Tuulestatemmattua

Dove siamo – Malcesinessa ollaan

Aamulla.

Niin paljon jännitti, oli matkakuumetta, ei nukuttanut, tai jotain, että olimme molemmat vartin yli neljä aamulla hereillä. Siis hyvissä ajoin turvatarkastuksessa ja lentokentän Espresso Housessa cappuccinolla ja croissantilla, – eiku ´correttolla´. Italiaahan me ollaan menossa.

Kaikki sujui helposti ja nopeasti, – turhaan ei Helsinki-Vantaan kenttää ole rankattu korkealle maailman lentokenttien kesken.

Ja lento: samassa ajassa kun ajelemme mökkimatkalla pohjoiseen, Oulusta Rovaniemelle (talvirajoituksilla) olimme Helsingistä Veronassa, – kaksi tuntia ja kolme varttia on just sopiva lentomatkan kesto. Varsinkin jos onnistuu ottamaan unoset, kuten me teimme. Ei muuta kuin Spotifystä Andrea Botticellia nappikuulokkeisiin soimaan ja unille.

Tänään paavi on Veronassa, Giro di Italia Sirmionessa (Gardajärven eteläisimmässä kaupungissa) ja me Malcesinessa.

Matkalla Veronasta …

viinitarhoja, pittoreskeja kyliä, unikkoja tienvarsilla (ah, onnea!!), aika vähän liikennettä, italialaista maisemaa – kaikki tuntui merkillisen tutulle. Oisko se niin, että Italia on se mun juttu. 🙂

Ja tänään ei ole satanut! Liki hellerajalla lämpötilat, siksikin ulkona, liikkeellä koko päivä. Ahmimme aurinkoa, lämpöä, valoa, Italiaa…

~~~~~~~~~~~~~~~~

Paikallista aikaa ennen kymmentä olimme jo bussissa matkalla kohti Malcesinea. Bussilastillinen aurinkomatkalaisia (paitsi että matkan varasin Aurinkomatkojen kautta, varasin myös kyydin Veronasta Gardalle) jäi välille: hotelleja meille ja muille turisteille oli pitkästi toistakymmentä (kylissä matkan varrella Lasize, Bardolino, Garda etc.) ja meidän Malcesinen hotelli vihoviimeisenä: Hotelli Europa

Oli oikeastaan ihan mukava istuskella bussin kyydissä, saatiin tietoa ja nähtiin Gardan itärannikot kylät, kun melkein parituntisen aikana niiden kautta jouduimme/saimme kulkea ja pääsimme omaan kohteeseen.

Sen jälkeen kun lomakohteeksi oli valittu Gardajärvi, oli ollut valittava kaupunki/kylä, jonne majoitutaan. Koska aikeena oli ja on liikkua paljon, valitsimme (= minä valitsin 🙂 ) Malcesinen, ja hotelliksi valikoitui juuri tämä, koska tämä on rannalla, koska tämä on vähän syrjässä, mutta lähellä, koska tämä on pieni, koska tämä ei ole mikään resort, ei spa, vaan 25 huoneen pieni, neljän tähden hotelli. Järven aaltoliike kuuluu huoneeseen, pieneltä parvekkeelta näkyy vastarannan vuoret ja Limonen kylä. Perfetto!

Ja me on jo käyty uimassakin! Jopa Pehtoori, joka ei ole vuosiin uinut, uskaltautui pulahtamaan.

Eipä muita tänään nähty järvessä uivan, – eikä se ollut edes kylmää. Loman tuntua ja freesausta sieltä saatiin.

Ja nautimme juuri äsken rannan tuntumassa, hotellin omassa ravintolassa, mini-illallisen: friteerattuja artisokkia, timjamikastiketta ja ravioleja.

~~~~~~~~~~~~~~

Kun olimme puolenpäivän jälkeen majoittuneet, lähdimme Malcesinen aurinkoiseen keskustaan. Rannan tuntumassa kulkee kävelyreitti, jota pitkin on alle kilometrin matka historialliseen keskustaan.

Siellä kuljimme, katselimme, nautimme lounaan: nuo tomaatit!!!! (palaan siihenkin huomenna), löysimme Euro-Sparin, suklaata ja evästä huomiseksi.

Tämä postaaminen on taas vähän vaivalloista, joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin… Huomenna lisää. Ja ilokseni voin todeta, että kaikki hyvin, enemmänkin.

