Paluuliikenteen seassa? – Ehei!

Mökkiterassilla istun, ja kuinka hyvin netti toimiikaan! Kuinka kaunis ilta onkaan! Vieläkin yli + 20 C. Ja kuinka paljon minulla onkaan ystäviä seurana. Nyt kun on ollut pari päivää lämmintä, on tännekin tullut itikoita. Päivällä niistä ei riesaa, ei edes metsässä, mutta nyt tässä ilta-auringon tyvenessä hetkessä alkavat olla rasittavia. Therma-Cell pitää enimmät pois, ja sen avulla tässä pärjää ihan hyvin, mutta totuuden nimissä on sanottava, että pienen pieniä öttiäisiä on olemassa.

Kaikkinensa kummallinen sunnuntai. Oli herättävä ajoissa. Minkä takia? Koskapa meidän Juniori, jota on vuosikaudet koko perheen voimin koetettu repiä ylös kouluun ja töihin, ilmoitti eilen illalla, että me sitten lähdetään J:n kanssa  aamulla ajoissa kohti Oulua, pois paluuliikenteen alta. Siispä istuimme aamiaispöydässä jo hyvinkin kahdeksalta. Nuoret lähtivät, mutta olisivat mielestäni kyllä voineet vieläkin olla … 🙂

Heidän lähdettyä ei voinut mitään, sunnuntai tai ei, mutta pienehkö siivousvimma iski  – kyllä nuoret olivat omat ja koiruuden jäljet aikas hyvin siivoilleetkin -., mutta lakanapyykkiä ja luutuamista, tuulettamista ja tamppaamista tuntui olevan tarvetta harjoittaa, myös meidän mökin puolella.

Puolelta päivän jo herää kysymys, mitä nyt? Pehtoori lähti pitkälle pyörälenkille tuntureihin, minä vähän lyhemmälle, mutta ajallisesti paljon kauemmin kestävälle. Palatessa repussa paljon kuvia ja – aivan oikein – korvasieniä.

Illansuussa kävimme mökkinaapurissa  ”tervehdyskäynnillä”; tasavuosisynttäreitä juhlistettiin kuohuvalla ja siinä ohessa historia-projekti eteni taas ison harppauksin. Ja saimme vahvistusta aikeemmelle lähteä huomenna aamuvarhain kohti Inaria ja sieltä venekyydillä Lemmenjoelle. Siellä kulunee huominen melkoisen myöhään asti. Siellä tullenee otettua eräskin kuva. … Alla eilistä ja tämänpäiväistä ”saalista”. (kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla, toivoisin niin… 😉

Kovin se on koivunlehti pieni näillä leveysasteilla..

Minä olen niin paljon leuhkinut korvasieneillä, mutta – – – aika vaatimattomaksi käy meidän saalis (melkein pari ämpärillistä) kun eilen näimme ihmisen joka oli poiminut 48 kg. Ei sitten enää meitsillä paljon aihetta rehvasteluun…

Yksi aattoillan jälkiruoista oli lemon posset, joka sopikin näihin huutokaupasta ostamiini Kaj Frankin pikku laseihin äärimmäisen hienosti.

 

2 kommenttia artikkeliin ”Paluuliikenteen seassa? – Ehei!”

  1. Parahin PhotoBotanisti, lämmin kiitokseni kiintoisasta luontokuvakoosteestanne!

    Arvostan suuresti rohkeaa, kaiketi intuitioon perustuvaa lajien määrittelyänne, mutta: voinen luvallanne tehdä pari täsmennystä/korjausta.

    (1) Heinät on heiniä (Gramineae), sarat (Cyperaceae) esim. luikkia. Luulen, että ”heinänne” ovat villapääluikkia (Trichophorum alpinum) tai tupasluikkia (T. cespitosum).

    (2) Kellokanerva on maassamme ä ä r i m m ä i s e n harvinainen, vain yksi esiintymä Kuhmossa. Joten: punakukkaista kaunotartanne olisi paras kutsua nimellä suokukka (Andromeda polifolia).

    Jatkanette fotobotanisointianne myös Lemmenjoella?

    Tätä toivoo nimim. ”Photoilematon Botanisti”

    Vastaa
  2. Huomenta Koivu!

    Ja kiitokset riemullisesta ja asiantuntevasta viestistäsi. En kohdallani puhuisi edes lajimäärittelystä, kunhan kuville nimet hyvin intuitiiivisesti tekaisin.

    Pehtoori on meillä minua paljon parempi kasvien tuntija, vaikkei hänenkään ole koulussa tarvinnut kasveja kerätä.

    Koivun (sic!) ja korvasienen sentään tunnistin. 😉

    Ja tuo kellokanerva/suokukka … voisiko se olla kurjenkaverva? Phyllodoce caerulea?

    Mutta jatkanemme puolin ja toisin: minä kuvaan Lemmenjoella ja sinä tunnistat? Nyt jo mentävä autoon; retki alkaa.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.