VAT – Sivu 3 – Tuulestatemmattua

Viimeinen kouluviikonloppu

Voiko jo maaliskuussa olla takatalvi? – Tänä aamuna tuntui, että voi. Keittiön ikkunasta avautui vitivalkoinen maisema, johon vielä satoi lisää rännänsekaista lunta. Mikä ei ilahduttanut, sillä oli tien päälle lähtö. Ajatuksenani oli ollut, että lähden hyvissä ajoin, ajelen Kemin kautta, ja käyn siellä Lumilinnan katsomassa ja kuvailemassa, mutta ajatus Räntä- saatikka vesisohjolinnasta ei houkuttanut, joten ajelinpa suoraan Tornioon. Lumilinna taitaa jäädä tänä vuonna käymättä, viime vuonna sen komeus kyllä yllätti ja juuri sen vuoksi olisi ollut mukava käydä nytkin. Mutta ohi hurautin.

Koskapa luulin koulun kestävän tänään iltayhdeksään asti, kävin jopa syömässä ennen koululle menoa ja majoittumista. Perinteinen Systembolagetissa ja Coopissa käynti ensin, ja sitten Haaparannan Leilani. Eipä ollut siellä pizza tänään oikein onnistunutta.

Tämä viimeinen kouluviikonloppu on kovin erilainen kuin ne 15 edellistä tai kolme näyttöviikonloppua. Tänään on vain ”tunnilla” istumista. Ei kuvata – ei studiossa, ei miljöössä, ei maisemassa, ei käsitellä kuvia, ei katsella kuvia, ei keskustella kuvista, vaan opitaan mainontaa ja markkinointia, tekijäoikeuksia ja taloushallintoa, myyntiä ja meritoitumista. Tuosta vaan kolmessa päivässä viiden, oikeastaan kuuden, eri asiantuntijan opastamana meistä tulee kertaheitolla ammattilaisyrittäjiä. Tai ainakin varteenotettavia toiminimen haltijoita. Heh!

Noh, ken leikkii ryhtyy, se leikin kestäköön. Eikä koulu kestänyt tavallista pidempään, kahdeksalta jo täällä kämpillä. Tämä on taas uusi majapaikka: opiskelija-asuntoloista olen ollut jo Irmalassa, Kaunolassa (useimmiten), Jänkälässä ja Asuntola ykkösessä ja sitten hotelli Olofissa, Haaparannalla Vandrarhem Svefissä ja Vandrarhem Strand Motellissa. Nyt täällä Tipulassa. Tällä kertaa minulla yhden hengen huone, enkä siis bunkkaa lattialla kuten Kaunolassa usein.

Mietin vakavasti, että jos viimeiseen ”viralliseen” näyttöön kolmen viikon päästä tulisi ja majoittuisi Haaparannan Kaunpunginhotellissa. En ole koskaan edes käynyt siellä sisällä. En ole käynyt siellä edes ravintolassa. Ja hotelli on vähän tyyriinpuoleinen opiskelijakämpäksi, … joten joskopa majoittuisi jossain halpispaikassa ja kävisi hotellin ravintolassa syömässä – sellainen minulle sopiva ratkaisu…

Nimi toiminimelle?

Liiketoimintasuunnitelma koulua, näyttöä ja ehkäpä elämää ja elantoa varten on nyt – vihdoin ja pakosta – työn alla. Seuraava näyttö, neljäs ja varsinaisesti viimeinen näyttö, on huhtikuun alussa, ja sen keskeisin osa on liiketoimintasuunnitelma. On tehtävä realistinen ja kunnolla tehty suunnitelma siitä, miten hyödyntää saatua koulutusta ja miten saada valokuvauksesta elanto, – tai ainakin osa siitä.

Olen siis päättänyt, että ryhdyn virallisesti yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi, perustan yrityksen, en osakeyhtiötä, mutta toiminimen. Sen kautta on kätevämpi ja helpompi laskuttaakin. Ja tärkeä osa toiminnan brändäyksessä on hyvä, mieleen jäävä, erottuva, toiminnasta kertova tai sen tuotteisiin viittaava nimi.

