Hautausmailla

Pääsiäiskukkia ja aika

Kiirastorstai-iltana minun jo pari viikkoa sitten kylvämäni rairuohot ja oraat alkavat olla jotensakin ´förbi´, mutta pupuja näkyy kodissamme entistä enemmän. Limen- ja nurmenvihreää sekä keltaista myös.

Pienet Pirkka-narsissit ilahduttavat myös. Tiedättekö, mikä tässä kuvassa on parasta? – Iltavalo. Valo illalla. Luonnon valo vielä näin myöhään, Oulussakin.

Pikkunarsissien lisäksi ostin kolmen pionin kimpun: ja ne aukesivat heti! Onkohan niilläkin kiire kevääseen?

Minullakin oli päivällä keväisempi olo kuin mitä luonto tarjosi. Olin ajatellut huristelevani hiusten leikkuuseen pyöräillen, mutta onpa vielä niin kylmä, ettei puhettakaan. Sitä paitsi oma ”kulkuneuvovastaavani” (sukset, pyörä, auto) Pehtoori on juuri saanut sukset huolletuksi ja varastoiduksi (mökillä), auton pestyä ja kesärenkaat vaihdetuksi, joten pyörän varastosta noston ja huollon aika lienee huomenissa. Tänä vuonna nämä vaihdokset ovat ihan yhdessä rysäyksessä.

Mutta pääsinpä autolla kaupungille vallan hyvin. Eilisten kuvien editointi vei aamupäivän niin ettei puhettakaan, että olisin ehtinyt kävellä. Ja kun oli roudattavaakin.

Kukista puheenollen — pääsiäiskukan, sinililjoja, vein myös äidin haudalle. Tai onhan se vielä tietysti myös isän hauta, mutta näinä kuukausina on tullut ajateltua sitä vain äidin hautana. Nykyisin juttelen siellä vain äidille.

Niin tein kyllä mökilläkin, siis juttelin äidille. Jotenkin siellä, Tuulentuvan pihapiirissä ja Laanilan laduilla, äiti oli kummasti läsnä. Ehkä siksikin, että nyt ei sieltä enää tule äidille soitetuksi, ei keneltäkään hänen vointiaan kysellyksi, mikä on kuulunut mökkieloon viime vuosina. Ehkä juuri siksi näin melkein joka yö unta äidistä tai jotain, jotenkin häneen liittyvää: muistoja, painajaisia, lapsuuteen liittyviä asioita, äidin omasta elämästään kertomia vaiheita, yhteisiin Lapin päiviin liittyviä juttuja, kaikkea… Ihan selvästi mieli tekee unimaailmassa vielä ”töitään”.

En suinkaan ole ainoa, jolla ajankulku on hieman sekaisin, vuoden- ja vuorokaudenajat aika ajoin hakusessa: joulukaktukseni on nyt kauneimmillaan, kymmenet kukat avautuivat sopivasti näin pääsiäisen juhlaan.

Ai niin. Tänään tuli Helmet-lukuhaaste valmiiksi. Mitähän nyt lukisi/kuuntelisi?

 

Niitä näitä

Ruokakuvaushommissa

Johan oli mukava olla ruokakuvauskeikalla tänään.

Annoskuvauksia pari, kolme tuntia, ja loppupäivä kuvia editoiden. Huomenna viimeiset. Pari kokkia teki ruokaa ja ravintolan (Radisson Blu Oulu) keittiömestari oli minun apunani stailaamassa. Enpä niitä asiakkaan kuvia tähän laittele, mutta yksi kännykkäotos kertokoon, millaisia herkkuja oli kuvattavana. Ja toki sain sitten lounaankin homman lopuksi. Nämä on mulle tietysti ihan mieluisimpia hommia tehtäväksi.

Kaupungilla asioitakin – olihan lasten pääsiäisaarteen etsintää varten hommattava palkinnot. Ja spesiaali ruokatarpeita haettava myös, sillä nyt vasta vietetään Juniorin synttäreitä, tietysti pääsiäisruokien merkeissä. Kuukauteen en ole pieniä nähnyt ja ikävä on ihan hirmuinen. Ei kertaakaan aiemmin näin pitkään erossa heistä.

