Tuulestatemmattua

Mökkipavlova ja shoppailuja lomareissulla :)

Käsittämättömän lämmin. Olisi ehkä kannattanut sittenkin mennä mäkeen, eikä hiihtämään. Minun ”automaattivoitelemattomat” tai pitopohjasukset tai voiteluvapaat tai whatever sukset ovatkaan, eivät olleet ihan parhaimmillaan reilusti plussakelillä. Noh olipahan vastusta – vastusta alamäessä ja myötätuulessakin. Noh, ei ihan sentään, mutta ei kyllä ollut mikään lentävä kelikään. Harvoin minulla on hiki, mutta tänään pari tuntisen hiihtolenkin jälkeen oli!

Auringossa + 15 C.

Mökkielämään on tänään kuulunut hyvää ruokaa: tryffelipastaa ja mökkipavlova. Ensimmäinen purkki (neljännes siitä) Laitilan uustuotetta ”tölklkivalkuaisia” tuli testattua pavlovaan. http://www.laitilankanatarha.fi/tuotteet/proegg-valkuainen Pavlovassa oli pieniä mökkivirityksiä: kenellä on mökillä ekstempore maizenaa ja valkoviinietikkaa?! No ei minulla ainakaan. Ajattelin että nou hätä, käytän kastikesuurustetta ja sitruunaa. No eiväthän ne ihan moitteetta toimineet korvikkeina, mutta valkuaiset vispautuivat erinomaisesti, tuli kiiltävä marenkimassa. Eikä maussa ollut vikaa. Leikkaamista ei voi väittää rapsakaksi. Mutta no problem – kehitellään. Uskon että tuo tuote tulee olemaan keittiössäni usein.

Marenkipohjan päälle levittelin sitruunarahkaa viriteltynä kermalla ja likööritilkalla. Ja sitten sitä pistaasihunajaa jota koko viikon on käytetty milloin missäkin yhteydessä.

Tämän viikon muutamista muistakin ruokajutuista voisin mainita. Parina päivänä alkuruokana olen tarjonnut poronvasanmaksaa ja (Pentikin) Karpalokonjakkihyytelöä. Vaikuttaa ja maistuu ihan gourmetilta, ja on tavattoman edullista. Eikä vaadi keittiössä puuhastelua.

Maanantaisella Ivalon reissulla törmäsimme S-amarketissa venäläisten ruokien hyllyyn: eipä sellaista ennen ole täällä päin nähty. Edullista ja vähän erikoista oli tarjolla. Majoneesia ja makrillia useampaakin merkkiä. Ja hapankaalta – yllättikö ketään? Kertoo siitä että venäläisiä turisteja ja mökkiläisiä on täällä nykyisin jo paljon.

Pari euroa maksava granaattiomenakastikepullo oli ostettava. Maistelimme broilerin ja lehtipihvin kanssa: ei ollenkaan huonoa. Päinvastoin, vähän kuin balsamicon ja (herukka)hyytelön välimuoto. Toinen uutuus, jota ei suinkaan ostettu S-marketista, vaan kukkakaupasta oli ruususuola. Ruohonjuuren sivuilla siitä lukee näin: ”Hienojakoinen, ruusunpunainen kristallisuola on terveellinen valinta! Ruususuola-kristallisuola louhitaan käsin Bolivian vuoristosta. Ensimmäisen luokan tasalaatuiset Ruususuolakimpaleet valikoidaan huolella ja työstetään käsityönä ja pilkotaan pienemmiksi, lopuksi huuhdotaan ja jauhetaan. Nimi Ruususuola, tulee punertavasta väristä, joka syntyy mm. mangaanista ja raudasta.” Sen sanotaan olevan ekologista ja reilusti tuotettua jne. Olemme nyt viikon maistelleet monessa yhteydessä, ja hyväksi havainneet.

Kukkakaupasta (Ivalon Taimituvassa kannattaa ehdottomasti käydä jos kylille satut) sitten myös kukkakimppu: ruskan värisiä galloja. Ihan mökin verhoihin sävytetyt.

