Tuulestatemmattua

On ilo olla

Tänään taas olen saanut kokea – liki rasittavuuteen asti – kuinka valokuvaajalla on ystäviä.

Olin aamupäivällä parin tunnin kuvauskävelyllä – muutama tarkoin harkittu kohde, mm. lohiportaat ja Oulun vankila.

Lohiportaiden kohdalla:

Tuleeko hyviä kuvia?
Toivottavasti, niitä yritän.
Ookko nää oululainen?
Joo, oon.
No sitte nää varmaan tiiät, että tuosta mennee ainaki parituhatta lohta jokkeen ylös?
Joo, niin oon lukenut. Mutta ei niitä koskaan tässä näy.
Ei näy, määki aina kattelen ku meen tästä ohi, mutta ei niitä näy.

Tässä vaiheessa kommentoijani kädessä ollut kaljapullo tyhjenee, ja vaihtuu kassissa olevaan täyteen.

Sulla on iso kamera. Ja nuo jalatki. [Annan itseni ajatella, että keskustelukumppani tarkoittaa jalustan, ei minun jalkojani.]
On se. Aika painavakin. Mutta hyvä kamera tämä on. [Ja taas yritän keskittyä kuvailemaan…]
Kannattaa laittaa horisontti suoraan…
Joo, kiitos, minäpä yritän. Oikein mukavaa päivän jatkoa sulleki. [ … toivottelen, ja liikahdan huomaamattomasti, vähän kuin hakeakseni rauhaa, ja kaveri etääntyy kuten minäkin. Ja sitten juttu jatkuu kaukaa huudellen ….]
Hei lady tai rouva eiku valokuvaaja, mullaki on ollu kamera jo helekytä vuotta…
No hienoa, ei muuta kuin kuvailemaan, tää on mukavaa puuhaa. Palaillaan….

Ja vain puoli tuntia myöhemmin, kun olen Oulun vankilan portin edustalla, paitsi kuvaamassa sen vieressä olevaa Oulun vanhinta kivirakennusta, myös komeaa keltaisena hehkuvaa vaahteraa, sekä vankilan porttia ja ovea, ja silloin viereeni tupsahtaa perjantaiaamupäivän ulkoilija, tällä kertaa vähän nuorempi, eikä nousussa, vaan päin vastoin vähän laskussa…

– Mikä siinä vankilassa niin kiinnostaa? Että kuvatakin pitää?
– No tuo arkkitehtuuri. Eihän Oulussa juuri tällaisia komeita punatiiliarakennuksia muita ole.
– Niin ei, tuo on muistaakseni tehty joskus 1800-luvulla.
– Niinhän se on. [valm. 1885] Komea rakennus se on.
– On se sisältäki. Oon ollu sielä.
– Yhy. Olikko kauankin?
– Neljä vuotta, mutta ku olin kiltti poika nii pääsin tuonne toiseen siipeen. Sielloli telekkkarit ja sain opiskella ja semmosta. Ekkö haluais mennä sisälle kuvvaamaan?
– Voishan se olla mielenkiintoista.
– Kyllä sinne pääsee…
– No miten, ootko sinä ajatellu pysytellä nyt tällä puolen?
– Joo, nyt vaan sattu nuo nelikymppiset ja tuparit venähtää. Ihan vaan juhulinu oon. En mää ennää tuonne mee.
– Se on varmaan hyvä päätös.
– Näytäkkö siitä kamerasta minkälaisia kuvia tuli? – No oho. Sehän on hieno.
– Kiitos, ja hyvvää jatkua sulle.
– Sammoin. Komia syksy nyt on.

Ja iltapäivällä sitten ihan erilaista seuraa, ihan parasta ja rakkainta seuraa, kun oli Apsu-mummi -iltapäivä ja aika humputtelulle. Kolmannen kerran kävimme Tietomaassa. Nyt on käyty puolen vuoden välein, ja onpa jännä kyllä katsella ja kuunnella, miten pieni kiinnostuksensa, kyselynsä ja kommenttinsa asettelee. Melkein kolmituntinen siellä vierähti, ja ikävä oli pois lähteä. Ja mummi sortui lahjontaan, tikkari ja pikkuinen lentokone käytiin museokaupasta ostamassa, jotta lähteminen olisi helpompaa.