Valtaosa valokuvaajien toiminimistä ovat muotoa ”Photography S. S.” tai ”Photo N.N.” tai ”Valokuvaaja M.M.” Ks. esimerkiksi muutamien koulukavereideni sivuilta:

https://www.miikahamalainen.com/
http://www.miikakangasniemi.net/#portfolio
http://jaanifohr.fi/
https://kristakuu.galleria.fi/

Mutta minä en halua sellaista. Semminkään kun minun toiminimeni ala ei ole pelkästään valokuvaus. Kun edelleen, ja taas koulun jälkeen nykyistä enemmän, teen, kuten vuosikymmeniä olen tehnyt, esitelmä- ja luentokeikkoja, kirjoittelen artikkeleita, toimin tiedottajana, ehkä teen vielä omakustannekirjoja ja -kalentereita, ehkä kortteja ja toimitan kirjoja. Enkä sitä ”Vuotuisjuhlien historialliset juuret” –kirjahanketta ole ihan kokonaan vielä haudannut. Siis valokuvausta sekä historiaa puhuen ja kirjoittaen.

Valokuvaus: miljöö-, mainos- ja tuotekuvaus erityisesti, mutta myös henkilö- ja tapahtumakuvaus (esim. lapsi-, hää-, väitöskuvaus) sekä vanhojen kuvien korjaus ja digitointi.
Historian popularisointi: esitelmät, luennot, artikkelit, esim. yritysten www-sivuille ja mainontaan sisällöntuotantoa.
Julkaisujen tuotanto: lehtisten ja kirjojen toimitustyö, kuvitus ja kuvatoimitus, ehkä myös taitto (InDesign).

Eli valokuvauksen lisäksi kaikkea sitä, mitä olen jo aiemmin tehnyt, johon aiempi koulutus ja kokemus on tuonut osaamista yllin kyllin, mutta nyt teen ja tekisin hommia freenä, sivutoimisena, ilman alvia.

Ja nyt tällaiselle paketille pitäisi saada nimi!

Huutelenkin teitä, ihmiset hyvät, avuksi! Keksi toiminimelleni nimi! Heittäydy ja ehdota useitakin, hassujakin, tai ryhdy vakavasti pohtimaan tätä.

Laita ehdotuksesi kommentteihin tai suoraan sähköpostilla. Kaikkien ehdotuksia lähettäneiden kesken arvon palkinnonkin. Ehdotuksia nimeksi odottelen ensi sunnuntain puoleen päivään asti – illalla koulusta palattuani on sitten arvonta.

Niitä näitä VAT

Oppia ikä kaikki!

Väkisin puristettu paketti kolmanteen näyttöön ei lähtökohtaisestikaan ollut sellainen kuin toivoin ja varmastikin olisin parempaan pystynyt kun olisi ollut enemmän aikaa ja olisin aloittanut vielä aikaisemmin sen tekemisen. Tulos varsinaisesta näytöstä (digitaalinen kuvankäsittely) siten, että neljä kuudesta läpi täydentäen ja kaksi uusittava kokonaan, mitä pidän kyllä periaatteessa ihan hyvänä.

11 digitaalinen työnkulku kirjallisena: hyväksytty
12 omakuva: täydennettävä (Tomaattikeitto-purkkikuvassa heijastus omasta kuvasta puuttuu, hiusten kohdalta liian raju jälki kuvan upottomisessa. ”Kehykset pöydällä” -kuva hyväksytty. Hyvän tuulen kuvapari. 🙂 )
13 toimintakuva: uusittava (liikaa samoja kuvakokoja, levottomia taustoja, valon vaihtelua)
14 kollaasi/montaasi: täydennettävä (lusikassa on valotusvirhe! Muutoin todella tyylikäs, huolellinen, tarkka, oivaltava.)
15 digitointi: täydennettävä (harmaa lumi korjattava, muuten perfetto!)
16 Arkisarja: uusittava (väärin valitut kuvakulmat, pitäisi mennä lähemmäs ihmistä)

Diginäytön simultaaniin (ihmisten arki) kovasti satsasin (hommasin mallitkin! 🙂 ) ja toivoin, että olisi ollut täydennettävissä, mutta ei. Se on tehtävä kokonaan uudelleen ja jo se vaatii yhtä ylimääräistä Tornion reissua. Ja sitä vaatii myös hylsy eilisestä studiouusinnasta. Se minua kyllä raivostuttaa, olen siis itselleni kovin vihainen moisesta töpeksinnästä. Niin kuin minä nyt en olisi ruokaa aiemmin kuvannut!! Oikeastaan hävettää, että edes palautin kuvat arvosteltavaksi. Ihan alta lipan suoritus. Noita kahta simultaania voin toki uusia yhtenä viikonloppuna, ehkä jopa viimeisen näytön yhteydessä, mutta katsotaan nyt.

Ja sitten edellisistä uusinnoista kolmesta yksi meni läpi (Aapelin studiokuvat), ja kaksi on edelleen uusittavana: se kauan ja moneen kertaan kuvattu henkilö miljöössä (joskin se oli ihan pienestä kiinni, ettei Juniorin kuvat Nallikarissa oli ylittäneet hyväksyttävän rajaa) ja tuo em. studiosimultaani.

