Niitä näitä

Juhlat juhlittu

Ja minä sanoin sitä uneksi, koska halusin jäädä.

Tua Forsström

________________________________________________

Eilisen ja tämän aamun pitkiä rullistelulenkkejä lukuunottamatta kaksi päivää on kulunut enemmän tai vähemmän ruoan äärellä. Sitä hankkien, tehden ja syöden. Paluu keräilyaikakauteen? No ehkei ihan.

Kesän Suuri Juhla on ohi. Juhla on minulle aina iso juttu. Niin tänäkin vuonna. Nyt vielä viipyilen juhlan valmistelussa ja juhlassa. Ja aasialaissävytteinen – niin kuin mm. nuo kuvassa olevat tapakset 🙂  – ruoka maittoi vieraille.

tapakset

Sitten kun ystävyyssuhteet ovat tarpeeksi vahvat ja vanhatkin? on vaan niin helppo ja hulppea olla.

Tänään yritin vielä nuorisoa lelliä, kun ovat jääneet juhlahumussa vähän sivuun, laittelin herkkuruokaa ja sellaista, mutta vähän toisesta sivusta tuli sitten tummia sävyjä… Miten jotkut voivat ehdoin tahdoin tehdä elämänsä vaikeaksi!?

Nyt olisi pakattava. Huomenaamulla lähdettävä lentokentälle melkein yhtä aikaisin kuin tämän vuorokauden puolella pistettiin nukkumaan… Arkistot aukeavat Helsingissä varhain! Siellä pari päivää…

Ruoka ja viini

Maksamaton mainos

Minähän ostan keittokirjan tai ruokalehden suunnilleen kerran kuussa, ja lisäksi siippa ostaa niitä erityisesti joulu- ja nimpparilahjoiksi. Työkaverit ja ystävät kantavat minulle ylijäämäkeittokirjansa muuttoaallossa, remontin alla tai muuten vain halutessaan päästä eroon opuksistaan. En ole vastustanut, hyvänen aika!, miksi olisin? Kirjoja alkaakin olla reilusti enemmän kuin yksi Lundian hyllyväli.

Tänään Hesarin Ruokatorstaissa esiteltiin syksyn uusia ruokaopuksia, ja muutama herätti kiinnostuksen: Viivin ja Wagnerin keittoski ja Anna Lehtosen Aamiaiskirja kiehtovat jo ajatuksina. Gastronomian sanakirjasta voisi olla minulle jopa tutkimuksessa hyötyä. Jahkapa ehdin kirjakauppaan …

Yksi parhaista viime aikoina hankkimistani alan tuotoksista on ollut markettien lehtihyllyistä löytyvä Anna-Leena Härkösen Taikinaterapiaa. Liki satasivuisessa lehdessä on puolensataa reseptiä ja kymmenen ruoka- ja juoma-aiheista pakinaa. Rikollisen hyvin kirjoitettuja riemullisia juttuja, ja kuinka samaa mieltä monesta asiasta olenkaan!

Muutama suora lainaus Härkösen tekstiä. Aamiaisista ja niiden ihanuudesta:

Italiassa aamiaisen syöminen suorastaan puhdistaa ihmisen sielun. Limone, Gardajärvi [voisin vaihtaa tähän Arezzo, Toscana tai soveltaen Hangasoja, Lappi]. Heräät aamulla kirkonkellojen soittoon. Järvenselkä aamuauringossa; sulaa tinaa. Menet aamiaiselle; ulkona terassilla on vielä vähän kirpeää mutta ei kylmää. Tarjoilija kantaa eteesi valtavan kupillisen cappuccinoa ja korillisen vaniljavoisarvia. Olet liikuttunut. Oivallat yhtäkkiä täysin kirkkaasti että syntymälläsi oli jokin tarkoitus, että kannattaa mahdollisesti pysyä edelleen hengissä.

Juhlien järjestäjälle Härköseltä tällainen kommentti:

Älä myöskään tarjoa infantiilia ruokaa jo elämää nähneille ystävillesi siksi ettei mikään muu kelpaa lapsillesi. Lapset syökööt omaa ruokaansa tai olkoot syömättä ollenkaan. He eivät kuole nälkään vaikka söisivätkin yhden päivän pelkkää leipää, vaikka monet kuvittelevatkin niin.

Eikä lehdykkä maksa vitostakaan. Aina se jonkun kalliin kiiltäväkantisen eliittilehden hakkaa!