Tänään jo olivat vähän rupsahtamassa.

Mutta eipä sillä väliä. Nyt jo keräillään kamppeita, aamulla loput pakataan, kotiin lähdetään. Ai niin, yksi maanantain shoppailukierroksen löytö. Itävaltalainen grüner veltliner Kamptal-viini; hienostuneelle maistuu minun suussani, mineraalinen, silti hedelmäinen. Oikein hyvä viini nyt lasissa. Hyvää viikonloppua! Pitkästä aikaa sen voi aloitella levänneenä. 😉

Niitä näitä

Pirttipäivä Myötätuulessa

– Mikset nukkuisi jos kerran yöunetkaan ei katoa päiväunosten vuoksi?

Miksenpä tosiaan? Pehtoori kehotti syötyämme menemään (taas!) päikkäreille, – minähän menin – kuten olen tehnyt joka ikinen päivä täällä ollessamme. Ja kuinka se on ollutkaan mukava vartiksi, puoleksi tunniksi kamarin erinomaiselle sängylle torkahtaa. Alan olla vallan erinomaisesti levännyt.

Arktinen myrsky? Siitä olemme eri mieltä. Minun mielestäni tänään (ja jo viime yönä) on ollut arktinen myrsky: on tuullut, on satanut välillä jäätävää tihkua ja alijäähtynyttä vettä, välillä tuiskunnut lunta, välillä muuten vain tuullut hirmuisesti. Pehtoorin mielestä on ollut jotensakin tavallinen hiihtolomakeli. Minusta sikälikin poikkeuksellinen maaliskuun alun sää, että ei ole ollut hirmuisia aamu/yöpakkasia. Kymppiviikolla kun täällä on tapana, että joutuu odottamaan puolille päivin yöpakkasen ( – 28 – 20 C ei ole mitenkään tavatonta) lauhtumista jotta voi lähteä ulos, mäkeen tai ladulle. Nyt ei ole tarvinnut odotella. Mutta silti en tänään ole lähtenyt mihinkään.

Minun mielestäni täällä on ollut sellainen keli, että olen voinut ihan hyvällä omallatunnolla hoidella sisällä niitä juttuja, jotka ovat tekemättöminä aiheuttaneet huonoa omaatuntoa: gradu on luettu ja arvosteltu, paistinkääntäjien sivustoa olen päivitellyt (eläköön toimiva nettiyhteys!!) ja pitkän jäsenkirjeen olen laatinut, sähköpostiliikennettä ja muitakin työjuttuja olen hoidellut. Siten siis oikein kelpo pirttipäivä ollut. Jo vain on ollut hyvä päivä.

Aamu alkoi smoothiella: kiwi-banaani-proteiinijukurtti-sitruunamehu-sitruunamelissa-minttu. Tähän asti paras.

Uusi tuttavuus tällä lomalla on ollut valmiiksi savustettu valkosipuli: ostimme Oulusta (Välivainion K-market) jo lähtiessä. On ollut hyvää kermaviiliin murskattuna savukalan kanssa, hyvää uuniperuna/porkkanalohkojen kanssa uunissa muhien, hyvää lehtipihvin kanssa pannulla makua antamassa. Suosittelen.

Edessä leffailta vai Siiri Magga-Miettusen elämäkerta kakkosen loppuunlukeminen? Ehkä leffa – saisin samalla kudotuksi säärystimet valmiiksi. Loma kun loppuu, eikä niillä todellakaan ole käyttöä kaupungissa : ) — mutta, mutta saisinpa senkin jutun valmiiksi. Eilen katsottiin Haute Cuisine -elokuva. Sekin niitä rainoja, joita oli tarkoitus ja aie käydä kaupungissa teatterissa katsomassa, mutta oli muka joku syy, ettei ehditty, viitsitty, haluttu. Nyt on sekin katsottu. Kannatti. Hulppean näköisiä ruokia, jos kohta juonikäänteet eivät niitä vauhdikkaimpia olleetkaan. 😉

Lappi Niitä näitä

Laajakaista? – ei vaan Hajakaista

Tiedättehän, aamuksi smoothie (tänään eilistä parempi), vähän töitä, hiihtämään, saunaan, ruokaa, leposet, vähän töitä. Nyt bloggauksen vuoro.