Kuva Rivermotellin parvekkeelta aamukahdeksalta. Klikkaa isommaksi.

No mutta nyt on vähän sellainen ´loman alku’ -fiilis. Pitkään aikaan ei ole lähiopetusviikonloppua, eikä siihen viimeiseen, ainoaan jäljellä olevaan, ole enää ennakko- eikä etätehtäviä, joten vasta huhtikuun alussa oleva neljäs näyttötutkintoviikonloppu on seuraava etappi tällä VAT-polullani. Ja sinne sitten on kyllä täydennettäviä ja uusittavia tehtäviä yllin kyllin, ja tietysti sen ko. näytön ennakkotehtävät. Mutta sinne on aikaa kaksi kuukautta, joten kyllä tässä nyt on selvästi sellainen ”sitteku”-viikko edessä. Onpa tämän vuoden alku mennyt aika lailla näiden kuva- ja taitto-ohjelman opiskelussa ja puolet viikonlopuistakin Torniossa. Mutta nyt siis breikin aika. Nyt on ”sitteku kolmas näyttö on ohi”, joten ehtii tehdä kaikenmoista leppoisaa.

Kävin eilen iltapäivällä, studionäytön jälkeen IKEAsta hakemassa erinäisiä säilytyskoteloita ja laatikoita, joten lähipäivinä alkaa Suuri Mappien Tyhjennys. Kirjainventaarion ja kirjahyllyjen perkauksen olen Linnanmaalta kotiin roudaamisen jälkeen jo tehnyt, mutta kymmenien mappien ja paperinippujen läpikäynti ja roskiin/arkistoon lajittelu on täysin tekemättä. Se on parin vuoden aikana to-do-listalla painunut aina vain alemmas, mutta nyt alkaa olla aika sille. Ja onhan noita monia muitakin tätä viikkoa odottaneita juttuja…

IKEAn lisäksi eiliseen illansuuhun ja iltaan kuului pikkuinen lenkki – ilman kameraa! Syömässä kävin itsekseni, enkä pienimuotoiseen (meitä oli tällä kertaa vain seitsemän) kisastudioon lähtenyt ollenkaan (, mistä tänä aamuna kovasti kiitin itsenäni silloin kun opiskelukavereiden valumista palautteeseen katselin… 😉 ) Haaparannan puolella kun vaihteeksi asustelin, enkä opiskelija-asuntolassa. Yksikseen ja sometellen tuntui hyvälle ilta viettää.

Heräsin sitten tietysti ihan tuhannen liian aikaisin (klo 6), mutta sepä mahdollisti, että ehdin käydä aamulenkillä – ja tänään olin jo taas Canonin kanssa kaveri.

Aamuaurinko Alatornion kirkon takana lupaa kevättä.

Tänään olin jo alkuillasta kotona: tavan mukaan Pehtoori ja pikkuperhe jo ruokapöydän ympärillä palatessani. Sehän oli hyvä, nyt on hyvä.

Historiaa Niitä näitä Valokuvaus VAT

Torniossa historian havinaa – ja säheltämistä

Ehdottomasti kannattaa klikata kuvat isommiksi.

Eilinen ilta oli pakkashankineen ja kuutamoinen, ja sellaisena kovin kaunis. Täysikuun aattoilta, joten tarvoin vinkkelit jalassa Jääkärikadun (tunnetaan usein paremmin Rantakatuna) ja Kaupunginlahden välissä ja kuvailin Vanhan Tornion viehättävää idylliä, kauniita vanhoja taloja.

Aiemmin päivällä kun kiertelin kameran kanssa tapasin tuossa Jääkärikadulla vanhan herrasmiehen, jonka kanssa jäimme juttusille, ja hän kertoi minulle noista taloisa. Tuo kuvassa näkyvä on aikanaan ollut kirkkoherran puustelli, ja kirkkoherranvirasto siinä samassa kuten usein tapana oli. Nyt se on viime vuodet ollut vammaisten hoivakotina, mutta parhaillaan muuttavat sieltä pois uudempiin, parempikuntoisiin tiloihin.

Eilisen postauksen kuvassa näkyvä punainen talo oli konduktöörin talo. Väliin jää kauniin keltainen talo (KLIKS), joka oli kuulemma tullivirkamies Aspion talo. Kirkkoherra, tullivirkamies ja konduktööri, — jäin miettimään elämää tuolla kadulla 100 vuotta sitten.

