Tuulestatemmattua

Ulkoillen lokakuisessa Lapissa

Mökillä vaan on parempi nukkua kuin missään muualla. Niinpä se humahti kymmenen tuntia viime yönäkin; aamukahdeksalta nousimme pilviseen, tihkusateiseen aamuun. Kovin verkkaista touhuilua, ja sitten pihahommiin.

Tai mie menin purohommiin: ruoppausta ja rantojen putsausta, pieniä ”uppotukkeja” (paksuja oksia ja muuta roinaa puron mutkissa joita nostelin ylös. Kevyttä sadetta mutta eipä haitannut.

Lintujen syöttöpaikoille laittelin auringonkukan siemeniä ja kyllä on molemmin puolin mökkiä käynyt vilske tänään: varmaan puoli kiloa on humahtanut tali- ja Lapintiaisten pitäessä juhliaan!

Kauppareissu kylille, jossa oli yllättävänkin monta autoa liikkeellä. Ja Hangasojallakin on muutamissa mökeissä asukkaita. Kun oli verraten varhain syöty, lähden autolla ja kävellen, kävellen ja autolla kuvien ”metsästykseen” ja tuntui, että olin koko ajan väärässä paikassa. Aina kun siirryin jonnekin meni siellä aurinko pilveen ja alkoi sataa jotain: vettä tai räntää tai rakeita. Vaihdon autolla toisen lammen rannalle tai tunturin päälle, mutta ei pilvet seurasivat.

Sateettomiakin hetkiä toki oli.

Tuo vitivalkoinen vasa oli kyllä linssilude. Tuntui että se sanoi: ”Ota kuva”!

Illansuussa mökille palauduttua saunaan ja tässäpä tämä maanantai.

Ja arvontahan meillä oli suoritettavana. Ilman Apsua! Viimeiseen ”Miljoona-arvontaan” osallistui vain seitsemän lukijaa (Katri, Kati, AK, Arja, Tiina, Satu ja MS) ja niinhän siinä kävi, että MS saa joulukuussa ruokakalenterin. Onneksi olkoon! Sinäkin olet aiemminkin voittanut jossain kilpailussa mutta eihän minulla osoitettasi ole tallessa joten postitkos sen jossain välissä. Palkinto tulee sitten parin kuukauden päästä.

Lappi Mökkielämää

Hangasojan harmauteen

Mökille tultiin. Tuosta vaan. Tiedä häntä, oliko nyt hyvä aika lähteä, – ehkä ei, mutta toisaalta, ehkä juuri nyt.

Sitä paitsi tämä ei todellakaan ole mikään paras aika Lapissa, mutta kun …

Ei juuri pakattavaa, ei juuri pysähdeltävää, joten lähdimme ajoissa, olimme perillä ajoissa. Kemi – Roi välillä oli hieno aamupäivän aurinko, joka loisti puissa ja pelloilla. Välillä tuntui, että ajellaan oranssi-keltaisessa putkessa. Rovaniemen jälkeen lehtien määrä puissa hupeni tasatahtia sumun ja tihkusateen lisääntymisen kanssa. Sodankylän jälkeen tuntui, ettei ollut kuin sumua, tihkua. Kahdelta Hangasojalle kaartaessa tihhuutus jo loppui, tosin metsässä näkyi pieniä lumi/räntälaikkuja. Matkan varrella lämpötila laski asteen per 100 kilometriä. Aamun kotipihan kahdeksasta asteesta mökkipihan plus kolmeen asteeseen.. .. Mutta en valita.

Viime vuonna oltiin tähän aikaan Kroatiassa, nyt täällä. Molemmat hyvä.

Minulla kun oli perinteisesti ensimmäinen ajohuki (Oulu – Roi) niin onnistuin muutaman kerran kuvailemaankin (silloin kun Pehtoori ajaa, ei turhia pysähdellä. Kun itse ajan, voin halutessani pitää kuvaustaukoja, ainakin yhden. 😉 ). Iijoella nahkiaispyynti on menossa… Sitäpä taas kerran kuvasin, joskus pitäisi mennä oikein ajan kanssa ja lähemmäs…

Syksyllä, ja vain kahden hengen mökkeilylle ja melko pian edellisen käynnin jälkeen, mökille asettautuminen sujuu nopeasti. Ei lumitöitä, ei monien ruokakassien purkamista, ei vaatekasseja — ehtii hyvin tarpomaan puron varressa …

