2012 – Sivu 20 – Tuulestatemmattua

Lemmenjoella

Retkipäivä. Aamuaurinko lupasi hyvää, ja hyvin lupaus piti. Lemmenjoen kansallispuistossa oltu tämä päivä. Koko päivä.

Mökiltä Ivalon ja Inarin kautta Njurgulahteen ja sieltä sitten venekyydille. Saman verran kesti ja maksoi venematka Ravadas-Köngäksen kautta Kultalan Haminaan kuin junamatka Lahdesta Helsinkiin.

Venematka oli jotain ennenkokematonta, ja ainutlaatuisia olivat maisemat ja näkymät. Ja kun aamupäivällä paistoi aurinko, ei ollut kylmäkään.

Ajatuksena(ni) oli ollut että huiputamme Viipustunturit (599 mpy), joista opaskirjassa kerrottiin että ”alueen korkein huippu, Morgam-Viibus on loistava näköalatunturi”.

Mutta eihän me päästy sille puolen jokeakaan…
”Olihan siinä se silta, mutta eihän se enää ole kunnossa … jo vain ne aikovat sen laittaa kuntoon,
mutta ei siitä vielä yli taida päästä… eivät sitten korjanneetkaan ”,
kertoi venemies kun kyselin, miten pääsemme Lemmenjoen vastarannalle.

Joten olipa sitten keksittävä uusi, joku toinen patikka… Lähdetään Morgamin autiotuvalle ja siinähän ne on sitten lähellä Petronellan kukkulatkin. Olisi ollut koneellisen kullankaivuunkenttäkin reilun kilometrin päässä, mutta se hommahan me on jo nähty, joten sai olla. Matkalla mukaan lyöttäytyi yksinäinen samalla laivalla tullut ilmajokinen mies, joka sitten kulki kanssamme koko päivän.

Kultalassa olisi voinut evästellä, mutta eipä me… Kultalan nähtyämme päätimme, että lähdetään takaisin rantaan, Haminaan, ja katsotaan jos käveltäisiin sieltä vielä Ravadas-Kongäkselle – – –

Haminassa patikkaa oli takana jo pikkuisen reilut kymmenen kilometriä, joten olisi voinut kaivaa eväät esiin, mutta eipäs me. Ilmajokinen tarjosi tomaatit. Aikamme laiturilla istuskeltuamme läksimme kolmisin kohti Ravadasta. Helppo homma: vajaa seitsemän kilometriä ja oltaisiin liiankin aikaisin venelaiturilla!

Ei muuten ollut helppo homma. Ei. Aikas haastava homma oli. Niin sanoi ilmajokinenkin, joka oli sentään maratoneja juossut. Mehän kun vielä poikkesimme (tarkoituksella ja vahingossa) reitiltä pariinkin otteeseen, joten kilometrejäkin tuli vähän lisää: reitin haastavuudesta kertonee, että meillä meni viiden ja puolen kilometrin pätkän patikointiin 2½ tuntia. Eikä moinen vitkuttelu ollut kiinni vain meitsin surkeasta kunnosta. Surkeasta ainakin verrattuna patikkaseuran tasoon….

Koskaan elämässä en ole ollut niin erämaassa kuin tänään. Patikkataival oli enimmäkseen sellaista aarniometsää, ikimetsää, mutta välillä hienoja näkymiä mm. sinne huiputtamattomalle Viipustunturille, jonka laella oli vielä luntakin.

Paluulle lähdimme seitsemältä, iltaveneily ei enää pilvisessä ja jo viilentyneessä kelissä ollutkaan ihan niin hienoa kuin menomatka. Kun pääsimme Njurgulahteen kävelimme suoraan Ahkuntupaan ja ostimme täytetyt Reissumiehet ja pullot BonAquaa, jotka paluumatkalla mökille kyllä maistuivat. Oli nimittäin sattunut erinäisten väärinkäsitysten vuoksi niin että meillä ei ollut minkäänlaisia eväitä mukana Lemmenjoella. Ei muuta kuin yksi pullo vettä. Koko päivänä emme syöneet mitään (paitsi ne tomaatit ;)) ja patikkakilometrejä tuli parisenkymmentä.

