2012

Pitkänäperjantaina Saariselällä hiihdetään Vaskoolihiiihto. Siihen osallistuu satoja, jopa yli 1000 harrastajaa ja kilpahiihtäjää. Minä en osallistunut. No en todellakaan: suosiolla lähdin mäkeen, pois latuja tukkimasta.

En tiedä, muista, olisiko täällä ollut vuosikausiin niin paljon väkeä kuin nyt. RInteissä on porukkaa, ei sentään jonoja, mutta kaikissa kymmenessä (vai montako niitä on?) hississä on rinteissäviihtyjiä, laduilla on hiihtäjiä, toissapäivänä Laanihovin ohi ajaessamme terassillakin paljon viihtyjiä (legendaariset monotanssit klo 14 – 17: monona sisään, stereona ulos :D), sekä Kuukkelissa että Siulassa paljon asiakkaita, kuulin tänään että Keskusvuokraamo joutuu myymään ei-oota. Hyvä niin. Palvelut säilyy kun on asiakkaita. – –  –

Mutta palatkaamme Vaskoolihiihtoon. Kilpailuun osallistumattomuuteeni ei ollut syynä tämän aamun aika huikea pakkasmäärä… On kyllä todettava, että olisi ehkä pitänyt nostaa narsissi sisälle – ei sekään pitänyt yöpakkasista. (klikkaahan isommaksi :))

Päivällä sitten ihan järjettömän hieno keli.  Iltapäivä olinkin mäessä monta tuntia. Tiedättekö miltä näyttää otsa, kun on monta tuntia mäessä ja aurinko paistaa ja on kypärä päässä. Poikkiotsaiselta näyttää… 😉

Illaksi tulivat mökkinaapurit kahville ja historiaprojektin väliraporttia käsiteltiin/seminaaria pidettiin. Olen ollut vähän kuin mentorina, lukijana, kommentoijana, kannustajakin. Hyvin etenee projekti, ei voi kuin ihailla ikihistorioitsijan tarmoa ja taitoa.  Ja minäkin opin koko ajan uutta.

Opin uutta myös kuvauksesta, kiltisti olen läksyjä tehnyt; harjoituksena mm. kylmä ja lämmin valo.

Pakkasyön jälkeen äkkiä lauhtui, lähelle nollaa jo ennen puolta päivää. Tuuli länneltä.

Päätin sitten lähteä hiihtämään. Luttojoen kurunpohjaa hiihtelin yksikseni, pehtoorin lonkka-selkävamma ei sittenkään pidä hiihtämisestä, joten mieheni lähti kävelemään, vain sellainen lyhyt poikkeama yhteisellä taipaleellamme 😉 ja eihän me muutenkaan olisi kimpassa menty: minun vauhtini kun on kovin hitaanpuoleista, joten eihän siitä yhdessä mitään tulisi kuitenkaan tullut.

En tosin ollut ainoa hiihtämässä. Ladulla oli ihan hurja trafiikki. Tämmöinen fiilistelijä ja fotaaja, oli jäädä ihan jalkoihin, kun perässä- ja edessähiihtäjät suihkivat luistellen ja perinteisesti kropanmyötäisissä vermeissään. Menomatka oli mukavasti myötäistä, sekä maasto että tuuli, ja Lutolla jo mietin, että jatkaisinko Vellinsärpimälle asti (mutkin kymppi lisää matkaan), mutta enpä sitten halunnutkaan.

Iltapäivä meni – taas – digikuvauskuvauskurssin läksyjä tehdessä. Tämä verkkokurssi kun vaatii Optiman opettelemista. Ja kymmenien kuvien ottamista. Laittelen kuvia kunhan mökin nettiyhteys taas on yhteistyökykyinen… Ennen toivottiin juoksevaa vettä, sitten sisävessaa, nyt pelittävää nettiyhteyttä. Semmoistahan se tämä on …

Viime yön tähtitaivas oli kirkas ja kaunis. Pitkästä aikaa tuli valvottua yli puolen yön niin, että sen saattoi nähdä. Ja pakkasta. -15 C näytti mittari kylmimmillään. Mikä merkitsi verratonta aurinkoista pakkaslauantaita!

Viimeinen vieras lähti eilen yhdentoista kieppeissä, luvattuaan, että seuraavan kerran tavannemme paljon lämpimimmissä oloissa.

Viininmaistajaisten teema eilen oli ”Pidä huoli, ettei kellariin jää viinejä etikoitumaan”. Meillä kun on tapana reissussa ostaa muutama hyvä viini kotiin ja kellaroitavaksi. Matkoilta ei todellakaan rahdata mitään ajatuksella ”kun halvalla saatiin”, vaan ostetaan jotain erikoista, kuriositeetteja, huippuja, ko. viinitilalla vierailun vuoksi tms. ”erityistä” on oltava, jotta mitään kotiin asti kuljettelemme. No näitä ”matkaviinejä” ei sitten raski juoda. Ne ovat usein aika hinnakkaita ja sitten haluaa säästää niitä jotain spesialiteettia varten.

