Showing: 21 - 30 of 367 RESULTS
Niitä näitä Ruoka ja viini

Pieniä hyviä joulupöytään

11-2013-7

Eihän minun mitään erityistä jouluksi pitänyt tehdä, mutta  ku…

Tulin ostaneeksi keittokirjan nimeltä Lakritsi ja sen sivuilla silmiin ja makuhermoon, ihan vain aavistuksena, sattui ohje ”Lakritsikorput”. Minähän olen pian parikymmentä vuotta ollut cantuccinien (= italialaisten mantelikorppujen) tykkääjä, leipoja ja ohjeen jakaja (ks. niistä), ja nämä lakritsikorput vaikuttivat vähän samaan genreen kuuluvilta, joten ei muuta kuin leipomaan. Semminkin kun ohjeen saatesanoissa lukee:  ” – – sopivat hienosti kahvi- tai teekupillisen kaveriksi. Ne maistuvat kuitenkin hyviltä myös täyteläisen punaviinin, kuten Malbecin tai Amaronen kanssa.”

Tämän jälkeen ei ollut enää vaihtoehtoja.

Emme ole vielä testanneet punaviinin kanssa, mutta ihan kuvausrekvisiitan ja suositusten takia otimme äsken lasilliset portviiniä ja kyllä, – kyllä toimii. Ja ovat erinomaisia ihan sellaisenaan.

Alla tykötarpeet, joista tulee noin 50 korppua

LAKRITSIKORPUT

100 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
6 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 tkl lakritsirouhetta tai -jauhetta
125 g tummaa suklaata
4 Kick-patukkaa
2 dl manteleita
1 valkuainen voiteluun
3 rkl ruokosokeria

11-2013-2

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita keskenään voi, sokeri, munat, vehnäjauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe, suola ja lakritsi. Pilko suklaa ja sekoita sekin taikinaan. Leikkaa lakritsi pikku kuutioiksi, rouhi mantelit aika karkeaksi. Lisää nämäkin taikinaan.

Jaa taikina kolmeen palaan ja pyörittele niitä kolme pellinlevyistä tankoa. Voitele valkuaisella, ripottele pinnalle ruokosokeri. Paista noin 20 – 25 minuuttia. Ota pelti uunista ja anna jäähtyä 10 minuuttia, laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Leikkaa tangot viipaleiksi ja nosta korput pellille leikkauspinta ylöspäin ja laita uudelleen uudelleen uuniin: kymmenen minuuntin jälkeen sammuta uuni, mutta jätä korput vielä jälkilämpöön vartiksi. Anna jäähtyä ja pakkaa ilmatiiviiseen rasiaan.

11-2013-6

Sitten toinen hyvä. Sen varioin ihan itse. 😉 Aiemmin olen kertonut Domino-tryffelipalleroista, – nyt muutoin sama, mutta Domino-keksien tilalle uusia Marianne-täytekeksejä. Kun näitä eilen tein tuntui, että lihoo vaikkei söisikään. Mutta sitten lohduttauduin yhden ystäväni sanonnalla näissä tilanteissa: on niin paljon rasvaa ja sokeria, että kalorit tukehtuu niihin. Siihen minä luotan.

11-2013-3

Domino-palleroiden alkuperäisohje menee näin: Murskaa paketillinen Domino-keksejä (175 g) pamixilla murusiksi ja lisää joukkoon 100g (”laitti”) Philadelphiaa tai muuta tuorejuustoa. Sekoita tahnaksi ja pistä jääkaappiin tunniksi. Pyörittele sitten massasta palloja ja pistä taas jääkaappiin jäähtymään. Sulata 100 g suklaata, kierittele dominopallerot suklaassa ja laita pintaan kuivattuja karpalopaloja, kookosta, strösseleitä… Laita taas jääkaappiin.  Nauti pois.

Marianne-tryffelit muutoin samoin, mutta vaihda keksimerkki.