Reissut

Jo matkalla

Kohti Gardaa.

Ensimmäinen etappimme on Helsinki-Vantaalla: alkuillan (myöhässä olleella) lennolla tultiin, hotelli Hiltonissa ollaan ja odotellaan varhaista aamulentoa lähteväksi kohti Veronaa.

Kävimme hotellin alakerrassa syömässä ja nauttimassa lasilliset erinomaista grüner veltlineriä. Toast Skagen oli yksi parhaista ikinä, ravut todella, todella hyviä, ja niitä oli paljon. Palvelu pelasi ja ravintolassa oli reissutunnelmaa…

Sekä Oulussa että Helsingissä on paistanut, lämpötila hellerajoilla. Gardallakin on. Tänään, ja ehkä huomennakin. Mutta siinäpä se aurinkomatkaloma taitaa ollakin. Pääasia, että reissuun päästiin.

Lentokentällä jo varmuuden vuoksi latailimme Verona ATV -aplikaatiot puhelimeen. Siis Plan B on jo valmiina: jos on sadeviikko, niin ajellaan paikallisbussilla ympäri Gardajärveä ja pysähdellään cappuccinolle tai lounaspizzalle jossain vähäsateisessa kylässä tai kaupungissa.

Bussimatkailusta ilo irti: aivan ylimainostettua moinen vuoristoissa tarpominen. Voihan sitä patikoida Saariselän tuntuilla tuntureilla. Tehdäänkin siis kulinaarinen retki, kierrellään viinitiloja, joita niitäkin Gardan ympäristössä sekä Veneton (itärannikko) että Brescian (länsi- ja etelärannikko) alueilla on kymmeniä ja nautitaan maisemista helposti. Pikkukyliin ja -kylissä kävely nyt on niin pienimuotoista liikkumista, ettei niistä kuitenkaan olisi mitään kunnon liikuntaa saanutkaan.

Sitä paitsi mehän ollaan jo käyty (1997) Monte Baldolla, mitäpä tuolla päntiönnään ramppaamaan.

Ja meillähän oli Andalusiassa marraskuussa ja viime vuoden toukokuussa Kroatissa ihan poikkeuksellisen hienot aurinkoiset, leppeät säät, joten johan sellainen jatkuva päivänpaiste reissuilla alkaisi rassata.

Eiku oikeesti: reippaasti ja ilolla ollaan jo matkalla. Buona vacanza, buon viaggio!

Herätys on viiden jälkeen, joten nyt koetetaan kaveerata Nukku-Matin kanssa.

Niitä näitä Reissut

Lentoon lähdössä ✈🟩⬜🟥

Samalla kun surffailen, silittelen vaatteita, käyn pyörällä kaupungissa ripset ja kulmat ehostuttamassa loman kestäviksi, kuuntelen ”Kuuntele ja opi italiaa” -äänioppikirjaa ja mutisen ääntämistä itsekseni . . . Siinä samalla pakkailen ja ihmettelen tämän reissukuumeen korkeutta.

Lomareissuille on ollut aina mukava lähteä, joskus vielä jännempää kuin nyt, mutta on tässä on nyt melkoinen, ison ilon lataus mukana. Huolimatta siitä, että aika sateiselta Gardan viikkomme näyttää… Ja että Italiassa ollaan vasta lauantaina, huomenna illansuussa lento Helsinkiin.

– Due caffè, per favore! Uno normale e uno macchiato.
– Ecco a voi, signora. Altro?
– No grazie, va bene così. Quanto pago?
– Sono due euro. La cassa è lì in fondo.

Le piace la cucina italiana? Pidättekö italialaisesta ruoasta?

Le piace la cucina italiana?
Mi piace tanto.
Buon appetito!

Cucina Italiana kotonakin: Prosciutto e Melone, Insalata Caprese, tryffeliöljyllä (sorella ~ sisar, toi Firenzen reissultaan) maustettuja, paistettuja ruskeita herkkusieniä, salviamaustettua broilerfilettä.

Bussi- ja laiva-aikatauluja Malcesinesta Gardan muihin kyliin ja kaupunkeihin.

Onko markkinapäiviä niin kuin Umbriassa ja Lombardiassa?

Mitenkäs jos sittenkin omin neuvoin Veronaan?

