Hetken hiljaakin

Ääneni käheäksi töissä puhuneena (HOPSeja, henkilökohtaisia opetussuunnitelmia fuksien kanssa suunniteltu ja kynnyksiä alennettu, tutustuttu) olen mieluusti hiljaa. Istun koneella, järjestelen kuvia ja surffailen (osumana mm. uusi reseptisivu. Myös sivun layout näin uuden blogisivun suunnitteluvaiheessa kiinnitti huomion. Aikas hyvä, eikö?). Ja kenellepä täällä kotosalla puhuisinkaan. Pehtoori lenkillä, poika seukkaamassa, tytär ”akateemisissa aloittajaisissa”. Joka vuosi opiskelijat keksivät uusia nimiä erilaisille kinkereille ja kekkereille, joita pitkin vuotta viettävät. Siinä missä esikoisemme on noissa aloittajaisissa, humanistit ovat Syynimaalla, jollain notskilla makkaran paistossa. En muista nuotioiltaa ennen olleenkaan. O tempora, o mores!

Latinan lausahduksesta pääsenkin aasinsiltamaisesti meidän italian opiskeluumme. Niinhän siinä sitten kävi, että ei kurssille ilmoittauduttu. Pitäisi siis vain itse ryhtyä edes alkeita kertaamaan ennen syyslomaa.  Italian oppikirjan lisäksi yöpöydällä odottaa myös John Dickien Cosa Nostra, Sisilian mafian historia ja Marko Koskisen Passione, intohimona italialainen keittiö. Mutta ennen niitä olisi yksi väitöskirjan käsikirjoitus vielä luettava loppuun. 

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.