11-2013-10

Kun tänään söimme kevyttä, hyvää keittoa, jonka nimi on Maailman paras bataattikeitto, sallin itseni tekaista meille pienet nopeat jälkkärit. Ainekset alla, ja lopputulos sen alla. Siis Sortolan jätskiä ja Annan piparkakkuja: piparnakkeli oli valmis. Eikä pehtoori valittanut. 😉

11-2013-8

 

11-2013-7

Näin pimeänä ja sateisena päivänä saa vähän herkutella. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 

11-2013-2-2

11-2013-5

 

Luettua Niitä näitä Yliopistoelämää

Muutakin tekemistä

Yhtenäkään päivänä ei ole ollut kurja tulla töihin. Yhtäkään en vaihtaisi pois. Työ ja työkaverit ovat olleet tärkeitä ja tänne on ollut aina mukava tulla…

Ja kaikkea tällaista pitkät pätkät. Meillä kun on yhdet sun toiset läksiäiset, eläköityimiset viimeisen parin vuoden aikana ollut. Minä en kyllä tuollaisia lähtiessäni voi – ainakaan rehellisesti – väittää. Niinkuin nyt tänäänkin. Olisin niin kovin mielelläni pitänyt vapaapäivän: aamulla oli ulkona niin kaunista. Olisin halunnut lähteä kävelemään. Ja kuvaamaan. Päivällä mennä jotain joulujuttuja ostamaan, mitään kun en ole vielä hankkinut… Iltapäivällä sytytellä leivinuuniin ja leipoa jotain… Ottaa ehkä pienet unoset.

Sitä paitsi töissä oli odottamassa heti aamusta oppiainekokous, jossa oli – vielä kerran, nyt lopullisesti 😉 – torpedoitava yksi ”hanke”. No lopultakin meni hyvässä yhteisymmärryksessä.

Ja sitten kun ei ole niin työntäyteistä, ettei ehdi ajattelemaan mitään erityisiä, niin tulee ajateltua, mitä kaikkea voisikaan tehdä, jos olisi jossain muualla. Maisteriohjelman tutkintorankennekaavioiden rustaaminen ja www-sivupäivitykset, ”ahotoinnit” ja monta muuta jonnin joutavaa pakkopullaa olisin mielihyvin voinut vaihtaa kotoiluun.

No nyt iltasella olen sitten leiponut. Onhan nyt jotain niin järisyttävän pikkuhyviä tullut tehdyksi, että kertonen kuvien kera huomenna täällä asiasta enemmänkin. 🙂

Joulukalenterikuvaan enkeli: sain eilen luetuksi Pauliina Rauhalan paljon kehutun, puhutun ”Taivaslaulun”. Siitä on kirjoitettu niin paljon, etten osaa enää mitään uutta sanoa. Rauhala itse kertoi yhdessä haastattelussa, että sitä on sanottu ennen kaikkea kauniiksi, koskettavaksi ja kipeäksi. Sitä se on. Todellakin, mutta se on myös tavattoman hienosti, monikerroksisesti, viisaasti kirjoitettu. Kirjan teksti on runoa, asiaproosaa, kaunokirjallisuutta parhaimmillaan, siinä on monia kerroksia, ja silti se on hyvin ehyt. Näkökulmien runsaus ja niiden uskottava, koskettava aukaiseminen tekevät kirjasta sellaisen, että pidin siitä hyvin paljon, hyvin paljon. Lue ihmeessä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

10_2013

10_1_2013

Madeira

Joulutähtiä

Eipä ole tämän päiväisessä tekemisessä paljon leuhkimista. Merkillisen vitkainen päivä, kovin niukasti tulosta, kovin ahkerasti kyllä istuin työhuoneessani ja kaavakkeita täyttelin, sähköposteihin vastailin, mutta eipä oikein ollut tekemisen meininkiä. Aina ei ole. Tänään ei ollut. Tarvinneeko sitä aina?

Joulukalenteriin valikoitui kuva, jonka otin syyslomalla Madeiralla, Jardim Botanicossa. Tämän vuotisen kalenterin joulutähtiotos on aiemmista poikkeava, mutta se oli tänä vuonna ensimmäinen, jota ottaessa ajattelin: ”Tästä tulee blogiin joulukalenteriin kuva!” 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

8-2013-10-2

8-2013-6-2

Näitä joulutahtiä oli siellä vähän enemmänkin.

Ja olen aika satavarma, että ruotsalaiset näkisivät tuossa keskimmäisessä istutuksessa
Suomen ilmavoimien tunnuksen, tai joulutortun tai jotain muuta epäilyttävää …

8-2013-5-2

Tuo allaoleva näytti minusta säteilyvaara-merkiltä. 🙂 

8-2013-4-2

8-2013-3-2

Näkymä yli botanicon ja Funchalin oli huikea.

