Showing: 1 - 10 of 377 RESULTS
Bloggailu Niitä näitä

Ilon kautta uuteen vuoteen!

Vuosi vaihtumassa…

Blogissa vuosi 2012 on ollut ennätysvuosi!

WordPress, jonka ”alustalla” tämä blogini pyörii, lähetti raportin kuluneesta vuodesta. Reilut 100000 käyntiä Tuulestatemmatussa, kiitos niistä, mutta mitkä ovatkaan eniten käyntejä keränneet sivut? Kuka on kommentoinut eniten kun aiemmin liki ”virallisena” kommentaattorina ollut Koivu on luovuttanut kärkisijansa?

http://jetpack.me/annual-report/6451786/2012/

Ahkerimmalle kommentoijalle [luonnollisesti itseni skippaan vaikka wordpress ei näin teekään] on jo palkinto postitettu 🙂

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja tässä kortti, jonka juuri teille kaikille värkkäsin! Uhrauduimme aukaisemaan samppanjankin, että saatiin kuvat 🙂 ! (klikkaahan  isommaksi)

Ilon kautta Uuteen Vuoteen!

Kaikkea hyvää Teille!

Uusi vuosi

Ensi vuoteen, hyvät ihmiset!  Cin cin! Felice anno nuovo!

HNY-2

Me lähdemme piakkoin tervehdyskäynnille 😉 Värttöön! Ensi vuoteen!

PS. Vanha juttuni tähän alle…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kuplat tekevät samppanjan!

Cava, sekt, prosecco, spumante, franciacorta, California sparkling, crémant, kaikki ovat kuohuvia viinejä ja näihin kaikkiin viineihin kuuluvat kuplat, mutta vain Ranskan Champagnen maakunnassa tuotettu kuohuviini on samppanjaa. Yksi samppanjapullo tuottaa keskimäärin 100 miljoonaa kuplaa, ja yleinen käsitys on, että mitä enemmän ja mitä pienempiä kuplat ovat, sitä parempaa samppanja on.

Ranskalainen Dom Pérignon (1638–1715) on saanut virheellisesti kuplien keksijän maineen. Samppanjan pitkässä historiassa munkki Pérignonilla on toki osansa, mutta ei hän poreita keksinyt, päinvastoin: hän koetti estää niiden syntymisen. Ei Dom Pérignon myöskään itse nauttinut samppanjaa, saatikka puhunut tähtien juomisesta kuplia maistettuaan – kuten legendassa kerrotaan – vaan raitis munkki nautti elämänsä aikana lähinnä vain hedelmistä ja maitotuotteista.

Dom Pérignon on siis saanut maineensa osin vain markkinoinnin seurauksena, mutta kenenkään ansioksi – vai pitäisikö sanoa syyksi – ei ole mainittu samppanjavispilän keksimistä. Vispilällä ei vispata juomaan lisää kuplia, kuten joskus luullaan, vaan vaikutus on täysin päinvastainen.

Miksi ihmeessä joku haluaa hävittää kuplat? Samppanjavispilän synty liitetään jo 1700-luvun alkuun, Aurinkokuninkaan hoviin, jossa sanotaan jatkuvan samppanjan lipittämisen aiheuttaneen hoviväelle närästystä, joten tuolloin keksittiin vatkata turha kuohunta vispilällä pois.

Toisen tarinan, joka usein ajoitetaan sotien väliseen swing-jazz-aikaan, mukaan haittatekijä oli ulkoinen; laakeaan lasiin kaadettu samppanja kun pirskahteli daamien kasvoille, mikä ei sopinut puuteroidulle hipiälle, joten vispilää tarvittiin hävittämään ylenpalttinen kuplinta.

Samppanjalasissa kisailevissa kuplissa on lukuisia kemikaaliyhdisteitä, jotka vaikuttavat aisteihin esimerkiksi maun, tuoksun ja värin kautta. Ne ovat kauniita ja iloa tuovia, ne tekevät viinistä juhlallisen. Niistä kannattaa nauttia! Vispilätöntä ja Kuplivaa Uutta Vuotta!

