Showing: 391 - 400 of 415 RESULTS
Niitä näitä

WWW-sivujen uudistus

Tänään piti käydä lenkillä, tehdä pojille ensi viikoksi ruokia, leipoa kakkupohjat, soitella laiminlyödyille ystäville, perata kirjahyllyjä, katsella ja silitellä ensi viikoksi työkamppeet valmiiksi, maksella laskut, katsella ensi viikon opetus kondikseen,  laitella kynnet kauniiksi, kylvettää ja muutenkin huoltaa  talvilevolla oleva kilpikonna, …. Ja niinpä minä sitten olen tehnyt osan, – ja osan jättänyt tekemättä. 🙂

www-sivustoa olen rempannut, jotensakin saattanut kuntoon kauan vireillä olleen uudistuksen. Erityisesti olen Ruoka-sivua siivonnut. Tuo uusi Kuvia-sivu on koottu vanhoista, mutta sen siivoan seuraavaksi ja rakentelen sinne uutta. Tässä joskus kun on taas aikaa, käsi kunnossa ja inspistä. Mutta käykääpäs katselemassa uutta ilmettä osoitteessa: 

www.satokangas.fi

Olen muuten ehdottomasti sitä mieltä, että oikea talvi on mahottoman mukava asia.

Ruoka ja viini

Aika levollista… :)

Lussakkaa lauantaita yritellyt viettää.. Ei ihan turha yritys.

Nyt kun olen menossa kohti jokavuotista paastoviikkoani, oli aika blineille. Meillä oli feikkiblinejä (tiistaina tietänette, mitä tarkoitan) jo viime viikolla, mutta nyt oli aika oikeille. Eilen ehtoolla piti tehdä taikina ässehtimään, mutta – – . (Netti)Keittokirjassani (LappItalia) on parikin reseptiä, mutta kun se parempi taikina eilen jäi tekemättä (pitäisi tehdä valmiiksi, yön yli jne.) niin päätinkin tänään kokeilla Myllyn paras tattarijauhopaketissa olevaa resehtiä. Vähän sitä muokkailin, ja tämmöisellä sitten meille kolmelle ison pinon blinejä paistelin. Ja paistelin kaasulla. On vaikea ymmärtää, miten koskaan on tultu toimeen ilman kaasuliettä! 🙂

Bliniresepti (blinit jugurttipohjaan)

Se pienempi purkki (500 g) turkkilaista jugurttia
30 g hiivaa
3 dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
2 dl kuumaa maitoa
2 tl suolaa
2 rkl voisulaa
1 keltuainen
2 valkuaista

Lämmitä jugurtti kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva ja sekoita joukkoon tattarijauhot ja sokeri. Anna taikinan kohota parisen tuntia huoneenlämmössä tai pidempäänkin viileämmässä (jääkaapissa).

Sekoita ennen paistamista taikinaan kiehuva maito, suola, voisula, keltuainen ja viimeisenä vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Paista taikinasta blinipannulla suolattomassa voissa miedolla lämmöllä paksuhkoja blinejä.

Tarjolle siianmätiä, sipulisilppua ja vatkattua smetanaa.

Olivatpas hyviä. Eivät liian rasvaisia, olivat kuohkeita ja makoisia. Juniori pitää sipuli-smetana-mäti -jutuista yleensäkin (on sisarensa kanssa ostanut minulle jo vuosia sitten joululahjaksi paljon käytetyn astian niitä varten ja kortissa luki ”Voisit paistaa blinejä”) ja niinhän me kolmisin saimme kaikki kulumaan.

Ulkoilua, tänään taas lenkki kaupungilla, näyteikkunaostoksilla … jotka johtivat ostoksiinkin.

