Koivu, jubilaari

pihalla

Tänään pääsemme juhliin. Jubilaari on blogini lukijoille tuttu Koivu!

Tokihan me Koivun kanssa tunnemme ohi tämän virtuaalinmaailmankin, kuten varmaan moni on huomannutkin. Olemme tunteneet jo yli 20 vuotta. Muistan tarkan päivänkin (10.12.1991), jolloin tapasimme ensimmäisen kerran.  Tämä poppoo on se, jonka parissa tutustuimme.

nimi_p

Ainakin viini, karjalaiset sukujuuret ja yliopisto ovat meille yhteisiä nimittäjiä. Koivu teki työuransa naapuritiedekunnassa; hänen biologian tuntemuksensa on tuonut Tuulestatemmattuun huimasti tietoa pohjoisen (erityisesti Lapin) kasvi- ja eläinkunnasta. Olen monta kertaa kehottanut häntä avaamaan oman blogin, sillä hänen lukeneisuutensa, sivistyksensä ja minua loputtomasti kiehtova verbaalinen/kirjallinen lahjakkuutensa takaisivat lukijoita. Armoitettu kynän (näppäimistön ;)) käyttäjä on hän!

Sitä paitsi tiedän Koivun tekevän monien kommenttiensa eteen paljon enemmän töitä (hakee täsmällistä lisätietoa, linkkejä, käännöksiä, lainauksia…) paljon enemmän kuin allekirjoittanut useinkaan vaivautuu postauksiensa eteen tekemään. Koivu on kuitenkin sanonut, että hänelle riittää kun voi Tuulestatemmatun kommenttilootaan kirjoitella. Minähän en voi siitä olla kuin tyytyväinen. Ja tiedän hänellä olevan monia faneja. Moni tuttu onkin kysellyt, kuka tämä Koivu oikein on?

 

koivu 1

 

Koivu on nimimerkki. Mutta myös perhepiirissään tunnettu nimi, – jälkikasvultaan sai Amerikan tuliaisenkin siihen liittyen.

Nimimerkin syntytarina liittyy yhteen Koivun monista harrastuksista. Hän laulaa kuorossa, jonka johtaja tässä joku aika sitten (about 10 v. sitten?) vaihtui  ja tälle uudelle kuoronjohtajalle oli täysin mahdotonta oppia Koivun oikeaa nimeä. Mihin ilmeisesti vaikutti osaltaan se, että kuoronjohtajan äidinkieli ei ole suomi ja Koivun sukunimi ei ulkomaalaiselle ole helpoimmin äännettäviä.  Niinpä uusi kuoronjohtaja – jostain tuiki tuntemattomasta syystä – puhutteli tätä yhtä kuorolaista Koivuksi.

Siitäpä syntyi nimimerkki!

koivu 2

Ensimmäinen Koivun kommentti oli jo vanhan ”Lyhyesti”-blogini aikana: 9.5.2008 KLIKS.  Tähän mennessä Koivu on kommentoinut arviolta noin 600 kertaa. Kiitos niistä jokaisesta! 

Ja tiedättekös, kaiken muun hyvän lisäksi Koivu on mukava, gentleman ja hyvä ystävä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tällainen me tehtiin pehtoorin kanssa
Koivulle lahjaksi edellisiin ”pyöreisiin” juhliin.
Rankka hommahan se yhdelle viikonlopulle oli:
nuo kaikki korkit aukoa ja viinit nauttia. 🙂

60-rajoitus

Tänään juhlapäivänä viemme viinikerhon kanssa yhteisen paketin, mutta Koivun yli viiden vuoden blogikommentointien jälkeen halusin ikäänkuin ”blogin puolesta” *  hankkia jotain, eikä minulla ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin tämä. Semminkin kun tiedän/tiedämme Koivun kommentoivan usein yösydännä tai aamuyön varhaisina tunteina: kahvimuki edesauttakoon kommentointien jatkumista!