Niinpä sitten on jonkun kerran käynyt niin, että viini on jo ”yli”, kun se viimein on avattu. Se on etikoituinut tai ainakin väljähtynyt, menettänyt hapokkuutensa, ryhtinsä. Niinpä olin eiliseksi maisteluun ottanut kaksi Long Islandilta ja New Yorkista kolme kevättä sitten ostettua viiniä ja kaksi Etelä-Afrikan reissun tuliaista. Molemmille pareille ostin vielä verrokit Alkosta. (Tekemäni viinipruju kiinnostuneille löytyy täältä)

Epernaysta (Champagnesta) tuodun mielenkiintoisen rosésamppanjan jälkeen pääsimme varsinaiseen maisteluun ja ensimmäinen lasiin kaadettu viini oli HILTON CLAY 2006 Estate Pinot Noir, Warm Lake Estate, Niagara Escarpment,  josta tuottaja toteaa näin: ”The summer began warm and dry producing wines of great color and structure. The nose is intense and complex with strawberry, raspberry, cherry, dark fruits, vanilla and spice.” Se olikin kyllä historiallinen maistettava! Meidän 20 vuotta kokoontuneen kerhon, joka on maistellut melkein 2000 viiniä, historiassa tämä oli karmaisevin kokemus.

Annamme viineille aina pisteet, kouluarvosanoin nelosesta kymppiin. Ja tämä on ainoa, joka on koskaan saanut yhteispäätöksellä arvosanan nelonen! Ja viini maksoi 30 dollaria ja se oikein rahdattiin tänne ja sitä on kauan säästelty… Sen parina oli Mudd 2004, joka saikin sitten arvosanan 8 ½. Ja eteläafrikkalaiset eivät olleet lähelläkään etikoitumista. Edelleen minun mielestäni yksi parhaista punaviineistä ikinä on THE CHOCOLATE BLOCK 2008 ( blend of Syrah (69%); Cabernet Sauvignon (10%); Grenache noir (12%); Cinsault (7%) and Viognier (2%)). Se ostettiin Cape Townin Belthazar-viiniputiikista. Pitivät siitä toki muutkin kuin minä.

Jälkiruokaviininä oli serkun lahjaksi lähettämä Late Harvest 2007 ja sen jälkeen me lähettelimme lämpimiä ajatuksia (ja onnitteluja tämänpäiväisen tuplamerkkipäivän vuoksi) Long Islandille. Käsityksemme Long Islandin viinituotannosta oli ilmiselvästi korjaantunut. 🙂

Eilisen viininmaistelun ja lussakan illan jälkeen uni oli syvää ja pitkää. Asioille ja Caritakseen lähdin kävellen, aurinko helli, ilma kirpakka mutta ulkoiluun oivallinen.

Koskapa nuoriso ei opiskelujen, töiden ja armeijan vuoksi pääse kanssamme pääsiäisenviettoon Hangasojalle, kävin ostamassa molemmille isot kassilliset herkkuja, semmoista kaikkea hyvää ruokaa, mitä eivät itse raski ostaa… Ruoka-apua siis.

Korpraali on tänään kyllä ollut kotikotona auton pesussa ja vahauksessa – ja syömässä. Ja ilokseni kuuntelin, että oli jo suunnitellut ensi vuottakin. Edes suunnitellut – ja jotain jo asian eteen tehnytkin.

Ja minä alan tässä suunnitella mitä otan mukaan … huomenna lähdetään pohjoiseen.

Minähän en periaatteessa ole yhdistysihminen. Näinhän minä olen aina ajatellut, mutta nyt tällä viikolla olen jotenkin joutunut huomaamaan, että taidan sittenkin olla.

Tiistaina piti olla sekä Slow Food Oulun tapaaminen, joka kylläkin peruttiin vähäisen ilmoittautujamäärän vuoksi sekä samana iltana Historiaseuran vuosikokous, jonne minua oli pyydetty puhujaksikin, mutta kieltäytyessäni vetosin tuohon sittemmin peruttuun Slowari-meetinkiin. Keskiviikkona oli Museoyhdistyksen vuosikokous, ja eilen yhtä aikaa uusi digikamera verkkokurssi, kansalaisopiston kamerakurssi ja vielä Paistinkääntäjien illallinen Hugossa. Kyllähän se maaliskuun loppu yhdistyselämässä on vuosikokousten  aikaa… Ja sitten tänään on meidän vuoro pitää Botrytis Ouluensiksen viininmaistajaiset: kaikki onkin jo valmiina. Vieraat tulevat puoli seitsemältä.