Funivian aikataulut ja hinnat. Patikkareittikartta? – Löytyipäs aika hyvä. Monte Baldolle pitää muistaa ottaa mukaan kameralle paremmat remmit…

Oliko jossain vanha matkaopas, oikein kirja, jossa olisi vähän Lago di Gardan historiaa?

Ja pitäisikö sittenkin varata jo nyt se Michelin-ravintola! 😮 😋

Strada del vino BARDOLINO, tai jos sataa, mennäänkö bussilla Zenaton tai Masin viinitaloille asti?

Nyt sitten kaikki mahdolliset akut lataukseen, muistikortit- ja Visa-kortti reppuun, läppärin päivitykset kuntoon, ettei (taas) tarvitse niiden kanssa reissussa repeillä.

Niitä näitä

Midlayeri ostoksilla Kempeleessä

Ajelin tänään Kempeleeseen, Zeppelinin Intersporttiin ostamaan reissuun tennarisukkia. Toki lähempänäkin olisi Intersportteja, mutta Kempeleen lenkki on hyvä vähän tavallista pitempi, ja kun on joku päämäärä (siellä on myös Espresso House jääkahveineen 😊), niin on mielekästä polkea.

Palasin kotiin kassillinen kamppeita mukanani. Toki myös kaksi punttia sukkia.

Ostin midlayerin! Minulle ihan uusi vaate! Midlayer! On minulla toki ollut fleecejä ja ohuita neuleita, tuulitakkeja, jopa windstopperi, mutta tämä on eka ”midlayer”. Miksi tämmöisiä nimityksiä pitää olla? Miksi oikeastaan kaikissa tienvarsi-, pysäkki- ja tolppamainoksissa on kummallista kaksikielisyyttä: puolet suomea, puolet englantia.

Ja mainitussa Espresso Housessa ostin tänään ”Booster Peachin”. En ollut ihan varma, mitä tilasin, mutta näytti tiskin takana olevassa kuvassa persikkaiselta jääteeltä, mikä tuntui hyvälle lounasjuomalle, joten päädyin siihen.

Housut sentään myytiin ihan vaan housuina, – mitoitus ei ollut kuitenkaan ”normaali mitoitus”, vaan ”regular fit”. Ne on tummansiniset ryhdikkäät (siis aika paksut), hyvin istuvat Esping-collegehousut. Ostin ne vähän kuin verkkareiksi reissua ja mökkieloa varten. Nekin kantaja-asiakashintaan – 25 %. Värin ja edullisen hinnan lisäksi tykkään niistä muutenkin kovasti. Ei aina vaan farkkuja ”vapaa-ajan asuna”. Toppeja tuli kaksi yhden hinnalla. Joten ihan pelkkää säästämistä tämä ostosreissu, vaikka vähän heräteostosten puolelle menikin.

Oulu Ruoka ja viini Viini

Hyvä päivä tänään

Meillä on pihapiirissä sepelkyyhkypariskunta, joka aamuisin kurkkuäänillään hallitsee kaikkien lintujen laulua, laulavat, kurnuttavat kaikkien muiden ylitse. Ja järripeippoja, joita on paljon, – melkein kuin Lapin tuntureilla kulkisi. Kotipihan västäräkit ovat jo monta viikkoa hyppineet – hankien päällä 🙂 – mutta pääskysiä ei ole vielä näkynyt. Silti tänään on ollut kesä.

Reissua varten ja muutenkin kesävaatehuoltoa, jopa ompelukoneen otin esille! Asia on siis jo melkoisen vakavalla tasolla! On vaan niin mahdottoman mukavaa päästä reissuun, päästä Italiaan.

Illalla toisen viinikerhon maistiaiset, joihin hyvin skeptisenä kuitenkin päätin mennä: epäily ja jahkailu johtuivat siitä, että teemana oli Sauvignon Blanc -rypäle. Ja sehän ei todellakaan ole minun mieleiseni, mutta annoin sille mahdollisuuden. Ja mitä tapahtuikaan: Juniori sekä Grand Old Alkon viiniasiantuntija JJ esittelivät ja maistattivat sellaisia versioita, jotka käännyttivät minutkin! Uskon nyt, että SB voi olla hyvää, jopa erinomaista. Nämä viinit Italiasta, Ranskasta, Chilestä, Uudesta-Seelannista ja Itävallasta eiväto olleet lajinsa tyypillisimpiä edustajia, eivätkä todellakaan edullisimpia, mutta … Varsinkin Pouilly-Fume (Henri Bourgeois) oli mieluinen ja Sancerre tietysti. Mutta: samalla rahalla ostan edelleen jotain muuta.

