Killarnayssa aamu aukeni sateettomana, ja päivällä paistoikin välillä, ilta upea aurinkoinen. Kovin lämmintä täällä ei ole (+ 6 – 15 C).
Aamiainen hotellimme tyylikkäässä salissa oli hyvä: buffetin lisäksi sai valita perinteisen, mannermaisen tai vege (pancakes ja vaahterasiirappia) annoksen. Yhdeksältä kokoonnuimme hotellin edustalle, josta näkymä vuorille: Carrauntoohil (iiriksi Corrán Tuathail) 1038 m on Irlannin korkein, myös kaksi muuta viereistä yltävät yli kilometrin korkeuteen.
Ross Castle sijaitsee Lough Leane -järven rannalla, ja sinne on parin kilometrin matka hotelliltamme. Sen on 1400-luvulla rakennuttanut heimopäällikkö O’Donoghue Mór. Hän pitää edelleen hoviaan viereisen järven pohjassa, ja näyttäytyy joka seitsemäs vuosi toukokuun ensimmäisenä päivänä. Jos hänet tai jonkun hänen hovinsa jäsenistä onnistuu silloin näkemään, se tuo onnea ja vaurautta koko loppuelämäksi. Ei nähty. Mutta järvimaisemaa ihailtiin, nautittiin luonnosta, sinisestä taivaasta.
Linnan jälkeen jatkoimme tepastelua Killarnayn kansallispuiston alueella, joka on siis ihan kiinni kaupungissa. Kävelimme mm. huikean vihreän, kauniin satumetsän läpi.
[Laittelen sitten kuvakansioihin, jollaiset on tältäkin reissulta aie tehdä, sieltä paljon lisää kuvia.]
Patikka jatkui puiston läpi takaisin Killarneyn kaupunkiin, ja kaupungin puistoon.
Pehtoori, joka täällä patikkaporukassa tunnetaan myös sherpanani (tällä reissulla vielä paljon enemmän kuin koskaan ennen), koskapa minä olen ”murtunut”, otti myös yhden kuvan tänään. Mukamas hauskakin juttu: ”Kaksi vanhaa puuta!”
Kun olimme astumassa kansallispuistosta kadulle ja menossa vierailemaan St. Maryn katedraalissa, alkoi kuulua kirkonkelloilla soitettava Amazing Grace. 💙
Kirkossa oli juuri päättynyt ”First Holy Communion”. Alakouluikäiset tytöt ja pojat ( 7 – 8-vuotiaat) saavat ensimmäisen ehtoollisensa. Juhlassa tytöillä vitivalkoiset pitkät kellohameet, pojat kauluspaidoissa ja puvussa tai liivin kanssa. Iso karun kaunis harmaakivikirkko oli ollut täynnä lapsia perheineen viettämässä kirkollista juhlaansa.
Suuntasimme kaupungin keskustaan, jossa paikallisoppaamme/patikkaoppaamme T. johdatti meidät Main Streetin varrella olevaan pubiin lounaalle. Ihan kelpo lounas, fish and chips, of course, paikka ja seura ok, mutta se valtaisa meteli. Parinkymmenen hengen nuorten naisten seurue vietti polttareita. Naamiaisasuiset olivat täynnä nuorta iloa ja elämää, – ja ääntä.
Kolmen jälkeen päivän ”virallinen” ohjelma oli ohi. Lähdimme putiikkeihin, irkkutoffeeta ja jääkaappimagneetti kotiin viemiseksi. Aikamme kiertelimme ja sitten iltapäivähuilingille: heittäydyin taas toviksi toipilaaksi ja kuvien editointiin,postaamaan, Pehtoori käväisi hotellin patiolla muun porukan seurassa lagerilla.
Yhteistä illallista ei tänään ollut, joten menimme The Mad Munk -kalaravintolaan. Pieni juhlaillallinen se oli, ihan gourmetin puolelle meni. Seabassia mustekalarisotolla Pehtoorille ja minulle Atlantin scampeja tykötarpeineen, karahvi (500 ml) italialaista vermentinoa, vielä jälkkäritkin syötiin (Creme anglaise mulle ja Pehtoorille Irish Coffee). Ja mitä kaikki maksoi? – alle 100 euroa. Helsingissä olisi maksanut varmastikin noin 150 euroa. Kaikkinensa hyvä päivä. Niin oikein!