Pehtoori on jo toissaviikonloppuna vihjaissut, että voisin jouluvalon ottaa takkahuoneen pöydältä, mutta olen jyrkästi kieltäytynyt. Pimeää on vielä, ja varsinkin öisin kulkiessani unettomana on mukava kun on joku valo palamassa. Niinpä tänään Spazion ikkunan ohi mennessäni tajusin, mitä takkahuoneemme ehdottomasti vaatii,  – jos kerran joulukynttelikkö on jo pois pakattava! Se vaatii Lotuksen!

Pöytälamppu on kuin tehty takkahuoneen pikkupöydälle…

Sen valoon lähden nyt. 🙂

Ja aloitan kutomaan uusilla langoilla, sellaisia liukuvärilankoja… Nekin tarttuivat mukaan kaupunkilenkillä… Pipo, jonka tässä joulun jälkeen olen kutonut, on niin iso, että mahdumme vaikka koko perhe sen suojaan. Teltta? No ei ainakaan ole liian tiukka pipo. Heh.


Niitä näitä

Alustavaa …

Nyt on kuulkaas taas niin, että on liian monta aihetta, joista voisi kirjoittaa, mutta kun ei millään viitsisi. Ei viitsisi, vaikka otin äsken pienet unosetkin. Meitsihän on sen verran levoton tyyppi,  ettei paljon päiväunia osaa harrastella, mutta äsken, syötyämme, ei ollut mitään vaikeuksia vähän uinahtaa. Mitäs söimmekään? Paistoin pojille nieriäfileet, kun pehtoori oli niitä päivällä veljensä vaimolta kauppahallista käynyt hakemassa. Olenko koskaan muistanut kertoa, millainen rikkaus se kaltaiselleni kalaruoan ystävälle on, että miehen veljen vaimo on kalakauppias Oulun kauppahallissa. Sekin ansaitsisi oman postauksensa.

Niin ja ruoasta vielä,  minulle oli Kauppahallin Tomo-sushibaarista muutama sushi. Ilokseni kuulin viikolla, että Tomo laajentuu myös Stockan taloon; 4. krs:een avataan toinen Tomo, jossa on työpaikka kollegani vaimolle, joka on japanilainen. Minullehan tämä oli ilouutinen. Sushia Stockan reissulla. Nam!

Sen kuukauden kuvasarjan voisin tietysti aloittaa. Kuvanhan sitä varten otin jo viime viikonloppuna. Olen päättänyt, että otan tänä vuonna, joka kuukausi kuvan patosillalta Merikosken voimalaitokseen päin. Minun opiskelu/työmatkani kulki Toivoniemestä Patosillan ja Hupisaarten kautta Kasarmintielle (valehtelematta varmaan yksi kauneimpia reittejä, joita Oulussa voi olla) puolenkymmentä vuotta, ja opin katselemaan tuota näkymää vuodenaikojen rytmissä – ihaillen jo silloin. Tulevan kuukauden kuvan kuvauspaikka on alle kilometrin siitä, mistä viime vuonna otin Puutteenperä-kuvia.

Yllä oleva kuva on otettu uudesta kuvauspisteestä Patosillalta ylävirtaan päin; kuvankeskellä on se rantatörmä, josta kävin (useimmiten lauantaisilla piipahduksilla  hautausmaalle ja Caritakseen) kuukauden kuvan ottamassa. Tänä vuonna käännän selkäni ylävirtaan ja otan kuvan voimalaitoksen padon päällä olevalta sillalta kohti voimalaitosta ja kohti Toivoniemen 50-luvulla rakennettuja kerrostaloja, joissa me pehtoorin kanssa aloittelimme yhteisasumista 80-luvulla. Oulujoen suistossa siis tämänkin.

Alla olevassa kuvassa on Tuiranrannan uimaranta, mattolaituri ja pakkashuurussa patosilta, jolta tuleva(t) kuukauden kuva(t) on siis otettu.

