Shoppailua kerrakseen

Tänään ilmoittivat Oulun Stockalta, että Helsingistä sinne tilaamani auringonottolaverit/lepo- ja lukutuolit olivat tulleet. Sellaisia etsittiin jo viime kesänä, tänä kesänäkin on ehditty jo puolenkymmentä oululaista liikettä käydä katsomassa oikeanlaisia, keveitä, silti jämyjä, eikä tolkuttoman kalliita (Vespäläisellä olisi ollut hienot eivätkä maksaneet kuin 1300 euroa kappale!! No ruostumaton teräs maksaa ja myös painaa. Eivät siis meille passelit.), mutta Helsingissä ihan vahingossa näin tämmöiset. Ne on hyvät ja ne maksoivat 1/13 osan vastaavista teräksisistä. Tänään näillä oli käyttöä. On oltu ihan pihalla koko päivän.

 

Tai aamulla ei oltu pihalla, kun lähdettiin heti aamiaisen jälkeen kävellen torille. Siellä oli Maakuntafestarit. Kaikkea mukavaa ohjelmaa ja paljon luomu- ja lähiruoantuottajia ja lähikuntien matkailu- ja kesätapahtumaesittelyjä ja käsityöntaitajia. Eihän me sieltä sentään traktoria ostettu, mutta ostettiin vähän kalasäilykkeitä ja ostettiin karjalanpiirakoita. Ja tavattiin eksnaapurit, joiden kanssa mentiin kesän ensimmäisille torikahveille. Tulivat sitten vielä meiltä hakemaan viinejä, joita olivat hekin meidän Umbrian viinitilaukseen liittäneet mukaan. Mansikoita meillä söimme ja reissua kertailtiin.

Iltapäivällä pehtoori pesi autoja, minä sain – vihdoin – seuraavan kolumnin kasattua ja kirjoitettua. Ja nautittua kesäpäivästä. Sain uusiin yrttilaatikoihini laitettua taimia ja kylvettyä tilliä …  Pihalla kuvailin, meidän vanha omenapuu kukkii nyt todella kauniisti. Uusista ja koko uudesta takapihasta laittelen joku päivä kuvia. Tässä vanhan omppupuun purppuraista kukintaa.

Mutta eksyinpäs taas aiheesta. Piti niistä Helsingin reissun shoppailuista kertoa. Ensinnäkin Helsinkiin tai Turkuun on mentävä sen takia, että saa ostettua Saint Jamesin neuleita ja t-paitoja, niitä ei ole Oulussa ole myynnissä ja minä niistä kovasti pidän. Viime kesänä ostin Turusta merellisen tummansinisen neuleen ja sinivalkoraitaisen ohuen ihanan hupparin ja nyt keskiviikkona tällaiset.

Ei Kapteenskasta eikä Henry Lloydsilta, eikä mistään muualtakaan, löytynyt minulle passeleita Sebagon purkkareita, jotka olisin kelpuuttanut kesäkengikseni, eikä siis mitään muitakaan kesäkenkiä, mutta tennarit sentään 🙂

Ja sitten vielä se pehtoorin tuliainen (ja samanlaisen ostin itsellenikin), josta kerroin ja joka löytyi Design-museokaupasta. ThinKing. Suomalainen uusi ”keksintö”. Luottokorttikotelo, johon voi laittaa yhdestä neljään korttia ja jossa ne pysyvät jämysti paikallaan, ihan kuin siellä olisi pieni magneetti sisällä. Magneettia ei tietenkään ole, mutta kortit pysyvät suojassa. Pehtoori varsinkin on kaivannut kesällä/reissuissa jotain lompakkoa pienempää paidantaskuun, patikkareppuun tai povitaskuttoman (farkku)takin taskuun sopivaa koteloa. Nyt on.

Ja tämmöisiä saa muutamalla eurolla Oulustakin. Minulla on ollut ennenkin mutta hukannut, ehkä olen pistänyt roskiin mansikanperkausperkkeiden kanssa. Hyvin harvoin käytän tätä tomaatinkantojen poistoon, sen teen veitsellä, mutta mansikanperkauksessa tämä pikku vehje on ihan verraton. Nyt sattui silmiin Helsingissä yhdessä putiikissa, ostin heti kaksi.

Ostinkos muuta? Ai, niin. Kirjan – Laroussen Gastronomique. Järkäle. Tämä vaatii joskus oman postauksensa. Tämä olisi kolumnin väärti. Ehkä seuraavan teenkin tästä.

 Nyt taidan ryhtyä tuota lukemaan. Tai pitäisiköhän tehdä vielä digikurssin läksyjä. Tiistaina on kurssiluento ja läksyt vielä pahasti kesken…

 

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.