Ja siihen ei enää kulukaan koko iltaa kuten usein aiemmin, vaikka liittäisin moniaitakin kuvia! Meillä on täällä toimiva, ei mikään salamannopea, mutta joka tapauksessa kesken kaiken simahtelematon, nettiyhteys. Vaikka nyt tuulee, tuulee kovasti, vaikka vähän pyryttää, vaikka Saariselän alueella on sentään jonkinmoinen sesonkiaika (= mahdollista ruuhkaa tietoliikenneyhteyksissä) niin meidän netti pelittää! Yesh!

Tätä ennenhän olen kokeillut kaikki Suomen operaattorit, kesäkeleillä bloggailen pihalla, työsähköposteja on joskus käyty autolla nelostien varressa lähettelemässä, – kaiken kaikkiaan kaltaisellleni nörtiille tämä nettiongelma on ollut ropleemi ja mökkielämänlaatua olennaisesti heikentävä tekijä. Naapurimökeissä netit pelittää, mutta tämä meidän möksä on vähän notkelmassa, jossain hitsin katveessa, mikä on tehnyt mokkuloiden ja kytkyläppärin kanssa liikennöinnin vaikeaksi.

Yhdeltä tutulta (kiitos JJ) saimme vinkin firmasta, joka luo yhteyksiä myös haja-asutusalueille, laajakaistojen ulottumattomille kairoille.

Siis nyt meillä on Hajakaista. Asentaminen ei ollut ihan ongelmatonta pehtoori on viettänyt eräänkin tunnin antennin ja sen johdon asianmukaisessa, turvallisessa, siistissä asentamispuuhassa (Ivalosta koetettiin hakea jatkoantennijohtoa, turhaan) ja minä olen säädellyt iPadia ja läppäriä, soitellut ko. firman ”helpdeskiin” (jossa on puhuttu suomea eikä datistien slangia), mittaillut nopeuksia ja sen sellaista.

Ja meinasi hieman hymyilyttää kun ennen tänne tuloa, kun tuo kuvissa näkyvä pikku antenni ja modeemi (vai reititinkö sen nimi lienee?) saatiin (huom. tuotiin kotiin) ja sähköpostitse tuli liittymän asennus- ja säätöohjeet (eivät ehkä ihan selkeimmät mutta kyllä niillä homma oli mahdollista saada toimimaan) ja sitten sen sähköpostin lopussa luki, että ”Jos tulee ongelmia yhteyden löytämisen kanssa, voimme katsoa tukiasemille kompassisuuntia. Soitto tai sähköposti meille, niin katsomme suunnat.” Kerrassaan loistavaa: nimenomaan ollaan hankkimassa uutta antennisysteemiä juuri siksi kun yhteydet EI TOIMI, eikä sähköposteja voi lähetellä. Siis miten ihmeesä pistellään sähköposteja ja kysellään yhteyden luomisesta? Noh, ei mikään iso juttu ja nyt toimii. Vielä täytyy Oulusta yksi piuha tuoda ja vähän säädellä (johtuu lähinnä kytkyläppäristä ei tästä kaistajutusta), mutta jo nyt meillä on täällä oma wlan-verkko! Eikä edes maksa mahdottomasti.