Sitten aulaan pukemaan, ja tuulikaapissa Apsu pysähtyi: ”Mikset sanonut tätille kiitos ja näkemiin?” – Siinä sitten selittelemään, että sanoin jo kun lähdettiin museokaupasta. – Olis pitänyt vielä sanoa.

Niitä näitä

Syksyä monin tavoin

On rankkasade, on luvannut ukkostakin. Ja juuri kun 10 minuuttia sitten palailimme bussilla kaupungista, oli kaunis, liki täysikuu taivaalla. Nyt vain tummia pilviä. Tämä päivä on ollut vaihtuvien kelien päivä.

Voxissa saimme olla valmistujaissamppanjalla. Äärimmäisen – meidän kannaltamme oikein mukavan – pienimuotoiset, juttelevat DI-valmistujaisjuhlat kävimme muutaman lasillisen äärellä nauttimassa. Kyllä tämä meidän ikäisten, vähän nuorempien ja vähän vanhempien, kavereidemme ja oma opiskeluinto on hauska juttu. Muutenkin kuin valmistujaisten takia. 😉

Tänään lenkillä taas tämän ”aavelaivan” äärellä, ja sitten monta tuntia sen parissa koneella, vielä minä siitä teen hienon komposiittikuvan! Uskokaa pois!

Oulun etniset ravintolat

Oululainen kiinalainen

Tänään lounas teemalla ”Oulun etniset ravintolat”. Ei, en kävellyt kaupunkiin kuten ideaani kuuluu, enkä ollut Pehtoorin kanssa, vaan systeri esitti kutsun lounasmeetinkiin. Ja hän valitsi paikaksi Hai Longin, joka taitaa olla yksi Oulun vanhimmista kiinalaisista alkuperäisellä paikallaan, tuomiokirkon kupeessa, Isokadun ja Kajaaninkadun risteyksessä. Olen käynyt siellä vuosivarrella usein: työkavereiden, koko perheen, Pehtoorin, ystävien kanssa ja yksinkin joskus. Se on iso, ja sen menu ja maine on aika iso.

Olimme siellä lounasaikaan, ja väkeä tuntui tulevan ja menevän, mikä kertonee suosiosta.

Lounasbuffa maksoi 10,40 €, ja se sisälsi sushipöydän, salatteja, keiton, ja monenlaisia wokkiruokia, tietysti riisiä ja paistettua nuudelia sekä juomat ja jälkkärikahvit. Siis se tavallinen setti, joka noissa aasialaislounaspaikoissa tapaa olla. Annoslounastakin sai, ja se oli 9,50 €. Me otimme buffet-lounaan, ja ensimmäiseksi sushia. Siitä olisin voinut ottaa kuvan, mutta unohdin. Pääruokalautaselliseni oli erilaisia nykkylöitä wokkikastikkeita ja vihannneksia sekä nuudelia, ja muistin että olisi kuvattava, mutta tosiasia on, että sellaisesta on jotensakin mahdotonta saada houkuttelevaa kuvaa, joten enpä kuvannut sitäkään. Isosta salista on yksi kuva.

Sushi oli ihan syötävää, tosin aika kuivahkoa, makirullissa ei lohta näkynyt, ja nigirissä oli jotain vikaa? – liian vähän lohta? liian kuivaa riisiä? Mutta eihän tämä mikään sushibuffa tai ala carte -sushiannos ollutkaan, joten ehkäpä sillä voi selittää asiaa.. No sitten muu tarjonta. Sisar on käynyt tuolla useamminkin viime aikoina ja sanoi, että nyt oli vähän tavallista vaatimattomampaa. Kyllä minustakin jäi jälkeen esim. verrattuna ”rannan kiinalaiseen” (Beijing), mutta missään tapauksessa ei ollut huonoa.

Ja paikan tasosta kertoo ehkä sekin, että melkein puolet niistä muutamasta kymmenestä jotka meidän kanssa olivat yhtä aikaa lounastamassa, olivat aasialaisia. Heille oululainen kiinalainen maistui. 😉

A la carte -listalla on yhteensä satakunta vaihtoehtoa, kuten kiinalaisissa usein. Täällä annosten hinnat kympistä kolmeen; tyyreimpiä ovat ankka ja poro (! pitäisi joskus käydä testaamassa) annokset, jotka maksavat liki 30 euroa. Ravintolalla on A-oikeudet, viinilistaa en tullut katsoneeksi. 😉

Nopsasti hoituu lounastaminen Hai Longissa. Tämänkertaisen kokemuksen perusteella menisin ehkä jonnekin muualle, niinpä arvosana on vain 2½.