Niitä näitä

Automatkalla

Vuotsossa aamukahdeksan jälkeen matkalla kohti kotia pysähdyimme hetkeksi: Sompion Arjan käsityöpajan/myymälän pihapiirissä on ympäristötaidetta. Aika monenlaistakin, mutta katseenvangitsija on vanhoista polkupyöristä tehty aita. Olen kuvannut sitä joskus ennenkin, tänään talvisia otoksia. Laskeskelin että ”teokseen” kuuluu ainakin puolensataa käytöstä poistettua pyörää.


Mökkimatka sujuu useimmiten aika nopsasti, niin tänäänkin. Minua eivät pitkät automatkat ole oikeastaan koskaan ärsyttäneet tai edes väsyttäneet. Ehkäpä se johtuu siitä, että olen pennusta asti niihin tottunut. Tykkään vieläkin (varsinkin sulalla kelillä ja valoisan aikaan) ajaa itse, mutta mökkimatka jaetaan aina puoliksi.  Rovaniemi – Oulu -väli on mun, joten siellä pohjoisempana on sitten saatava aika kulumaan muuten. Ja hyvin kuluu.

Tosin minua yleensä kyllä aina – enemmän tai vähemmän – harmittaa lähteä möksältä kohti etelää, kohti milloin mitäkin… joten koetan ajatella jotain muuta kuin mökkiloman loppua. Niissä tunnelmissa tänään tein vinkkilistan, josta ehkä jokainen voi soveltaa omansa, valita omalle automatkalleen ajanvietettä.

Ota kännykällä tai vaikka järkkärillä kuvia pitkin matkaa. Kuvia, joista tulee huonoja ja joilla ei ole mitään käyttöä. 😀 [Tätä teen ihan liian usein!]

Kudo. Myös kirjoneule onnistuu hyvin, itse asiassa paremmin kuin telkkaria katsellessa.

Tee kauppalappu. Kotiin palattua on kuitenkin käytävä kaupassa.

Selaa kalenteria, etsi päiviä, jolloin voit taas palata pohjoiseen.

Varaa aika kampaajalle, hammaslääkäriin tai hierojalle. Tai millaista kehonhuoltoa ihmisten ilmoille palatessasi tunnet tarvitsevasikaan.

Kuuntele äänikirjaa, kaiuttimella. Valitse kuunteluun kirja, jota voi kuunnella, vaikka vain puoliväliin. Ei dekkareita eikä 500-sivuista sukukronikkaa, vaan ehkä novelleja, uutistoimittajien omaelämäkertoja, tietokirjoja jotain mikä kiinnostaa kaikkia autossa olijoita, eikä siinä loppuratkaisu jää kutkuttamaan kun matka loppuu.

Tai mieti, minkä nimen antaisit kotitiellesi/kadullesi, jos saisit vaihtaa sen. Ei meidän Rantapellonkujassa (Strand Field Boulevard 🙂 ) mitään vikaa ole, mutta jäin tätä taas miettimään, kun tuo Sompion Arjan paja on Taivallammentiellä. Se on kaunis tien nimi. Usein mökki- ja muilla automatkoilla katselen ja mietin teiden nimiä: Petäjäskoskella on Sinnikuja, siinä on jotain perisuomalaista mentaliteettia! Ja Jaatilassa on Lähteväntie. Siitä olen kirjoitellut täällä ennenkin.

Tee töitä. Kuinka monta kanditutkielmaa tai gradukässäriä onkaan tullut Saariselkä – Rovaniemi (- Oulu) -välillä luettua.

Suunnittele tulevan viikonlopun tai pääsiäisen, vapun, juhannuksen, lasten synttäreiden tai ihan minkä tahansa seuraavan juhlan menu. Surffailu auttaa tässä.

Ajattele ja ole kiitollinen, että on koti, mihin palata ja että, kotiinpaluun syy ei ole hätä, ei huoli, ei pelko, ei sairaus.

Tee blogiin listaa, mitä automatkalla voi tehdä, kun kerran mitään parempaakaan et keksi tai viitsi, eikä sinun ajovuorosi ole vielä.

Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Hiihdot on hiihdelty

Pääsiäisviikko, retriitin aika. Tänäkin vuonna on ollut jonkinlainen retriitti, vetäytyminen arkielämästä, – aika hiljaistakin on meidän oleilu täällä Hangasojan rannalla ollut.

