Hiekkarannalla huono omatunto

Huono omatunto. Aihe, josta olen ollut aikeissa kirjoittaa monta kertaa viime viikkoina… Mistä ja miksi on huono omatunto??! Palannen vielä asiaan, mutta tänäänkin se oli.

Tänään huonon omantunnon taustalla aika pikkujuttu: olin päättnyt jo monta päivää sitten, että tänään lähden töistä ajoissa. HUOM. etuajassa [seli, seli, että olen ollut töissä joka aamu viimeistään puoli kahdeksalta … onko se joko selitys? Ei, ei ole]!

Mutta joka tapauksessa sääennuste oli luvannut, että tänään iltapäivällä paistaa, ja kun kerran ei kahden jälkeen ollut mitään ”läsnäolopakkoa” eikä sovittuja miitinkejä, olin varautunut karkaamaan, yrittänyt itselleni vakuutella, ettei ole syytä huonoon omaantuntoon, ja vedin toppahousut jalkaan, untuvatakki oli jo tarkoituksella mukana, otin pipon esille, pakkasin seminaarin jälkeen repun, siellä kamera –  ja lähdin!

Huomenna alkaa inhoamani helmikuu [= februarfobia], joten oli korkea aika lähteä päivänvalossa kuvailemaan vaakasuoraa, julmaa aurinkoa. Että minä inhoan sitä! Ei, en inhoa aurinkoa, mutta inhoan sen helmikuista julmuutta! Julma valo! Tänään sen julmuutta voimisti hyytävä tuuli. Mutta minä olin ulkona! Pääsin kuvaamaan!

Julma valo_

Julma valo_-2

Mistä tuo punainen pallo tulee kuvaan, mikä se on?

Julma valo_-3

Onhan julma, onhan? Minusta on. Jos jostain en pidä, niin tämän vuodenajan vaakasuorasta valosta!

Julma valo_-5

Julma valo_-6

Julma valo_-8

Hiekkarannalla? no niin! Voi se olla tällaistakin!

Julma valo_-7

Hyvä on, tätä on säädelty photo shopissa, mutta ilman säätelyäkin julma on valo!

Julma valo_-16

Minusta yllä oleva kuva näyttää kuin olisi kuvattu lentokoneesta, jonkin vuoriston yllä?

Julma valo_-9

Jäinen vesi, rantavesi, rantaviiva, jäinen, sininen, kylmä.

Julma valo_-3-2

Julma valo_-2-2

Julma valo_-4-2

 Kuvaajan varjokin palelee…

Julma valo_-12

Julma valo_-15

Siirryin Nallikarista jokivarteen: näettekö tuon hyisevänä hohkaavan kanavan.
Ja lentokoneen jäljen: kylmästä lämpimään? Sehän se tuli mieleen.

Julma valo_-13

Julma valo_-14 

7 kommenttia artikkeliin ”Hiekkarannalla huono omatunto”

  1. Minusta juuri tämä valo on IHANA! Se on kuin shokki, jotenkin niin överi. Muistan viime vuoden tammikuun valon aivan erityisesti. Pari vauvahuuruista kuukautta sietämättömästä pimeydessä oli takana, ja tammikuussa auringonpaisteisessa pakkasessa tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että ”elämä voittaa”. Hurjan hienoja kuvia taas! Hyisiä, jäisiä, valoltaan ihanan julmia 😉

    Vastaa
  2. Tuttu majakka!!! Kaunista muutenki… Tuo punainen pallo on varmaan objektiivin sisäinen heijastus. Yleinen ilmiö kun kuvaa vasta-aurinkoon. 🙂

    Vastaa
  3. Katri, tämän kommenttisi jälkeen olen oikein tyytyväinen, etten ”vauvanhuuruisten pimeyden kuukausiesi” aikana postaillut meidän perheen vauva-aikojen koliikeista yms. kuten muistaakseni aioin.

    Ja hyvä on, tiedän oleva aika outo tapaus tämän helmikuun kammoni kanssa,,, mutta onneksi se on työntäyteinen ja pian ohi. 😉

    Vastaa
  4. Pasi, tosiaan Lepolandian majakkakin kuvissa, … jotain objektiiviheijastuksia arvelinkin tuon palleron olevan. Kaunista, mutta julmaa, kylmää.

    Vastaa
  5. Kiitos Raija linkkivinkeistä, enkelipallot minäkin saan joskus onnistumaan ihan kuten haluan,
    http://www.satokangas.fi/blogi/2012/11/marraskuun-todellisuudesta-maaliskuun-haaveisiin/
    bokeh-harjoituksiakin tein viime kesänä…
    http://www.satokangas.fi/blogi/2013/07/aamulenkilla-levollisena-iltapaivan-ahkerana/
    mutta eihän ne vielä aina onnistu. Tuon punainen yksittäinen oli kyllä ihan ilman tarkoitusta syntynyt, enkä sellaista siihen halunnut.

    Kaikkea pitäisi taas harjoitella. Tänään kukkakuvien parissa. 🙂

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.