Seitsemältä loppuu uni, kuuntelen ropiseeko mökin katto sateesta. Ei. Mutta lumi- ja räntäsadehan ei pidäkään ääntä? Nousen ylös ja kömmin keittiön ikkunan ääreen: ei sada. Ei sada mitään. Ja lämpöasteitakin on huikeat kolme. En halua lähteä purolle, – en siis mene. Ryhdyn keittelemään kahvia, ei enää mitään isoja brunsseja tai hiilaritankkausta ennen tunturiin lähtöä. Kahvia, leipäpalanen, jukurtti.
Hiljalleen alamme keräillä kamppeita, tyhjennellä terassia, lukita liiterin ja saunan, siivota paremmin kuin usein talvisin, jolloin on enempi vähempi kiire lähtiessä. Nyt matot ulos ja sen sellaista. Täytyy muistaa ottaa mukaan kaikki tarpeellinen Itävallan patikkareissua varten… mökiltä olisi vähän turhan pitkä matka hakea.
Hyvissä ajoin ennen puolta päivää olemme valmiita lähtemään. ”Ajettaisko Haaparantaan ja käytäisiin siellä kaupassa?”, kysyn. Pehtoori ehdottaa, että ajetaan sitten saman tien Muurolasta Aavasaksalle, ja sieltä Ruotsin puolelle: käydään Butiken på Landetissa. – Hyvä idea. Ja sitten mennään Kukkkolaforsenille lounaalle?
Näin teimme. Lämpötila nousi hiljalleen, ja Korpikylässä (34 km Haaparannalta pohjoiseen) jo paistoi ja oli kesäistä. Lämmintä nyt ei tainnut olla kuin se 12 C, mutta ei se haitannut. Butikenista on ennenkin löydetty molemmille kampetta.
Nyt kesäale niin alulla, että oli valittavaa. Valitsemmekin. 😉 Taas kerran ostin St. Jamesin puseron – ja villatakin, tummansinisen, mikä ei ketään hämmästyttäne.
Kello oli ohi lounasajan, kun saavuimme Kukkulonkoskelle, Kukkolaforsen (nimenomaan se Ruotsin puoli, jossa siis olimme viime vuonnakin), on ehdottomasti käymisen väärti.
Koski, lippoajat, maisema, vanha kalastajakylä, leipomo ja tietysti ravintola, jossa on erinomaista kalaruokaa, ovat käymisen väärtejä. Ostettiin mukaankin talon näkkäriä ja puolukkaleipää.
Ja söimme Kukkola tapas -lajitelman. Taas siika, lohi ja poro maistui. Kun joku muu oli tehnyt, maistui hyvälle ja pikantti ruotsalaissäväys sooseissa (piparjuurta, tillisinappia etc.).
Ja näkymä Tornionjoen yli mitä kaunein.
Juhannussalkokin vielä vihreänä.
Matka jatkui Haaparantaan: Kavlin sulatejuustoja, omenasosetta, katkasalaattia ja sitten tavalliset kauppa-asiat. Ja Systembolagetista haettiin muutama Amarone ja samppanja. Ne kun ovat ihan selvästi edullisempia siellä kuin Suomessa. Ja sellaisia, joita Alkossa ei ole.
Kotipihalle kääntyessä pieni epäilys siitä, miten pehtoorin nurmi ja minun kesäkukat ovat Juniorin huolenpidolla pärjänneet: eikä kyllä huomattamista. Kaikki kunnossa.
Ja sitten mukavat jutut jatkuivat: serkulta kirje Paraisilta ja työkaverilta Japanista. Molemmat kovasti ilahduttivat.
Ja pehtoorin alppiruusut kyllä kertovat siitä, että karu, kaunis Lapinmaa on nyt taas jätetty: vehreään Ouluun palattu. Hyvä näin.
Eikä huomennakaan töihin. Loma jatkuu…