8-2013-7-2

Joulutähdethän siellä kasvaa kuten meillä syreenit tai tuomet.
Kukkivat vaan paljon kauemmin.
Ja kasvavat myös villinä.

8-2013-9-2

Botanicon kaktusosastokin oli valtaisa.

8-2013-11

8-2013-2-4

8-2013-8-2

Ehkä nämä Madeiran kuvat sopivat tähän -19 C säähän.

Tuon päivän muista kohteista  merkinnät täällä.

Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Lomasen lopulla

Nyt kuu pilviharson takana. Edelleen pakkasta. Talvi on. Pimeä. Olkoot!

Ja tämä aina parempi kuin sulat tiet, kiiltävät asfaltit, sateiset aamut… Tänään ajelin aika varhain Tuiranrantaan autolla, ja siitä sitten kävellen, kameran kanssa, pitkä lenkki. Ei niitä sinisiä hetkiä ole vain Lapissa, vain iltapäivisin. On niitä aamuisin Oulussakin. Tavattoman reipas olo oli. Ja joesta hienot heijastukset… (kuvat suurenevat klikkaamalla.., ks. tuo hieno sininen rantaviiva. Ihan vahingossa kuvattu, mutta hieno se on. ;)) 

8-2013-2

8-2013

8-2013-3

Sunnuntaihan on yleensä sellainen ruokapostauksen paikka. Nyt kolmen vapaapäivän aikana on ehtinyt kokeilla ja maistella monenlaista hyvää, uuttakin. Ohjeita en nyt  kehtaa kirjoitella, muutaman kuvan voin laittaa… Perjantaina ”normisiian” kanssa lohitartar, hmmm. Hyvää oli.

 

6-2104-6

Tämmöiset välipalat meille joku päivä pipertelin … Ja taas kerran erinomaisen hyvä, helppo saaristolaisleipä teki tehtävänsä. Välipalaleivästä tuli gourmet-juttu.

8-2013-8

Ruoanlaiton ohessa on siivottu viimeisetkin keittiön kaapit, jääkaappi kuurnattu ja pakastin sulatettu, mikä on väistämättä johtanut erinäisiin ”koostekeittelyihin”, joista ei sitten kuitenkaan ehkä enempää. 😉 Laatikot ja limput jouluksi tehty, paljon enempää en aio tehdäkään.

Äsken söimme nuorenparin kanssa alkupalaksi muutaman viikon takaisen Hesarin ruokatorstaissa olleen ohjeen mukaan tehtyjä paprika-vuohenjuustoleipiä salaattipedillä. Merkillisen monimutkaisen oloinen ohje, lopulta helppo ja kyllä, kyllä se oli hyvää. Nuortenkin mielestä. 😉

8-2013-7

 

Jälkkäriksi suklaarahkaa, josssa niitä kaappien tyhjennyshyviä (vaahtokarkkeja, suklaakeksejä, goji-marjoja etc.)  ja sitten uusi juttu: pakastettuja kirsikkahillokesydämiä (ehkä palaan asiaan).

8-2013-2-3

Ja kun tässä about kuudennen kerran peräkkäin kuuntelen Anna Abreaun versiota Jukka Pojan biisistä Kylmästä lämpimään…  mietin, että jos vielä voisi jonkun jouluvalon laitella, poikkeuksellisen paljon niitä tänä vuonna on laiteltukin. Pehtoori ulos, minä sisälle.

Paras valo tälle päivälle on ollut – paitsi pojan nauru ruokapöydässä – äskeinen skype tyttären kanssa. Sitäkin tuossa jutustellessamme mietin, että ei olisi minulla ollut rohkeutta 24-vuotiaana lähteä moisia duuneja ja kulttuurieroja kokemaan …

Valoa ja iloa kuitenkin siis tänä vapaana, pitkänä viikonloppuna ollut. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

 

8- 1-2104

    8-2013-6

Niitä näitä

Että tämmöinen juttu

Aamulla kävellessäni hautuumaalta Caritakseen seisoin marketin kohdalla liikennevaloissa ja viereeni pysähtyi noin 35-vuotias mies, avopäin ja -käsin, vaikka oli pureva tuuli ja melkein kymmenen pakkasastetta, muutoin aika tavallisen duunarin (raksa tms.) näköinen mies.

Odotellessamme vihreän vaihtumista kysyi: ”Onko tuola päin linja-autoasema?”