Lappi Niitä näitä

Läpi tuulen ja tuiskun

Brunssi (ei kuohuvaa, mutta kaurapuuroa!) oli sovittu kymmeneksi. Kyllähän ne nuoret – nälissään – pikkumökistä ajoissa ”meidän puolen” pöydän ääreen istahtivat. Kyllähän sitä voi vain ihmetellä millainen määrä ruokaa nuoriin miehiin uppoaa jo aamusta. Ja kaikki kuin kukkakeppejä, kuka mitäkin urheilua aktiivisesti harrastavia, ja muutoin vain treenaavia.

Pitkähkön tovin jälkeen me nousimme brunssipöydästä, heippasimme ja lähdimme kohti maalikyliä. Paluumatkaan meni kuusi pitkää tuntia.

Paluumatkalla-2

Hangasoja – Sodankylä välillä oli ihan hirveä ajokeli. Puuskittainen tuuli, liki lumimyrsky, pöllyävää lunta, näkyvyys kovin surkea. Ainoa lohtu, että nuoret olivat tulleet mökkiin jo eilen, etteivät hekin olleet tien päällä; olisi ollut kaksinkertainen huoli. Paitsi että hyvinhän pehtoori ajaa.

Paluumatkalla

Paluumatkalla-4

Rovaniemen jälkeen jo vähän parempi keli, mutta liikennettä (venäläisiä!) paljon, eikä alijäähtynyt vesi ja ja vesitihku nekään mukavia olleet. Mutta tultiinpahan takaisin kotiin.

Monta asiaa ehdin matkalla miettiä…

– Olenkohan ilmoittautunut yhdelle vai kahdelle kurssille kevääksi. Ainakin syksyllä Kansalaisiopistolla alkanut digikurssi jatkuu, mutta myös kuvankäsittelyä OSAO:lla? Lähtisköhän Juniori mulle kaveriksi?

– Julkisen bloggailuni 5-vuotispäivä tänään! Viisi vuotta – aika vaatimattomasti se alkoi! Enkä nyt tiedä on kovin laadukkaaksi käynyt sen jälkeenkään. Laveammaksi kylläkin. 🙂

– Ja kummitytön varttivuosisataispäivä. Jo nyt?

– Millä ilveellä mahdun työvaatteisiin keskiviikkona? Enhän kulahtaneissa venyneissä vakosammareissa ja fleecessä kehtaa duuniin mennä?

– Jatkanko ensi vuonna Kalevan ruokakolumneja, — ? Mutta kun aiheet ovat aina vain vaikeampia keksiä. No yhtä työstin kuitenkin.

– On se aika vuodesta kun huoltoasemalla punaiset joulupallot ja hopeiset nauhat lasinpesunesteiden ja sipsipussien välissä ja keskellä näyttävät tavattoman muovisilta, rihkamalta, tyhmältä.

– Onneksi huomenna ei ole vielä työpäivä, tai ainakaan en mene kampukselle… kotosalla voin jo varovaisesti aloitella…

– Voisiko tutkimusmäärärahoilla palkata kuukaudeksi tutkimusapulaisen? Syntyvyystilastojen kokoaminen olisi vielä kesken.

Nyt väsyttää,… Täysikuu(ko) piti hereillä, niin ja kävinhän minä vielä alkuyöstä ”taivaanvahtina” pihalla. Revontulia toivottiin näkevämme – erityisesti tyttären Saksan vieras niitä kaipaili. Mutta ei ollut taivaantulia, oli vain kirpeä pakkasyö ja täysikuu. (kuva kannattaa klikata isommaksi: taivaan syvä sini näkyy… Minun lempivärini: syvä taivaansini)

_MG_9967

Lappi Niitä näitä Vanhemmuus

Pakkasta, historiaa, nuoria ruokapöydässä

Puolelta päivin pidimme naapurin kanssa taas Laanilan historia -seminaaria, ja yllätykseksi kaimansa kävi myös: kalatoimitus suoraan Inarinjärveltä. Rautua ja siikaa suoraan mökkiovelle. Ei voi valittaa. 🙂

Iltapäivällä me saimme tänne nuoria. Tytär kavereineen (1 + 4) tuli. – – minähän laitoin ruokaa, aika paljon laitoin: nuorilla miehillä oli nälkä. Kaksi kiloa puikulapottuja, joista tein pottuvoita, ja puolitoista kiloa poronkäristystä ja kaikenmoista lappilaista – olihan stuttgartilaiselle vieraalle paikallista ruokaa maistettavaksi tarjottava, – ja kun kerran sain kokkailla enhän voinut olla kuin tyytyväinen. Ruoka maistui, viini maistui, – oli ilmeisen hyvä tunnelma, merkillisen aikuiselta tuntuivat ottopoika ja kaikki muutkin tyttären kaverit. Mekö vanhenemme?