Ja vähän yli sata vuotta sitten samaisen kadun päässä olleessa, nyt siniharmaassa, rakennuksessa oli tärkeää, salaista toimintaa, joka osaltaan johti Suomea kohti itsenäistymistä. Kun suomalaisnuorukaiset vuosina 1915 – 1916 lähtivät jääkärikoulutukseen Saksaan, se piti tapahtua salassa: yksi tärkeä reitti, ns. etappireitti, kulki Tornion kautta Ruotsiin ja sieltä edelleen Saksaan. Ja juuri tässä kuvassa olevassa talossa näitä rekryyttiasioita hoideltiin. Tämän talon historiaa sivuaa myös se itsenäisyyspäiväkynttilöiden polttaminen… KLIKS

Toki Torniossa on idyllisiä, vanhoja puutaloja muuallakin kuin tuossa Rannassa. Niitä eilen kuvailin: kuvasarjassani ideana, että henkilöiden taustalla olisi aina jokin kaunis vanha puutalo… ja että henkilö/asia on kuvasarjassa aina samassa kohtaa…

Suensaaren, Tornion vanhan keskustan asemakaavakartta yllä on vuodelta 1936. Siinäpä ei meidän koulua, Lappiaa, näy. Sen on juuri tuolla yläreunassa, jossa kartassa ei näy mitään.

Sinne taas huomenna aamulla varhain. Tänään olin jo seitsemältä, muokkaamassa vielä eilisiä kuvia, ja sitten aamupäivällä studiosimultaanin uusinta, jonka sähelsin ja tein kaiken maailman huolimattomuusvirheita niin, että meni heikommin kuin edellisellä kerralla.

Huomenna ei tarvi ihan kovin aikaisin (vasta 9.30) mennä. Onneksi. Nyt väsy.

VAT

Ihmisten arkea Torniossa

Sehän se on ollut tämän päivän aiheena, simultaanitehtävän otsikko. Kuten arvelinkin, oli kuvattava ihmisiä, kuvattava pakkasessa, harmaassa maisemassa, aika vähässä valossa. Ja tehtävän rajaus vielä Tornioon, – minä kun olin taas ajatellut kuvailevani Haaparannan puolella, jossa ihmiset oikeasti ovat helpommin kuvattavia, ainakin suostuvat, jolleivät nyt ihan tyrkyttäydykään, kuviin. No ja sitten vielä ”Valitse näkökulma”! Ja tehtävänantoon liittyi vielä se, että kuvien kuvitteellinen tilaaja on Tornion kaupunki, joka käyttää niitä ”erilaisiin tarkoituksiin tiedotusmateriaaleissa”. Loistava tarkennus siihen, mitä pitää kuvata! Erilaisiin tarkoituksiin??

Ensimmäistä kertaa kuville on annettava, tai siis saa antaa, nimet. Periaatehan on yleensä se että kuva on ymmärrettävä ilman selityksiä, mutta tällä kertaa kuville nimet sekä suomeksi että englanniksi. Ja muutenkin metadata täytettävä perusteellisesti avainsanoineen ja kaikkine exif-tietoineen ja englanniksi nekin. Aiemmin ei ole tarvinnut.

No mutta, tavoitteenahan on saada nimenomaan nämä simultaanitehtävät pois päiväjärjestyksestä ja kun kerran moneen päivään en ollut kunnolla ulkoillut, oli hyvä syy kello puoli kymmenen laskeutua Tornion kaduille, puistoihin ja joenrantaan kameravermeiden kanssa. Tavoitteeena seitsemän kuvaa, jotka täyttäisivät tehtävänannon vaatimukset.

Ensimmäiset kaksi tuntia meni haeskellessa, näkökulmaa miettiessä, kävellessä, hajallaukauksia otellessa, valotusta etc. säätäessä. Vähitellen huomaan, että olen rajautunut kiertämään Tornion vanhoja rakennuksia, etsimään ihmisiä niiden lähettyviltä… Onnistun jututtamaan muutamia, pyytämään kuviin. ja siinä päivä kuluu iltapäivän puolelle…

On monen tunnin ulkona olon jälkeen nälkä, ja saan kuin saankin ruokaseuraa suoraan pohjoisesta. Ja kaksi komeaa mallia!! Pehtoori ja VMP:n M. olivat matkalla Hangasojalta Ouluun, ja kuten sovittu oli, tulivat Tornioon seurakseni syömään. Mustaparran päämaja -ravintolassa söimme Luonnollisesti käytin tilaisuutta hyväkseni ja molemmat saivat (joutuivat?) ´esittää´ ”Ihmisten arkea Torniossa”.

