Retkipäivä aurinkoisilla laduilla.

Yöpakkanen hiipui aamupäivällä nopeasti. Yhdentoista jälkeen oli enää viisi pakkasastetta. En tiedä mitään, mikä olisi ollut tälle päivälle parempaa kuin lähteä kameran kanssa tunturiin. Halusin korkealle, hiihtämään pitkähkön ja rauhallisen lenkin, iltapäivän aurinkoisessa maisemassa, valkoisilla hangilla, aika luistavalla kelillä. Siis viettämään aikaa ulos, luontoon.

Saariselän latukartta -palvelu on muuttunut, siitä on tullut maksullinen. Siinä on hyvää se, että siihen on merkitty myös maastopyörä- ja talvikävelyreitit, joita on viime vuosina tullut todella paljon lisää. Minä en ole vielä ihan sinut tämän uuden kanssa, mutta piirsinpä siihen kuitenkin päivän reitin.

Pehtoori vei minut autolla Laanilaan, ja Savottakahvilan nurkalta lähdin kohti Piispanojaa, sieltä ylös Pieranvaaraa kiertäen, pätkä Onninjälkeä ja sitten kohti Ahopään huippua. Kyllä kannatti. Taivas kirkas ja korkea, lumi valkoista, kaukana kavala maailma. Viime kesänä useammankin kerran patikkareitin kohteena ollut Mariankuru  näkyi, mutta kun ei kerran ole vielä kunnon kestohankia, en rohjennut kovin lähelle kurun reunaa suksilla mennä.

Sitten parin kilometrin lasku Kiilopään juurelle, Suomen ladun majalle lounaskahville. Ja korvapuustille. 🙂

Paluumatka ensin kohti Kakslauttasta (ja nelostietä) kohti, mutta puolimatkassa poroaidassa olevan portin kohdalta kohti Rönkönlampea ja Hangasojan risteystä. Sitten luonnonlatua ja mökkitietä pitkin maaliin.

Monta kertaa tuli äiti mieleen: kun hän 80-luvun lopulla ja 90-luvulla eläköidyttyään vietti kevättalvisin yksin usein monta viikkoa täällä Hangasojan mökillä, hän hiihti pari kolme kertaa viikossa mökiltä Ahopään yli Kiilopäälle, jossa söi keittolounaan ja luki sanomalehdet, joi kahvit (ja epäilemättä poltti myös Marlboronsa) ja sitten palasi hiihtäen mökille.

Tänään minulla reissulla kului yli kolme tuntia, muistikortille tarttui yli sata otosta ja kasvot saivat hehkuvan punan. Mökille palattua Pehtoorin lämmittämä rantasauna oli tavallistakin parempi.

Retkipäivässä oli olennaista että Canon oli seurana. Omat manuaalisesti säädellyt kuvat ovat enemmän mieleeni kuin puhelimen automatiikalla syntyneet otokset, mikä motivoi kameran kantamiseen – ja toki käyttämiseenkin. Kuvitin leppoisan lenkkini ja alla kansio.

Klikkaa kehyksen oikeasta ylänurkasta nuolikuviota, minkä jälkeen kuvat avautuvat koko näytön kokoisiksi. Sen jälkeen voit edetä kuvasarjan (noin 40 kuvaa) oikean reunan nuolesta. Aurinkoista virtuaalilinkkiä!

Jokainen kommentti on ilo!

You might also enjoy:

Discover more from Tuulestatemmattua

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading