Juhannuksen luppoilua ja Lapin lumoa

Juhannusaamuna aurinko paistaa siniseltä taivaalta! Ja me heräämme vasta myöhään – ihanaa!

Mietin vieläkin kuinka mielettömän valoisaa täällä on. Kuinka yöllä oli valoisaa.

Juhannusaatto Myötätuulessa? Söimme, joimmekin, katsoimme juhannusjunan kulkua läpi Suomen hyvin ristiriitaisin kommentein, puhuimme, nauroimme, söimme taas vähän … vieraat lähtivät reilusti puolen yön jälkeen, T & J vielä notskille… Kahden aikaan yöllä lämpömittari näytti huikeat +2 C. Saamenmaan suvessa ei lämmöllä hellitä.

 

Paitsi tänään. Tänään on ollut lämmin, aurinkoinen, upea päivä!

Aamulla (aamupäivästä enemmänkin kyse), kunhan nuoretkin saivat itsensä hereille ja lenkkikamppeisiin, lähdimme kohti Tankavaaraa.

Patikka Pikku Tankavaaran huipulle sujui mukavasti. Marssilauluja kuului pätkittäin, ja patikka eteni, poika kulki kuin ei mitään – en voinut olla vertaamatta viime juhannukseen, jolloin nuorella miehellä oli vaikeuksia pysyä vanhempiensa tahdissa mukana.  Nyt 15 kilon menetyksen jälkeen ja 350 armeija-aamun jälkeen Juniori kulki ja selvästikin nautti reippaasta menemisestä. Myös Maisa, koiruus, nautti ja pelmusi, kulki ja paimensi. Paimenkoirahan se. Nautimme auringosta, hiljaisuudesta. Reitin varren poterot, Lapin sodan aikaiset juoksuhaudat kiinnostivat korpraalia kummasti. Ja kuin huomaamatta pussillinen korvasieniäkin tuli keräiltyä.

Mustikoita (raakoja luonnollisesti) reitillä, paljon,  ja hillankukkia.

Kultamuseon virvokkeiden jälkeen nuoret kokeilivat vaskaamistakin. Pienen korundin poika taisi onnistua löytämäänkin. Pitää vielä käydä näyttämässä jossain… Ei liene kuitenkaan kyse kovin merkittävästä varallisuuden lisääntymisestä moisen löydön jälkeen. Mutta onpahan homma kokeiltu.

Iltapäivällä sain mökin pihapiirin haravoinnin valmiiksi. Kiireettä ulkoilimme illansuuhun asti. Sauna (pojan kanssa uskallettiin pulahtaakin purossa, jossa on huikeat kahdeksan asteista vettä) ja ruoka.  Kuvien katselua. Lussakkaa, levollista. Hyvä mieli, jotenkin on vaan niin hiton mukava, kun meidän muksut (ja miniäkokelaskin saatikka koiruus) ovat tämän kairankiertämisen ilon, Lapissa luppoilun ja pohjoisen parhaat hetket oppineet ymmärtämään. Että tänne haluavat tulla ja täällä olla.

(minulla olisi niin paljon kauniita kuvia tähän liitettäväksi, eikä voi väittää, ettenkö olisi yrittänyt, mutta tänään on taas sellainen ilta, että nettiyhteyskin luppoilee, ja nyt jo nukuttaa kokopäiväinen ulkoilu. … joten ehkä kuvat tähän postaukseen huomenissa… )

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.