Jahka tuossa yhdeksän jälkeen (oltuamme yhteensä 14 tuntia reissun päällä) mökkiydyimme suihku ja keitetty pasta pororouhe-kastikkeella maistui. Eikä koskaan, ei koskaan! siideri ole maistunut niin hyvälle kuin äsken.

Nyt ei paljon kuvia liitellä, nyt lähdetään nukkumaan. Huomenna botaniikkaa ja photoja (ks. eilisen postauksen kommenttiloota) tähän postaukseen. Jo vain, met nukumma ainakin 10 tuntia!

Paluuliikenteen seassa? – Ehei!

Mökkiterassilla istun, ja kuinka hyvin netti toimiikaan! Kuinka kaunis ilta onkaan! Vieläkin yli + 20 C. Ja kuinka paljon minulla onkaan ystäviä seurana. Nyt kun on ollut pari päivää lämmintä, on tännekin tullut itikoita. Päivällä niistä ei riesaa, ei edes metsässä, mutta nyt tässä ilta-auringon tyvenessä hetkessä alkavat olla rasittavia. Therma-Cell pitää enimmät pois, ja sen avulla tässä pärjää ihan hyvin, mutta totuuden nimissä on sanottava, että pienen pieniä öttiäisiä on olemassa.

Kaikkinensa kummallinen sunnuntai. Oli herättävä ajoissa. Minkä takia? Koskapa meidän Juniori, jota on vuosikaudet koko perheen voimin koetettu repiä ylös kouluun ja töihin, ilmoitti eilen illalla, että me sitten lähdetään J:n kanssa aamulla ajoissa kohti Oulua, pois paluuliikenteen alta. Siispä istuimme aamiaispöydässä jo hyvinkin kahdeksalta. Nuoret lähtivät, mutta olisivat mielestäni kyllä voineet vieläkin olla … 🙂

Heidän lähdettyä ei voinut mitään, sunnuntai tai ei, mutta pienehkö siivousvimma iski – kyllä nuoret olivat omat ja koiruuden jäljet aikas hyvin siivoilleetkin -., mutta lakanapyykkiä ja luutuamista, tuulettamista ja tamppaamista tuntui olevan tarvetta harjoittaa, myös meidän mökin puolella.

Puolelta päivän jo herää kysymys, mitä nyt? Pehtoori lähti pitkälle pyörälenkille tuntureihin, minä vähän lyhemmälle, mutta ajallisesti paljon kauemmin kestävälle. Palatessa repussa paljon kuvia ja – aivan oikein – korvasieniä.

Illansuussa kävimme mökkinaapurissa ”tervehdyskäynnillä”; tasavuosisynttäreitä juhlistettiin kuohuvalla ja siinä ohessa historia-projekti eteni taas ison harppauksin. Ja saimme vahvistusta aikeemmelle lähteä huomenna aamuvarhain kohti Inaria ja sieltä venekyydillä Lemmenjoelle. Siellä kulunee huominen melkoisen myöhään asti. Siellä tullenee otettua eräskin kuva. … Alla eilistä ja tämänpäiväistä ”saalista”. (kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla, toivoisin niin… 😉

Kovin se on koivunlehti pieni näillä leveysasteilla..

Minä olen niin paljon leuhkinut korvasieneillä, mutta – – – aika vaatimattomaksi käy meidän saalis (melkein pari ämpärillistä) kun eilen näimme ihmisen joka oli poiminut 48 kg. Ei sitten enää meitsillä paljon aihetta rehvasteluun…

Yksi aattoillan jälkiruoista oli lemon posset, joka sopikin näihin huutokaupasta ostamiini Kaj Frankin pikku laseihin äärimmäisen hienosti.

Lappi Niitä näitä

Juhannuksen luppoilua ja Lapin lumoa

Juhannusaamuna aurinko paistaa siniseltä taivaalta! Ja me heräämme vasta myöhään – ihanaa!

Mietin vieläkin kuinka mielettömän valoisaa täällä on. Kuinka yöllä oli valoisaa.

Juhannusaatto Myötätuulessa? Söimme, joimmekin, katsoimme juhannusjunan kulkua läpi Suomen hyvin ristiriitaisin kommentein, puhuimme, nauroimme, söimme taas vähän … vieraat lähtivät reilusti puolen yön jälkeen, T & J vielä notskille… Kahden aikaan yöllä lämpömittari näytti huikeat +2 C. Saamenmaan suvessa ei lämmöllä hellitä.

Paitsi tänään. Tänään on ollut lämmin, aurinkoinen, upea päivä!

Aamulla (aamupäivästä enemmänkin kyse), kunhan nuoretkin saivat itsensä hereille ja lenkkikamppeisiin, lähdimme kohti Tankavaaraa.

Patikka Pikku Tankavaaran huipulle sujui mukavasti. Marssilauluja kuului pätkittäin, ja patikka eteni, poika kulki kuin ei mitään – en voinut olla vertaamatta viime juhannukseen, jolloin nuorella miehellä oli vaikeuksia pysyä vanhempiensa tahdissa mukana. Nyt 15 kilon menetyksen jälkeen ja 350 armeija-aamun jälkeen Juniori kulki ja selvästikin nautti reippaasta menemisestä. Myös Maisa, koiruus, nautti ja pelmusi, kulki ja paimensi. Paimenkoirahan se. Nautimme auringosta, hiljaisuudesta. Reitin varren poterot, Lapin sodan aikaiset juoksuhaudat kiinnostivat korpraalia kummasti. Ja kuin huomaamatta pussillinen korvasieniäkin tuli keräiltyä.

Mustikoita (raakoja luonnollisesti) reitillä, paljon, ja hillankukkia.

Kultamuseon virvokkeiden jälkeen nuoret kokeilivat vaskaamistakin. Pienen korundin poika taisi onnistua löytämäänkin. Pitää vielä käydä näyttämässä jossain… Ei liene kuitenkaan kyse kovin merkittävästä varallisuuden lisääntymisestä moisen löydön jälkeen. Mutta onpahan homma kokeiltu.

Iltapäivällä sain mökin pihapiirin haravoinnin valmiiksi. Kiireettä ulkoilimme illansuuhun asti. Sauna (pojan kanssa uskallettiin pulahtaakin purossa, jossa on huikeat kahdeksan asteista vettä) ja ruoka. Kuvien katselua. Lussakkaa, levollista. Hyvä mieli, jotenkin on vaan niin hiton mukava, kun meidän muksut (ja miniäkokelaskin saatikka koiruus) ovat tämän kairankiertämisen ilon, Lapissa luppoilun ja pohjoisen parhaat hetket oppineet ymmärtämään. Että tänne haluavat tulla ja täällä olla.

(minulla olisi niin paljon kauniita kuvia tähän liitettäväksi, eikä voi väittää, ettenkö olisi yrittänyt, mutta tänään on taas sellainen ilta, että nettiyhteyskin luppoilee, ja nyt jo nukuttaa kokopäiväinen ulkoilu. … joten ehkä kuvat tähän postaukseen huomenissa… )

Niitä näitä

Valoisaa Juhannusta!

Hangasojalla kaikki hyvin.

Neljästään poimittiin tänään enemmän korvasieniä kuin eilen. Sadekin on loppunut, lämmintä yli + 10 C, auringonnousu 23.5.2012 1:35 ja auringonlasku 20.7.2012 0:52. Jotta eipä tässä niin vuorokauden ajoilla väliä.. Syödä kuitenkin täytyy. Kohta tulee Saariselältä ystävät syömään, istunemme pöydässä kauan, ehkä emme aurinlaskuun kuitenkaan…

Valoisaa Juhannusta kaikille Tuulestatemmatun vieraille, kylän miehille ja naisille, sukulaisille ja ystäville!
On se kesä, nautitaan siitä!

Lappi Niitä näitä

Mökkihöperöt

Lähde reissuun ilman tarpeellisen isoa matka-apteekkia, sairastut.
Lähde kaupungille ilman sateenvarjoa, sataa varmasti.
Lähde lenkille merenrantaan ilman kameraa, näet elämäsi kauneimman auringonnousun.
Lähde metsään ilman sienikoria tarkistamaan, ”ettei-siellä-kuitenkaan-mitään-ole” ja palaa mökille sadeviitan mutka täynnä ihania, tuoreita, puhtaita korvasieniä!