Voisin siis esitellä tämän kohteen ja kertoa sen historiasta, mutta kun nyt ei millään viitsisi – teen sen helmikuun kuvan yhteydessä, mutta paljastanpas nyt eka kuvan kuitenkin. Siis 1/12  vuodelta 2011 on tässä:

Tai tässä, jompi kumpi näistä… Kumpihan olis parempi? onko mielipiteitä? (kuvat suurenevat klikkailemalla)

Historiaa Yliopistoelämää

Lapsuuden historiaa monelta suunnalta

Ihan liian monta juttua yhtä aikaa meneillään. Ylikierroksia miljardi, mistä minulla aina välittömästi unen kaikkoaminen jonnekin huitsinnevadaan ja seurauksena aamuyön ankea hereillä olo.

Pieni seesteinen tuokio (uskokaa pois!) luennoidessa. Lapsuuden ja nuoruuden historiasta puhuessa muistan olla hosumatta. Ääni ei ole pettänyt vielä kertaakaan. Muistan olla välillä hiljaa, ja ilolla panen merkille, että opiskelijat puhuvat. Tai siis keskustelevat, tämänkertainen porukka ei pulputa luennolla. Kuuntelevat ja keskustelevat, kysyvät. Viime viikolla tuli esiin kysymys, johon en osannut heti vastata, en alkuukaan ja lupasin ottaa selvää seuraavalle kerralle. Mutta en onnistunut tietoa hankkimaan, enkä voinut tänäänkään asiaa selittää. Ja mitä tapahtuu: yksi nuori mies, sivuaineopiskelija toi minulle kopion kirjasta, jonka olemassaoloa en edes tiennyt ja  jossa asia oli selvitetty. Ja luennon jälkeen useampikin kuin yksi käy juttelemassa ja täydentämässä erikoisten nimien kokoelmaani (ks. täältä).  Voiko luennoitsija parempaa toivoa?

Lapsuuden ja nuoruuden historiaan tämä toinenkin episodi. Oma historia… Alkuviikosta löysin serkkuni blogista, hänen kirjoittaessaan auki vanhoja kirjeitä, serkkupuolellemme, jonka olemassaolosta olosta olen kyllä tiennyt, nimen. En ole ennen tiennyt, että serkkupuoleni (aikaa sitten kuollut) nimi oli Antero Tapio.

Eikä siinä vielä kaikki! Löysin myös muutakin omista sukujuuristani. Äitini suvusta on tehty sukuselvitys sekä mummuni että pappani puolelta (tiedättehän Tuulestatemmatttu* jne.) ja näitä opuksia olen kerran jos toisenkin lueskellut ja selaillut, mutta vasta eilen – kun luennolle esimerkkejä etsiessä sukututkimukset olivat taas esillä, hoksaan jotain uutta: karjalais-lounaissuomalaisissa sukujuurissani on virolainen haara!

Ei ihme että on ylikierroksia!

____________________________________________________________________________

* Miksi ensin otin nimimerkikseni Tuulestatemmattu, ja sitten tämän blogini nimeksi Tuulestatemmattua? Syystä, että olen Aleksanteri Tuulen tyttärentytär. Tuulestatemmattu siis. Tuulen suku on asunut 1700-luvulta lähtien Koivistolla, sekä Tiurinsaaren Partialassa että meidän sukuhaara Koiviston saaren Ingerttilässä (kartta).

Karjalaan Tuulet lienevät tulleet 1200-luvulla Saksasta tai Ruotsissa. Merenkulkijoita, laivanvarustajia ja kauppiaita on suvussa sukupolvesta toiseen riittänyt. Siirtokarjalaisina koivistolaisia ja meitä heidän jälkeläisiään on ympäri Suomea.

Historiaa Yliopistoelämää

Suuret ikäluokat työllistävät

Kokous, opinto-ohjaus, opetus, kokous, opetus (vai opinto-ohjaus :))

Ja kaikissa läpikäyvänä teemana ”suuret ikäluokat työllistävät”. Kokouksiin minut vie yhä enemmän  suurten ikäluokkien eläköityminen: meidän tiedekunnassamme on 20 professuuria, joista 13 on tämän ja parin seuraavan vuoden aikana avoinna eläköitymisten vuoksi. Olen – valitettavasti – virkojen täyttöjä valmistelevan työryhmän jäsen. Työryhmällä on myös muita kuin professorien virkojen täyttöjä valmisteltavana, joten kokoustettavaa riittää. Tänään taas yksi kokous, jossa en todellakaan olisi halunnut olla läsnä.