Tänään vielä ladulle. Yksikseni lähdin. Valitsin reitin, jossa arvelin olevan mahdollisimman vähän muita: Kiilopäältä paliskuntarajan vartta kohti Kakslauttasta ja Sivakkaojalta kohti Niilanpäätä (Rautulammen retkiladulle). Eipä laavun jälkeen muita näkynyt. Kirjan kuuntelunkin jätin pois. Oli hiljaista, niin hiljaista. Välillä on saatava olla itsekseen, yksikseen. Enimmäkseen hiljaa minä nykyisin olen muutenkin.

Tämän talven hiihdot on nyt hiihdelty; sukset jätetään tänne mökille kun huomenna palaamme kotiin.

Oulussa perinteistä pääsi hiihtämään vasta vuodenvaihteen aikaan, ja sen jälkeen olenkin hiihdellyt. En yleensä pitkästi kerralla,  mutta aika usein sentään. Niin usein, etten varmaan koskaan aiemmin elämässäni. Tavoitteita ei ollut; ajatuksena, että kunhan hiihtelen niin paljon kuin olkapää sallii ja vaatii. Ja niin paljon kuin huvittaa, niinä päivinä kun se on mahdollista ja kun se tuntuu mukavalle.

Elämä on valintoja, tämän kanssa tuntuu, että valitsin hyvin. Luovuin suorittamisesta, ainakin enimmäkseen. 🙂 Tästä huolimatta, vai juuri sen ansiosta, sain hiihtokalenteriini melkein 600 km. Se on enemmän kuin yhtenäkään talvena elämässäni. Viime talvena, jolloin kausi oli pitempi, hiihdin melkein 500 km. Ja nyt tuli toinen talvi, etten käynyt ollenkaan rinteessä.

Parhaimmillaan täällä Saariselän – Kiilopään alueella on yhteensä 200 kilometrin mittainen latuverkosto, jota huolletaan todella hyvin ja valinnan varaa on: on tasaista, avotunturia, retkilatuja, helppoja latuja, pitkiä nousuja ja pitkiä laskuja tuntureita ylittävillä laduilla, metsätaipaleita, ”parfyymilatu” (meillä sitten kuitenkin jäi ne monotanssit kokematta!), yksi musta latukin (Kulmakurulle).

Tänä vuonna minä olen hiihtänyt alle puolella kaikista laduista. Juuri nuo pitkät, vaikeatkin taipaleet (Moitakuru, Rautulampi ja Kulmakuru) ei ole olleet mun reittejä. Toisaalta monilla pätkillä olen käynyt monen monta kertaa.

Pehtoori on tehnyt täällä tänä vuonna enemmän lumitöitä kuin koskaan: monina vuosina ne (pl. katoilta tiputtelut) ovat olleet ainakin enimmäkseen mun hommia ja Pehtoori on hiihtänyt silloin enemmän. Tänä vuonna minä en juuri ole kolaan tai lapioon koskenut.

Lunta sataa nytkin, niin kuin on tehnyt melkein koko viikon. Hangen korkeus on yli metrin. Ihan täysi talvi! Huomenna kohti kevättä. Ja pyöräilykauden alkua! 😀

Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Tuoreutta ja terveyttä – palmusunnuntaina tunturissa

Tämä on se kohta kun tullaan Rumakurun suunnasta kohti Laanilaa – neljän ladun risteyksestä tai Iisakkipäältä kuten me tänään. Mietin, kuten monta kertaa ennenkin, että mikä on tuon liikennemerkin tehtävä. Se on ollut ladun vieressä iät ajat. Hiihtokielto, yhden eniten hiihdettävän ladun varrella? – Miksi, mitä se tarkoittaa?

Aamupuuron äärellä oli pienen pieni hetki, jolloin mietittiin, jotta josko lähdettäisiinkin kotiin jo tänään, palattaisiin Ouluun, kun kerran sää näyttää täällä jatkuvan lumisateisena ties kuinka monta päivää vielä.

Mutta kun ensimmäinen must-juttu (kuvauskeikka) on vasta keskiviikkona, ei ollut vaikeaa tehdä päätöstä lähteäkin ladulle eikä Ouluun. Onneksi lähdimme heti kymmeneltä, jolloin pieni pala sinistä taivasta oli näkyvissä.

Niinpä sateetonta ja välillä aurinkoistakin taivalta riitti ihan viime kilometreille: Kuutamoladullla jo hipsutti lunta, Prospektorilla (viimeiset 2 km) ihan läpimärkää räntää. Se jo vähän hiivutti iloa.

