Sijaistoimintoja

Että ihminen voi saada paljon aikaiseksi kun välttelee jonkun tekemistä. Siis: tarkoitus oli lukea väitöskirja loppuun ja tehdä paperia lauantaiksi ja kuinka siisti minun vaatekaappini tänään onkaan! kuinka hyvää ruoka perhe saikaan! Miten paljon erikoispyykkiä onkaan hoideltu! Miten hienon lenkin teinkään kylmän pohjoistuulen puhaltaessa! Kuinka monia rästisähköposteja onkaan tullut kirjoiteltua! Ei mikään turha päivä tänään!

Erilaista olemista

Pehtoorin kanssa kutosta tuunattu ja annettu myyntiin. Uudet naapurit haussa … Esikoisella alkaa pääsykoe lähestyä, pientä kireyttä, mutta lukeminen ei ainakaan ole yhtään vähentynyt. Eikä kuopuksella laiskottelu. Että osaa nuori mies nauttia ”völläilystä”.
Minäpä lähden tästä nyt Toscanaan… Asema-aukion ristoranteen syömään ja parantamaan maailmaa parin ystävän kanssa…

Ei!

Miksen opi sanomaan ´ei´: en ehdi, en osaa, en halua, en voi. Jos olisin keväällä pari kertaa osannut sen sanoa oikeaan aikaan, minun ei olisi tarvinnut tulla pois pohjoisesta, eikä olisi tarvinnut lukea ja kirjoittaa lauantaita varten. Lukea pitää vielä paljon, kirjoittaa ja harjoitella esiintymistä vielä enemmän. Aamupäivä pidettiin PR:n kanssa palaveria ja kyllä jo uskon että dialogi saadaan sujumaan, mutta miksi minä tätä teen?! Koska en osaa sanoa ei! Niinpä minä sitten menen lauantaina lähetysjuhlille puhumaan ja väitökseen arvostelulautakuntaan ja karonkkaan ja … Koska en osaa vieläkään sanoa ei!

Miksi huomenna Ouluun?

Onhan kuukkelilla ruma ääni. Sitä kuuntelin ja mietin nuotiopaikalla taukoa pitäessä. Mietin samalla, että ei siitä ole kuin neljä vuotta kun palkintolaatan saatuamme oikein lehtihaastattelussa sanoimme yhteen ääneen, että me mitään mökkiä tarvita tai laiteta, riittää kun pidetään kodista ja sen pihasta huolta. Nautitaan kun on kerran saatu piha priimakuntoon ja taloremonttikin tulossa …

Ei pitäisi mennä sanomaan. Talo on remontoitu, ja laajennettukin, rempattu vähän vanhaa mökkiä ja tehty uusi mökki. Ja nyt on sitten kolme päivää laitettu mökin pihapiiriä … eikä se oikeastaan edes ollut huonossa kunnossa, kunhan vielä trimmattiin. Ja jo nyt riepoo kun huomenna pitää lähteä täältä, …

Ollaanhan me nautittu, tässä vain hommailtu. Työleiri numero kuustoista tai jotakin… Tänään on ollut hieno sää. Ihan tyven. Melko lämmin (+ 14 C). Aurinkoa illansuuhun asti. Teinit kuleksineet, höpötelleet, käyneet välillä syömässä. Ajelleet, näyttäneet uudelle kaverille paikkoja. Yritän pitää hyvin, jotta tulevat toistekin.

Kaarisilta ja lahjapuu

”Jos haluat olla onnellinen päivän, ota humala!
Jos haluat olla onnellinen vuoden, rakastu!
Jos haluat olla onnellinen elämäsi, istuta puu!”
Tai miten se kiinalainen sananlasku meneekään… Olen tänään istuttanut puun. Itse asiassa kolme puuta. Sain työkavereilta puolivuosisataislahjaksi puun. Kävimme tänään kylmässä aamussa Ivalon Taimituvalta valitsemassa pihlajan. Pitkän harkinnan jälkeen pihlaja. Se on kaunis ympäri vuoden ja pitäisi pärjätä näillä raukoilla rajoilla. Ostimme lahjapuulle kaveriksi kaksi pihlajaa ja soraiseen maahan ne istutin.

Samaan aikaan pehtoori teki siltaa (= Jätkän tuikku, vrt. Rovaniemen jätkänkynttilä) ja pitkospuita.

Illalla tulivat teinit. Kavereineen. Ei enää ole hiljaista ruokapöydässä. Hyvä niin. Oikein hyvä.

Mökkiläinen – melkein paikallinen

Olen päässyt piireihin: mökin lähikaupan ikiaikaisena asiakkaana saan ”paikallisten” alennuksen! Alennus koskee vain tiettyjä arkiaineita (perunoita, tiskiainetta, työhanskoja ja tulitikkuja) mutta ei turistitavaroita (kosteusvoidetta, siideriä, savuporoleikettä). Noita kaikkia tänään kuitenkin tarvittiin. Päivä mennyt pihapiiriä ja varastoja siivotessa ja järjestellessä, pehtoori on tehnyt puron ylittävää siltaa. Helpottaa talvella veden hakua…

Nieriää savustettiin, nautittiin tsatsikia sen kanssa ja teineille soiteltiin. Semmoista seesteistä.