Kuvien liittämisen nopeudesta ja helppoudesta riemastuneena yksi eilen harjoituksena kännykällä ottamani panomaaraotos (klikkaamalla suurenee). Näitäkin nyt voi liitellä! Näitä ja paljon muita! Nyt minä voin muuttaa tänne möksällä pidemmäksikin aikaa…. 😉

Lappi Niitä näitä

Laskiaistiistai hiihdellen

Aurinko! Tänään on paistanut aurinko, hanget ovat kimmeltäneet, suksi on luistanut, ruoka on maistunut., antenni on asennettu, [töitä ei ole juurikaan tehty, ] – tänään on ollut hyvä päivä. Smoohtiet aamiaisella. Hmmmm…

Ajattelin ensin hiihtäväni vain Rönkönlammelle, mutta poroaidalle asti hyvinkin jaksoin, ja takaisinkin – tietysti. Mennessä ei juuri muita hiihtäjiä näkynyt – olin sen verran aikaisessa [ei oikein vielä lomaunirytmiä ole 😉 ] – eikä aurinkoakaan,

palatessa jo sinistä taivasta, muutaman kerran puiden varjot kimmeltävällä hagella, aurinko jossain.

Kunhan pääsin mökin pihaan niin jo paistoi.

Pehtoori lähti kun minä tulin; ihan samasta syystä kuin emme Oulussa lenkkeilekään kaksistaan, ihan samasta syystä emme hiihdäkään kimpassa – minä olen niin paljon huonokuntoisempi, etten ala verenmaku suussa skabaamaan miehen kanssa. Ei pehtoorista olisi mukava vatuloida minun vuokseni; siis käymme erikseen ja hyvä niin. Patikointi sopii samaan tahtiin, mutta ei lenkkeily eikä hiihtäminen.

Sauna kuului pävään. Niin kuin täällä aina.

Eikä pieneen mieleenkään tullut pulahtaa puroon.(Varjokuva? Piiloselfie? 🙂 )

”Uusi” ruokakin tuli sovelletuksi. Paistelin broilerin filesuikaleita oliiviöljyssä, suolasin (ruususuolalla!), sivelin makealla tulisella sinapilla, sitten loraus ruokakermaa pannulle, juuri ennen tarjolle tuomista silputtua basilikaa ja pippuria. Vaikeahan tämä oli, mutta kyllä kannatti. 😉 Ne hiihtäjät tarvitsemme protskua. 😀 Ja hiilareiden tarve tuli tyydytetyksi laskiaispullilla.

Iltapäivällä ja nyt vuorossa lukemista ja surffailua (voi miten nopea yhteys meillä onkaan! Kerron siitä huomenna.)

Ehkä joku elokuvakin vielä ohjelmassa, olisi kutomistakin. Toissailtana katsoimme ”Kekkonen tulee”. Erinomainen elokuva näissä maisemissa katsottavaksi. Mie niin tiiän tämän pohjoisen maailmanäären ihmisten mentaliteetin; jo vain Kekkosta on täällä odotettu ja vieläkin kaivataan.

Nyt pakastuu: on jo -10 C, koko päivän ollut pari pakkasastetta, auringossa jo tuntunut lämpö. Näkyisiköhän revontulia, pilviä ei ainakaan paljoa ole… pitääpä tarkkailla.

Kiireistä on loma. 🙂

Lappi Liikkuminen Niitä näitä

Mökkimaanantai

Hiihtoloma. Hiihtolomalla kuuluu hiihtää.

On myönnettävä, että aamulla en ollut mitenkään erityisen riemastuksissani ladulle lähdössä. Ajattelin, jotta äpöstämistähän se minulla kuitenkin on, varsinkin näin talven eka kerralla. Että on kylmä, kuuma, väsy tai lipsuu, pahimmassa tapauksessa noita kaikkia. Että pieni lumisade tekee hiihtämisestä ikävää, että olkapää ei kuitenkaan kestä. Ja mitä vielä! Olipa mukava hiihtää, sopivasti kampetta, ei väsyttänyt eikä lipsunut. Olkapäälle teki hyvää lykkiä.

Ja mikäs se on hiihdellessä kun on näin modernit monot!

Nämä oli vaan pakko ostaa kun kesällä kävin Limingassa iki-ihanassa Pivis-vanhantavarankaupassa. Kympin noista maksoin, ovat ihan sisustuselemetti meidän mökissä. Juuri tuollaiset minulla oli kansakoulussa, ja kouluunhan usein hiihdettiin.

