2011

Tänään piti käydä lenkillä, tehdä pojille ensi viikoksi ruokia, leipoa kakkupohjat, soitella laiminlyödyille ystäville, perata kirjahyllyjä, katsella ja silitellä ensi viikoksi työkamppeet valmiiksi, maksella laskut, katsella ensi viikon opetus kondikseen,  laitella kynnet kauniiksi, kylvettää ja muutenkin huoltaa  talvilevolla oleva kilpikonna, …. Ja niinpä minä sitten olen tehnyt osan, – ja osan jättänyt tekemättä. 🙂

www-sivustoa olen rempannut, jotensakin saattanut kuntoon kauan vireillä olleen uudistuksen. Erityisesti olen Ruoka-sivua siivonnut. Tuo uusi Kuvia-sivu on koottu vanhoista, mutta sen siivoan seuraavaksi ja rakentelen sinne uutta. Tässä joskus kun on taas aikaa, käsi kunnossa ja inspistä. Mutta käykääpäs katselemassa uutta ilmettä osoitteessa: 

www.satokangas.fi

Olen muuten ehdottomasti sitä mieltä, että oikea talvi on mahottoman mukava asia.

Nyt on kuulkaas taas niin, että on liian monta aihetta, joista voisi kirjoittaa, mutta kun ei millään viitsisi. Ei viitsisi, vaikka otin äsken pienet unosetkin. Meitsihän on sen verran levoton tyyppi,  ettei paljon päiväunia osaa harrastella, mutta äsken, syötyämme, ei ollut mitään vaikeuksia vähän uinahtaa. Mitäs söimmekään? Paistoin pojille nieriäfileet, kun pehtoori oli niitä päivällä veljensä vaimolta kauppahallista käynyt hakemassa. Olenko koskaan muistanut kertoa, millainen rikkaus se kaltaiselleni kalaruoan ystävälle on, että miehen veljen vaimo on kalakauppias Oulun kauppahallissa. Sekin ansaitsisi oman postauksensa.

Niin ja ruoasta vielä,  minulle oli Kauppahallin Tomo-sushibaarista muutama sushi. Ilokseni kuulin viikolla, että Tomo laajentuu myös Stockan taloon; 4. krs:een avataan toinen Tomo, jossa on työpaikka kollegani vaimolle, joka on japanilainen. Minullehan tämä oli ilouutinen. Sushia Stockan reissulla. Nam!

Sen kuukauden kuvasarjan voisin tietysti aloittaa. Kuvanhan sitä varten otin jo viime viikonloppuna. Olen päättänyt, että otan tänä vuonna, joka kuukausi kuvan patosillalta Merikosken voimalaitokseen päin. Minun opiskelu/työmatkani kulki Toivoniemestä Patosillan ja Hupisaarten kautta Kasarmintielle (valehtelematta varmaan yksi kauneimpia reittejä, joita Oulussa voi olla) puolenkymmentä vuotta, ja opin katselemaan tuota näkymää vuodenaikojen rytmissä – ihaillen jo silloin. Tulevan kuukauden kuvan kuvauspaikka on alle kilometrin siitä, mistä viime vuonna otin Puutteenperä-kuvia.

Yllä oleva kuva on otettu uudesta kuvauspisteestä Patosillalta ylävirtaan päin; kuvankeskellä on se rantatörmä, josta kävin (useimmiten lauantaisilla piipahduksilla  hautausmaalle ja Caritakseen) kuukauden kuvan ottamassa. Tänä vuonna käännän selkäni ylävirtaan ja otan kuvan voimalaitoksen padon päällä olevalta sillalta kohti voimalaitosta ja kohti Toivoniemen 50-luvulla rakennettuja kerrostaloja, joissa me pehtoorin kanssa aloittelimme yhteisasumista 80-luvulla. Oulujoen suistossa siis tämänkin.