Luonto valmistautuu talveen. Kirkastuu tavallaan. Hangasojan huomassa …

Niitä näitä

Kohti talvea

Yöpakkanen oli ollut niin kova, että meidän kaunis villiviini oli kerralla rupsahtanut. Ja aamuyhdeksältä lähtiessäni kierrokselle, oli pakkasta vielä muutama aste. Kaupan kautta Caritakseen, sieltä sitten hautuumaalle ja lenkille Ouluunsuussa. Aina on Oulussakin vielä uusia katuja ja teitä käveltävänä. Tällaisena päivänä olisi voinut kävellä vaikka kauemminkin.

Kun Pehtoori oli taas katsomassa isäänsä sairaalassa, olin minä Juniorille kuskina, kun tämä meni Haukiputaalle kaverinsa kolmekymppisiä juhlimaan. Kahden nuoren miehen samppanja- (ja ruoka)kerho kokoontuu parhaillaan. Ei voi väittää, etteikö olisi nuorilla miehillä kiinnostusta selvittää reseptejä ja samppanjoita ja niiden historiaa.

Palatessani ajelin Kellon Kiviniemen kalasataman kautta: aikeena kuvailla, ei oikein simahtanut, ja ostaa savustettavaa kalaa, mutta kaikki tuore kala oli jo loppunut, joten ostinpa valmiita vartaita. Helppoa ja hyvää. Ja taas kerran tuli hoksattua, että avocado ja lohi sopivat erinomaisesti yhteen.

Kesäkamppeita olen pakkaillut pois, pipoja ja muuta tarpeellista etsiskellyt. On niiden aika.

PS. Kalenteriarvontaan ehtii vielä huomisen päivän ajan osallistua…

Arvontaa arvonnan perään

Bloggailu Niitä näitä Oulu Ruoka ja viini Valokuvaus

Leiskuvia värejä, ulkoileva perjantai

Ihana, ihana syksy!

Tykkään kyllä syksystä(kin). Varsinkin kun se on tällainen kuin tänään. Olkoonkin, että aamupäivälenkillä oli vähän vilpoista. Toisaalta onneksi uskoin mittaria: +1,7 C tarkoitti lämpimästi pukeutumista ja reipasta tepastelua. Oli niin hyvä. Toisin kuin Helsingissä tänään kotimaisemissa kunnon kengät, ulkoilukamppeet ja tarve vain liikkua. Hyvällehän se tuntui. Ja sai punaiset posket.

Pikkuperheen – ja meidän – aikataulujen vuoksi meidän ”sunnuntaipäivällinen” olikin tänään ja vielä aika varhain. Ja Pehtoori on jo pitkään toivonut ruoaksi poron fileitä, joten niistäpä sitten sapuskan tein. Ja ihan tradition vuoksi korvasienikastiketta ja puikulaperunoita oheen. Perjantain myöhäinen lounas melkein kuin jouluruoka. 😉 Jälkkkäriksi oli jätskiä, ihan kotiovelle isolla kuokkurilla toimitettuna. Kerron joku päivä lisää… 😉

Lenkin lisäksi ulkoilua myös kotipihalla: on puutarhan alasajon aika. Vaikka kyllä Oulussa on nyt ihan poikkeuksellisen komea kaupunkiruska. Kauniin ja lämpimän kesän jälkeen puut ja pensaat vaipuvat talveen komeissa väreissä, ei mitään vetistä ruskeaa vaan hehkuvia värejä.

Muistattehan, hyvät blogiystävät, että nyt on menossa vielä yksi ”miljoona-arvonta”. Onko blogista jäänyt joku ruoka tai vaikka joku muu elämys (viini, elokuva, kirja, kuvaamisidea, kauppa, ravintola)… mieleen? Oletko testannut? Kerrohan, ja ole mukana arvonnassa. .. KLIKS

Vanhemmuus

Kotiinpaluu

– Missä sinä olet ollut! puuskahti isä.
– Minäkö? äiti sanoi viattomasti. – Tein vain pienen kävelyretken tuulettuakseni.
– Et saa pelästyttää meitä tuolla tavoin, sanoi isä. – Muista toki, että me olemme tottuneet näkemään sinut kotona iltaisin.
– Sepä juuri onkin kauheata, huokaisi äiti. – Vaihtelu on välttämätöntä. Muuten sitä tottuu liikaa toisiinsa ja kaikki on samanlaista, eikö niin, kultaseni?