Eilen matka Oulusta tänne Hangasojan huomaan sujui merkillisen helposti. Ei mikään juhannuskeli, mutta iloksemme totesimme, ettei ole myöskään liukas, eikä isommasti pyrytä. 🙂 Kaikkinensa matka sujui liki huomaamatta, ihan tosi.

Mökillä sitten myöhäinen lounas: sytyttelimme nuotion, pieni tihkusade tällaisia metsäläisiä mitään häiritse… Kun notskilla alkoi olla hyvä hiillos, alkoi vettä tulla runsaamminkin. Siellä me sitten istuimme kelopenkillä sadeviitat päällä, rillit vesipisaroista sumeana ja paistoimme makkaraa ja nautimme Strongbowit. Juhannushan se on tulossa Hangasojallekin. Ihan hirmu viisas olo oli siinä. Mutta väliäkö sillä.

Makkara oli hyvää, luonto sateessakin kaunis, purossa mukavasti vettä ja mieli levollinen.

Ei mitään, ei pienintäkään aiettakaan lähteä pesemään juhannussaunaa tai mökin ikkunoita. Käperryin mökin sohvannurkkaan ja otin esiin Donna Leonin ja olin jouten. Joutilaskin.

Tänään aamulla kylmä, kuin syksy. Plussan puolella kuitenkin ollut koko päivän. 🙂

Siis ei mihinkään tunturiin, mutta ulos on päästävä. Ei muuta kuin tarpeeksi vaatetta päälle, sadeviitta taskuun, josta se oli hyvin pian päälle vedettävä ja lähdetiin tarkistamaan vakkarikorvasienipaikkaa, jossa viime vuonna ei ollut mitään, toissa vuonna yhden sopan verran sieniä ja tänään!? Paljon. Sadekin tokeni, tai ainakin heikkeni. Ja meillä on nyt korvasieniä pakastimessa seitsemään soppaan ja huomiseen juhlapöytään iso kattilallinen jo tekeillä.

Pikkumökkiä laiteltu nuorisoa varten, kauppareissu tehty, saunottu, luettu, iltapäivän on satanut – paljon. Pehtoori ”spondeili” mökin pihalla (kuulemma naaras sinirinta tai leppälintu), minä tyydyin katselemaan ikkunasta purolle päin.

Mutta ei itikan itikkaa, joita Rantapellossa riittää! Jotta eihän tässä mitään hätää. Juhannusta ja nuorta paria odotellessa…

Niitä näitä Vuorotteluvapaa

Vuorottelusta kesälomalle

Vuorotteluvapaalta kesälomalle? Just.

Kun on vuoden vuorotteluvapaalla on sekin hyvä puoli, että ehtii tehdä työt alta pois ennen kuin jää lomalle. 😉 Viime vuonna juhannusviikolla tänne tullessa, kesäloman ensimmäisenä päivänä ja vuorotteluvuoden alkaessa, mukanani oli työsalkku, jossa kahdenkin juhlakirjan artikkeleita odottamassa lukemista, kommentointia ja toimitustyötä ja mielessä tieto ja huoli kahden oman artikkelin kirjoittamisesta – kumpaakaan en ollut edes aloittanut.

Ei niin, että minä noita olisin juhannuksena juurikaan työstänyt, ehkä vähän lueskelin, mutta oli niistä huoli tai ”ressi” ja alitajunnassa tieto tekemisen välttämättömyydestä. Nyt ei ole töitä mukana. Ei ole tekemättömiä töitä, kun ”kesäloma” = viimeinen vuorottelukuukausi alkaa. Ei ole. Ei stressiä töistä.

Nyt lomalle jäädessä ei myöskään ole lomareissuja suunniteltuna ja varattuna – vain Paistinkääntäjien suurkapituli Jyväskylässä elokuun puolivälissä (silloin jo työt alkaneetkin). Ei ole tiedossa ulkomaanmatkoja, ei kartanokierroksia, ei heinäkuuksi mitään rippijuhlia, ei häitä, ei tasavuotissynttäreitä, ei kalaaseja, ei rapukestejä. Ei mitään obligatorista, ei mitään vapaaehtoista…