Ja opetuksessakin suuret ikäluokat –  ”nuorempana” voinet hoitaa tämän ja tuon… Noh, se meni kyllä ihan rutiinilla ja mukavasti.

Ja sitten opetettavanakin suuret ikäluokat. Tiedättekö, mikä on yleisin syntymäpäivä Suomessa?

Ja missä sen juuret? Jatkosota päättyi syyskuussa 1944. Lapissa sodittiin kevääseen 1945, mutta valtaosa sotilaista kotiutettiin ennen joulua 1944. Kotiinpaluusta kului 9–10 kk kun suuret ikäluokat alkoivat syntyä. Tasan yhdeksän kuukautta ensimmäisen kotiutumisjoulun (jouluaaton) jälkeen on kaikkien aikojen yleisin suomalaisten  syntymäpäivä: vuoden 1945 elokuun  24. päivänä syntyi 495 lasta.

Vuonna 1947 syntyneitä oli eniten (108 168) … Vielä vuosi 1950 ylitti vuoden 1945 syntyvyys-tason, joten sitä voidaan pitää vielä suurten ikäluokkien (väestöllisenä) kohorttina. 1950-luvullla jo selvästi pienempi kunnes sitten 1958 oli jo pohjanoteeraus… Siis määrässä. Laatuhan sitten korvasi määrän 🙂

Tähän sitten loppuu tämänkertainen Arjen historia -luento pätkä.

Historiaa

Fragmentteja vol. 604 (tai jotain …)

Miksi aina minä? Tiedättehän ihmistyypin ”miksi-aina-minä?” Tuon tyypin ihmiset eivät ole työyhteisöissä tai missään muissakaan yhteisöissä erityisen mukavia kanssaihmisiä. Tänään olen ollut juuri tuollainen: en vielä! urputtanut ääneen, mutta läheltä jo piti.  Tätä menoa minusta tulee Miksi aina minä -tyyppi. En kyllä haluaisi sellaiseksi tulla. Ehkä minulla on ratkaisu sen estämiseksi. 🙂

Uunipunajuuret, joita eilen tein, olivat tänään mahdottoman hyviä kylmänä eväänä: siis kuori punajuuret (½ kg), leikkaa lohkoiksi, laita uunikulhoon, kaada 2 rkl oliiviöljyä, 1 tl suolaa, 2 tl timjamia, 2 tl sokeria päälle ja sekoita. Laita kansi tai folio päälle ja uuniin (200 C) kolmeksi vartiksi. Eilen pihvin lisäkkeenä hyviä, tänään salaatin päällä ruokaisana lisukkeena. Sinihomejuustomurut olisivat tehneet varmaan vielä paremmiksi, mutta eipä ollut käytettävissä. Tietysti jos pitää sinihomejuustosta, niin ja punajuurista. Minä pidän.

Hampaan (2-7), jossa on ennestään viisi nastaa ja joka hajosi marraskuussa kun naapurihammas poistettiin, poraaminen ”pohjaan asti” (lääkärin käyttämä ilmaus), uuden pinnan tekeminen, hiominen passeliksi ja kaiken kaikkiaan koko operaatio kestää 52 minuuttia ja maksaa 242 euroa. Kiitos ja näkemiin. Mutta tämä uusi? puudutusaine (forte) on hyvä. Silmä pelittää, pystyn juomaan eikä sattunut – kuin alussa vähän.

Murmelin kanssa toivomme eri asioita.