(Tove Jansson, Muumipappa ja meri)

Itse asiassa ei Pehtoori mitään puuskahtanut, kun oli minua iltapäivällä lentokentällä vastassa. Toivotti tervetulleeksi kotiin, ja kyseli tyttären kuulumisia. Sitä paitsi oli käynyt kaupassa ja hommannut ruokatarpeet, jotta teki meille oikein hyvä päivällisen. Ei hassumpaa, sanoisi varmaan Muumimammakin.

Kotiinpaluun iloihin kuului, että Juniori ja Apsu tulivat iltasella käymään; Miniä on kovasti flunssassa ja pojat tulivat käymään (ja hakemaan tuliaiset 😉 ), niin että potilas sai hetken olla ihan rauhassa. Me askarreltiin Apsun kanssa äidilleen Parane pian -korttikin. Kyllä on silppua ja liimajälkiä mummin kirjoituspöytä täynnä. Harmi, etten hoksannut ottaa kuvaa aikaansaannoksesta.

Aamulla sentään otin vielä Helsingissä kuvia. Eilisen varsin railakkaan 😉 äiti-tytär -illan jälkeen ja -leirin jälkeen emme osanneet nukkua tänäänkään myöhään, ja koska minulla oli lento vasta puolenpäivän jälkeen, lähdin aurinkoisessa, tuulisessa aamussa kameran kanssa vielä lenkille. Pienellä Helsinki-breakillani ehdin ottaa reilut 300 kuvaa (joista aika ison osan tasoon en ole ollenkaan tyytyväinen).

Mutta Hakaniemen rannassa, Krunikassa ja Unioninkadulla on ihana kulkea, katsella, liki tunnelmoida. Aikamatkailla mielessään.

Aikamatkailla omassa elämässä ja aikamatkailla Suomen historiassa.

Kulkea ajatuksissa akateemisessa maailmassa, ”Pitkän sillan pohjoispuolella”, Vetehisenkujalla, Rantapellossa…

Joka tapauksessa: olipa hyvä pieni lomanen, tai ehkä loma on väärä sana tässä. Pala elämää. Hyvin hyvä pala.

Niitä näitä Ravintolat Vanhemmuus

Jo pitkään äitinä

Synttäriaamuun heräsimme vähän turhan aikaisin…

Palatakseni eiliseen: Kinky Boots -musikaali Helsingin Kaupunginteatterissa, tuossa pienen kävelymatkan päässä oli meidän molempien mielestä hyvä, erinomaisen viihdyttävä. Ensimmäisen puolen tunnin aikana en ollut oikein vakuuttunut, mutta sitten esitys ja laulut lähtivät kulkemaan. Muutamista lauluista molemmille jäi vähän sellainen olo, että käännökset olivat jotensakin kökköjä (”Sielukas mies”) mutta molemmilla miespääosan esittäjillä on kyllä ”estradikelpoinen”, voimakas ääni. Varsinkin Lolan/Simonin roolin tehneestä drag queenista pidin kovasti.

Täyteen myydyn valtavan katsomon noustessa lopussa antamaan seisten aplodejaan mietin, etten ole tainnut ennen Helsingin teattereissa moista nähdä ja kokea. Aplodeja tuli myös usein pitkin esitystä. Mikä kertonee, että kovasti musikaalista yleisö piti. Minulle ehkä enemmän kolahti kolme vuotta sitten Peacockissa nähty Billy Elliot. Mutta kyllä Kinky Boots oli suuren luokan musikaali, joka toki kannattaa käydä katsomassa.

Kunhan aamiaisen olimme nauttineet ja minä laittautunut kaupunkilookkiin, jäi tyär värkkäämään esseeta ja tekemään muita harkkoja, kun minä lähdin kaupungille. Aamupäivällä ei vielä satanut. Ja kiertelin (ihan vanhasta muistista? – onhan tämä syyskuun loppu ollut entisessä elämässäni Helsingin arkistoekskursion aika – Unioninkadun huudeilla. Tällä kertaa en opiskelijoiden tai tietokoneen kanssa vaan Canonia mukana raahaten.