Tapaaminen oli muutenkin poikkeuksellisen mukava, leppoisa, välitön. Olin ehkä poikkeuksellisen hyvässä kohdassa, hyvässä seurassa.

Yhdeksän jälkeen lähdin kohti kotia.

Pitäisi useamminkin lähteä kuvailemaan kaupungille auringonlaskun aikaan.

Yhdeksän jälkeen oli ihan tyven, kesäilta, hiljaista, valoisaa.

Moni asia on tänään saanut muistamaan, ajattelemaan, kiittämään. Uskaltaakohan sitä sanoa ääneen: nyt on hyvä.

Niitä näitä

Koneen äärestä keväisille rannoille

Kaiken maailmaan päivityksiä, kirjeenvaihtoa, vielä kuvien tekoa, ja siinä ohessa sähköpostiohjelma onnistui ihan itsekseen menemään umpijuntturaan ja mökötystilaan! Niinpä kaunis, ja jo melko lämminkin kevätpäivä on mennyt koneella istuskellen, vain vähän voimasanoja, ja paljon enemmän onnistuneita tuloksia.

Pidennetyn juhlaviikonlopun jälkeen siis kertaheitolla arkeen.

Toki ehdin uloskin.

Pikisaaren pyörätie – kuten niin monet, monet muutkin on poikki, suljettu: uusia baanoja tehdään urakalla. Kiersin sitten rannan kautta ja ilokseni totesin, että törkygraffiteilla ja muilla tavoin sotkettu uimahuone oli saanut uuden maalin pintaansa. Mukava juttu.

Reitti jatkui Torinrannan kautta kohti Oritkaria – tänään sinne merenrantaan, ja hämmästyksekseni huomasin, että Oulunlahti oli melkein jäässä. Keskellä vain virtapaikassa sulaa.

Pilvibongari heräsi taas, sillä tänään oli monessa kerroksessa, hahtuvia, aaltopilviä, cumuluspilviä …

Puut vielä lehdettömiä, mutta nyt tuloillaan oleva lämpöaalto varmaankin tuo vihreää maisemaan. Ouluun on ensi viikoksi luvannut lämpimämpää kuin meidän etelän lomalle Gardajärven rannalle. Noh, ei aurinkolomalle olla lähdössäkään. Toiveena kyllä sateettomia päiviä, – patikointi ja kylissä kulkeminen, sekä kuvaaminen ovat vaan niin paljon mukvavampia poutakelillä kuin vesisateessa tai tihkussa.

Edellisen Garda-loman aikana kyllä opittiin, että Gardalla sataa aika usein, ja ukkoset ovat aika seisauttavia! Ukkospilvet jäävät järven päälle, kuin kattilaan, pohjoisen Dolomiitit ovat seinämänä vastassa ja ukkosmyräkät puskevat päin vuoria. Katsotaan nyt, miten tällä kertaa päästään/joudutaan ukkosmyrskyjä todistamaan.

Isovanhemmuus Vanhemmuus

Äitejä – uusia ja menneitä

Äitienpäivä – siis minunkin.

Myös tyttärelläni äitienpäivä. Hänellä, jota niin kauan odotettiin, odotettiin hänen tulonsa tekevän meistä vanhempia, tekevän minusta äidin. Tänään oli hänellä ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Minähän en koskaan unohda omaa ensimmäistä äitienpäivää, – taitaa se olla vieläkin vähän kipeä muisto.

Äitini haudalla kävin eilen, ja poikani tyttärelle sain aika pitkään selittää, miksi kukkia vien haudalle – ”Eihän se Caritaksen mummu (jota Eepi ei edes muista nähneensä, kun oli niin pieni vielä) enää niitä näe. Kuka niitä kastelee? Ja mihin ne sitten viedään, sitten kun ne kuolee?”

Juniori muksuineen piipahti tänäänkin, – lasten kanssa taas katseltiin kuvia, mietittiin sukunimiä, mitä kenelläkin on ja miksi. Hassua, kuinka Apsu oli ihmeissään kun kuuli, että me ollaan papan kanssa naimisissa. Että ollaan oltu suunnilleen ”aina”. Tämä oli pojalle melkoinen hämmästyksen aihe. 😊

Pehtoorin äidin luona oltiin iltapäivällä. Jäälin mummu jaksoi jutella ja muistella pitkään. Muistaa vielä, – muistaa ja muistelee paljon. Muistelee mm. päiviä meidän lasten kanssa. Ja katselisi kuvia ja kuuntelisi juttuja lastenlasten lapsista vaikka kuinka kauan. Sitä me sitten tehtiin.