(Minulla olisi ladulta ja päivän muista highlighteista kuvia, kännykameralla otettuja, mutten saa niitä tänne siirretyksi. Hmph! – ti klo 9.15 onnistuinpas!)

Puolenpäivän saunan jälkeen lähdimme Ivaloon. Edelleen nettiantenniasioiden parissa päivää vietetty, muitakin asioita, Ivalon Taimitupa on vekkuli kauppa. Kerron ja kuvailen tässä joku päivä ostoksiamme; siellä kun myydään paljon muutakin kuin kukkia.

Kävimme myös Ivalon isossa S-marketissa: siellä kun on valikoima hitusen parempi kuin tuossa meidän Kuukkelissa, joka kaikesta huolimatta mainostaa itseään ”Pohjois-Suomen suurimmaksi tavarataloksi”. Minun terveysviikkoani varten (heh!) kävimme hankkimassa yrttejä, jotka ovat esimerkiksi sellaisia, joita Kuukkelissa ei juuri tapaa.

Illansuussa pehtoori viimeisiä Laanilan muuttoapuja hoiteli, ja minä siivosin mökkiä. Ennenkin olen sanonut, että tämmöinen 65 neliötä on niin hyvä asumis- (ja erityisesti SIIVOUS)tilavuus. Pyykkiä ja muuta sellaista, jota ei tule hoidetuksi silloin kun on mökillä on seuraa. Kaksin ollessa näitä huoltotoimenpiteitä hyvä suoritella.

Ukraina, Krim, Venäjä — ? Kaukana kavala maailma.

Nyt tästä keittiön ikkunasta näyttää tuolta. On rauhallista.

Huomenna voi miettiä menisikö laskiaistiistain kunniaksi mäkeen, ehkä sittenkin ladulle kun kerran oli niin mieluista tänään, ja lukisiko arvosteltavana olevaa gradua vai sittenkin Arjen historian harkkoja, tekisikö ruoaksi siikaa vai sienikeittoa. Näin suuria asioita täällä Hangasojan varressa voi pohtia.

Lappi Niitä näitä Valokuvaus

Lunta

Hiljaista, mutta touhukasta.

Historioitsija Peter Englund on kirjoittanut kirjan ”Hiljaisuuden historia”, jossa hän kertoo kuinka voi, joskus, hyvissä olosuhteissa, halutessaan kuulla lumen satavan. Minä olen tänään kuullut. Tänään on ollut – 1C. Yöllä oli satanut muutama sentti lunta. Pihapiiri ja metsä puuterinen.

Pihalle siis, – heti kun olimme tunnin, pari, kolme yrittäneet saada (uutta) nettiyhteyttä toimivaksi. Pehtoori asensi antennia, minä yritin datailla, laitella asetuksia. Hetken sähköposti ja netti muutenkin toimi, mutta se kyllä vaati kovaa yrittämistä! Jossain vaiheessa pehtoori haki kamerani, räpsi kuvia ja nauraa hekotti, että vaimonsa on tullut mökille rentoutumaan: vaati kuvan julkaisemista täällä. Joten melkoisen tupinan jälkeen liitän sen tähän (sikäli, mikäli onnistuu… ). Montako mahdollista (!) nettiyhteysvälinettä löydät kuvasta?! 😉

Reilusti ennen puoltapäivää annoin periksi, lähdin pihahommiin (lumityöt ja kuvailua), iltapäivä meni muuttoapupuuhissa Laanilassa, illansuussa pehtoori jatkoi edelleen antenniprojektin parissa ja minulla huki lämmitellä sauna.

Nyt väsy. Ehkäpä leffailta.

Mutta tässä kuvia lumesta, joka taitaa olla aika harvinaista herkkua vähän joka puolella Suomea. Täällä sitä on. Lapioitavaksi, lingottavaksi, kolattavaksi, harjattavaksi, nautittavaksi, kuvattavaksi asti.

Männyllä on säärystin?

Purolle reitti selvä. Saunavedet sieltä.