M(inä): On se, melkein näkyykin tuolla.

H(än): Saanko kävellä sun kans sinne päin? 

M: Joo, vaikka et sinä tässä eksyisi.

H: Mutta en tiiä, en oo täältä kotoisin, olin vaan käymässä. Linnasa. Olin viikon vankilasa.

M: Yhy. Aika lyhyen aikaa olit…

H: Kävin yhe sakon kuittaamassa istumalla. Oli kyllä hyvä ruoka. Tosi hyvvää oli. 

M: No sehän mukava, miten muuten meni?

H: Hyvin, vartijat oli tosi reiluja ja mukavia, sanovat, ettei kyllä kannattais toista kertaa tulla vankilaan. Sain ihan oman sellin, ja telkkari toimi hyvin. Eilen kattoin linnan juhulat, tai eihän ne linnasa olleet. Mää olin. he- he… 

M: No sullahan on ollut ihan lokoset oltavat.

H: Joo mutta aina aamulla ennen seittemää piti herätä ja lähtä pihalle kävelee ympyrää. Ihan niinku elokuvissaki tekevät. Vankilasa pittää sillai tehä. Se oli kyllä huono juttu.

M: Mutta sakko tuli hoidelluksi.

H: Joo, ja antovat kympin kyytirahaksi kotia. 

M: Just nii. Tuossa se linja-autoasema onki jo.

H: Selevä. Saatan minä tulla toisteki Ouluun ….

Jotta sellainen kokemus aamulenkillä: miksi minulle jäi sellainen olo niin kuin joku olisi tullut joltain kylpylälomalta tai jotain … 

Aamuisella reissullani kävin sitten Pohjankartanossakin, siellä oli ”itse tehty” -messut. Kävin sitten siellä kun kerran ei äiti lähtenyt taidemuseoon Säräistöniemen näyttelyyn, eikä miniä töiden takia päässyt verho-ostoksille.Menin sitten yksin messuille, jossa olin ehkä vartin. 😉  Messuilta ostin mökille uuden tilkkutekniiikalla tehdyn kaitaliinan ja ihailin, mitä kaikkia kätevät ihmiset osaavat tehdä. 

Minä olen osannut tehdä kotihommia ja rotissöörien vuosi/toimintakertomusta. Ja kuvailla huurteita. Auton ikkunassa oli noin hieno ”käkkärämänty”.

huurre-2104

Ruokaakaan ei ole tarvinnut tehdä. Kävimme eksnaapureilla syömässä, höpöttämässä. Jo vain oli mukava.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

7- 1-2104

7-2104

Historiaa Niitä näitä

Itsenäisyyden syvin olemus

Kotimaani ompi Suomi …

6-2104

Juuri tänä itsenäisyyspäivänä, tosin usein ennenkin (kerran  ääneenkin yhdessä pitämässäni itsenäisyyspäivän juhlapuheessa ks. täältä), olen miettinyt Suomen itsenäisyyspäivän luennetta. Olisiko Suomen itsenäisyysjuhla erilainen, jos eduskunta olisikin tehnyt julistuksensa huhtikuussa, eikä pimeimpänä aikana vuodesta? Aikalaisillekin itsenäisyysjulistus meni vähän ”ohi”. Esimerkiksi Kalevassa oli asiasta vain pikku-uutinen, Pohjolan Sanomissa asiasta mainittiin sisäsivuilla – ei mitään valtaisia riemuotsikoita, ei mitään revittelyjä.

Jos itsenäisyysjulistuksen antaminen olisi ollut jotenkin räväkämpi tapahtuma, olisiko 2000-luvun Suomessa itsenäisyyspäivän juhla iloisempi juhla? Jos itsenäisyys olisi saavutettu taistelujen jälkeen, olisiko juhla enemmän kiitoksen juhla? Vaikuttaako se, että sisällissota syttyi heti kohta itsenäistymisen jälkeen, edelleen niin, että itsenäisyydestä ei riemuita, vaan sitä juhlitaan hartaasti ja arvokkaasti, liki hautajaismaisesti, ja sotilasparaatein ja pönäköin puhein pönkitetään. Vai johtuuko tämä tummasävyisyys vain perisuomalaisesta jäyhyydestä tai talvi- ja jatkosodasta?