Kansanarkisto on luvannut käyttää kuva-arkistostaan kuvia luennolla. Nyt tämän luvan turvin rohkenen laittaa tähänkin yhden kuvan, jonka tänään löysin. Tämä on jotain niin ylivertaista! Kuva on otettu 1920-luvun Kemissä. Emil Kakko ja hänen kymmenen poikaansa! Joista KAIKISTA tuli maalareita. Kaikista! Oliko perheessä tyttöjä? Oliko Emilillä vain yksi vaimo? Miksei poikien äiti (äidit) ole kuvassa?

Ja sokerina pohjalla!! Juniori (siis meidän, ei Emilin) on saanut ruotsin kurssin läpi!!! Eikä millään viis miinuksella! Kirkkaasti viitonen! Reilusti siis. (Wir sprechen only sverige – kuten poika asian ilmaisee…) Nyt ei enää lukion pakollisista kursseista puutu kuin yksi: historia. Suutarin lapsilla … ?

Niitä näitä

Elämäni aakkoset

Täällä blogimaailmaassa on jo kauan pyörinyt haaste ”elämäni aakkoset” (kokeile vaikka googlaamaalla niin löydät kymmeniä, ellet jopa satoja elämäni aakkosia). Lifestyle-lehti Gloriassa on myös ollut pitkään palsta, jossa julkkikset vastailevat kysymyksiin ”elämänsä  aakkosista”. Sieltä minäkin joskus idean keksin, ja olenkin muutaman kerran vuosien varrella itselleni kirjoitellut oman elämäni aakkosia.  On ollut jännä  nähdä, miten aakkoset peilaavat sen hetkistä elämäntilannetta, miten ne muuttuvat. Ei ollenkaan hullumpi itsereflektion keino. Kokeile vaikka.

No, sisaren kanssa on tässä joskus puhuttu, että pitäisi osallistua tähän blogihaasteeseen, mutta aina se on meiltä jäänyt. Nyt sitten päätimme kirjata aakkosemme  ja toinen toisemme haastaen julkistaa ne yhtä aikaa. (ks. sisareni Railan aakkoset)

Ja samalla heitämme kaikille bloggaaville tai kommentoiville blogiystävillemme haasteen… Sinun elämäsi aakkoset?

Ja tässäpä minun aakkoseni tänään anno domini 2011, olkaapas hyvät.

________________________________________________

A Aamu, alku. Päivän paras hetki. Olen innokas aloittamaan…

B Blogi, siitä on tullut osa jokaista päivää.

C Mitä enemmän Celsiuksia sitä parempi.

D Divina comedia (Dante) ja Dublin. Aina on kirjoja, jotka haluaisi lukea. Aina on paikkoja, joissa haluaisi käydä.

E Eilinen. Elän liian usein eilisessä tai tulevassa. Olisi opittava elämään tässä ja nyt, eikä niin paljon mennyttä muistella tai tulevaa toivoa.

F Farkut ja elämänikäinen yritys pysyä jotensakaan farkkuihin sopivana.

G Gastronomia – on mukava syödä hyvin, kirjoittaa ruoasta, tehdä ruokaa, viihtyä ruokaharrastajien seurassa, puhua ruoasta, kuvata ruokaa, reissata ruoan perässä …

H Historia. Työ ja elämäntapa.

I Italia. Maa, viinit, ruoka, historia. Kiehtovat minua.

J Juhlat. On ihana juhlia. Järjestää juhlia, olla juhlissa.

K Kirjat. Ilman niitä vaikea tehdä töitä, ilman niitä vaikea viettää lomaa.

L Linja-autot. Olleet iso osa elämääni – hyvin monella tasolla.

M Myötätuuli. Lapin mökki. Toinen maailman parhaista paikoista.

O Onni on matkalla oloa. ”Ei pidä vain vartoa perille pääsyä, on nautittava matkalla olosta”. Arjessa on onni.

P Pekka. Mitäpä sitä selittelemään, kiertelemään:  rakkaimmistani se ensimmäinen.

Q Kuu. Kuutamo. Valvominen –  sitä tulee aina välillä tehtyä. Se ei ole hyväksi.