Mökin lähistöllä asustelee metto, on nähty se monta kertaa. Purolle mennessä hangessa tämmöiset jäljet; pehtoori sanoi, että ovat sen metson jäljet, siipien kärjet jättäneet jäljet. En rohkene epäillä.

Purovesi kirkas; heijastaa kauniisti kelon naavaiset ja lumiset oksat.

Notskipaikkaa en vielä lapioinut.

Autokin ihan puuteroitu.

Juniori ottaa aina tällaisia kuvia. Nyt minäkin yhden. 😉

Siinä se on: maailman paras sauna. Eihän sitä ole koolla pilattu.

Mökkitie pehmeän valkoinen.

Metsäkin lumessa.

Niitä näitä

Matkalla pohjoiseen

Matkalla pohjoiseen…

Ajellessa ihmettelimme pohjoisesta päin tulevan paluuliikenteen paljoutta: ihan jonoiksi asti oli suksiboxillisia autoja matkalla hiihtolomalta takaisin etelään. Oulun ja Rovaniemen välillä ennennäkemättömän paljon lomaliikennettä. Näin siitä huolimatta siitä, että lähdimme jo kahdeksan jälkeen. Rovaniemen jälkeen liikenne hupeni, mutta maisema edelleen ankea. Kertakaikkisen ankea. Liki lumetonta aika ylös asti. Ja merkillisen tuhnu ilma, sumea, kostea. Tiet sulat, vasta Sodankylän jälkeen vähän palteiset.

Kuuntelin radiosta Novaa, jossa on menossa joku ”terveysvalistusviikko” ja ohjelmissa tuli kaikkia hyviä ruokasuosituksia, smoothiet, salaatit, kasviskeitot kuulostivat keveiltä, tervehdyttäviltä, raikkailta, ja mietin jo että vietetäänkin mökillä sellainen kevyen ruoan viikko, muistin että olin ostanut mukaan avokadoja ja appelsiineja ja pähkinöitä ja kaikkea ultraoivallista terveellisen elämän viettämiseksi.

Ja mitä teimme kun pääsimme mökille: kunhan kaksistaan saatiin kapea polku mökkiin kolattua ja lapioitua ja kamat purettua ja jääkaappi täytettyä, pehtoori sytytti takan ja niinhän me makkarat paistoimme, pehtoori oluen ja minä siiderin nautimme. Hyvin alkaa tämä terveellinen lomaviikko!

No sitten kuitenkin pihalle. Minulla perinteisesti edessä lumilinkoilu. Ja perinteisesti se jumitti jossain vaiheessa, minä en vain huomannut, kiskoin ja puskin raskasta konetta pitkin hankia. Juuri kun olin toista tuntia huhkinut ja valmis myöntämään, että ei hitto, kunto on kerta kaikkiaan surkea, ja että jatkan huomenna, pehtoori tuli katsomaan mokomaa masinaa ja totesi ”sokka irti”. Siis taas kerran kaikki sokat ja pultit poikki, joten ei ihme, että vähän raskaaksi kävi homma. Noh, insinööri korjasi vempstaakin ja voilà! lumi lensi taas kaaressa. Insinööri on ihmeellinen!

Nyt on piha purolle asti raivattu, huomenna sitten vuorossa stailaus = hankien siistiminen ja lapio- ja harjahommat. Näin riemullista tämä lauantai-iltapäivän vietto täällä on.

Lunta siis on! Tavallista vähemmän hiihtolomaksi, mutta sitä on.

Rantasaunaa emme lämmitelleet, mutta jotain ruokaa oli järjestettävä. Vuohenjuustosalaatin soveltelin meille. Piti olla paahdettuja pinjansiemeniä, – onko sellaisia mökillä? Nope! Glögimantelit paahdoin pannulla, eikä huono korvaava ollutkaan. Oliko akaasiahunajaa? Nope! Mutta jälkkkäreitä varten olin ottanut mukaan (vanhentuneen) pistaasihunajan, ja sehän olikin erinomaista. Avocado ja vuohenjuusto ovat hyvä pari.

