: Mummiiiiii, sun pittää tulla tänne pallomereen, kyllä tänne mahtuu (pienessä pallomeressä on ainakin viisi lasta).

************

A. 2019: Kyllä tämä on ihan turvallinen, kyllä voidaan me mennä tästä.
M: Ootko ihan varma? Ja mummin on vaikea kulkea niin matalia viidakkokäytäviä ja tunneleita pitkin.
A: Tuu ny, ei tarvi pelätä.

************

Illansuussa – kumpi väsyneempänä 🙂 – ajeltiin vielä Ideaparkkiin hampurilaiselle ja muutamille mummin asioille. Huomenna on sitten Eeviksen ja mummin elämyspäivä, saapa nähdä…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

#19 Joululahjahumputtelupäivä

Jouluviinisuositukset (2019) – taas kerran

Jouluviinisuosituksia on jo ehditty kysellä,  – – tässäpä niitä nyt sitten on!

Aloitan alusta – alkujuoma, aperitiivi, malja joululle tai uudelle vuodelle!

Burgundin alueella kahdesta samppanjarypäleestä (chardonnay, pinot noir) tehty kuohuva (~ cremant) Metisse on tavattoman hyvä. Siinä on paljon aromikkuutta, makua, vähän paahteisuuttakin, siinä on voimaa ruokajuomaksi asti.  Viinikerhon 28-vuotissynttäreillä tätä oli alkujuomana, ja porukalla todettiin, ettei juuri samppanjasta jää jälkeen. Ystäville tarjosimme tätä mökillä, ja hekin tykästyivät. Ei ole mikään halpisskumppa, mutta on kyllä hintansa väärti.

Kuvassa on kaksi muutakin cremant-viiniä, siis ranskalaisia kuohuvia. Bestheimin ikääntynyt (2012) Grand Prestige on Viini-lehden valinta vuoden kuohuviiniksi, eikä huono valinta olekaan. Se on raikkaampi, edellistä kevyempi. Kolmas ranskalainen kuohuviinisuositus joulupöytään, vaikkapa jouluhauen tai lipeäkalan kaveriksi tai kevyiden salaattiruokien oheen, on Alsacesta sekin: Adamin cremant. Mutta jos valitset vain yhden, ota Metisse.

Jos joulupöydässä on graavilohta, sienisalaattia, silliä ja silakkaa, eikä niille periaatteessa viiniä paremmin sopiva olut maistu, niin valkoviineistäkin toki löytyy sopivia. Ja nyt toistan itseäni: ”perinteistäkin perinteisempi suositukseni: Alsacen Grand Cru Riesling. Oikeastaan ihan sama, minkä niistä, joita Alkossa on myynnissä, valitset.” Noinhan minä olen vuodesta toiseen tässä yhteydessä todennut. Tällä kertaa tärppinä voisi olla Ollwillerin Grand Cru, jos sitä omasta Alkostasi löydät. Jokaisesta Alkosta pitäisi kyllä löytyä puolet halvempi viini, jonka maussa on vähän makeutta mukana; se on Alkon oma suositusviini tälle joululle: Bestheimin pinot gris. Ei mitään suuria tunteita, eikä unohtumattomia makuelämyksiä, mutta kestää suolakalat ja salaatit oikein hyvin.

Jos joulun tienoilla on italialaisia antipasteja, espanjalaisia tapaksia tai lappilaisia lapaksia (linkin takana pitkä lista reseptejäni lapaksiin, – jos tekisit niitä vaikka uuden vuoden aatoksi?) tai rosollia, niin kaveriksi kannattaa ostaa pullollinen enkeliviiniä: Suomessa ei aina ole arneis-rypäleestä tehtyjä viinejä tarjolla, mutta nyt on. Ja lisänä pieni cupido tai enkeli etiketissä. Siis Serra Lupini Angelo Negro, per favore.

Ja sitten alkaakin olla pääruoan aika. Kinkkua vai kalkkunaa, kenties kasvista tai kalaa, tai ehkä poroa niinkuin meillä. Liharuoalle kyllä suosituksena punaisia viinejä.

Taisin jo alkusyksystä täällä hehkutella, että nyt on löytynyt ensimmäinen jouluviiniksi passeli viini: ihan jo etiketin jouluisuuden vuoksi. Torres Altos Ibericos Crianza 2016! Torresin uutuutta (ainakin Suomessa uusi)  näyttää olevan Alkoissa Helsingistä Utsjoelle asti, mutta eipä juuri siinä välillä. JOS näet kaupassasi, osta pois.  

Kinkkuviiniksi sopii yleensä joku raikas kevyehkö punaviini: pinot noir tai miksei merlotkin. Me testasimme perheen kanssa viime viikonloppuna possunlihan kanssa etelä-afrikkalaista The Dome-viiniä, ja pidimme kyllä. Minäkin, vaikka en kyllä ole pinot noirin, enkä possunlihankaan, ystävä. The Dome  ei ollut niin puolukkainen, eikä ohut kuin pinot noirit usein tuppaavat olemaan, vaan siinä oli aromikkuutta ja jopa mukavaa lämpöä. Sopinee varmaan kalkkunankin kaveriksi.