Tuli mieleen, … viime vuonna juhannusaatonaattona huiputimme Otsamotunturin, jonka huipulla olevan taukotuvan vieraskirjassa oli mieleenpainuva teksti: kuuden hengen porukka oli edeltävänä viikonloppuna kavunnut tunturin huipulle pitämään hallituksen kokousta; olivat nauttineet sen yhteydessä runsaan gourmet-illallisen ”digestiiveineen”, olivat todenneet, että edelliset kvartaalit olivat menneet hyvin, tavoitteisiin oli päästy. Missään vaiheessa ei kerrottu ”hallituksen” toimialaa tai porukan harrastaman kansalaisaktiivisuuden muotoa. Oli vain kirjattu kokouksen ”lopputulemana” tai julkilausumana seuraava: ”Päätettiin yksissätuumin jatkaa hyvää elämää.”

Kiivettäisiinköhän mekin huomenna pehtoorin kanssa Otsamon huipulle pitämään kaksistaan hallituksen kokous ja tekemään hyviä päätöksiä?

Tänään tänne tullessa – Kitisen yli ajellessa – auton mittarissa lämpötila laski alle kymmeneen. Nyt on + 8 C astetta. Kannattiko tänne tulla juhannukseksi palelemaan. Kannatti. Ehdottomasti. Huomenna kerron miksi. 🙂

Niitä näitä Ruoka ja viini

Little John? – pikkujuhannus tietysti

Koskapa huomenissa lähdemme kohti pohjoista, ja koska sinne eivät kaikki muut lähde, kutsuimme ne muut (tytär, sisar ja äiti) meille pikkujuhannuksen viettoon. Iltapäivällä söimme normitiistaita paremmin, uuden hiiligrillin uumeniin maissia, täytettyjä jumbosieniä ja entrecotevartaita, pehtoorin kanssa avasimme viinipullonkin. Tytär toi tullessaan laatikollisen mansikoita. Niinpä äsken olikin mukava istuksia nettiluennolla hyvin syöneenä ja viinitilkka lasissa; käyhän se opiskelu näinkin. Käyhän se tiistai-iltapäivänä pikkujuhannuksen vietto kun on vuorottelulla…

Olemme tässä jo muutaman viikonlopun ajan miettineet juhannusviinejä ja kokeilleet muutamia uutuuksia. Meidän six-packiin tulevat ehkä kuulumaan nämä…

Ensiksi kuohuva, joka saattaapi maistua nuorelle parillekin …

Pasqua Colori d’Italia Rosato Frizzante 2011
Pasqua, IGT delle Venezie
Merlot 84 %, Corvina 16 %

Puolikuiva, hapokas, pirskahteleva, kypsän marjainen, hennon vadelmainen, kevyen karamellinen

Frizzante on kelpoa, ei mitään Fresitan veroista suosikkia, eikä tästä tämän kesän hittijuomaksii varmaankaan tule, mutta lappialaisittain voisi todeta, että ”ei valittamista”. Kun ei ihan jääkylmäksi jäähdytä, on viinissä mukavasti hedelmäistä makua. Alla olevasssa kuvassa (pitihän vähän leikkiä taas kuvankäsittelyohjelmalla… 🙂 Klikkaa isommaksi, se on aika jännä kuva) sen vieressä oikealla on (ital.) Mezzacoronan Gewurztraminer. Se on ollut Alkon listoilla kauan ja se on edelleen vaan niin hyvä viini ettei voi kuin suositella.

Sitten on vielä mainittava parista tämän kevään uutuudesta, joista olemme pitäneet kovastikin. Ensinnäkin rose-kuohuva Argentiinasta. Las Moras maksaa muutaman euron enemmän kuin italialainen Frizzante mutta on jo varsin laadukas. Viinillinen. Ei hiivaa, ei kitkeryyttä, mutta makua, vadelmaakin.

Sitten grilliherkkujen seuraksi mutkaton, monen hyvän rypäleen sekoitus, viini nimeltä Artero. (Tempranillo, Garnacha, Cabernet Sauvignon, Syrah, Merlot.) Kympin maksaa tämäkin. Ja on kyllä pehmeää ja lämmintä, mutta on siinä happoja ja voimaa pihviruoallekin seuraksi.