[icon name=”cutlery” class=”” unprefixed_class=””] [icon name=”cutlery” class=”” unprefixed_class=””] ½

Bloggailu Reseptit Ruoka ja viini

Arvontaa arvonnan perään

Tuulestatemmatun laskuri näytti (tosin vuoden verran jälkeenjäänenä) miljoonan käynnin tulleen täyteen muutama viikko sitten. Siihen liittyen oli arvonta ko. ajankohdasta, ja nyt on menossa tietokilpailu liittyen kuviin ja nyt laitan vielä yhden arvonnan pystyyn – sekin liittyy tähän 10-vuotiaaseen, miljoonan kävijän Tuulestatemmattua-”elämäntapaani”. 🙂

Ennen kolmannen arvonnan julkistamistaensin kuitenkin pieni tietokilpailun väliaikatilanteen kartoitus. Tähän mennessä vastauksensa ovat lähettääneet Satu ja MS, ja sitten Jarin, Anna P. ja Mannu ovat osallistuneet vastailemalla suoraan kuvien alla oleviin kenttiin… En sellaista mahdollisuutta itse edes hoksannut aluksi, joten laitoin kuvat vähän väärin sivulle. Se lataustapa oli sikälikin huono, että kysymykset eivät olleet helposti nähtävissä.

Nyt olen laittanut kuvat ja kysymykset selkeämmin tietokilpailu-sivulle, ja samalla onnistuin poistamaan kaikkien näkyviltä jo annettuja vastauksia, ettei muille tule niistä vihjeitä. (Te kolme sinne jo vastannutta, ei hätää, teidän vastaukset olen poiminut kuvien alta, – siis no problem). Hyviä vastauksia on jo tullut, yhtään täyden 21 pisteen suoritusta ei ole. Ja muistatha että edes vähän vastailemalla, lähettämällä vastauksesi minulle sähköpostilla, olet jo mukana arvonnassa. siispä KLIKS

Kolmas ja tällä erää viimeinen arvonta liittyy seinäkalenteriin, jota olen puuhaamassa. Teen siis seinäkalenterin, jossa on joka kuukaudella jonkin ruoan kuva ja resepti. Kaikki eivät ole keittoja: ”Jokaviikkoinen soppamme” ei siis jatku täällä, vaan tarkoitukseni on laittaa kalenteriin vuodenkiertoon ja ehkä vuotuisjuhliin liittyviä ruokia ja leivonnaisia.

Aika monta ruokaa ja leivonnaista on jo valikoitunut mukaan, mutta monen kuukauden sivu on vielä tyhjä. Nyt siis tarvitsen apuanne.

Kerro mikä/mitkä reseptit olet löytänyt blogistani, vanhoilta joulusivuiltani tai keittokirjoista ja nimenomaan kerro, mikä on ollut hyvä ohje ja sen innostamana tehty ruoka tai kakku tai leipä tai lisuke tai… Oletko kenties saanut täältä jonkun jouluherkun vinkin tai jäikö viime vuoden soppaprojektista joku arkiruokiesi valikoimaan? Ehkä kalaasien runsaista ohjepostauksista on tarttunut teidän perheen ruokapöytään jotain meksikolaista, italialaista tai lappilaista hyvää, jonka juuret ovat tässä blogissa tai noissa kirjoissani… Keittokirjat tämän linkin takana.

Jokainen tämän postauksen alle aiheesta kommentoinut, omat HYVÄN 😉 reseptikokemuksen tai vaikka useammankin kertonut on mukana arvonnassa. Arvontaan voi osallistua tämän kuun loppuun asti. Eli sunnuntai-iltana 30.9. on viimeinen mahdollisuus kirjoitella hyvästä blogi/keittokirjalöydöstä. Ja jollet vielä ole tehnyt mitään, niin sinullahan on aikaa kokeilla jotain ja kertoa sitten siitä. 😉

Tämän kolmannen arvonnan palkintona on sitten se kalenteri, joka valmistunee joulukuun alussa.

