Ihan yhtäkkiä, varoittamatta. Aamulla tolkuttomassa räntäsateessa aamukahdeksalta ajelin kampukselle, ihan yhtäkkiä iski ikävä, tuntui fyysisenä kipuna, puristuksena, kyynelet puristuivat silmänurkkiin. Juuri tämän aamun kaltaisina aamuina tytär usein tekstasi tai soitti: ”On kamala keli, en halua pyöräillä Linnanmaalle, koukkaatko Tuiran kautta, tulisin sun kyydillä?” – Koukkasin. En tänään.
Olen tässä pari viikkoa tietoisesti, tiedostamatta koettanut olla ajattelematta, että tytär ei ole jouluna meidän kanssa. Että on Monterreyssa, josta ystävänsä, kämppiksensä, lähtee perheensä, sukunsa kanssa jonnekin huitsinnevadaan vai Vera Cruziin tai ihan sama minulle minne, mutta jonne tytär – vaikka on kyllä kutsuttu suvun joulunviettoon – ei lähde. Ei voi lähteä, koska joulu”lomaa” on vain puoli päivää jouluaattona, ja koko joulupäivä. That´s it. Meksikossa tapaninpäivä on työpäivä. Eikä noviisilla mitään ylimääräisiä vapaita ole käytettävänä.
Ihan yksin vuokra-asunnossaan lapsen ei tarvitse jouluaattoiltaansa viettää: Anna Karen perheineen on kutsunut kotiinsa syömään. Luojalle kiitos heistä.
Tyttären asunto on tuossa kuvan keskellä kauppojen yläpuolella, toisessa kerroksessa.
Ei ollenkaan niin hieno kämppä kuin keväällä,
(muistanette MIKSI se oli niin hieno)
mutta tämä on lähellä työpaikkaa, turvaverkkoa, kuntosalia.
Meksikon lomista puheenollen: tai noh, ei niistä ole paljon puhumista. Niitä ei paljon ole. Lomaa kertyy puoli päivää kuukaudelta. Tarkoittaa, että ensi syyskuun loppuun mennessä esikoinen, siis markkinointipäällikkö, on tienannut kokonaista kuusi lomapäivää. Muistutan, että matka Monterreystä Ouluun vie puolitoista vuorokautta. Joten? En edes halua ajatella, mitä se tarkoittaa.
Meksikolaisista – tai ainakin binbit´läisistä työajoista voin vielä kertoa, että ovat kohtuullisen tiukat. Jos 20 päivän sisällä myöhästyt töistä aamuyhdeksältä tai siestalta palatessa kolmelta tai lähdet sekunttiakaan (oikeesti! sekunttiakaan) ennen iltaseitsemää, yhteensä kolme kertaa, menetät päivän palkan. Automaattisesti.
Viikot ovat siis kuluneet aika työntäyteisesti. Kahtena viikonloppuna EI ole ollut bileitä, halloweenia, posadaa, baari-iltaa, — muutoin on rientoja riittänyt. Tai kahtena viikonloppuna tytär on ilmoittanut, ettei halua/jaksa mihinkään juhlimaan lähteä.
Poikkeuksellisen kylmä marraskuun loppu ja joulukuun alku on siellä ollut. Lapsi raahaa työpaikan ja asunnon välillä vastuksilla toimivaa lämppäriä, joka mahtuu kuulemma kauppakassin kokoiseen laukkuun. Työkaverit – jotka myös istuvat töissä ulkotakit päällä – ovat olleet moisesta härpäkkeestä kateellisia. Ja ihmetelleet, miten kylmästä pohjoisesta tulevaa voi palella.
Täällä kukaan ei anna mun ees valittaa rauhassa et mua palelee 😀 kotona kaikki tietää et mää oon aina jäässä ja kotisäässä se on ok, täällä kaikki ajattelee et mun kuuluis tuntea oloni kotoisaksi 12 asteessa 😀
Itsenäisyyspäivänä viesti:
Eilen oli 33 astetta, tänään 9, what the hell!? Kylmenikö ilma taas Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi, että mulla ois kotoisampi olo :D?
Muutamana yönä pakkasen puolella. Noh, tänään Monterreyssa oli jo aamulla + 20 C.
Joulu Meksikossa? Se on kuulemma pienemmästi esillä kuin pääsiäinen. Ainoa ”sesonkiruoka”, joka näkyy joka paikassa, on suklaa. Sitä kuulemma on vuorina kaupoissa. Suklaahan on Meksikolle ihan erikoisen tärkeä juttu muutenkin, (kesällä jo siitä taisin kertoa). Sitten on ruoka nimeltä tamales: maissinlehtiin käärittyä maissitahnaa ja sisällä lihaa.
(Linkin takana olevassa blogissa, jonka pitäjällä meksikolaista asiantuntemusta, on hyvä selvitys kuvineen mistä on kyse: http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.fi/2012/08/tamales.html)
Näitä kääryleitä myydään kaduilla ja tehdään kodeissa. Jouluvaloja on jonkun verran, ja seimiä. Niitä muovisiakin myydään kuulemma aika hurjaan hintaan lähes joka kaupassa. Tähän mennessä ei ole kertaakaan kuulunut, missään, yhtäkään joululaulua. Lahjaruljanssia on, mutta ei sellaista kuin Suomessa.
Siitä puheenollen. Minun oli tänään tarkoitus lähteä töistä puolelta päivin, oli viimeinen gradusemmapäivä, mutta menihän se iltapäivään ennen kuin pääsin pois. Sitä ennen yliopiston sisäisessä tiedotuksessa vielä tämmöisen julkistuskin, mikä sitten aiheutti yhteydenottoja, ja jo mietin, että ehkä oli hyvä, että suostuin ja että, miksi ihmeessä en sanonut ei!
Joka tapauksessa puolikolmelta lähtiessäni flunssa, kylläkin jo hiipuva, väsytti ja lisäksi pelkkä ajatus ruuhkaisesta vesirännän sekaisesta kaupungista aiheutti sen, että käännyin kotiin, en kaupunkiin, päin. Mutta huomenna se on tehtävä: kaupungille on mentävä.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
JOULUKALENTERI
Joulusaunaa, mökille pääsyä jo olen ajatellut