Ja olihan enemmän kuin mukavaa kun jäivät meidän kanssa takkatulen ääreen höpöttelemään illaksi, nyt me vetäydymme unille, huomenna on ajeltava matka kotiin, ja nuoret Tuulentuvan puolelle…

Lappi Niitä näitä

Ihan pihalla

Hangasojan aamuun herättiin vasta kahdeksan jälkeen.

Ei niin kovin aikaisin ulos, mutta sitten reippaasti kolaan kiinni ja lumitöihin. Siinäpä se tovi vierähti.

Päivä Hangasojalla-18

Lähtisköhän sitten sisälle, aika houkuttelevalta näyttää …

Päivä Hangasojalla-19

Mutta eikun lähdetäänkin kylille….

Ulkona_

Saariselkä centerin katuja käveleskeltiin.

Ulkona_-6

Hisseillä oli tehty remonttia…

Ulkona_-4

Huipulla jo tuuli. Muutoin mitä parhain ulkoilupäivä: – 10 – 14 C niiden neljän tunnin aikana kun ulkoiltiin. Eikä täällä pakkanen ole sellaista kuin kaupungissa, täällä pakkanen on pehmeää, ei purevaa.

Ulkona_-5

Ulkona_-3

Mökille palattua hiukan historiaprojektia, vähän työsähköpostejakin, ja valmistelua. Valmistelua?

Tyär soitti eilen ja kysyi, että saavatko sittenkin tulla jo huomenna.
– Saatteko? No totta kai, — mutta me kyllä aateltiin lähteä silti vasta sunnuntaina kuten alunperin oli tarkoitus… ? Lähdettäisiin ”alta pois” vasta sunnuntaina.
– Joo, ei mitään, olkaa vaan, me tullaan Tuulentupaan [vanha mökki] … mahdutaanhan me kaikki.
– Jesh, tulkaa ihmeessä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

klo 21.36 Ei revontulia, mutta kuutamo!

Kuutamo

Lappi Niitä näitä

Päivä Hangasojalla

Jossain vaiheessa yöllä loppui pakkasen pauke nurkissa, unen läpikin aavisti, että ulkona lauhtuu. Uni syvää, levollista.

Hiljalleen herättyä ryhdyn puuronkeittoon. Me lumitöidentekijät tarvitsemme vahvistavan aamiaisen [ihan niinkuin viime päivinä ei olisi vahvistunut jo tarpeeksi!!)].

Päivä Hangasojalla

Sähköpostit, kommentit, ja säätiedotus. Lauhtunut on. (kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Päivä Hangasojalla-2

Samaa näyttää mittari (- 10 C). Mitä ylle, jotta on sopivasti lumitöihin?

Ikivanha (about 28 v.) villapusero, iki-ihana villapusero on mökkivaatetuksen aatelia.

Päivä Hangasojalla-12

Liiterin edessä odottaa lumilinko, johon pehtoori on tuonut ja asentanut huolletut renkaat – nyt on erinomaista ryhtyä pihapiirin putsaukseen.

Päivä Hangasojalla-3

Lunta ei kuitenkaan ole paljoakaan, eihän siitä ole kolmea viikkoakaan kun täältä lähdettiin, joten reilussa tunnissa polut, myös vedenottopaikalle, samoin parkkipaikka, putsattu.

Päivä Hangasojalla-17

Samalla ihailen mökin räystään pitsireunaa

Päivä Hangasojalla-7

Naapurikin on tulossa tänne vuodenvaihteeksi, joten huurruttelenpa heillekin reitin tienvarresta mökkiovelle. Pääsinpä samalla kuvaamaan tämän kauniin nilan,  – Rudolf Koivu maisema, eikö?