Kylläpä Kansallisarkistossa tuoksui tutulle, ja tuli muistoja. Mutta eipä aineistojen digitointien myötä ole tutkijasalissa enää ruuhkaa…

Kuinka monta kymmentä tuntia olen tuossakin salissa tullut viettäneeksi esimerkiksi Maataloustilastojen (1880, 1890, 1900, 1910 …) parissa?!

Ja jatkoin Kansalliskirjastoon, Kauppatorille, espressolle Espalla, muutama mahdollinen lamppukauppa Fredalla, ja piipahdus Laura Ashleylla. Sielläpä olikin loppuunmyynti: 150 euron housut 52 eurolla! Ylläriostos. Nehän ne on yleensä parhaita.

Sitten jonottamaan Amos Rexiin. Noin sadan hengen jono, puoli tuntia jonotin, puolet siitä tihkusateessa, puolet sisällä. Kyllä kannatti. Jotain ihan erilaista kuin ennen… Vaikea kuvailla..

Vielä kiertelin, etsin lamppuja, kylpuytakkia, – turhaan, mutta Taunolle löytyi jotain pientä (62 cm 😉 ) . Kahden aikaa tuli vettä ja tuuli jo siihen malliin, että päätin palautua tyttären kotiin. Hyvä niin.

Synttärisankari oli pyynnöstäni varannut meille ravintolasta paikan, mutta sitä ennen meillä oli etkot: tein pieniä cocktail-paloja (tapaksia tms.) ja M. jonka minäkin tunnen jo aika hyvin, kävi kanssamme nauttimassa lasilliset samppanjaa. Tytär oli saanut keväällä läksiäislahjaksi Almalta Taittinger-pullollisen ja sen nyt 29-vuotissynttärinsä kunniaksi aukaisi. Johan oli hyvää,…

Kuudeksi menimme Vinkkeliin.

Pitkän illallisen, neljän ruokalajin menun, kaksin nautimme. Ja olimme oivallisen asiantuntevan tarjoilijan huomassa. Samppanja ei unohdu. Niin vain tytär vietti synttäreitään kaksin kanssani, mistä olin oikeinkin mielissäni ja meilläpä oli oikein hyvä ilta. Paljon asiaa ja höpötystä, yhteisymmärrystä tulevasta ja menneestä.

Sadekin loppui, ja kun maksoin synttäri-illallista Esikoinen ehdotti jotta ”mennäänkö vielä yhille?”. Pienen etsinnän jälkeen huomasimme olevamme Tornin huipulla vadelma-mojitolla. Oli muuten hyvää sekin. Ja meillä oli vielä juttuja…

Minulla olisi illastakin paljon kuvia, mutta tämä läppäri …. siispä huomiseen.

Hyvä päivä tänään, niinkuin 29 vuotta sittenkin. Se oli yksi elämäni tärkeimmistä.

Niitä näitä Vanhemmuus

Ikuisesti ei voi olla huviretkellä

Äiti naurahti. Sitten hän sanoi hyvin mietteliäänä:
– Kun me asumme näin, minusta tuntuu koko ajan siltä kuin oltaisiin huviretkellä. Minä tarkoitan, että kaikki on toisin, uudella tavalla. Aivan kuin olisi sunnuntai koko ajan. Ja nyt minä haluaisin tietää, onko paha tuntua sillä tavalla.
Toiset odottivat.
– Ymmärrättehän, ei voi olla ikuisesti huviretkellä, jatkoi äiti epäröiden. – Täytyyhän sen loppua. Pelkään, että äkkiä tuntuu taas maanantailta, ja silloin en voi uskoa että tämä oli totta.
(Tove Jansson, Muumipappa ja meri)

Täällä yhden Muumi-friikin luona asustelellessa jää väistämättä nuo ”muumit päälle”.

Eivätkä tuossa edes ole kaikki! Parikymmentä uusinta (?) ja duplettia ovat eri hyllyissä, yhteensä kai lähemmäs 80. Muutoin tyär on viime keväänä konmarittaessaan ”jo luopunut lapsuuden Muumi-täkkipusseista ja -pyyhkeistä ja -muistivihkoista”.