Alla olevassa kuvassa on Tuiranrannan uimaranta, mattolaituri ja pakkashuurussa patosilta, jolta tuleva(t) kuukauden kuva(t) on siis otettu.

Voisin siis esitellä tämän kohteen ja kertoa sen historiasta, mutta kun nyt ei millään viitsisi – teen sen helmikuun kuvan yhteydessä, mutta paljastanpas nyt eka kuvan kuitenkin. Siis 1/12  vuodelta 2011 on tässä:

Tai tässä, jompi kumpi näistä… Kumpihan olis parempi? onko mielipiteitä? (kuvat suurenevat klikkailemalla)

Nyt tuulet nuo viestin jo toivat . . .

Hyvän viestin toivat. 🙂

Täällä blogimaailmaassa on jo kauan pyörinyt haaste ”elämäni aakkoset” (kokeile vaikka googlaamaalla niin löydät kymmeniä, ellet jopa satoja elämäni aakkosia). Lifestyle-lehti Gloriassa on myös ollut pitkään palsta, jossa julkkikset vastailevat kysymyksiin ”elämänsä  aakkosista”. Sieltä minäkin joskus idean keksin, ja olenkin muutaman kerran vuosien varrella itselleni kirjoitellut oman elämäni aakkosia.  On ollut jännä  nähdä, miten aakkoset peilaavat sen hetkistä elämäntilannetta, miten ne muuttuvat. Ei ollenkaan hullumpi itsereflektion keino. Kokeile vaikka.

No, sisaren kanssa on tässä joskus puhuttu, että pitäisi osallistua tähän blogihaasteeseen, mutta aina se on meiltä jäänyt. Nyt sitten päätimme kirjata aakkosemme  ja toinen toisemme haastaen julkistaa ne yhtä aikaa. (ks. sisareni Railan aakkoset)

Ja samalla heitämme kaikille bloggaaville tai kommentoiville blogiystävillemme haasteen… Sinun elämäsi aakkoset?

Ja tässäpä minun aakkoseni tänään anno domini 2011, olkaapas hyvät.

________________________________________________

A Aamu, alku. Päivän paras hetki. Olen innokas aloittamaan…

B Blogi, siitä on tullut osa jokaista päivää.

C Mitä enemmän Celsiuksia sitä parempi.

D Divina comedia (Dante) ja Dublin. Aina on kirjoja, jotka haluaisi lukea. Aina on paikkoja, joissa haluaisi käydä.

E Eilinen. Elän liian usein eilisessä tai tulevassa. Olisi opittava elämään tässä ja nyt, eikä niin paljon mennyttä muistella tai tulevaa toivoa.

F Farkut ja elämänikäinen yritys pysyä jotensakaan farkkuihin sopivana.

G Gastronomia – on mukava syödä hyvin, kirjoittaa ruoasta, tehdä ruokaa, viihtyä ruokaharrastajien seurassa, puhua ruoasta, kuvata ruokaa, reissata ruoan perässä …

H Historia. Työ ja elämäntapa.

I Italia. Maa, viinit, ruoka, historia. Kiehtovat minua.

J Juhlat. On ihana juhlia. Järjestää juhlia, olla juhlissa.

K Kirjat. Ilman niitä vaikea tehdä töitä, ilman niitä vaikea viettää lomaa.

L Linja-autot. Olleet iso osa elämääni – hyvin monella tasolla.

M Myötätuuli. Lapin mökki. Toinen maailman parhaista paikoista.

O Onni on matkalla oloa. ”Ei pidä vain vartoa perille pääsyä, on nautittava matkalla olosta”. Arjessa on onni.

P Pekka. Mitäpä sitä selittelemään, kiertelemään:  rakkaimmistani se ensimmäinen.

Q Kuu. Kuutamo. Valvominen –  sitä tulee aina välillä tehtyä. Se ei ole hyväksi.

R Elämäni läheisissä on aina ollut monta R:llä alkavaa.

S S. on yksi kolmesta rakkaimmistani. Teki minusta äidin, teki minusta eheämmän.  Nyt ikävä! Iso Ikävä.

T T.  ihan kuten S:kin, yksi kolmesta tärkeimmästäni. Ja kuinka minä olinkaan onnellinen kun vielä pojankin sain!

U Ulkoilma ja urheilu. Sekä välttämättömyyksiä että tyydytyksen tuottajia. Tänäänkin.

V Valokuvaus. V:n kohdalla oli vuosikausia väitöskirja, mutta nyt se on vaihtunut valokuvaukseksi. Ei vie kyllä ihan yhtä paljon aikaa, mutta on nykyään iso osa elämänmenoa.

X Aina on x-tekijöitä ja kysymysmerkkejä. Aina on mielenkiintoisia asioita, joita pitäisi opiskella. Aina on vähintäänkin pieni huoli jostakin tuntemattomasta.

Y Ystävät. Olen riippuvainen.

Z ZZZZZ.

Å Ruotsin kieli. Olisi pitänyt opetella ajoissa.

Ä Äärimmäisyydet ovat minusta vastenmielisiä, kaikenlainen fanatismi niin maailmanhistoriassa kuin yksilöissäkin on kaihdettavaa. Intohimoa saa olla, pitääkin olla, mutta äärimmäisyydet eivät ole hyväksi.

Ö Hämmennys, ööö. Se on ikävä tunne. Paitsi joskus. Jos hämmentyy liikutuksesta, niin se voi olla hyväkin tunne. Tunteet on tärkeitä.

Aamulla – 25C.

Arvelutti lähteä lenkille: mie jäädyn siellä! Mutta mitä vielä: siellä on mahdottoman raikasta, tyyntä, hienoa ja mikä parasta: valossa häivähdys keväästä. Varmasti oli. Lopulta olin yhteensä melkein pari tuntia ulkona. Stocka ja Caritas samalla reissulla; kaikki toppavermeet yllä en kuulunut Herkun turkkitätien kanssa samaan joukkoon, mutta mitä väliä. Sapuskat tuli ostettua, ja koristukset illan jälkkäriin.

Meillä on tänään (kohta) ne viinikerhon siirretyt loppiaisnyyttärit. Toisin kuin yleensä, olen lupautunut tekemään jälkkärin – teen mieluiten jotain alkuruokia). Teemana on siis Etelä-Afrikka: illan järjestäjäpariskunta on sieltä vastikään viinien kanssa palannut ja nyt myös ruoka on tarkoitus olla Etelä-Afrikka-teemaan passelia. Siispä tein Trifflen.

Kun me olimme Etelä-Afrikassa tuntui, että joka buffet-pöydässä oli näitä trifflejä tarjolla. Ne ovat lasimaljaan tehtyjä jälkkäreitä, joissa on (hyytelöityjä) hedelmiä, sokerikakkua, (vanilja)vanukasta, usein pähkinöitä, ja ehkä myös kermaa… (ks. kuvia täältä). Minulla ei ollut mitään erityistä reseptiä (eikä korkeaa lasimaljaa), mutta olenpahan kerrostanut kaikkea… Saapas nähdä miten maistuu. (klo 23.51 hyvin maistui :))

Kuvausreissusta kerrottava vielä, että  otin sitten eka kuvan tämän vuoden ”kuukausikuva” settiin.

(Puutteenperä-kuukausikuvasarja näyttää jääneen joulukuulta päivittämättä, joulukuun kuvakin kyllä on, mutta olkoon nyt vain 11 kuukauden juttu).

Laittelen tässä viikon sisällä esille ensimmäisen uuden kuvasarjan kuvista kunhan saan ”taustatekstit” valmiiksi.

Muita kuviakin kertyi. Huikean kaunista oli!

Ja huomenna ”elämäni aakkoset”.