Niitä näitä

Kalkkiviivoilla dopingin voimin

Kalkkiviivoilla ollaan; helmikuu alkaa olla selätetty (tämän kuukauden ja duunien jälkeen pelkkää helppoutta tiedossa 😉 ), loma aluillaan!

Piti mennä kävellen töihin tänään; keksinkö edes kunnollista tekosyytä autolla menemiselle? En keksinyt, en. Lisäksi aamujumppa joka romahtaneen, ahtaan olkapään kuntoutuksen aikana pitäisi tehdä, jäi väliin, ja eväätkin palasin autotallin ovelta takaisin sisälle tekemään, muistin vasta siellä, onneksi edes siellä; eihän nyt ilman eväitä duuniin. Ja niinpä volkkariini vallan, suhteellisen myöhään, istahdin ja muutaman minuutin duunimatkan kustannuspaikalle hurautin.

Heti kun ei ole tolkuttomasti touhua, niin alkaa lerppuilemaan. Tein kaikkea pientä, keräilin luettavaa tulevalle viikolle, tentitkin vastoin tapojani jätin tarkastamatta. Alan oppia? Pari sovittua ja sopimatonta (heh!) meetinkiä ja sitten tiedottamista: sekä tekemässä että kuuntelemassa. Tällä yliopiston kriisivaiheella on minulle ehkä enemmänkin vaikutuksia kuin ensin osasin ajatellakkaan. Tulette vielä kuulemaan!

Kalkkiviivoilla lukee otsikossa – eikös lähtöalueellakin ole kalkkiviivat? Lähdössä ollaan; pitäisi pakkailla. Lämpimästä kylmään? Tai ainakin merkillisestä helmikuusta Lapin talveen. Ah, onnea.

Tämän sään puolesta erikoisen helmikuun jälkeen erikoista on myös se, että mökille lähdössä en hillittömästi odota pitkiä, [kuutamosta huolimatta] levollisia yöunia. Miksenkö? Koskapa univajetta ei tavallisiin sydäntalviin verrattuna ole. Noh? Melatoniinin voimin viime yönäkin nukuin seitsemän tuntia ihan heittämällä. Melarest 1 mg takaa minulle täyden kuun tulosta ja lievästä ylikierrosvaiheesta (sitä aiheuttamassa vaikka nyt vaikka tohtoriseminaari tai keskustelu etelän kollegan kanssa) huolimatta levollisia unia. Kiitos Koivu ja systeri suosituksesta, melatoniini rulettaa!

Mutta tiedättekös, mihin melatoniini ei auta? Se ei auta seikkailullisiin uniin, eikä paljoon puhumiseen. Minulla on täyden kuun aikaan myös poikkeuksellisen vauhdikas unimaailma ja poikkeuksellisen puheliaat päivät, eikä melatoniini näitä juttuja ollenkaan tasaannuta. Harmi! Harmi, sanon minä. Mutta yöunien yhtäjaksoisuuteen ja pituuteen se vaikuttaa: nukun paremmin. Nukku-Matista on tullut minun kaverini. Ei tarvitse yökausia yölamppuja sytytellä ja sammutella.

Niitä näitä

Reissuvihko

Minulla on mökin ja kodin väliä kulkeva pieni vihko, reissuvihko, johon kirjaan niitä juttuja, joita pitää muistaa seuraavalla kerralla viedä mökille. Useimmiten vihkoon kertyy tällaisia merkintöjä:

uusi lapio

samppoo [Kuukkelin samppoot kun eivät minulle kelpaa]

lyhtykynttilöitä [oikean kokoisia ei mökin lähikaupassa ole]

vaahtokarkkeja

pesulassa käytetty matto

varalamppuja

kuramatto

uudet sormikkaat

allergialääkkeet

musiikkia tai leffoja

sienikori

pultteja lumilinkoon

oliiviöljyä

Meindlit

Siis sellaisia tuotteita tai tavaroita, joita Saariselältä tai edes Ivalosta ei tahdo löytyä. Esimerkiksi tietttyjä ruokatarvikkeita, tiettyä merkkiä. Tai tavaroita/vaatteita/urheiluvermeitä, joita ei ole sekä mökillä että kotona vaan jotka pitää muistaa tarpeen vaatiessa tuoda/viedä jompaan kumpaan suuntaan.