Mutta olimmepa Laanihovin ja monotanssien huudeilla taas valinnan edessä: tansseihin vai möksälle? – Kello ei ollut vielä  likikään kahta, eikä tiedossa livebändiä, joten palasimme lähtöruutuun (= Piispanojan parkkipaikalle) ja mökille.

Palsternakkapasta oli oikein hyvä ”paastoviikon” sapuska. Sopii kyllä varmasti pääsiäispyhien tarjoiluihinkin. Että se on hyvää ja niin makiaa. 🙂 Suosittelen.

Palmusunnuntaina ei kohtaamisia, ei ovella kävijöitä, ei yhtäkään virpojaa, eipä täällä Hangasojalla paljon muita kuin me. Viikko täällä kaukana kaikesta…

Tuoreutta ja terveyttä täältä kuitenkin kaikille toivottelemme. Ja rauhaa. Paljon rauhan toiveita tämän vuoden virpomisiin…

Mökkielämää

Mökkihöperöitä

Harvoin näinä huhtikuun viikkoina on ollut näin paljon lumi-, räntä- ja vesisateita silloin, kun me on täällä Hangasojan varrella retiriittejä, pääsiäisiä ja  talvilomia vietetty. Nytkin sataa märkää, hyvin märkää räntää. Yöllä oli tullut taas muutama sentti lunta, hangen korkeus on nyt yli metrin.

Noh, eipä moinen ole iso murhe. Päätimme viettää pirttipäivän. Ja sitten, emme kuitenkaan viettäneet. Kauppareissua ennen kävimme Kakslauttasen West Villagessa ajatuksena vierailla sen taidegalleriassa ja tutustumassa uuteen, Euroopan suurimpaan planetaarioon. Ihan linjassa ko. paikan olemassaolon, tiedottamisen ja melkein salamyhkäisten avoinnaoloaikojen suhteen ne olivat kiinni. Siispä ajelimme Kuukkeli-kauppaan.

Kauppareissulta palatessa Pehtoori päätti, että tänään on lumenpudotuksen aika ja kapusi Tuulentuvan katolle. Mie yritin aikani, että vain luppoilisin, mutta ei se taaskaan onnistunut: kun sade taukosi, lähdinkin ”kotiladulle”.  Siispä Laanila – Rönkönlampi – Poroaita ja takaisin. Vain paluumatkalla satoi vedensekaista räntää. 😀

Ja juuri kun suunnilleen tasan kahdelta olin Laanilassa, kuului kauas ulos asti Monotanssien ensitahdit. Siinä sitten miettien, menenkö mukaan, semminkin kun tiesin ystäväpariskunnan siellä olevan, mutta kyllä ajatus mökkisaunasta vei sittenkin voiton.

Aasialaista kalaruokaa ja espanjalaista valkoviiniä. Ruoka kelvollista ja viini niin hyvää, että sitä voin suositella. Äyriäisille varmasti ihan nappiosuma. Pazo de Villarei Albariño (15 €). Olen tainnut suositella joskus aiemminkin, mutta haitanneeko.

Mökkielämän suuria tapahtumia on, että keltaista ja vihreää on vähän joka nurkalla.  🙂  Näin mullistavia juttuja nyt. 🙂

 

 

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Hiihtopäivä

Saariselän latuverkosto on laaja ja hyvin huollettu! Ja latujen varsilla on päivätupia ja latukahviloita, joissa useimmissa on tullut piipahdettua vuosien varrella. Joko yli 30 vuotta sitten tai muutaman edellisen vuoden aikana. Rautulammella en muista koskaan ennen käyneeni, ja kun siellä päivätupa paloi pari vuotta sitten ja nyt on uusi (paljon keskustelua  aiheuttanut) tupa valmiina ja nyt kun tuntuu, että hiihtokunto yltää sinne ja takaisinkin, niin päätimme yhdessä (sic!) lähteä tänään sinne.

Aie vaati aurinkoa ja lupaavaa luistoa parinkymmenen kilometrin lenkille, ja nämä ehdot näyttivät aamulla täyttyvän.

Pitkästä aikaa hyvin nukutun yön jälkeen aamuyhdeksältä lähdimme (ensin autolla) reppu pakattuna eväillä, kahvilla ja kameralla kohti Suomen ladun majaa Kiilopäällä.