Aattoiltana saamme vieraita, ja olemme varautuneet kalapöytään… joten ehkä se voisi olla samppanjaa…

Niitä näitä

Menomaanantai ja kukkakuvia

Tiedättekös ei siellä niin tavattoman kehno ilma ollutkaan. Äsken siis. Päinvastoin. Lähtökohtaisesti tänä kesänä (liekö tuota sanaa näillä leveysasteilla voi oikein vakavissaan käyttääkään) ajattelee jo koko ajan, että sää ei ole oikein hyvä. Sitten yllättyykin positiivisesti, kun lenkillä huomaakin viihtyvänsä.

Pihlajat ovat jo kauniisti kukassa, unkarin syreenit, lumipalloheisit, omenapuut, koiranputket, juhannusruusut, metsätähdet, – paljon valkoista kukkivaa pihoilla, pelloilla ja pientareilla. Keltaisten kukkien aika alkaa väistyä (hyvä), sitten tulevat siniset ja lilat. Tänään vielä yrttitaimien täydennyshakureissulla näin ensimmäistä kertaa Aleniuksella laventelin taimia. Pakkohan kaksi sellaista pientä oli ostaa. Voi kunpa saisin ne kukkimaan oikein hyvin. Kaiketi ne täälläkin voivat menestyä kun kerran taimia oli myynnissä. Vaikka harvoin kyllä Oulussa olen kellään niitä nähnyt… Miksihän niitä ei juuri kellään ole?

Se tervakukka, josta täällä aiemmin puhuin ja jonka Koivu kommentissaan asiantuntevasti korjasi puna-ailikiksi, on tällainen.

Sitten meillä on särkynyt sydän, tai siis pihalla on…
Kuva kertoo kyllä hyvin, mistä kukka on nimensä saanut.
(klikkaile isommiksi…)

Jos nyt lähtisin kertomaan, mitä tänään olen tehnyt, siitä tulisi – taas – suorittajaihmisen malliesimerkillinen, pilvisen päivän maanantailista, -luettelo. En siis kerro. Mutta ehkä sen verran voin vinkata, että nyt on hyvä aika laittaa jääkellarin lohi tekeytymään, mikäli mielii sitä juhannuksena syödä ja toinen ylihelppo juhannusherkku saaristolaisleipä ainakin meillä on parhaillaan uunissa. (Ohjeet linkkien takana: jääkellarin lohi ja saaristolaisleipä).

Niitä näitä

Enemmän tekemätöntä kuin tehtyä

Olisihan se minun pitänyt jo tähän elämänmenon vaiheeseen oppia, jotta aamulla se on – kyselemättä säätä tai virettä – lenkille lähdettävä. Jos päättää tehdä ensin jotain muuta, jää lenkki tekemättä. Niin kävi tänään.

Mutta tänään on sitten kuitenkin tullut käytyä elämämme eka kertaa katsomassa miekkailukisoja; ystävämme VMP nimittäin harrastaa lajia, ja siellähän me sitten aamupäivällä kävimme kisoja katsomassa. Olipas ihan mukava nähdä .. lajia ja ystäviä. 🙂 (kuvassa ei kumpikaan heistä)

Puutarhan kautta kotiin jossa jatkoin kaikenmoisten kirjallisten ”duunien” (slow food, rotissööri, matkalasku, digikurssin läksyt, laskut, ensivuoden työsuunnitelma) tekemistä. Siinäpä se päivä humahti: takavarasto jäi siivoamatta, lenkillä käymättä… Noh, huomenna sitten.

Eilisen kesäsään jälkeen tämänpäiväinen syyssää on ollut merkillisen surkeaa, eikä tilannetta helpota että Saariselälle on luvattu juhannukseksi + 5 C. Siellä on joskus pääsiäisenä saman verran. Mutta väliäkös sillä. Tässä alkaa olla lomafiilis… toteaa vuoden vuorotteluvapaalla ollut 🙂

Niitä näitä

Shoppailua kerrakseen

Tänään ilmoittivat Oulun Stockalta, että Helsingistä sinne tilaamani auringonottolaverit/lepo- ja lukutuolit olivat tulleet. Sellaisia etsittiin jo viime kesänä, tänä kesänäkin on ehditty jo puolenkymmentä oululaista liikettä käydä katsomassa oikeanlaisia, keveitä, silti jämyjä, eikä tolkuttoman kalliita (Vespäläisellä olisi ollut hienot eivätkä maksaneet kuin 1300 euroa kappale!! No ruostumaton teräs maksaa ja myös painaa. Eivät siis meille passelit.), mutta Helsingissä ihan vahingossa näin tämmöiset. Ne on hyvät ja ne maksoivat 1/13 osan vastaavista teräksisistä. Tänään näillä oli käyttöä. On oltu ihan pihalla koko päivän.