Tämänkertaisten viemisten takia, ja ettei menomatkalla tarvitse ruuhkaiseen Rollon Citymarkettiin pysähtyä, kävimme kimpassa kaupassa. Ja muutoinkin olen noita vähäisiä vermeitä jo kokoillut. Mutta, mutta … reissuvihossa on yksi ongelmallinen juttu: olen viimeksi mökiltä lähtiessä uudenvuodenpäivänä kirjannut vihkoon ”laihdu tai osta uudet sisä/olohousut”. Kummallinen muistiinpano! Laihdu? Ja juuri kun paistoin meille neljä pellillistä pikkupullia vietäväksi mökille ja pakkaseen.

Laihdu? Kaikkea sitä tulee kirjanneeksikin. Tiedän kyllä tämän taustalla olevan jutun. Minulla on mökillä kahdetkin mukavat kevytverkkarit tai sellaiset vuorettomat urheiluhousut, jollaisia tykkään hupparin tai villapuseron tai jonkun vanhan tunikan kanssa pitää möksällä. Kolmannetkin ovat, mutta ne alkavat olla ihan puhkikuluneet, kerrassaan kulahtaneet, eivät ainakaan vieraiden läsnäollessa pidettävät. Mutta onhan minulla ne kahdet? Onhan ne. Mutta ne eivät ole mukavat. Ne on ahtaat. Siis ”laihdu tai osta uudet”. Ja minä en ole tehnyt kumpaakaan.

Ehkä pidän sitten pyjamapäiviä mökillä. Tai sitten vain ulkoilen kaiket päivät. 🙂

Yliopistoelämää

Helmikuu ja hommat hupenee

Tavattoman intensiivisen työpäivän jälkeen – kuitenkin ihan normiaikaan – kotiin ajellessa aurinko paistaa lempeästi puiden runkoihin ja latvoihin, tiet ovat sulat, kotipihalla laatoitus jo ihan jäätön, lumeton. Lämmintä. Helpottunut olo; helmikuu alkaa olla ohi.

Viimeinen Arjen historian -luento tänään (noh, harjoitusten palautus -luento, mutta se on eri juttu :)) ja kun luentoni oli osana niin sanottua ”Luentorallia” oli tänään kuulijoita lukioista ja muista oppiaineista. Ylioppilaskunta näitä juttuja järkkäilee, keräsivät palautettakin, lupasivat tehdä minulle koosteenkin siitä, mutta yksi näistä ”ei omista” kävi jo luennon jälkeen kiittelemässä ja sanoi, että olipa mielenkiintoista ja hyvin pidetty luento, ”vaikka en historiasta paljon piittaakaan”. Yesh! Semmoisesta tulee hyvä fiilis.

Ja vaikka yliopistolla oli sellainen yyteettein aloittamistunnelma, ei koko iltapäivän kestäneessä koulutusneuvoston kokouksessa ollut mitenkään tappiomieliala. Ei olla jääty tuleen makaamaan. Kovasti keskusteltiin ja suunniteltiin. Kyseenalaistettiin ja kehitettiin. Mutta vaikka melkoinen kokouskonkari olenkin, on näiden neuvoston kokousten jälkeen aina (nyt oli toinen kerta ;)) melko puhki. Siellä kun on oltava skarppina, pysyttävä valppaana. Ehkä iän myötä turnauskestävyys näissäkin asioissa heikkenee.

Kävimme äsken Juniorin ja kihlattunsa huushollissa; kävin tekemässä ”kaappi- ja tupatarkastuksen” autotalli yms. -remppojen jäljiltä, – pehtoorin projektejahan ne paljolti ovat olleet. Hyvältähän siellä näytti. Ja perheen koirista tämä miehinen! osapuoli alias Unski alias Unto Kaappinen oli tiitteränä. 😉