Minäkin koetin pitää konmarittamisen mielessä tänään shoppailu- ja ”patikka”kierroksellani Helsingin keskustassa. Viisi tuntia kiertelin kaartelin, kuvailin ja toki tein ostoksiakin ja olisin tehnyt vähän enemmänkin jos olisin löytänyt etsimäni. Eteisen lamput, äidin kylpytakki ja sellainen jännä palikkakalenteri jäivät löytymättä. Tässä kaikki mitä sain aikaiseksi

Akateemisessa pitkään kaikkea katsellen, lueskellen ja lopulta kaksi kirjaa seuraavaa matkaa varten. Chez Marius on vähän pyhiinvaelluspaikka: nyt pieniä tarvikkeita keittiöön, kastiketippapulloja (Vesku1 opetti näiden tarpeellisuuden 😉 ) ja mökiltähän on kauan puuttunut pieni ”keikahtamaton” voiveitsi (tuiki tarpeellinen juttu mökkikeittiössä!!), punainen villatakki, jota olen Kapteenskassa varmaan kolmella edellisellä Helsingin reissulla sovittanut, nyt ostin. Ja vielä tekisi mieli huomenna käydä Stockalla ostamassa yksi toinen villatakki ,… musta Repeat. Löysin kyllä lisäksi ihan mahtavan Desigualin kevyt toppatakin (kuva ei tee oikeutta… ja livenä sovitin tummansinistä), mutta koko oli liian suuri. Ehkä tilaan netistä? Ehkä en.

Peili. Tyttären kylppärissä ei ole suurentavaa peiliä, joten enhän minä näe kunnolla meikata. Siis peili.

Olihan noita kauppoja kierrettävänä, mutta enimmäkseen kävelin pitkin keskikaupungin katuja, Eiran kautta Kaivarinrantaan, ja lounaalle Ursulaan. Siellä oli näin kauniina tiistaina alkuiltapäivästä sellainen joutilaiden ihmisten leppoisa tunnelma. Meri kimmelsi ja Toast Skagen (melkein yhtä) hyvää kuin ennenkin. Tovin istuin, katselin merta, nautin yksinolosta ja sitten jatkoin taas tepastelua.

Iltapäivän lopulla tauko (ja blogin päivitys) Vetehisellä, sitten vielä katsastamaan Hakaniemen hallin väistötilat! Johan oli hienot,… kuvia tulee. Kiertelin aurinkoisessa, tuulisessa kauniissa ilmassa Kallion kaduilla. Kaupunkipatikasta tämä päivä on käynyt.

Nyt olen lähdössä vastaan kun tyär pääsee luennolta kuudelta, ja polkee suoraan Kaupunginteatterille. Meillä on liput musikaaliin: Kinky Boots. Sinne siis.

Huviretkellä vielä olen. …

Niitä näitä

Helsingissä piipahtamassa

Terveisiä Helsingistä! Olen tyttären luona visiteeraamassa. Tästä on puhuttu kauan, ja nyt kun meillä Pehtoorin kanssa ei ole mitään syysreissua, niin tupsahdin opiskelijalapsen luo pariksi päiväksi. Finskin plussapisteitä oli riittävästi maksuttomaan lentoon; lensin iltapäivällä, ja palaan torstaina puolenpäivän jälkeen. Citybreak.

Onkin yli vuosi edellisestä Helsingissä käynnistä: Rodokselle keväällä ja viime syyskuussa Kroatiaan lennettiin suoraan Oulusta, joten ei edes lentokenttäpiipahdusta ole ollut. Eikä Helsingin museoita ja ei Stockkaa ja ei uusia ravintolakokemuksia ja ei lenkkeilyä rannoilla eikä muuta mukavaa. Olen siis syyslomasella. Lomalla mistä? Loma kotiarjesta. Joka tapauksessa mukava.

Vähän ennen kuutta kun olin Vetehisenpuistossa, jätin laukkuni tyttären luo ja lähdimme saman tien etsimään ruokapaikkaa: kohti uutta Rediä.

Uusi, viime viikolla avattu valtava kauppakeskus Kalasataman kupeessa ei ollut oikeastaan sen kummempi kuin muutkaan tuollaiset kompleksit: Cubus, H&M, Iittala, Lidl, Pentik, … kaikkia niitä ketjuliikkeitä, joita on Oulun Valkeassa ja Ideaparkissakin tai missä tahansa suomalaisessa kauppakeskuksessa. Ja siellä oli ruokamaailma, josta ihan keskustelematta valitsimme Hanko Sushin.