Tai aamulla ei oltu pihalla, kun lähdettiin heti aamiaisen jälkeen kävellen torille. Siellä oli Maakuntafestarit. Kaikkea mukavaa ohjelmaa ja paljon luomu- ja lähiruoantuottajia ja lähikuntien matkailu- ja kesätapahtumaesittelyjä ja käsityöntaitajia. Eihän me sieltä sentään traktoria ostettu, mutta ostettiin vähän kalasäilykkeitä ja ostettiin karjalanpiirakoita. Ja tavattiin eksnaapurit, joiden kanssa mentiin kesän ensimmäisille torikahveille. Tulivat sitten vielä meiltä hakemaan viinejä, joita olivat hekin meidän Umbrian viinitilaukseen liittäneet mukaan. Mansikoita meillä söimme ja reissua kertailtiin.

Iltapäivällä pehtoori pesi autoja, minä sain – vihdoin – seuraavan kolumnin kasattua ja kirjoitettua. Ja nautittua kesäpäivästä. Sain uusiin yrttilaatikoihini laitettua taimia ja kylvettyä tilliä … Pihalla kuvailin, meidän vanha omenapuu kukkii nyt todella kauniisti. Uusista ja koko uudesta takapihasta laittelen joku päivä kuvia. Tässä vanhan omppupuun purppuraista kukintaa.

Mutta eksyinpäs taas aiheesta. Piti niistä Helsingin reissun shoppailuista kertoa. Ensinnäkin Helsinkiin tai Turkuun on mentävä sen takia, että saa ostettua Saint Jamesin neuleita ja t-paitoja, niitä ei ole Oulussa ole myynnissä ja minä niistä kovasti pidän. Viime kesänä ostin Turusta merellisen tummansinisen neuleen ja sinivalkoraitaisen ohuen ihanan hupparin ja nyt keskiviikkona tällaiset.

Ei Kapteenskasta eikä Henry Lloydsilta, eikä mistään muualtakaan, löytynyt minulle passeleita Sebagon purkkareita, jotka olisin kelpuuttanut kesäkengikseni, eikä siis mitään muitakaan kesäkenkiä, mutta tennarit sentään 🙂

Ja sitten vielä se pehtoorin tuliainen (ja samanlaisen ostin itsellenikin), josta kerroin ja joka löytyi Design-museokaupasta. ThinKing. Suomalainen uusi ”keksintö”. Luottokorttikotelo, johon voi laittaa yhdestä neljään korttia ja jossa ne pysyvät jämysti paikallaan, ihan kuin siellä olisi pieni magneetti sisällä. Magneettia ei tietenkään ole, mutta kortit pysyvät suojassa. Pehtoori varsinkin on kaivannut kesällä/reissuissa jotain lompakkoa pienempää paidantaskuun, patikkareppuun tai povitaskuttoman (farkku)takin taskuun sopivaa koteloa. Nyt on.

Ja tämmöisiä saa muutamalla eurolla Oulustakin. Minulla on ollut ennenkin mutta hukannut, ehkä olen pistänyt roskiin mansikanperkausperkkeiden kanssa. Hyvin harvoin käytän tätä tomaatinkantojen poistoon, sen teen veitsellä, mutta mansikanperkauksessa tämä pikku vehje on ihan verraton. Nyt sattui silmiin Helsingissä yhdessä putiikissa, ostin heti kaksi.

Ostinkos muuta? Ai, niin. Kirjan – Laroussen Gastronomique. Järkäle. Tämä vaatii joskus oman postauksensa. Tämä olisi kolumnin väärti. Ehkä seuraavan teenkin tästä.

Nyt taidan ryhtyä tuota lukemaan. Tai pitäisiköhän tehdä vielä digikurssin läksyjä. Tiistaina on kurssiluento ja läksyt vielä pahasti kesken…