Bloggailu Muistikuvia Niitä näitä Valokuvaus

Palkintoja, kortteja ja korttipalkintoja

Miljoona-tietokilpailuun on mahdollisuus vastata tämän viikon aikana. Osallistujia on tähän mennessä kaksi, joten voitonmahdollisuudet heillä ovat – ainakin vielä – 100-prosenttiset. Mutta osallistukaapa muutkin. Kilpailu on täällä.

Ensimmäinen palkinto arvotaan siis kaikkien osallistuneiden kesken. Ja se on 10 kappaletta postikortteja kuvistani. Esimerkiksi tällaisia tarjolla.

Kaksi muuta palkintoa ovat

palkinto: joko kalenteri Oulusta tai ruokavuosi-kalenteri. (Tämän palkinnon postittelen vasta joskus joulukuun alussa, jolloin nuo valmistuvat. )
palkinto: joko viinin lämpömittari tai 10 kappaletta postikortteja kuvistani.

Tässä yhteydessä minun on tietysti mainittava, että kalentereita tulee myös myyntiin ja postikorttejakin edelleen myyn, vaikka pian suljenkin korttikaupan Muistikuvia-sivuilta, sillä korttipaketteja on mennyt vain muutamia, mikä tarkoittaa, ettei ole kovin kannattavaa tuota kautta niitä myydä. Aittaputtiikkiin kai aikovat joistakin kuvista laittaa kortteja myyntiin, mutta ilmoittelen jos näin käy.

Ja edelleen: periaatteessa melkein minkä tahansa täällä blogissa tai muutoin netissä julkaisemani kuvan voi ostaa ja vaikka korteiksi teetättää tai tilata minulta niistä kortteja. Kunhan kysyt minulta, niin eiköhän homma järjesty.

MIljoona-arvonnassa oli myös noita postikortteja palkintoina ja sisarenihan sen arvauskilpailun voitti, joten hänelle korttinipun vein. Jo silloin sanoin, että hän on oikeastaan juuri se, jolle ei tarvitsisi kortteja toimittaa, koskapa osaa itse tehdä niin hienoja. Eilen sain sitten kuvatuksi niitäkin.

Ja katsokaapas millaisen ”synttärikortin” minä tänä vuonna häneltä sain.

Näitä pieniä käsityön tuotoksia on meille vuosien varrella kertynyt paljon, ja kyllä ansaitsevat vuorotellen olla esillä meillä jossain kirjahyllyn reunalla tai jääkaapin ovessa. Pieniä taideteoksia ovat. Systeri tekee näitä uniikkeja kortteja myös tilauksesta, joten jos olet kiinnostunut niin minun kauttani saat hänen yhteystietonsa. Jos vaikka joskus haluat hankkia ainutlaatuisen hääkortin tai tasavuosikortin …?

Ja muistakaapa laittaa heijastimet heilumaan. Lakikin velvoittaa, ja oma turvallisuushan siinä on kyseessä. Arvatkaapas kuka on tehnyt minun heijastimeni? 🙂

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Syyssunnuntai syöden ja liikkuen

Sunnuntai: ulkoilupäivä ja ruokapäivä. Lenkiltä palattua päivä on kulunut ruoan laittamisessa, kuvaamisessa ja nauttimisessa, ja siinä ohessa Apsun kanssa Festan lattialla istuskellessa ja leikkiessä.

Joku merkillinen etiäinen iski loppuviikosta ja ilmoitti, että sunnuntaina olisi hyvä pitää fonduepäivä. Ja toki se pikkuperheellekin sopi.

Niinpä sitten Pehtoori kävi eilen Kauppahallissa (kun se vielä meitä palvelee!!!) Torin Lihamestarin tiskillä kauppalapun kanssa: ”3 x 200 g lihaa fondueta varten”. Tänään sitten avattiin paketit: 200 g picanhaa, 200 g vasikan ulkofilettä ja 200 g meat flap. Ja fonduepadassa Puljongin lihalientä. Ja ohessa asianmukaisia tykötarpeita: kolme erilaista soosia ja spaghettikurpitsalisuketta ja salaattia ja sen sellaista.