Sieltä retki alkoi ylös tunturin kuvetta haarakäyntiä pari ensimmäistä kilometriä. Ja aurinko paistoi aina vain komeammin. Niin hyvä olo. Kun eilisen illan ja yön oli satanut pakkaslunta ja aamulla latukone ajellut, niin ladut pehmeät – siis ei lentävä keli, mutta ei myöskään vaarallisia laskuja. Uskalsimme nauttien lasketella kohti Rautulammin laturisteystä.

Ja sitten! Latu Rautulammelle oli ajamatta, vain aika tukkoinen luonnonlatu, joten yhteispäätöksellä skippasimme alkuperäisen suunnitelman: siispä hiihdetään Luulammelle.

Niin tehtiin. Melkein ruuhkaisessa latukahvilassa nautimme kaakaon (minä) ja kahvi-munkin (Pehtoori) ja taival jatkui Rumakurulle. Aurinko paistoi, suksi kulki, ei huolen häivääkään. Lappi!

Retkieväiden jälkeen kohti Vahtamapäätä ja kohti Ahopäitä. Aurinkoa, hiljaisuutta, liikkumisen iloa.

Hiljalleen alkoi tuuli nousta, ei paha, mutta jo pilveili, vastatuuleili.

Nousimme Ahopäälle, laskettelimme tovin, ja taas tamppaamista. Kunnes Kiilopään keskus jo näkyi. Leppoisaa laskettelua pehmeällä latu-uralla…

Ehkä tämän kuvauksen perusteella voi saada sen käsityksen, että ollaan hiihdetty vähintään 50 km mutta ehei, se parikymmentä tuli täyteen. Ja siihen olen oikein tyytyväinen. Oli ihan hurjan hieno hiihtopäivä. Toivottavasti kausi jatkuu  vielä muutaman päivän…

Rantasauna, toissapäiväisen vierasillallisen rääppiäiset ja päiväunet täydensivät tämän päivän. Elämä on. Hyvä päivä tänään.

Luettua Reseptit Ruoka ja viini

Luonnollisesti – ulkona ja ruokapöydässä (ja PS)

Voi näitä ensimmäisen maailman ongelmia, hävettää kertoakaan, mutta kerronpa silti. Kun ei ole käytössä toimivaa kuvankäsittelyohjlemaa (joka on välttämätön, että ”oikealla” kamerallani otetuista ns. raakakuvista saa (julkaisu)kelvollisia), on osa mökkkielon riemusta ja tekemisestä kadoksissa. Täällä mökkimaisemissa on aina kuvattavaa, sekä myytäväksi, postattavaksi, ihan vaan kuvaamisen iloksi ja opiksi, harrastukseksi, mutta nyt! – Nope!

Mutta yksi kuva sentään tässä. Se kertokoon, että toisin kuin säätiedotus ”uhkaili”, tänään ei ole ollut pilvinen ja lumisateinen päivä, vaan suurimmaksi osaksi kaunis pikkupakkasen, sopivasti paistavan auringon päivä. Aamupäivällä paistoi aika lailla kunnolla, ja silloin olimme hiihtämässä Kiilopään – Sivakkaojan suunnalla. Otin paljon kuviakin, mutta…

Ja sitten iltapäivällä Hangasojan hangilla. Kerta kerralta, vuosi vuodelta luonto, sen puhtaus, levollisuus, kauneus ja karuus on tärkeämpää. Se tekee hyvää, rauhoittaa. Auttaa hengittämään syvään. Panemaan asioita tärkeysjärjestykseen. Ja muistamaan kiitollisuuden. Että tämä kaikki hyvä on.

Eilenkin oli aika hyvä hiihtopäivä, mutta isoin juttu oli, kun saimme iltasella oululaisia kalaasiystäviä mökille syömään. Kuten viime vuonnakin he ovat tällä samalla viikolla yhtä aikaa kanssamme näissä maisemissa, joten oli hyvä tavata.

Kovin kummoisia en kokkaillut: vähän lapaksia alkuun, pääruoaksi käristystä ja pottuvoita ja Aura-murua, sokeroitua puolukka-karpaloa sekä palsternakkatikkuja. Siitäpä energiaa hiihtäjille!

Ja jälkkäri. Tähän menukokonaisuuteen meillä kuuluu yleensä automaattisesti leipäjuustoa ja hilloja, mutta nyt halusin jotain pääsiäiseen viittaavaa, jotain uutta. Perinteinen kevytpasha tuunattuna lappilaiseksi.