Ketään tuskin kummastuttaa, että kaikki minun yhdistysjäsenyyteni liittyvät ruokaan ja juomaan – ja historiaankin.  Edellisten lisäksi kuulun Pohjois-Suomen Historialliseen Yhdistykseen, Historian Ystäväin Liittoon  ja sitten vielä Oulun Viininystäviin (vastikään siihen oikein kutsuttuna ;)). Se on vuosikymmeniä vanha oululainen viinikerho, johon naisilla ei ole ollut asiaa.

Oikeastaan meidän Botrytis perustettiin 20 vuotta sitten siksi, että naisetkin pääsevät viininmaistiaisiin. No nyt tämä Viininystävät on sitten raottanut oveaan myös naisille. Meitä on siellä peräti kaksi! Ja sitten minulla on jäsenyys paitsi Paistinkääntäjissä, ja nyt siis Oulussa voutineuvostossakin, mutta myös rotissöörien viiniosastossa OMGD:ssä, joka kyllä kokoontuu äärimmäisen harvoin. Olen ollut kai vain kerran sen tilaisuudessa.

Minulla ei yhtään jäsenyyttä missään kansalaisjärjestössä tai urheiluseurassa, ei kansanvalistusta eikä intellektuelleja keskusteluyhteisöjä, ei hyväntekeväisyyttä, ei politiikkaa. Ruokaa ja juomaa ja vain historiasta hengenravintoa; ne ne ovat minun juttujani. Ihan itsekin olen ihmeissäni että noinko monta noita olikin… 🙂

 Tämän päivän viininmaistajaisten  teema on vieraille yllätys. Ja yllätys tullenee olemaan se,  kuinka vähän olen mitään ruokaa laittanut.  Iltapalaa sentään. Ja yrttejä ja kukkia on Festassa! Eilen kun käytin äitiäni silmälääkärissä, kävin odotellessa kahdessakin kukkakaupassa ja pehtoori toi tänään vielä tulppaaneja. Siis tänään enemmän silmänruokaa kuin vatsantäytettä. Kerron huomenna (ainakin) yhdestä viinistä, joka tänään on maistelussa.

Sitä ennen hyvä vinkki, jos tarvitset oivallisen valkoviinin: Columbia Winery Small Lot Series Riesling, (11 euroa ja risat). Washingtonin viinialueen puolikuiva riesling vuosikertaa 2007, joka taipuu moneen: kiinalaisen ruoan, broiler-ruoalle, lipittelyyn, kalallekin, voisin kuvitella kesällä hyvin jäähdytettynä mansikoiden kanssa nautittavaksi…

Ja sitten jos haluat hemmotella, nauttia suuresta viinistä, kannattaa hankkia pieni Barolo! Pienessä pullossa myytävä Revello Barolo, jota saimme viime lauantaina synttärijatkoilla, on nuoreksi (2007) Baroloksi jo hyvin kypsä, pehmeät ja lempeät tanniinit siinä on. Hintava se on, mutta ah, niin hyvää.

Salute!

Alle sata aamua. Pojan inttiaamut hupenee. Eikä minulla ole vuorottelua kuin kaksi viikkoa korpraalin kotiuttamisen jälkeen…  Mutta se on nyt sivuseikka.

Eilen Museoyhdistyksen vuosikokouksen jälkeen johtokunta ja vieraina olleet ”esiintyjät” saivat – kuten tapana on – palkkioksi sapuskaa, ja eiliseksi illallispaikaksi olivat valinneet Hellan. Ei huono valinta. Mutta olennaista oli huomata, että sen jälkeen kun minä jäin pois  (4 v. sitten?) johtokunnasta ja puheenjohtajan paikalta, minä olin toiseksi nuorin koko porukasta, mutta nyt johtokunta on uudistunut ja nuorentunut. Yhtä lukuunottamatta kaikki johtokunnan jäsenet ovat enemmän tai vähemmän minun oppilaitani. Mikä on ihan äärimmäisen hienoa. Yhdistyksen viime vuoden toiminnassa oli vaikka kuinka paljon hyviä esitelmiä ja tilaisuuksia, joten siihen kyllä kannattaa kympin jäsenmaksulla kuuluakin.

Tulevasta ohjelmasta voisi laittaa tähän esimerkinkin

Tutustuminen Raatinsaaren historiaan 24.4.2012
Linnasaari, kokoontuminen tähtitornin/kahvilan edustalla klo 17.00
Kaisu Mikkola ja Matti Rossi opastavat kävelykierroksella Raatinsaaren historiaan.

Eilisen kokouksen ja esitelmän jälkeen (miten hienoja vanhoja kuvia nähtiinkään!) siis aikaa jutella.  Oliko minulla vähän vanha olo? Taisi olla. Onneksi ei ulkopuolinen.

Mutta ihan pian alkaa verkkokurssi, joten olenkin oppimassa, en opettamassa.  En siis vielä ihan museokamaa…