Muistoja, juttuja ja elämää; äitejä ja lapsia melkein sadan vuoden ajalta.

Isovanhemmuus

Muksupäivä kesää odotellessa

Tänäänkin juhlapäivä. Aamuyhdeksältä pari parasta tyyppiä tulivat brunssille.

Brunssin jälkeen sitten Helsingin tuliaiset/synttärilahja vähän etuajassa Apsulle. Pojanpoika jo kuukausi sitten ilmoitti toivovansa lahjaksi Niken lenkkareita, ja silloin yhdessä katseltiin netistä mieluisia, sellaiset löytyivätkin. En luvannut ostaa, sanoin vain, että ehkä, katsellaan sitten… Tuli mieleen Juniori joka myös – vähän vanhempana tosin – oli hyvin tietoinen parhaista ja hienoimmista ”skeittikengistä”, olikohan merkki DG vai DC tai jotain. Monena kesänä peräkkäin juuri sellaiset piti hankkia.

Uudet kengät poika siis sai. Ja oli niiiiin iloinen, tyytyväinen. Istui kengät sylissä pitkään, sitten jalkaan, kokeili ja katseli, sitoi rusetteja eri tavoin… Ja ehdottomasti ne jalkaan kun lähdettiin käymään kaupungissa. Hakemassa mansikoita, – olin luvannut paistaa lettuja: broilerjauhelihasta, paprikasta, raejuustosta ja soijasta täyte pääruoaksi ja jälkkäriksi makea täyte, johon hillokin olisi ehkä kelvannut, mutta Apsu vispasi kerman ja yhdessä ilmoittivat, että mansikat ne olisivat hyviä, parasta.

Chillailtiin kaupungissa tunteroinen, muksut halusivat käydä Kauppahallissakin ja kulkiessamme miettivät, mitä kaikkea voidaankaan tehdä, kun tulee kesäpäiviä. Oli oikeastaan mahdottavman mukava kuunnella, mitä kaikkea muistivatkaan siitä, mitä oltiin yhdessä nähty ja missä heidän kanssaan on tullut käytyä: liikennepuisto tietysti, Oulun linnan rauniot, museot, tuomiokirkko, monet leikkipuistot (muistivat paljon enemmän niistä kuin me papan kanssa), Toripolliisin mahaa piti jo tänään käydä koputtelemassa ”kumisee se taas, on silläkin nälkä”….

Lounaan jälkeen kävin lasten kanssa vielä parissakin leikkipuistossa, ja Apsu oli kovin onnellinen ja liikkui tosi vähän tavalliseen verrattuna, KOSKA uudet Nike Airit. Ja: ”Mikset, mummi, ostanut itelleskin valkoisia Aireja”. Minähän ostin Hesasta uudet tennarit, jotka eivät A:n mielestä ole ollenkaan niin hienot kuin hänen uudet poponsa.

Käytiin myös Koskelan kansakoulun, mikähän sen nimi nyt onkaan 😀 pihalla, jossa on siis nykyisin leikkipuistokin. Minun ja tyttären alakoulun piha, kun kerroin (taas kerran) siitä Eepillekin, tämä jaksoi ihmetellä: ”Miten te molemmat ootte voinu olla samassa koulussa?”

Oli kyllä vähän sellaista elämän filminauha-efektiä tuossa kohtaa.

Ja jotenkin hirmu hyvä mieli koko päivän. Hyvä hyrinä, levollinen olo. Sellainen ”ei minulta mitään puutu”…

Oulun etniset ravintolat Ravintolat Ruoka ja viini

Arkea ja juhlaa, – toukokuun hyytävää säätä

Kyllä on juhla ja arki, pyhät ja viikonpäivät ihan sekaisin.

Tänään arkea ja juhlaa; kuvaediittiä ja pyöräilyä arktisissa oloissa!! Melkein vaarallista tuulenpuuskien iskiessä ties mistä ja milloin. Lisävaativuuskerroin paluumatkalla kun alkoi satamaan jotain hitsin jäätävää tihkua. Koetan olla valittamatta: siis hyvä kun voi pyöräillä, kun on kuitenkin aika puhdasta ilmaa, kun oikeastaan kaikki on hyvin. Mutta silti!