Myös Härkösen reseptiikka sopii keittiööni ja ruokapöytäämme oivallisesti. Esimerkiksi kreikkalainen pannukakku (johon tulee fetaa, pinaattia ja oliiveja) jää varmasti talven arkiruokareportoaariimme. Äsken vispasin kookosjäädykkeen pakastimeen. Pikkuisen piti päästä mestaroimaan ja korvasin osan kermasta kookoskermalla. Ja Kalaasien aasialaissävyjä vastustava pehtoori totesi kulhoa kaapiessaan, että ”hyvä on: jälkiruoan osalta jutussa voi olla ideaa”. Ei kuulemma olisi kookosmassaa tarvetta edes jäädyttää; on sellaisenaan herkkua.

Valokuvatorstai

Valokuvatorstai: Parasta kesässä

”Mikään muu ei ole tärkeää kuin purjehtiminen, eikä sekään ole kovin tärkeää.”

Sellainen sanontahan on. Tässä kesässä ei parasta ole ollut purjehtiminen, eipä tietenkään kun en ole koskaan purjehtinut. Tämä kuva ei siis kerro purjehtimisesta. Maija Paavilaisen aforismi kertoo ehkä paremmin, miksi valitsin juuri tämän: ”Parempi ankkurissa kuin tuuliajolla.”

Parasta kesässä seesteiset hetket

(klikkaa kuvaa suurentaaksesi sen)

Tässä kuvassa on niin paljon piilomerkityksiä. Siinä on tyven, siinä on aurinko, siinä on rauha. Kuvassa on lähdön mahdollisuus, ja siinä on matka. Kuva on kuitenkin satamasta, turvasta. Sunnuntaiaamuna, jolloin kuvan otin, olin yksin lenkillä, mutta en yksinäinen.

Parasta kesässä olivat seesteiset hetket.

Ruoka ja viini

Uusia makuja hakusessa

Olen ollut ohjaajakoulutuksessa koko pimeän ja nihkeän, hikisen ja huonounisen yön jälkeisen päivän. Nyt ukostaa. Kuitenkin kummallisen seesteinen olo, nyt. Nyt on hyvä fiilis ryhtyä järkkäilemään lauantain kalaaseja.

Olen ilmoittanut ystäville, että on aika kymmenvuotisen juhlaperinteen uusimiselle. Olen tullut italialaisen ruoan kokkaamisessa umpikujaan, enkä nyt keksi mitään uutta. Antipastit ja mascarpone-jälkiruoat alkavat jo toistaa itseään, joten laitoin kutsuun tiedon, että tänä vuonna ei ole tarjolla primi piatteja eikä dolceja vaan jotain aasialaisen keittiön antimia. Mihin mieheni ensimmäisenä protestoi: ”Ihmiset tulee meille syömään ja toivovat saavansa jotain hyvää, ja sinä aiot wokata jotain kevytsapuskaa?!” Myös muut ovat suhtautuneet varauksellisesti uudistuspyrkimykseeni, eivät vain tohdi sanoa kantaansa niin suoraan kuin pehtoori. Vastarinnasta huolimatta aion pitää pääni (kuten yleensäkin, sanoisi tähän perhe …).

Ruokalista alkaa olla hahmoteltuna. Ainoastaan pää(liha?)ruoka on vielä hakusessa. Jollen muuta keksi tarjoan grillipihvejä, joiden kanssa tarjottavat lisukkeet tehkööt ruoasta aasialaisen. Grillipihvien kanssa meillä on yleensä aina maustevoita. Milloin minkäkin laista. Sitä tein – rakuuna kun jo kasvaa komeana – ja kuvailinkin viime viikolla, joten tässäpä resepti kuvineen.

rakuuna

½ kg:n pkt voita
1 prk Estragon sinappia (ainakin Stockalla on)
nippu tuoretta rakuunaa
tai 2 tl kuivattua
suolaa
oliiviöljyä

rakuuna 5

Anna voin pehmetä huoneenlämmössä. Sekoita pehmenneeseen voihin sinappi, silputtu rakuuna, maun mukaan suolaa (ei välttämätöntä) ja puolisen desiä oliiviöljyä. Kastele leivinpaperi ja muotoile voiseos paperina avulla pötköksi. Kääri pötkö paperiin ja pane muovipussissa pakastimeen. Siitä on tarvittaessa helppo leikata kuumennetulla veitsellä kulloinkin tarvittava sopiva pätkä. Tai laita voimassa pieniin silikoni-muotteihin, joilloin niistä tulee kuvassa olevan näköisiä nappeja. Niitä voi ottaa pakastamista kulloinkin tarvittavan määrän.