Hillapasha mökkikeittiössä

2 tlk  rahkaa (esim. toinen lakkarahkaa ja toinen tavallista)
2 dl vispikermaa vaahdotettuna
3 rkl sokeria
3 tl vaniljasokeria
2 dl kuivattuja mustikoita, karpaloita, rusinoita
50 g mantelirouhetta tai -lastuja
2  dl hilloja 

Vaahdota kerma, lisää sokerit. Lisää joukkoon rahka ja muut aineet.
Laita massa muottiin tai suodatinpaperilla vuorattuun siivilään.
Anna valua vuorokauden tai pari kevyen painon alla.

Kumoa pasha lautaselle, koristele marjoilla.
Tarjoa marjojen, kermavaahdon ja colomban tai pullaviipaleiden kera tai ihan vain sellaisenaan. 

Jos olisi ollut tuollaisia kuivattuja sitrusten siivuja kuten bannerikuvan kakussa ja jollaisia on kyllä kotona, olisin laittainut koristeeksi. Mutta ei ollut. Mökillä ei voi olla kaikkea… 🙂

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

PS.
Tämä vaatisi kyllä enemmän kuin pelkän PS:n. Vaatisi kokonaisen postauksen, mutta en ainakaan vielä pysty.
Ensimmäisen kuuntelutunnin jälkeen aloin jo surra, että kirjan loppu on pian. Nyt se on loppu, enkä sure. Kuuntelen uudelleen. Sellaista en yleensä tee. Nyt teen. ”Keskeneräisyys” selittävänä, anteeksiantavana ja lohduttavana mutta myös haastavana tunteena koskettaa kovasti. 
Mikko Kuustosesta olen tykännyt aina. Nyt myös kunnioitan, entistä enemmän.
Artistin itsensä kirjoittama ja lukema omaelämäkerta, jossa on myös hänen uutta musiikkiaan.
Elämä on opettanut, ja Kuustonen osaa pukea oppimastaan paljon sanoiksi. Ja kirjoittaa hyvin, kieli on kaunista, teksti ei junnaa.  Suosittelen lämmöllä. @kuustonenmikko
Niitä näitä

Mökin sisustuspuuhia

On viisitoista vuotta siitä, kun tämä meidän Myötätuuli-mökki valmistui. Vuoden 2007 pääsiäisviikolla muutettiin saman pihapiirin Tuulentuvasta Myötätuuleen.  Silloin Tuulestuvasta tuli vierasmökki, nuorison mökki.

Vuoden loppuun 2017 mennessä Myötätuuli-mökki (tai kakkoskodiksikin tätä kai voisi nimittää) oli sisustettu suunnilleen kokonaan. Tänne hommattiin melkein kaikki uutta. Sisustussuunnittelijaystävä piirsi suunnitteluohjelmalla huonekaluille paikat: tänne asti kun ei mitään haluttu roudata kokeiltavaksi, vaan oli hyvä nähdä suunnitelma kuvina ja vasta sitten tehdä hankintapäätös.

Minulla/meillä on syvällä sellainen ajatus, ”että kun kerran hankitaan, niin sitten hankitaan sellaista, ettei tarvi uutta hankkia vuosikymmeniin”. Eikä olla hankittu. Ei olla kyllästytty mökin sisustukseen, eikä mikään ole kulunut, rispaantunut tai rikkoontunut käyttökelvottomaksi.

Mutta NYT on jotain uutta tullut vanhan tilalle. Ensinnäkin ”pikkukamarissa”, jonka seinällä on ollut suunnilleen se ainoa vanha, mitä täällä on ollut eli iso poppana”ryijy”, joka oli minulla jo 1970-luvun lopun opiskelijaboksissani, on saanut lähteä. Se on koko ajan ollut vähän ankea, jotenkin väliaikaisen näköinenkin. Se sai nyt lähteä kierrätykseen ja tilalle tuli kaksi taulua.

Kotona siivotessani löysin kaksi Kiinan-matkalta Suzhousta ostamaani kehystämätöntä pientä vesivärimaalausta. Vein ne kehystettäväksi ja nyt ovat seinällä. Miten kirsikanpuun kukkiva oksa ja kiinalaiset kirjanmerkit sopivat Lapin mökin kamarin seinälle? Oikein hyvin. 🙂 (laitan paremman kuvan — joskus)

Toinen juttu: kun viimeksi siivosin Tuulentuvan (= vanhan mökin) puolella, hoksasin, että siellä olevat äidin aikanaan meille omakotitalon kodinhoitohuoneeseen 1970-luvulla teetättämät räsymatot, jotka ovat vuosikymmeniä olleet täällä ja ovat jo kertakaikkisen kulahtaneet ja lurpahtaneet, ovat tehtävänsä tehneet.