6-2104-2

En tarkoita, että riekkumista ja riehaa kaduilla pitäisi olla, enkä että täytyisi ryhtyä karnevalistisiin kekkereihin, kuten – hyvänen aika – maailmalla usein valtiollista  itsenäisyyttä juhlistetaan, saatikka, että pitäisi unohtaa viime sotien merkitys itsenäisyyden säilyttämisessä, mutta – miksei ilon kautta!

6-2104-5

Demokratia, kansanvalta, itsemääräämisoikeus ovat  ilon asioita. Isoja asioita. Iloittavia asioita.

Iloista ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää, ihmiset!

6-2104-3

Ehkä olen tullut pohtineeksi tätä itsenäisyyden iloisempaa sanomaa Mandelan poismenon vuoksikin…

Mandela

   R. I. P.

”Olen taistellut valkoisten ylivaltaa vastaan ja olen taistellut mustien ylivaltaa vastaan. Olen vaalinut ihannetta demokraattisesta ja vapaasta yhteiskunnasta, jossa kaikki voivat elää yhdessä yhtäläisin mahdollisuuksin. Toivon eläväni ja näkeväni sen ihanteen toteutuvan. Mutta tarvittaessa olen valmis kuolemaan sen ihanteen puolesta.”
   

                   Nelson Mandela
(Oikeudenkäyntinsä puolustuspuheessa 1964)

 

Mandelan kotikadulla kävimme:   http://www.satokangas.fi/Matka/Afrikka/Soweto.htm

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

6- 121046-2104-7

Niitä näitä Ruoka ja viini

Yksi aattopäivä

Olisihan se ollut aika mukava lähteä kohti pohjoista, Hangasojalla olisi ollut kolme vuorokautta, mutta eihän tämä kaupunkivaihtoehtokaan niin huono ole. Kevyt duunipäivä, ajoissa kotiin ja pienet torkut (hitto tätä minulle vierasta väsyä), huomista keittiöpäivää varten valmisteluja.  ja sitten ”studiokuvausta” – kalenterikuvia ;).  Olisi pitänyt … kaikenmoista olisi listalla, mutta onhan tässä kolme päivää aikaa….

5-2104-2-2

5-2104-3

Palatakseni taannoiseen glögimaaotteluun: silloinhan vuosikerta-Loimu voitti vuosikerta-Blossan mennen tullen, mutta vähän kuin puun takaa, musta hevonen, olikin Blossan ”normi”glögi. Liki puolet halvempi (= 7,50 €) kuin se vuosikertaversio, ainakin kaksi kertaa parempi. Viinillisempi, ei kovin makea, mutta jouluinen, kanelia, neilikkaa, etc. 

5-2104-5

Lasilliset äsken otimme tuota etkoiksi, ja nyt lähdemme kävellen kaupunkiin: ystävien kanssa mennään Hagia Sofiaan syömään.

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

(muistathan että kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Kyllä tuo alempi ainakin kannattaa… 😉 Siinä on jotain dramatiikkaa. )

Numero 5

 

 

 

5-2104-2

 

Yliopistoelämää

Piparipäivä, päivä piparina

Siihen on vain alistuttava. Siihen, ettei unta ole. Ei illalla, ei aamulla. Nukku-Matti ja minä emme taaskaan ole väleissä. Minkäs sille teet? Ja viiden tunnin yöunien jälkeen olo ja olemus eivät ole kaikkein freeseimpiä. Mutta siitä viis, ehtiipähän tehdä aamusella töitä, ennen kuin päivä pirstaloituu pätkittäisiksi palavereiksi, seminaareiksi, vastaanotoksi, paperipinojen purkamiseksi.

Ja tänään yliopiston tulosneuvottelujen jälkeinen Missä mennään? -tilaisuus. Ja oli kyllä surkein ikinä. Tiedettiinhän me, että ensi vuodesta tulee tiukempi kuin aiemmin, ja että ehkä joissakin tiedekunnissa joudutaan yt-neuvotteluihin. Tiedettiin, ettei meillä humanisteilla ole siinä suhteessa huolta. On tehty tulosta ja rakenteet ovat kunnossa. Mutta kaikkea muuta apatiaa ja aggressiota aiheuttavaa ehti yliopiston hallinto tunnissa esitellä.

Ette usko, mutta meidän yliopistoa kehitään parhaillaan  sellaisella johtamisfilosofialla, joka on toiminut ihan tolkuttuman hyvin Toyotan autoteollisuudessa. Kätevää, eikö? Puhutaan ns. Lean-ajattelusta (ks. Wikipediasta KLIKS). Organisaatiota keskitetään, – loputtomiin.

IMG_2556 (Medium)

Tänään meille vilautettiin puolensataa PP-diaa, enkä niissä paljon nähnyt sanoja oppiminen, saatikka opiskelija, eikä tutkimuksestakaan puhuttu. Tasalaatuisuudesta puhuttiin niin paljon, että siihen pyrkimisen alkoi pian ymmärtää kirosanaksi. Työhyvinvointikyselyyn on vastannut puolet yliopistolaisista, eikä se hyvinvointi tulosten perusteella nyt niin hurrattavaa ollut. Mutta yliopiston henkilöstöjohto totesi tulosten olevan ”tavattoman kiinnostavia” ja ”supistuvan budjetin raameihin sopivia”. Huoh!

Näistä huolimatta loppupäivä duunia tehtiin. Muutama jossain määrin ongelmallinen opinnäytetyöntekijä (jotka eivät missään tapauksessa miellä omaa toimintaansa/toimimattomuuttaan ongelmalliseksi) viipyi pitkähkön tovin, – ja minua vaivasi kun en oikein osannut ratkaista ongelmia heidän kanssaan. Ja sitten tohtoriseminaarissa suvantovaihe tälle päivälle: syötiin pipareita ja pohdittiin tohtorikoulutettavan tutkimusaihiota.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 

4_1 4-2104

Niitä näitä Ruoka ja viini

Luottamustehtävä

Olin vuosituhannen vaihteessa viisi, kuusi vuotta Museoyhdistyksen johtokunnassa, ja yhdistyksen puheenjohtajanakin kolme, neljä vuotta. Kokoonnuimme noin joka toinen kuukausi, eikä me mitään kokouspalkkioita nostettu. Mutta joka kerta kokouksissa oli baakkelsikahvit.  Tai enkkomikahavithan ne Oulun murteella oli: kahavia ja nisua, leivoksia tai kakkua. Sihteeri tai puheenjohtaja kävi kokoukseen tullessa Nisu- ja Sokurileipomosta tai Huoviselta ostamassa.

Nyt olen ollut kohta kolme vuotta Paistinkääntäjien voutineuvostossa tiedottajan hommassa. Mekin kokoonnumme noin joka toinen kuukausi, eikä paistinkääntäjätkään mitään palkkioita  saa. Ja on meillä aika usein pullakahvitkin, mutta lähes joka kerta on kokouksissa myös jotain ruokaa, iltapalaa tai illallinen. Tänään kokouskutsussa luki että ”nautitaan kevyt illallinen”. Ei hassumpaa. Kun olin aamulla jo seitsemän jälkeen kotoa lähtenyt, duunista suoraan Caritakseen ajellut ja sieltä kokoukseen, ei moinen kevyt illallinen (tatticappuccino ja muikunmätitoast, Inarin nieriä ja mesimarjajäädyke) todellakaan ollut huono kannustin kokouksen pitoon.

Kannattaa hieman valita, mitä harrastaa, millaisiin luottamustehtäviin suostuu 🙂

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

3_1

3-2104

Niitä näitä

Maanantai tehty pienistä mukavista palasista

Yhdeksän tunnin yöunet.

Ei tarvinnut pukea hametta, mustaa eikä muuta virallista ylle. Uusi cashmir-villatakki, ah onnea.

Narskunta kenkien alla.

Sopivan mittainen johto autopaikan sähkötolppaan.

Tiukkana olemisen onnistuminen: tiedekunnan kuukausipalaverissa (”dekaanikahvit”) sinnitellen jätin joulutortun nauttimatta.

Suotuisasti sujuneita puheluita; seuraavan väitöskirjan tarkastusprosessi alulle. Professorihommat jo rutiinilla. Heh! 

Vanha tuttu Keminmaasta soitti, muisti.

Helpotus vieläkin – lauantaista.

Väittelijä kävi, toi kauniin amarylliksen minulle, ja kuvia.

Ison tenttipinon sain tarkastettua – ei hylättäviä.

Kotona paljon jouluvaloja… kynttilöitä vielä sytyttelin.

Ja joulukorttikin vihdoin valmis.

 

Tiedättekös, että Lapissa on tähän aikaan vuodesta noin kaunista?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

1-2

2-2104