Päivä Hangasojalla-4

Sitten purolle (kyllä se tuolla erottuu), vedet saunalle ja sauna lämpiämään. Lingon ja lapion kanssa on tullut hiki, joten oli hyvä päästä pesulle.

Päivä Hangasojalla-5

Päivä Hangasojalla-6

Iltapäivällä rupesi tuulemaan, pyryttämään, – ei kai vain puista lähde lumi?

Päivä Hangasojalla-2-2

Kauppaan ja postiin lähdin, – Kuukkelissa hurja hyörinä. On sesonki. Enemmän väkeä kuin pääsiäisenä.

Päivä Hangasojalla-15

Päivä Hangasojalla-11

ja samalla reissulla pääsin hierojalle. Joululahjakuvakirjojen teko viimeistään jumitti niska-hartiaseudun, joten oli hyvä jotta minun pohjoisen luottohierojani palautti toiminnan ja verenkierron.

Illansuussa pitkästä aikaa oikeasti nälkä: ei syöty vain koska ”on sen aika” tai niin kuuluu tehdä, vaan koska oli oikeasti nälkä. Olin ajatellut jotain ihan muuta, mutta kauppareissulla – hylättyäni monta muuta vaihtoehtoa – keksinkin jotain hyvin retroa: Metsästäjän leipä! Niitä syötiin nuoruusvuosina Laanihovissa eräskin. Siis jauhelihaa ja tatteja. Oli muuten ihan hurjan hyvää, ja retrohenkeen nautimme ruoan kanssa retroviiniä: Torresin Cran Coronas oli jossain vaiheessa viiniharrastusta suunnilleen parasta mitä tiedettiin. Hyvää se on tänäänkin.

Päivä Hangasojalla-9

Viiniä on vielä, ja nyt kysymys kuuluu: vetäydynkö viinilasillisen kanssa nimikkotuoliini tuohon takan äärelle

Päivä Hangasojalla-8

vai lähdenkö ulos, – siellä ei nyt tuiskua ihan hirveästi, mutta olisi kyllä lumitöitä – ihan hyötyliikunnaksi asti. …

Mutta ehkä otan Esko Valtaojan ”Kaiken käsikirjan” tai ehkä voisi katsoa jonkin elokuvan, – tuolla on montakin ehdolla. Koskaan ei ole muka ollut aikaa katsoa, nyt voisi vaikka olla…

Päivä Hangasojalla ei ole ihmeellinen, mutta meille se on! Tämä on meidän maailma nyt – nyt on hvyä.

Lappi Niitä näitä

Tapanin ajelulle

Vähän pitempi Tapanin päivän ajelu.

Läpi musta-valkoisen maiseman Rovaniemelle. Pöllyävää puuterilunta, aika paljon sitä ja aika paljon liikennettä. Mutta tiet sulat. Sikäli hyvä ajella, hyvä kulkea, vaikka poikkeuksellisesti olisi kyllä ollut melkein yhtä hyvä jäädä, – jäädä kotiin.

Mökillä on oltu vastikään, parikin kertaa, ja pohjoiseen lupaa pakkasta niin paljon, että huolettaa, kuinka kovasti kaivatun ulkoilun käy? Meneekö ihan pirttipäiviksi? Kotonakin on jouluista, kaunista, Oulunkin talvi luminen, ulkoiltavat kelit. Ja mökille on mentävä kaksistaan, ei ystäviä, ei nuoria, – Oulussa niitäkin olisi…

Mutta kuitenkin lähdimme… Aamulla pakataan ne vähät, mitä mukaan on otettava. Kirjoja, herkkuja, untuvatakit, ulkoisen kovalevyn pakkaan myös [mökillä on hyvä aika järjestellä syksyn kuvia], joulukukka ja sen sellaista. Joulupukin pajalla Napapiirillä käydään syömässä erinomaiset lohileivät ja ajohuki siirtyy pehtoorille.

Rollon jälkeen pilvet häipyvät: aurinko läntisellä taivaalla, kuu idässä. Vaaleansinistä, valoisaa.

Sodankylässä – kuten koko matkalla – on -15 C . Lunta poikkeuksellisen vähän; uutisissa kerrotaan että Kehä Kolmosen sisällä on enemmän kuin täällä.

Pian pimenee, ja neljältä kun ollaan Hangasojalla on jo syvänsinistä, samettisen pimeää. Kristallisen kylmää. Nyt on jo –26 C. Jätin lumityöt huomiseksi.

Ei enää jouluruokia, ei edes Lappi á  la cartea, mutta perinne se on tämäkin… meillä ainakin.

 

Niitä näitä Vanhemmuus

Joulun jälkeen – jo nyt…

Itkuhan siitä tuli…

On niiin epäreilua koko joulu! Ensin sitä odottaa ja valmistelee – enemmän tai vähemmän. Kuukauden aukoo kalenterin luukkuja, ja  joka aamu ollaan lähempänä joulua, joka päivä jotain pientä tekee .. ”koska pian tulee joulu”.

Haluaa, että koti on siisti, että on hyvää tarjottavaa. Hankkii uusia koristeita ja putsaa kristallilasit. Miettii, mitä antaisi lahjaksi, käyttää ja raivaa aika paljon aikaa voidakseen antaa jotain itse tehtyä. Lukee kauniita lehtiä, miettii, ettei kuvien kaltaista idylliä voi todellisessa elämässä ollakaan. Järjestelee ja suunnittelee, sopii ja tilaa. Muistilappuja on  kalenterin välissä ja taskussa. Silti unohtaa jotain, mutta toteaa, että eihän se nyt ole kovin iso asia. …

1-8

Ja joulu tulee. Taas se tulee. Joululaulut kuulostavat hyvälle. Aattoaamuna lapset tulee, syödään yhdessä puuro, kuunnellaan joulurauhan julistus, mietitään, mistä ensi vuodeksi Turkuun löydetään lievästi ärrävikainen apulaiskaupunginjohtaja: Brinkkalan talon parvekkeelta luettavaa joulun avausta on vaikea ajatella ilman pehmeää ärrää.

Lähdetään haudalle, käydään iltapäivämessussa ja todetaan, ettei vielä koskaan, ei koskaan! kuusi kirkossa ole koristeltu niin huolimattomasti, eikä saarna vielä koskaan ole ollut niin kertakaikkisen mitäääänsanomaton ja hymytön. Ihan  yhtä tyhjän kanssa, … Kirkon jälkeen kotipihalle sytytellään paljon soihtuja, ulkotulia, sisällä lämmitellään glögiä, systeri tulee, onneksi, mutta mummu ei tänä vuonna enää jaksa.

1-6

Aattoilta soljuu, monta tuntia syödään, välillä annetaan lahjoja, kaikki ovat iloisia antamistaan, saamistaan, – yllätykset ovat ihania, taas istahdetaan pöytään, kaikki on hyvää, kynttilöiden valo on lohdullista, nauretaan vedet silmissä, jutut vähintäänkin sisäpiirin juttuja, katsellaan vanhoja valokuvia,  jossain välissä on jo sanottava sisarelle näkemisiin… on pitkälti yli puolen yön ennen kuin vetäydytään nukkumaan.

1-4

Yöllä herätessä yhtäkkiä: ”Lapset on kotona!” , nukahdus hyvillä mielin, hymy huulilla, –  olo typerästi onnellinen kuin jossain piirretyssä.

Jouluaamun pitkä brunssi, kaunis pakkasaamupäivä… kynttilöitä, herkkuja, kahvin tuoksu, kaakaotakin,.. tyttären leipomia (!) kookoskakkusia ja paljon muuta hyvää – ihan kuin ei olisikaan syöty koko eilistä iltaa….

1-5

Iltapäivällä reipas lenkki, tavattoman kaunis päivä. Ei tuule, pakkanen ei ole paha, on hyvä hengittää. On joulupäivä. Merenrannassa aurinko näyttää olevan merkillisen korkealla. On lunta ja kovin kaunista.