Jos pinot noirit eivät ole lemppariviinejäni, niin zinfandelit todellakin ovat. Ja syksyllä löytyi uusi lemppari: The American Redwood Zinfandel 2017. Ensimmäisenä siitä hoksaa ulkoviinillisen seikan: maskuliininen tumma pullo on tavattoman painava (kuva yllä). Viini on hilloista, ei onneksi liian makeaa, mutta marjaista, ei napsuvia tanniineja, ei pinkeitä kristyksiä, vaan hyvää tekevää ja suunmyötäistä talvista ihanaa punaviiniä. Saman talon merlot-viini on sekin Alkoissa, ja sekin on hyvää. Joka tapauksessa meillä on jonain jouluiltana, ehkä juustojen ja kirjojen kanssa, tarjolla lasilliset zinfandelia.

Kuten joka vuosi meillä on jemmassa myös yksi chateauneuf-du-pape ja yksi amarone, nimenomaan ajatuksena nauttia juuri niitä jouluviiniksi. Viime jouluna kävin kyllä siten, että ne jäivät jemmaan, koska avasimme jonkin muun kellaroitavana olleen, joten ehkä tänä vuonna on sitten Amaronen aika. Se on siksikin näissä suosituksissani, että jos joku haluaa ostaa hienon, hyvän (ja kalliin) punaviinin lahjaksi, niin Tommasin Amarone on aina hyvä valinta.

Ja Tommasi on muutenkin hyvä viinitalo mistä esimerkkinä vaikkapa Tommasi Crearo 2016. Jos ostat sen vaikka varalle juustoviiniksi, ja jääkin juomatta, niin se sopii kyllä sitten vaikka pääsiäislampaalle. Sopii moneen.

Amaronea halvempi, lahjapakkauksessa myytävä ROMA -punaviini sai meidän kesäkalaaseissa ison suosion. Se puuttuu kuvistani ja kauppalapusta, mutta on myös erinomaisen hyvä jouluviini, possulle ja juustolle. Se on myös kevätviini, ja kesäviini. Ja varsinkin syksyviini. 🙂 Maistuu marjoille, mausteille, suklaalle, kaikelle hyvälle.

Olemme siis jo suklaassa. Perinteisen portviinin tai italialaisen Recioton sijaan meillä on tänä vuonna syksyn Madeiran patikkareissulta tuotu Madeira Malvasia. – Saapa nähdä.

Kuvan oikeassa reunassa on uutuus, jota saa Suomesta: Rosso Nobile al Cioccolata! Olikohan isänpäivän suklaakakku vai joku muu juhla, jota varten tuollaisen ostin, ja sitten sitä tarjottu mökillä ystäville, viinikerholle synttäreillä ja suositeltu yhdelle jos toiselle. Jopa Miniä joka ei paljon punaviineistä tai jälkiruokaviineistä perusta, tykkää tästä. Nimestään huolimatta se on saksalaista viiniä, ns. kausituote, kevyt hinnaltaan ja alkoholiprosentiltaan (kymppejä molemmat), mutta ei maultaan! Alkon luonnehdinta on varsin osuva: ”erittäinen täyteläinen, vähätanniininen, tumman kirsikkainen, maitosuklainen, kevyen luumuinen, hennon pähkinäinen, aromikas”. Lisäisin vielä että sopivasti viinillinen, eikä liian ällö. Oikein hyvä lopetus. Sopii suklaakakun kanssa, sopii sinihomejuuston kanssa. Tarjoa lasillinen kun ystäväsi piipahtaa tuomassa joulukukan tai nauti lasillinen itseksesi, kun kaikki muut jo nukkuvat, ja joululahjavalvojaisesi jatkuvat…

 * * * * * * *  * * * * * * *  * * * * * * *  * * * * * * *  * * * * * * *

Linkin takana pdf-tiedostona kauppalappu viiniostoksille

 * * * * * * *  * * * * * * *  * * * * * * *  * * * * * * *  * * * * * * *

Jos edellisinä jouluina jäi joku hyvä viini mieleen, etkä muista nimeä,
ehkä löydät sen näistä aiempien vuosien postauksistani.
Ja toki niissä on edelleen paljon hyviä suosituksia, ja kauppalaput niissäkin.

2018       2017      2016     2015

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI
#18 Huippuviinejä vuosien varrelta

Viinikerhomme (Botrytis Ouluensis) 28-vuotisen historian aikana olemme yhdessä hankkineet maailman huippuviinejä (Petrus, Y´quem, Madeira vuodelta 1845, Penfold´s Grange etc.) ja synttäreille tein näistä pulloista installaation!