Lumenviipymä: kaikkialla, missä on paljakkaa, tuuli kinostaa kurunpohjiin ja suojaisiin painantaisiin luminietoksia. Nämä lumenviipymät sulavat vasta myöhään kesällä.
”Tunturin laella, maanpinnalla” -teemalla kuvailin tänään pitkällä liki kolmituntisella patikalla joka puolenpäivän tietämässä nuorten ja koiruleiden kanssa tehtiin. Tänään ei satanut, vähän ripsi väillä. Illansuussa jo paistoikin. Lämmintäkin melkein kymmenen tai siis kuusi lämpöastetta. Mutta tunturissa oli ilo. Ruijanpolku kuljettiin. Kulkeminen on hyväksi. Tuota reittiä on kuljettu Perämereltä Jäämerelle jo puoli vuosituhatta.
Yökönlehti. Lihansyöjäkasvi on tuo tähdenmallinen.
’
7
Taivaanvuohen laulu kulki pitkään kulkumme rinnalla. Teeri nähtiin ihan vierestä, silti ei kuvaa. 🙁
Maisa on ihan lapinhullu koira, – yli kymmenen kilometrin tunturissa kulkemisen jälkeenkään ei halunnut sisälle, eikä nukkumaan.
Toisin kuin tämä hienohelma. Unski alias Unto Kaappinen alias Nahka.
Nahka ja me kaikki muutkin otettiin hyvät unoset lenkiltä ja notskilounaalta palattua.
Ilta ”perinteisin menoin”, saunomista, pitkään ja hyvin syömistä.
Nyt Novan juhannuslista Novalta kuuntelussa … oleillaan. Mukava. Hyvillä mielin.
Aurinko paistaa vielä korkealta, on hyvin valoisaa.
Lumenviipymät ja kylmyys ei haittaa, nyt ei mikään muukaan.
(klikkaamalla kaikki kuvat suurenevat, lumenviipymä näkyy)