rakuuna 3

Samalla idealla voit tehdä myös persiljavoita, joilloin joukkoon kannattaa murskata myös valkosipulin kynsi tai enemmänkin. Persiljavoi on erityisen hyvää uuniperunoiden kanssa. Jos kasvimaalla tai ruukuissa on rakuunan ja persiljan lisäksi myös tilliä, tee tillivoita. Se on hyvää vaikka uunissa paistettujen kalafileiden kanssa.

Vanhemmuus

Polvileikkaus ja pehtoorin päivälliset

Pojasta polvi paranee. Toivottavasti. Tänään on kuopuksen reilu vuosi sitten teloma polvi korjailtu, leikattu. Nivelsiteitä kiristelty. Töissä kyselivät, että olenko hermona kun poika on nukutettu ja leikkaus meneillään. Hermona? Huolissani? En, miksi olisin ollut? Poikahan oli ammattilaisten (mm. ystävä-ortopedin) huomassa. Huolissani ja keskittymiskyvytön olen silloin kun poika huitelee tien päällä tai tytär on yöllä tulossa diskosta kotiin. Tai kun ollaan reissussa, eikä tarkkaan tiedetä, missä pennut on ja eivätkä vastaa juuri silloin puhelimeen kun yritän soittaa. Kun en tiedä, olen hermona. Kun en tiedä, mitä tapahtuu, silloin olen huolissani. Silloin sydänalasta kuristaa, huulet vetäytyvät tiukaksi, silloin nenänvarressa tuntuu että jostakin vuotaa… Joo – tiedän, että meidän mutikaiset ovat täysi-ikäisiä. Tiedän, ettei hyödyttäisi olla huolissaan, mutta ei näillä asioilla ole mitään tekemistä tiedon kanssa. Minä vaan olen, – huolissani.

Pojan kanssahan minulle ei sellainen tietämätön olo yleensä tule. Tämä kun soittaa abouttirallaa viisi kertaa vuorokaudessa, ja soiton syyt ovat lähtemättömän tärkeitä: ”Moi-ehdin-tänään-kouluun-enkä-myöhästyny” tai ”monelta-meillon-ruoka,-ja-mitä-ruokaa?” tai ”ilmoittelen vaan että oon H:lla ja tuun huomenna”. Varsin oivallista että ilmoittelee. Entäs sitten tytär? Esimerkin voisin kertoa: oltiin pehtoorin kanssa muutaman päivän reissulla (Karhula, Porvoo, Rantasalmi, Vierumäki) ja pistin tekstiviestin tyttärelle, joka oli ollut Tampereella kaverin kanssa pari päivää, jotta: ”Oothan jo kotona, oothan jo palautunu, oothan hengissä?” Ja kyselen muutaman – vain muutaman muun – oleellisen kysymyksen siten, että viestin pituus on vaatimattomat 480 merkkiä, mihin tyär vastaa: ”Oon. :)”. Mitäs siinä huolehdit!

No polvileikkaus on ohi. Poika kulkee keppien kanssa ja nauttii saamastaan huomiosta. Kavereita piipahtelee, vanhemmat kantavat potilaalle limpparia ja evästä. Sisarkin on isommasti aukomatta päätään. Pojasta polvi paranee.

Pojan isä, elikkäs pehtoori, on myös ollut hemmoteltavana. Ainakin nyt ehtoolla. Söimme ikääntyvän mieheni kunniaksi vähän (…) tavallista paremmin. Ja eihän sille mitään voi, mutta meistähän oli mukavaa kun oltiin neljästään, niinkuin vain perheen kesken, neljästään. Välillä niinkin.

Niitä näitä

Töissä kesällä

Töissä kuin lomalla en olisi ollutkaan… Ensi viikon arkistoreissun valmistelua, opiskelijoita ovenpielessä piipahtelemassa, yksi HOPSikin jo väännettiin, ekskursiota varten puheluita. Nopeastihan aika kului. Eväänä raejuustoa ja ananasta, kuinkahan kauan sitä on syötävä että on taas sinut kroppansa kanssa. Tuskastuttavan kuuma ja tukahduttavan huono ilma, mutta tulipahan käytyä kirjastossa – kandiseminaariaiheita kovin vähän tyrkyllä. Vatuloida ei saisi niiden kanssa; on tulossa uusia semmalaisia … Toisaalta siis sittenkin: töissäkin vielä kesä.

