Perässähiihtäjä

Pakkasyön jälkeen äkkiä lauhtui, lähelle nollaa jo ennen puolta päivää. Tuuli länneltä.

Päätin sitten lähteä hiihtämään. Luttojoen kurunpohjaa hiihtelin yksikseni, pehtoorin lonkka-selkävamma ei sittenkään pidä hiihtämisestä, joten mieheni lähti kävelemään, vain sellainen lyhyt poikkeama yhteisellä taipaleellamme 😉 ja eihän me muutenkaan olisi kimpassa menty: minun vauhtini kun on kovin hitaanpuoleista, joten eihän siitä yhdessä mitään tulisi kuitenkaan tullut.

En tosin ollut ainoa hiihtämässä. Ladulla oli ihan hurja trafiikki. Tämmöinen fiilistelijä ja fotaaja, oli jäädä ihan jalkoihin, kun perässä- ja edessähiihtäjät suihkivat luistellen ja perinteisesti kropanmyötäisissä vermeissään. Menomatka oli mukavasti myötäistä, sekä maasto että tuuli, ja Lutolla jo mietin, että jatkaisinko Vellinsärpimälle asti (mutkin kymppi lisää matkaan), mutta enpä sitten halunnutkaan.

Iltapäivä meni – taas – digikuvauskuvauskurssin läksyjä tehdessä. Tämä verkkokurssi kun vaatii Optiman opettelemista. Ja kymmenien kuvien ottamista. Laittelen kuvia kunhan mökin nettiyhteys taas on yhteistyökykyinen… Ennen toivottiin juoksevaa vettä, sitten sisävessaa, nyt pelittävää nettiyhteyttä. Semmoistahan se tämä on …

4 kommenttia artikkeliin ”Perässähiihtäjä”

  1. Huomenta! Laitoi blogiini sinulle tunnustuksen, käypä hakemassa. Sen piti olla alle 200 lukijalle tiedän sinulla olevan enemmän, mutta jos joku ei VIELÄKÄÄN ole mukana, niin tulisivat tänne heti! Hauskaa pääsiäistä!

    Vastaa
  2. Kaari! Kiitos. Kiitän ja kumarran. Ja kukatkin virtuaalisesti lähetän. Ks. postaukseni… 🙂

    Vastaa
  3. Vellinsärpimäoja. Hieno nimi!

    Kun olin lapsi, velliä särvittiin (sisätiloissa) säännöllisesti perheemme ruokapöydässä. Oli perunavelliä, perunahelmivelliä, makaronivelliä ja riisivelliä. Ruishuttu oli velliä sakeampaa, mutta hyvää!

    Reija, parahin paistinkääntäjä ym. ym.; olisiko aika palauttaa vellien arvostus ja niiden särpijöiden kadonnut kunnia?

    Vastaa
  4. Eikös vain olekin mukava nimi, on täällä paljon muitakin mukavia nimiä… Mutta ruokaan niistä ei kovin moni liity…

    Vellien arvostuksen ja särpijöiden kadonnut kunnia! Olisiko siinä aihetta seuraavaan Kalevan kolumniini? Hmmm. Hyvä idea.

    Meidän lapset kyllä söivät mieluusti helmivelliä. Ja makaronivelli tai oikeastaan luikkuvelli (putkimakaroinit näyttivät ihan luikuillta = kastemadoilta) oli kyllä meidän perheessä (siis lapsuudenkodissa ihan herkkujen herkkua).

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.