R Elämäni läheisissä on aina ollut monta R:llä alkavaa.

S S. on yksi kolmesta rakkaimmistani. Teki minusta äidin, teki minusta eheämmän.  Nyt ikävä! Iso Ikävä.

T T.  ihan kuten S:kin, yksi kolmesta tärkeimmästäni. Ja kuinka minä olinkaan onnellinen kun vielä pojankin sain!

U Ulkoilma ja urheilu. Sekä välttämättömyyksiä että tyydytyksen tuottajia. Tänäänkin.

V Valokuvaus. V:n kohdalla oli vuosikausia väitöskirja, mutta nyt se on vaihtunut valokuvaukseksi. Ei vie kyllä ihan yhtä paljon aikaa, mutta on nykyään iso osa elämänmenoa.

X Aina on x-tekijöitä ja kysymysmerkkejä. Aina on mielenkiintoisia asioita, joita pitäisi opiskella. Aina on vähintäänkin pieni huoli jostakin tuntemattomasta.

Y Ystävät. Olen riippuvainen.

Z ZZZZZ.

Å Ruotsin kieli. Olisi pitänyt opetella ajoissa.

Ä Äärimmäisyydet ovat minusta vastenmielisiä, kaikenlainen fanatismi niin maailmanhistoriassa kuin yksilöissäkin on kaihdettavaa. Intohimoa saa olla, pitääkin olla, mutta äärimmäisyydet eivät ole hyväksi.

Ö Hämmennys, ööö. Se on ikävä tunne. Paitsi joskus. Jos hämmentyy liikutuksesta, niin se voi olla hyväkin tunne. Tunteet on tärkeitä.

Niitä näitä

Tammilauantai

Aamulla – 25C.

Arvelutti lähteä lenkille: mie jäädyn siellä! Mutta mitä vielä: siellä on mahdottoman raikasta, tyyntä, hienoa ja mikä parasta: valossa häivähdys keväästä. Varmasti oli. Lopulta olin yhteensä melkein pari tuntia ulkona. Stocka ja Caritas samalla reissulla; kaikki toppavermeet yllä en kuulunut Herkun turkkitätien kanssa samaan joukkoon, mutta mitä väliä. Sapuskat tuli ostettua, ja koristukset illan jälkkäriin.

Meillä on tänään (kohta) ne viinikerhon siirretyt loppiaisnyyttärit. Toisin kuin yleensä, olen lupautunut tekemään jälkkärin – teen mieluiten jotain alkuruokia). Teemana on siis Etelä-Afrikka: illan järjestäjäpariskunta on sieltä vastikään viinien kanssa palannut ja nyt myös ruoka on tarkoitus olla Etelä-Afrikka-teemaan passelia. Siispä tein Trifflen.

Kun me olimme Etelä-Afrikassa tuntui, että joka buffet-pöydässä oli näitä trifflejä tarjolla. Ne ovat lasimaljaan tehtyjä jälkkäreitä, joissa on (hyytelöityjä) hedelmiä, sokerikakkua, (vanilja)vanukasta, usein pähkinöitä, ja ehkä myös kermaa… (ks. kuvia täältä). Minulla ei ollut mitään erityistä reseptiä (eikä korkeaa lasimaljaa), mutta olenpahan kerrostanut kaikkea… Saapas nähdä miten maistuu. (klo 23.51 hyvin maistui :))

Kuvausreissusta kerrottava vielä, että  otin sitten eka kuvan tämän vuoden ”kuukausikuva” settiin.

(Puutteenperä-kuukausikuvasarja näyttää jääneen joulukuulta päivittämättä, joulukuun kuvakin kyllä on, mutta olkoon nyt vain 11 kuukauden juttu).

Laittelen tässä viikon sisällä esille ensimmäisen uuden kuvasarjan kuvista kunhan saan ”taustatekstit” valmiiksi.

Muita kuviakin kertyi. Huikean kaunista oli!

Ja huomenna ”elämäni aakkoset”.