Ilta kotona vain hyötyliikuntaa… kotitöitä, puuhastelua pihapiirissä. Valokuvasinkin. Yllättävää. Valokuvatorstai palaa tällä viikolla lomalta ja haasteena on ”parasta kesässä”. Yhdellä valokuvalla (joita tänä kesänä olen ottanut varmasti pari tuhatta!) pitäisi osallistua. Tässä kesässä on niin monenlaisia juonteita, niin monenlaisia juttuja, että minun on mahdoton nähdä metsää puilta, mahdoton sanoa, mikä oli parasta kesässä. Ehkä kesä. Se että tänä vuonna tosiaan on ollut kesä. Se on ollut ja on vieläkin niin parasta.

Niitä näitä

Lämmön helliessä

Koskapa pihallamme on edelleen runsaahkosti kiusallisia eläimiä

amppareita

ja niitä on lisää (kukkivassa pihassa on huonotkin puolensa),

kukkiajamehilaisia

päätimme paeta niitä (ja erinäisiä määriä hommia jotka olisi ollut tehtävänä) ja pyöräilimme kaupunkiin.

margarita

Matkalla mm. otsikkokuvan merimaisema. Emme kuitenkaan – tänään – jaksaneet olla kauaa. Elojazzit vetivät väkeä torinrantaan, mutta meillä painoi eilinen juhlinta. Oltiin näet yli puolen yön!! Eikä tytär edes paennut vessaan vaikka opiskelilukavereita tuli pubiin. Kunhan kavereilleen esitteli: ”Tässon mun vanhemmat”. Noin vaan, mehän oltiin tietysti kovin mielissämme.

Tänään nukuttiin aika myöhäseen, ja rulllislenkin jälkeen ehdittiin torillekin verraten myöhään, mutta olihan siellä kesän tuntu ja kesän herkut. Ainekset kanttarellikeittoon ja mustikkarahkaan lähtivät mukaan. Alku- ja jälkiruoan lisäksi laitoin (tuore)tonnikala(tuore)inkivääri -salaattia. Muuta ei tarvittu. Kauden herkut hyödynnetty…

Naapuriin muuttavien uusien ihmisten touhuja seurattu, heidän tulonsa kun aiheutti meillekin erinäisiä tekemisiä.

Paljon puheluita on myös kuulunut päivään, ja liikaa karkkia. Ja allergialääkkeitä! Että minulla on joku siitepölytsydeemi meneillään…. !

Niitä näitä

Jumprun patiolle

Syyslukukausi on saatu oikeasti käyntiin kun tänään oli ensimmäinen työpalaveri, historiatoimikunnan kokous. Se oli sellainen palaveri, jossa oli ilo olla. Monestakin syystä.

No, kuitenkin rajansa riemullakin, ja aika varhain iltapäivällä lähdin perheen pariin sapuskan tekoon, ja pihalle. Ainoa vaan, että nyt kun ei ole sääskiä eikä sadetta, niin on niin paljon ampiaisia ja mehiläisiä, että olo kotipiazzalla on vähän hermostunutta. Tosin: hyväksi havaittiin laittaa muutamien metrien päähän omista tuoleista pari kippoa, joissa on hunajaa; ne vetävät hyönteisiä niin paljon puoleensa, että itse saa olla melko rauhassa.

Ja nyt odotellaan, että esikoisen iltavuoro päättyisi (klo 22.30!! miten ihmeessä pysymme hereillä niin kauan?): tytär kun on luvannut tarjota meille drinksut Jumprun patiolla*. Esikoinen on siellä muutaman kerran käynyt ja kun hän on käynneistään kertonut, olemme pehtoorin kanssa riemastuneet muistelemaan omia kokemuksiamme Oulun yhdestä perinteikkäimmistä patioravintoloista. Siellä kun tuli nimenomaan tyttären ikäisenä kesäisín käytyä, .. ehkä kerran, no hyvä on, ehkä sentään muutaman kerran (mm. polttarini alkoivat sieltä!). Mutta nyt siis sinne esikoisen kanssa: sukupolvien kohtaaminen Jumprussa! 🙂

__________________
* Ja se – jos joku – on nimenomaan ´patio´ eikä mikään terassi.