Nuoripari lähtee, menevät miniän kotiin tänään … ymmärränhän minä sen. Tyttären kanssa pelataan lautapelejä, höpötellään, jutellaan keväästä, opiskelusta, enkä kaikkia Othello-pelejä häviä…

1-7

On taas aika syödä: päädymme vain alkuruokiin ja jälkkäreihin.  ~ Skipataan laatikot ja paisti, jotta voidaan nauttia kaloja ja muuta pientä hyvää, monia.  Strassesta toissa keväänä ostettu hanhenmaksapurkki aukaistiin jo eilen, mietittiin, muisteltiin, mistä se hankittiin, mitä muuta samana päivänä tehtiin, – ja purkista riitti meille kolmelle vielä tälle päivälle siivut alkupaloille.

1-10

 Baileys-granaattiomenakakku oli tänään eilistäkin parempaa…

1-9

Ja sitten – melkein yhtäkkiä, … –  tytärkin keräsi kimpsunsa, kampsunsa, lahjansa, – ja lähti. Lähti omaan kotiinsa, pois. Itkuhan siitä tuli.

Minä en vain voi sille mitään. Mutta ikävä on. Jo nyt.  Juuri nyt.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

…I wanna wish  

              you

                            a Merry Christmas

          From the bottom of my heart.

Niitä näitä

ILOA JA VALOA JOULUUN!

Meidän joulukorttikuvassamme on tänä vuonna brittiporo:
Shelfridgen jouluosastolla lokakuun Lontoon reissulla ihastuin tähän
valoa tuovaan poroon ja karhunpoikaan..

Shelfridgen poro

Joulukorttiin ja tämänvuotisen kalenterini viimeiseksi kuvaksi tuunasin siitä ”designporon”

Ja jos ”Joululahja-postaukseni” meni ohi, niin kerronpa vielä,

että joululahjani kaikille lukijoille  on täällä.

Iloa ja Valoa teidän kaikkien  Jouluun!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

24

24_2012

Niitä näitä

Tulkoon Joulu!

Molemmat mummulat käyty, jouluun toivotettu. Vähäiset joulutervehdykset perille toimitettu, loput jouluruoat mahdollisimman valmiiksi saatettu. Hyvin perinteisesti mennään: baileys-granaattiomenakakku on jotain ihan uutta,..

Ja sitten tämmöisiä pikkukakkuja (suklaa-manteli) kaksikin tehty…

1-2

 

Pakkanen, ja kulkeminen, estäneet ulkoilun, kuvailun.

Nuorison jutuille naurettu. Todettu, että viikonloppu ennen jouluaattoa on duunarille erinomaisen hyvä juttu – ehtii puuhastella.

La Festa alkaa olla valmiina jouluun – tulkoon Joulu!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

23

 

 

 

 

1-3

 

 

Niitä näitä

Joulun alla

Onhan mukavaa tällainen lussakka lomailu. Heräsin kahdeksalta! Lin Jutangin sanoin: Ah, onnea! Hyvin nukkuminen, tarpeeksi nukkuminen, on niin julmetun mukavaa. Toinen ihan armottoman hyvä juttu on kun pääsee ulos ja liikkumaan. Maltoin odottaa puolille päivin, että lauhtui (no, hyvä on: ei – 18 C niin järin lauhaa ole, mutta lauhempaa…) ja lähdin autolla kohti kaupunkia, jätin harmaan kaunokaiseni Raatin parkkiin ja sitten kameran kanssa liikkeelle.

(klikkaa kuva isommaksi, se ”valaistuukin” samalla… )

pikisaari

Yllättävän vähänhän kaupungilla oli väkeä liikkeellä, ja olin kovin onnekas kun ei tarvinnut kauppoihin mennä. Kiertelin ja kuvailin muuten vain.

torilla

Tiedätkös missä katolla on tämmöinen?

pukki piipussa

Edellisessä Kauppahalli-kuvassa näkyy P:n kaunis vaalenpunainen talo, siellä se joulupukki on katolla menossa kohti savupiippua….

Martti oli saanut taas uudet kamppeet, mutta kovin kylmissään reppana näytti olevan.

1

Martti-2

Meidän pihalla näytti iltapäivällä tältä.

aurinko

Pullaa ja  kakun Jäälin huomista vierailua varten leivoin, muutamia tonttuilijoita kävi, liinan silitystä ja sen sellaista pientä…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

22

 Lahjat-52