Koivu

Onneksi olkoon, Koivu,
ja omia sanojasi lainaten:
”Monia vuosia, armorikkaita vuosia…”

* (alan kyllä huolestua itsestäni ja suhtautumisestani tähän Temmattuun)

10 kommenttia artikkeliin ”Koivu, jubilaari”

  1. Hienoa! Onnea Koivulle minunkin puolestani. Kiittelen myöskin lukuisista kommenteista, joista lienen lukenut miltei jokaisen;-)

  2. Munkki Euagrios: ”Harhailevan mielen vakaannuttavat lukeminen, VALVOMINEN ja rukous.” (Filokalia I, 90:5)

    Lämmin kiitos kauniista sanoistasi, parahin Tuulissa Temmeltäjä! Kemiat joko toimivat – tai eivät toimi (cf. blogisi 15.2.2013) Meillä ne toimivat. Vaikka nuuskimme toisiamme vain satunnaisesti, niin voiko taustalla olla myös preferenssi erilaisiin MHC-molekyyleihin? -Tämä on kuitenkin totta; niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

    Karjalaisuus? ”Karjalainen on juurikuin päivänpuoli Suomen kansasta: avomielinen, kohtelias, vilkas ja kevytmielinen, helposti ohjattava ja helposti eksytetty, herkkäuskoinen kuin lapsi, … mutta herkäs oppimaan…” (Z. Topelius) Selittäisikö tämä jotakin?

    Ihaillen, kiitosta mielessäni mutisten ihmettelen edelleenkin viitseliäisyyttäsi; blogikirjoitus (ja hienoja kuvia) joka päivä! Kun ”…suurin ilo nuorukaisen elämässä on kulkea viinin värjäämin hihoin*…”, niin vähintäänkin kohtuullinen se on (nuorukaisena++) kun voi kommentoida ´tosia ja tuulestatemmattuja juttujasi.´

    Nuorukainen++. Kun saa synttäreillä silkkipunosselkäisiä addresseja ja kansalaisjärjestöjen standaareja, on syytä pysähtyä.

    Quo vadis, Koivunen?

  3. *Täydennys edelliseen kommenttiini: viinin värjäämistä hihoista on kirjoittanut runoilija Cordobasta; suomentaja on Jaakko Hämeen-Anttila.

  4. Olipas meillä eilen hienot Jubileum-maistiaiset ja ihan hurjan hyvä juhlaillallinen kauniissa puutarhassanne. Ja seura! Taattua karjalaista vilkasta tasoa :)! Kiitos, Koivu.

  5. Ihastuttavan lämminhenkinen postaus! Onnittelut vaan kommentoijakaverille! 🙂 Enemmän ja vähemmän oululaista kuoroelämää tuntevana heräsi vahva epäilys Koivun kuorosta 😉

  6. Katri, jos tosiaan tiedät oululaisista kuoroista ja Koivustakin jotain, ei ehkä ole vaikea arvata, mistä kuorosta on kyse… 😉

  7. Teillä oli varmasti mukavaa! Koivun kommentit ovat avartavaa kultturellia luettavaa. Sinun blogisi taas jatkuvasti yhtä ihana ja mielenkiintoinen. Ja kultturelli 🙂 Onnittelut ja terveiset näin jälkikäteen. Nimimerkki ”Olemme kerran tavanneet”.

  8. Oli meillä, olisit sinäkin viihtynyt. Edelleen olen sitä mieltä että blogini mielenkiintoa lisäävät olennaisesti kaikki kommentoinnit. Koivun ja kaikkien. Kiitokset sinullekin kommentaareista. 😉

  9. Parempi myöhään kuin…

    IRMA (pitäisikö lausua Ööma?) from the USA! Lämpimät kiitokseni onnitteluista – viiveellä. Jos kommenteissani on jotain kultturellia, se kumpuaa vastauksena Reijan taitavasti asettamiin ”syötteihin”. Kaikkea hyvää Jenkkilään

    t. nimimerkki
    ”Tapaammeko vielä toistekin?”

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.