Ja sitten avasimme – vihdoin ”Lähes naapurin” mökille tuoman liki kymmenvuotisen portugalilaisen Douron alueen punaviinin. Se vastasi oikeastaan odotuksia, ja siten sopi hyvin lihafonduen oheen. Alkon myyjä, Juniori, joka myös lasillisen nautti, piti siitä meitäkin enemmän: ”Tässähän on mukava syvyyttä maussa”. Kiitos siis, A.! Olipa mukava tämä(kin) yllätyslahjasi.

Viinissä olikin oltava voimaa, sillä yksi komponentti olivat ”kesytetyt valkosipulit”. Leikkaa valkosipulista ”lakki”, ripottele pinnalle suolaa, ja valuta päälle oliiviöljyä. Uuniin puoleksi tunniksi. Folio alla suojaa öljyn valumiselta uunin pohjalle.

Samalla kertaa uunissa oli kokonainen spagettikurpitsa. Enpä ole ennen sellaista laittanut. Ja tällaista auringonkeltaista spaghettia siitä tuli. Ohje, jota mukailin on täältä. Teen toistekin, vähän soveltelen sitten.

Ja jälkkärinä oli sitten niitä toissapäivänäkin tekemiäni pullajälkkäreitä; moderni, erilainen versio köyhistä ritareista.

Ja nyt on sitten kuvakin.

Eihän näihin koko omenasatoa saa uppoamaan, mutta yksi mukava syksyn ruoka kuitenkin.

Ja tämän sunnuntain kruunaa TTK, kyllä tanssit tulevat olemaan syksyisten sunnuntaiden ilon aihe. Ehdottomasti. Ihan kuten Vain elämääkin perjantaisin. Minäkin olen taas telkkarin ääressä kaksi kertaa viikossa. Sinne siis.

Reseptit Ruoka ja viini

Leppoisa lauantai

Kuinka on ollutkaan mukavaa vietellä lauantaita ihan vaan omassa rytmissä. Tehden ihan mitä huvittaa. Ja tänään on huvittanut pyöräillä (aika pitkästi!), käydä kaupassa, kuvailla, laittaa ja syödä hyvää ruokaa, nukkua päikkärit ja taas kuvailla ja nauttia punaviiniä – ja ihan vaan kuvausrekvisiitaksi oli aukaistava myös pieni portviini… 😉

Latailen siis edelleen kuviani tuonne Vastavaloon, … saapa nähdä kuinka kauan viitsin yrittää sitä kautta myydä kuviani.

No mutta päivän menu?!

Jo tänään kokeilimme niitä viime lauantaina systerin luona saatuja karitsankyljyksiä. Eilen marinadiin (BTW: marinadiin merkitty Hartwallin kettu-siideri maistettiin eilen, ja hyväksi todettiin: makua eikä liikaa makeutta) ja tänään Pehtoori grillasi (alkup. ohjeessa oli paisto pannulla, mutta kyllä grilli on parempi…) Oheen tein uunifetaa ja palsternakkamuusia. Tarkoituksena oli tehdä kreemiä, mutta tuli pyreetä tai jotain sellaista. Joka tapauksessa se oli ihan tavattoman hyvää.

Ja sen tein suunnilleen tämän ohjeen mukaan..

Palsternakkamuusi
4 palsternakkaa
2 rkl kasvisfondia
1 dl kuohukermaa
(½ tl suolaa)
mustapippuria
Kuori ja pilko palsternakat. Keitä kasvisliemessä kypsiksi (noin 10 min.). Soseuta ja lisää joukkoon kerma ja tarvittaessa keitinlientä ja suolaa sekä mustapippuria.

Kas vain, Pehtoori sanoi syödessä, että ”parempaa kuin pottumuusi vaikka sekin on hyvää.”

Kotilauantai on ollut mukava.