Vähän aikaa kiertelimme, opiskelija löysi itselleen termosmukin ja minä yhden suklaalevyn. Ihan shoppailimme siis.

Metrolla paluu Hakaniemen rantaan.

Tässä mietin, kuinka etuoikeutettu olenkaan. Niin monin tavoin. Siitä iloisena, niin mukava nyt.

Bloggailu

Miljoona-tietokilpailun tulokset

Miljoonablogini (ehkä voin nimittää tätä näin… 😉 ) toinen juhla-arvonta on nyt valmis. Aluksi vähän pelkäsin, että kukaan ei vastaa – kieltämättä vähän vaikeisiin kysymyksiin – tai että vastauksia kysymyksiin ei blogistani löytyisikään. Tai että kukaan ei haluaisi heittäytyä edes leikillään mukaan.

Ja sitten alkoi vastauksia ilokseni tipahdella. Kesäkuvakisoihin monena vuonna osallistuneet ja muutama uusikin arvailija ja vakavasti suhtautuja on mukana. Kaikille osallistujille mahdottoman lämmin kiitos. On vaan niin mukava kun tämä blogi on vähän vastavuoroinen. Yhteensä vastauksia on tullut 11, osa vain kuvateksteihin, osa sähköpostiin – mutta joka tapauksessa kaikki olen huomioinut.

Ja yhdessä paperissa on kaikki vastaukset oikein. Ihan täydellisesti oikein!

Tässä ne vastaukset (sulkuihin olen merkinnyt vielä vähän täydennystä).

Mökkinne Myötätuuli, kuva olohuoneesta, Hangasojalta Lapista. (Sieltäpä juuri, ja sinnekin on taas kova ikävä.)
Kuva Strasbourgista. Tytär Saara oli vaihdossa, muu perhe reissasi katsomaan häntä ja Ranskaa. Kuva otettu 4.3.2011. (Moni arveli, että tämä on Lontoosta. Kyllä Lontoossakin oltiin kolmisin, ja nimenomaan ”ulsteriaikana”, mutta tämä ei ole syyslomalta, vaan kevään 2011 hiihtoloman aikaan, ja sen on ottanut Tomppa, joka myös oli mukana.)
La Umbria. Helatorstai 2011. (Vuorottteluvapaavuoteni toukokuun kolmeviikkoinen Villa Francossa, vuokratalossa Umbriassa. Se on vieläkin kuin unta. Se oli niin hieno juttu.)
Meksikon matkalla 13.6.2013. Kuva seikkailupäivästä The Jungle Maya-retkeltä. Laskeudutte köysillä hiidenkirnuun. (Olimme hakemassa tytärtä kotiin ensimmäiseltä Meksikon työreissultaan, ja vietimme viikon Cancunissa. Ja todellakin, viidakkoseikkailukin sisältyi reissuun.)
Työhuoneesi Linnanmaalla, Yliopistolla. (Niinpä. Tuntuu että siitä on hirmu kauan!)
Perjantai 18.7.2014 Stubnerkogelin kieleke. (Tuohon en enää pystyisi. Patikalle Alpeille kylläkin. Ja Itävaltaan. Ja kerronpa tässä, että seuraava reissumme onkin juuri sinne suuntaan.)
Kuvassa Junior, miniä ja Pehtoori. 19.10.2014. Mallorca. (Kyllä Tomppa, Jenni Aatu jo mukanaan ja Pekka. Tämäkin oli mukava patikkareissu.)
Saariselkä keskusta, uudenvuoden aatto 31.12.2014. (Saara oli juuri palannut Meksikosta, reilun vuoden reissultaan, ja olimme kolmisin uudenvuoden vietossa mökillä, ja Saariselän raitilla.)
Kalaasit kotonanne Rantapellossa, Festassa 6.8.2016. Mm. Kokkola-Karibia teemainen menu. (Moni arveli että viinikerhon tapaaminen, mutta todellakin oli tulossa kalaasit.)
Rantapelto, kotinne piha.23.6.2017. Kesäisessä hetkessä tyttärenne Saara ja pojan poikanne Apsu. (Juhannus, jolloin Aatu oli juuri täyttänyt kaksi vuotta ja jolloin oli kylmä. Meidän Piazza di Pekalla, eli kotipihalla.)
Pyhä-Nattanen 23.6.2015 (Sepä se, enkä ollut vielä edes pyrkinyt opiskelemaan valokuvausta, vaikka tuosta kamera- ja muusta repertuaarista voisi niin päätellä. 🙂 )
5.12.2015 jouluvalaistusta ruotsalaisittain. Aamun kuvausta Haaparannan puolelta. Ruotsalaiset osaavat koristaa valoilla kauniisti, kauniimmin kuin vastarannalla Suomessa? Valokuvausopinnoissa harjoittelit panoraamakuvausta. (Tässä sellainen pienen pieni hairahdus vastauksessa, tosin jollakin toisella oli ihan oikeinkin: eli ei enää VAT-opintoja, eikä panoraamakuvausta, vaan miljöösimultaaninäyttö oli kyseessä. Siis näyttötutkinto. Yksi harvoista kerralla läpimenneistä. 😉 )