[Mun Route 66]

Ihan en saanut kuvapakettia valmiiksi ennen kuin lähdimme viideksi keskustaan, jossa viinikerhon kanssa ruokatreffit. Menimme Maraniin. Ruoka oli hyvää, paikoin erinomaista ja sitä oli vähintäänkin riittävästi. Annokset valtavia. Eika hintataso häkellytä, paitsi ehkä vaatimattomuudellaan. Me nautimme alkuruoat, isot pääruoat, ja neljä pullollista punaviiniä – kahdeksan hengen dinner kahdessa tunnissa ja alle 500 euroa. Ystävällinen palvelu, familiääri tunnelma, vähän liikaakin ääntä, mutta kaikki kuitenkin ok.

Koskapa Maranin jälkkärilista ei ole houkuttelevin ja koska päätimme aloittaa ”kapakkakierroksen” siirryimme jälkkärille puoli korttelia kohti Rotuaaria: viinibaari Vox! Miksi ei. Ja me kaikki löysimme sieltä kahvit, teet, suklaat, tokaijit, portit, sauternesit, avernat… kuka halusi mitäkin. Tovi vielä rupateltiin, suunniteltiin tulevaa.

Georgialaiset punaviinit ovat ihan kelvollisia, varsinkin georgialaisen ruoan ohessa.

Eikä juhlaviikot suinkaan tähän lopu: nyt esivalmistelemaan huomista brunssia: pari pientä tulevat pitkästä aikaa mummilaan. 🥰

Niitä näitä

Tässä on jotain uutta…

Aamulla

Heräsin aika myöhään (melkein kahdeksan taisi olla). Kahvin tuoksu, puuroakin olisi ollut, mutta halusin vain hedelmiä ja jukurttia. Nyt on sellainen vaihe. Sain myös ruusuja. Ja lahjaksi illallisen Malcesinen Michelin-ravintolassa. Molto bueno!!!

Aamulla ”kirjeenvaihtoa” whatsappissa ja sähköpostissa. Ilahduinpa kaikista viesteistä, yllättävistäkin. Vastailin selfiellä.

Luonnonkiharat valtoimenaan jo 66 vuotta sitten, samoin karsastus, mutta eikös vain olekin kiinnostusta – johonkin – jo katseessa? – Kuinka paljon me itse kukin omaa tarinaamme luommekaan? Aika paljon.

Ja tänään minun tarinassani on – taas – joku käännekohta.

Päivällä

Melkein lämmin. Melkein.

Pyöräillessäni ristiin rastiin jo ajattelin, että ikä ei todellakaan ole vain numero. Se on toistuva ilo, loputun kaipaus kauas, raastava ikävä, unohduksen helppous ja armokin, aina vain toivo …

Tänään äänikirja oli hiljaa, mutta oma mieli liikkuvainen.

Pitkän lenkin lopulla – melkein kuin vahingossa – tulin ajelleeksi meren rantaan! Ja se olikin sula! Juuri tänään! Ja juuri tänään: ehkä juuri samaan aikaan ystävän tuhkat meren syliin, tuonilmaisiin.

Ehkä näen kuvassa enemmän kuin muut. Tuonilmaisiin.

Vieläkin iso ikävä.

Illansuussa

Päivällinen. Tulin miettineeksi, miksi Pehtoori ei tee meillä useamminkin kuin kerran vuodessa koko menua. Olipa hyvää.

Kaikkea mistä pidän. Kalaa, juustoista salaattia (kesäkurpitsaa, paahdettuja pinjansiemeniä, parmesanlastuja), rahkapohjainen soosi, hyvää leipää. Ihan parasta! Niin ja hyvä viini.

Ja jälkkäri. Paahdettuja kookoshiutaleita, rahkaa, hunaja-ananasta … taas täys kymppi! Tykkäsin hurjan paljon.

Illalla

Juniori ja Miniä tulivat piipahtamaan. Ehdin tehdä cantuccineja (palaan asiaan) ja kattaa pienimuotoisen herkkupöydän. Suunnittelimme tulevaa, kesää ja – ties mitä. … Viinikaapissta avasin pitkään jemmatun Amaronen. Sehän se on minun lemppari. Ja 2015!! Kaikkinensa kaikki kerrassaan hyvää.

Tämä päivä, hyvä päivä.