Siispä täältä Myötätuulesta kaksi keittiön kaunista punaista räsymattoa lähti Tuulentupaan ja tilasin tänne ihan uudet hienot matot. Muistanette kun kerroin meidän matkapossun tyhjentämisestä. Vuosikausia säästettiin isoon pankkiin, säästöpossuun, kolikoita, joita olikin sitten monen sadan euron edestä. Matkakassahan se oli ollut, mutta pandemian myötä muuttui sisustuskassaksi. Matkapossusta tulikin lentävä matto?!

Tilasin niillä rahoilla mökkikeittiöön kaksi uutta mattoa.

Ensimmäisessä kuvassa on Pappelinan muovi”räsy”matto: väri on zinfandel/pinot noir. Pappelina-mattoja meillä on (kotona) monta, ja olen kyllä tykännyt niistä. Ovat pehmeitä, eivät näytä muovisilta, ne on helppo pitää puhtaina ja pestä.

Isompi matto oli sekin alennuksessa, vaikkei sittenkään mikään edullinen. Se on Carpet Vistasta tilaamani Gabbeh-matto – paksu ja painava villamatto. Ja niin hyvän värinen, tuntoinen. Se on oikein mieluinen.

Nyt on sisustettu. Tuskin ihan heti mökillä tällaista tapahtuukaan… 🙂

Tänään meillä oli ruokavieraita, kalaasiystäviä, ja kyllä, kyllä se hillapasha oli hyvää. Huomenna palaan tähän päivään. 🙂

Niitä näitä

Kuukkeli is back!

Sää kuin pitkänäperjaina. Tietäjät tietää: Saariselällä on ”aina” pääsiäisperjantaina hillitön pyry, räntäsade tai lumisade, myrsky ja/tai vesisade. Tänään on ollut lumisade ja kaiken peittävä tuisku. Ei puhettakaan siitä, että olisi tehnyt mieli lähteä ladulle.

Niinpä lähdimme aamupäivällä ”kaupoille”. Onhan meidän mökkitienoon ”oman kylän kauppa” Kuukkeli noussut kuin Fenix-lintu tuhkasta. Viime torstaina avattiin helmikuun lopulla maan tasalle palaneen kaupan korvaava ”pikku Kuukkeli” melkein entisen kaupan naapuriin. Siula-kiinteistön lähes koko alakerta on nyt Kuukkelin käytössä.

Yläkerrassa on edelleen Jäämeri-näyttely, mutta siellä keskilattialla vähän Kuukkelin matkamuisto-osastosta sekä collegeja ja T-paitoja etc.

Pääovesta tullessa oikealla (jossa oli joskus Kotipizza) taitaa olla pieni tila Alkoa varten? Se avataan ensi viikon torstaina.

Eikä Kuukkeli olisi edes varjo entisestä, jollei siellä olisi postikortteja ja ennen kaikkea jälkiä yhteistyöstä Souvareiden kanssa!

Ei me lippuja tansseihin ostettu. Eikä edes kortteja (äidille – kuten aina ennen).

Mutta savupororieskaa ja Kuukkelin karjanlanpiirakoita kyllä.

On hyvä, että tietyt asiat elämässä pysyvät! 🙂

Iltapäivän askareeksi järjestin itselleni mökkisaunan (ei rantasauna) ja kylppärin kuurnaamisen. Nyt on laattojen välitkin jynssätty. Vasemmalla kädellä voi ihan hyvin tehdä sellaistakin! Puhtaanapitopuuhat ovat tiettyyn rajaan asti oikeinkin hyviä sijaistoimintoja ja energian purkamista. Huomenna soisin lähteväni kunnolla ulos!

Ja huomenna ehkä kerron (ja näytän) minun mökin sisustuspuuhistani. Niitäkin on tässä tullut tehtyä. 🙂 Jotain ihan uutta on täällä. Ja jos onnistuu, niin hilla(pääsiäis)pashan ohjekin on tulossa. Huomiseksi on luvassa väärtejä mökille…