Kiistaton voittaja on Sini! Kaikki vastaukset oikein. Onneksi olkoon! Voitto vaati varmasti aika lailla blogin selailua.

Palkinto on siis kalenteri! Sen toimitan vasta joulukuun alussa, ja saat valita kumpi: ruoka- vai Oulu-kuvakalenteri.

Toiselle sijalle ylsivät tasapistein AK ja Satu, molemmilla 17 pistettä.

Kaikki kolme palkintosijoille yltänyttä ovat sellaisia, joiden kanssa emme tunne kasvokkain, emme ole koskaan tavanneet, joten blogissa on tullut etsittyä vastauksia. Ja kaikki ovat tainneet voittaa ennenkin jossain blogini arvonnassa. Siis periaatteessa minulla on teidän yhteystietonne, mutta lähetättekö ne silti sähköpostilla, niin voin postittaa palkinnot.

Ja sittenhän oli vielä arvonta kaikkien osallistuneiden kesken.

Ja niinhän Apsu pääsi äsken taas availemaan arvontalipukkeita. Ja voittaja näkyy videolla! Onneksi olkoon myös arvontavoitosta! Jos heittäytymisestä olisi voinut palkita, niin juuri tänne olisi se palkinto mennyt!

https://photos.google.com/photo/AF1QipPOGaLnXSj6I5lJ02msRuXyooX0QICL2jD7Kuu5

Kiitos paljon kaikille osallistuneille.

Miljoonan jälkeenkin on elämää! Reseptejä ja reissuja, kuvia ja kaikenlaista. Huomennakin lähden reissuun… joten pysykäähän tuulen mukana… Niin ja onhan vielä kolmas arvontakin menossa; ei muuta kuin osallistumaan.

Juhlakakun (jonka nimesin ”Syyspäivän tasaus” -kakuksi) kuva on tässä, reseptin postailen kunhan ehdin. (melkoinen tekele tuo rutistukseni… Mutta aika hyvää se oli.)

EDIT!!!! Nyt kun tarkastelen uudelleen vastauksia, niin tuossa kolmosessa onkin Sinillä väärä vuosi: Siis ei 2011 vaan 2012! Siis ”vain 20 pistettä” Sinillä, mutta ei se muuta tilannetta. Voitto kuitenkin.

Niitä näitä

Aika paljon ehtinyt

Tänään on ollut ruokapäivä, ulkoilupäivä, kuvailupäivä, Vastavalo-päivä, viini-ilta ja nyt on päällä joku ihan hirmuinen allergiareaktio. Silmät ovat muurautumassa umpeen eikä aivastuksilla ole loppua, kasvot on laikkuiset ja kutiavat.

Tänään on ollut myös tuomarointipäivä. Tarkastin päivällä tähän mennessä tulleet vastaukset tietokilpailuun. Olen oppinut bloggaamisestani ihan uusia asioita teidän vastauksienne kautta. 😉 Ja olen jatkanut kilpailuun osallistumisaikaa huomiseen kello 13 asti. Siis nyt viimeisetkin mukaan! Huomenna arvonta ja tulosten julkistaminen.

Nyt en oikeasti enää näe juuri kirjoittaa, joten toivottelen hyvää lauantain jatkoa ja lähden höyryhengittelemään ja virvoittamaan silmiäni.

Olenkohan allerginen tuoreille viikunoille?