Perjantai-illan ratoksi keräilyerä kummallisista asioista…
Photoshoppiin on viimeisimmän päivityksen myötä tullut uusia ominaisuuksia. Yllä olevaa kuvaa olen niillä muokkaillut, uusia ominaisuuksia kokeillut. Toki aamulenkillä Hartaanselän maisema oli luonnostaankin hieno; pilviverho ja sen raoista matalalta paistava marraskuun aurinko teki upeat kuvajaiset joelle. Yksinäiset kalastajat loivat lisää tunnelmaa … Ja lisäksi monen asteen verran plussalla ollut lämpötila toi merkillisesti lohtua näihin päiviin.
Photoshopin mahdollisuudet ovat valtavat, pitäisi taas joskus oikein paneutua niiden antamiin mahdollisuuksiin muutaman päivän ajan.
Uusia mahdollisuuksia elämänmenon helpottamiseksi opin viikko sitten. Aavistelin viime perjantaina, että minulla on virtsatietulehdus. Minulla on niistä vankka kokemus vuosien takaa, joten olin asiasta lähes varma. Juniorin raskausaikana tulehdukset olivat jatkuvana riesana, joten muistan hyvin, kuinka työlästä oli hankkia toistuviin tauteihin lääkitys. Hankkiutua lääkärin vastaanotolle varaamalla aika lankapuhelimella, mennä lääkäriin, saada lähete labraan, odottaa tulosta, soittaa lääkärille ja kuulla tulos, hakea resepti, mennä apteekkiin ja tämä ruljanssi suunnilleen kerran kuussa. Sitä paitsi olin aika kipeä ensimmäiset pari päivää. Kun sitten hormoonihyrrässä huolestuneena, itku kurkussa kyselin lääkäriltä, että miten vauvalle käy, kun jatkuvasti syön antibiootteja, hän totesi, että ko. lääkevalmisteen ainoa sivuvaikutus sikiölle voi olla se, että kasvu hidastuu, että vauva voi jäädä vähän pienikokoiseksi, käyrien alareunaan [hitto niitä käyriä ja niillä ”pelottelua”]. Noh, Juniorihan painoi syntyessään melkein neljä kiloa ja oli 50 cm pitkä, joten mietin vain, että kuinkahan ison vauvan olisin saanut, jollen olisi sitä antibioottirumbaa joutunut kokemaan.
No mutta, viime lauantaiaamuna, pyhäinpäivän aamuna, ryhdyin etsiskelemään netistä lääkäripäivystyksen aikoja ja varuilta vielä tsekkailin taudin oireita, ja silloin löysinkin etälääkärisivuston. Kirjauduin pankkitunnuksilla, vastailin muutamiin kysymyksiin, maksoin 18,60 € ja tsä daa, 10 minuutin kuluttua sain viestin, että apteekissa on sähköinen resepti antibioottia varten. Niin hyvä. Ja sunnuntaiaamuna olin jo oireeton. 30 vuotta sitten ei olisi voinut kuvitellakaan moista!
Kolmas ”kummallinen juttu” tai ”tämäpä mielenkiintoista” kuten fysioterapeutti totesi. Minullahan on Saariselällä luottohieroja, kuten olen varmasti rasittavuuteen asti kehunut, mutta joskus on ”väliaikoina” päästävä olkapäätä, hartioita ja käsivarsia hierottamaan Oulussakin. Systerin suosituksesta löysin uuden, jolla olen nyt käynyt kahdesti. Hän on hyvä työssään, ei hölötä liikoja, mutta juttelee, ja hänella on sellainen lihasten ”pehmittämistapa” (en tiedä oikeaa sanaa sille), jollaista en ole ennen kokenut.
Hän etsii esim. käsivarressa jumiutuneen, tukkeutuneen ja ”betonisoituneen” (kuten hän sanoi minun oikean käsivarteni kohdalla) lihaksen, jonka ottaa sormiensa väliin puristaen tai painaen sitä aika lujaa. Se sattuu aluksi, hetken, ja sitten lihas – tai whatever – ikäänkuin sulaa, pehmenee. Hän kysyi, tuntuuko pahalta, käykö liian kipeää? – Sanoin hänelle, että kestän kyllä ihan hyvin ja että minä näen sen värinä. Alussa tuntemus on syvä, kova violetti ja hiljalleen se liudentuu lähes vanhan rosan väriseksi pehmeydeksi. Hän oli hyvin hämmästynyt, ja sanoi, että monenlaisia kommentteja hän on vuosien varrella kuullut, muttei tällaista värijuttua. Kun sitten kerroin hänelle, että minulle monet (fyysiset) tuntemukset ovat värejä, hän oli entistä hämmästyneempi: väsymys on haalea harmaa, ja pulpahtava, lapsenomainen ilo ja nauru ”näkyy” mielessäni alkukesän vihreän sävyissä, jumittuneen hartiaseudun miellän ukkospilven tummanpuhuvaksi sinimustaksi möhkäleeksi jne. Minusta se ei ole kummallista, onko muista? Kokeeko joku muu fyysisiä tuntumuksia väreinä?