Niitä näitä

Kotiviikonlopun alussa

Johan meitä on taas hellitty hienolla kelillä. Piti iltapäivän ja illan sataa vettä, mutta pisaraakaan ei ole näkynyt. Iltapäivällä oli niin lämmin, että olisi voinut syödä piazzalla, mutta katoinpa meille kahdelle Festaan. Olisi tietysti voinut vähän helpomminkin kahden hengen tavallisen perjantaisapuskan tuunata kuin mitä tein. Mutta ku…

Satuin aamupäivän pitkällä kierroksellani Huovisen Leipomolle ja ostin pieniä poropiirakoita, ne siis alkuruoaksi salaattipedille, ja pääruoaksi myskikurpitsakeittoa – koska äiti pitää siitä, tein siis sitä ISON annoksen pakkaseenkin ja tarvitsin kuvia – ja jälkkäriksi Viini-lehdestä bongattu huippujälkkäri! Vuohenjuusto-omenapullat! Ai että oli hyvää, vaikkei meillä oheen suositeltua makeaa skumppaa ollutkaan. Niin hyvää, että kuvat jäivät ottamatta. Ehkä teen tätä huomennakin, joten silloin kuva siitäkin? Jokatapauksessa, kannattaa tehdä.

Nyt kun on viikonloppu, teillä hyvät lukijat on hyvä aika osallistua ”miljoona-kilpailuun”? Muutamaankaan arvelu kuvista, ja voit lähettää vastauksesi ja olet ainakin mukana – ja mukana arvonnassa! Kilpailukuvat ovat täällä.

Valokuvaus

Huoltopäivä

Juuri kun olin kuvaamassa tuota yllä olevaa, kuului takaa ylhäältä merkillistä meteliä: kurjet siellä muodostelivat auraansa. Ja enhän minä taas ehtinyt paljon kameraa säädellä.

(Kuvan vasemmassa reunassa jännästi kaksi kurkea lentävät niin lähekkäin että alhaalta ja kuvassa näyttää että siellä on kaksipäinen lintu.)

Kun äkkiä könysin tuolta ruusupuskasta polviltani seisomaan ja kamera kohti kurkiparvea, olinpa taas kerran pyörtyä tai ainakin lentää selälleni. Pikkuisen huippaa tuollaiset jutut. Noh Nallikarin lenkiltä menin suoraan hierojalle. Edellisen kerran olen käynyt joskus kesäkuussa, ja kyllä nyt oli jumeja ja olkapää umpisykkyrässä ja juilivana.

Eilen oli kampaajalla hiusten huolto: leikkaus vain. Oma kampaajani on ollut kesä- ja sairauslomalla koko kesän, joten malli on ollut enemmän vähemmän hukassa, niin taas omanlainen. Ja on viimeisetkin blondaukset hiuksistani pois; oma tumma vähän harmaantunut hiuspohja ja siinä vähän raitoja ja auringon tuomaa vaalennusta. Sellaisen jutun olen hoksannut, että kun olen muuttunut blodista brunette-harmaaksi olen alkanut käyttää värikkäämpiä vaatteita kuin aiemmin. Ainainen musta-tummansininen-harmaa pukeutuminen on muuttunut ainakin satunnaisesti värikkäämmäksi. Äitini vanhoja (liki käyttämättömiä) punaisia villatakkeja ja omia vaaleansinisiä T-paitoja ja paitapuseroita on aika usein päälläni. Ehkä duunista poisjääminen, pramillaolosta luopuminen on osasyynä tähän.

Sitten olen huoltanut tietokonetta. Siivonnut ja järjestellyt kovalevyjä, tehnyt varmennustallennuksia, etc. etc. Vie aikaa.

Ja nyt illan olen kuvaillut. Onnistumisia ja ei. Sitä tuossa mietin, että mitähän minä tekisin nykyisin jollen olisi päässyt Tornioon kouluun? Mitä ihmettä tekisin?

Muistikuvia Valokuvaus

Lampun aika

– Isä, huusi Muumipeikko. – Etkö huomaa mitään erikoista? Meillä on lamppu!

– Niin, arvelin että on jo lampun aika, kun illat ovat näin pitkiä. Tänä iltana tuntui siltä, sanoi äiti.

Isä sanoi: – Mutta silloin sinä lopetat kesän. Lamppu sytytetään vasta kun kesä on lopussa.

– Sittenhän tulee syksy, äiti sanoi sävyisästi.

(Tove Jansson, Muumipappa ja meri)

Pystyttelin iltapäivällä studion olohuoneeseen. Syyskuvia olen aikeissa ryhtyä puuhaamaan. Tänään sää on lisännyt virettä ja tunnelmaa sellaiselle touhulle. Hain kaupasta kurpitsoja, lisäksi callunoita ja sitten pihan antimia rekvisiitaksi. Josko jotain kehittyisi…