Myöhäisen lounaan jälkeen lähdin koululle purkamaan päivän kuvasaalista, eikä ketään varmasti hämmästyttäne, etten juurikaan ollut tyytyväinen siihen: 180 kuvaa, viitisen tuntia kiertelyä pitkin Torniota autolla ja jalan, eikä seitsemää hyvää saatikka varmaa läpimenijää löydy! Iltaseitsemältä lähdin koululta, vielä Rantakadun vanhojen talojen ja hienon kuutamon valoon (ja pakkaseen!) kuvaamaan. Eikä yhtäkään ihmistä liikkeellä!!!

Kuvasetti on luovutettava huomenna aamupuolikymmeneltä, jolloin alkaa studiosimultaanin uusinta. Tällä pikkuläppärillä en iltakuvia muokkaa, tässä postauksessa pari suoraan kamerasta… joten on aamulla aikaisin oltava koululla että ehdin vielä illan kuvat muokata, tekstittää ja sarjan koota. Saapa nähdä.

Valokuvaus VAT

Kohti kolmatta näyttöä!

Nyt ei pysty enempää, on lähdettävä pakkaamaan ja syömään. Jos sytyttäisin takkaan tulen ja paistaisin makkaraa…

Silmissä vilisee ja tympäsee kun parempaan ei pysty, eikä ehdi. Oikeasti osa noista nyt ”Digitaalinen työnkulku” -tehtävistä on sellaisia, joihin saatiin oppi vast 1½ viikkoa sitten, joten eipä ole paljon ehtinyt harjoitella, saatikka toteuttaa. Mutta omapahan on vikani, kun olen menossa tähän ensimmäiseen ryhmään. Toinen olisi kahden viikon päästä, mutta sepä ei minulle sovi. Me kun ollaan reissussa silloin!!!

Alla on huomenna palautettavan portfolion kolmas ”luku” ja täydennykset etc.. Osa tuosta on kuvallisena täällä: KLIKS Esim. kuvateos ”Kaikki nämä vuosikymmenet”. Todellakin minulle on ollut vaikeaa tämä omakuvien tekeminen, ottaminen, työstäminen. Ja sitten saatesanoissa oli vielä, että ”tässä on mahdollisuus ottaa huumori mukaan valokuvaamiseen”. Ei ole huumoria itsensä kuvaamisessa. Vedinkin sitten kunnolla ”yli”. 😀

Eipä olisi huomenna Torniossa kovin kylmä: simultaani on tehtävä ulkosalla, – ja pahoin pelkään, että tehtävä vaatii myös – vieraiden – ihmisten kuvaamista. No mutta – miten ne urheilijat sanoo – ”näillä mennään ja katsotaan, mihin se riittää” ja sitten taas kohti uusintoja ja lisää harjoittelua.

Pitäkäähän peukkuja!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Näyttötutkinto (3)
(10.2–12.2.2017)

Studion uusinta ja täydennys
1 Henkilömuotokuva studiossa – Aapeli 1 v. 9 kk (uusi)
2 Tuotekuva – Alessi (3) gamutit korjattu
3 Syväterävyys – Helminauha-maljakko (1) kuvankäsittelyn jäljet poistettu
4 Kirjallinen kuvaus- ja valaisusuunnitelma (uusi, edellinen hyväksytty, mutta simultaania varten uusi)
5 Simultaani studiokuvaus 11.2. – Leipä (uusi)

Miljöön uusinta ja täydennys
6 Reppari – Kauppahallin kalakaupan aamu (1) Sävy muuhun sarjaan sopivaksi
7 Miljöö – Tuulentupa (3) gamutit korjattu
8 Henkilö miljöössä – Valokuvaaja talvimaisemassa (uusi)
9 Maisema – Kaunispään syyskesä (1) Porokuvasta cyaani vähennetty
10 Simultaani – Pikkukaupungin keskitalvi (1) gamut korjattu

Digitaalinen työkulku
11 Kirjallinen tehtävä: Digitaalinen työnkulku
12 Omakuva – ”Kaikki nämä vuosikymmenet” ja keittokirjaesitteeseen kuva
13 Toimintakuva – Nuorten kokkien SM-kilpailu
14 Kollaasi – Keittokirjan kansi
15 Vanha kuva – Kenraalin autonkuljettaja
16 Simultaani – 10.2.

Kuvat tikulla + tulosteet (1 henkilö studiossa, 1 henkilö miljöössä, 1 toiminta, 1 vanhan kuvan retusointi)
Kirjallinen itsearviointi
Kuvaussuunnitelma studiosimultaaniin
Kirjallinen tehtävä Digitaalinen työnkulku

VAT

Kouluhommia

Jos olisin vielä töissä niin huomenna lintsaisin. Olisin varmaan lintsannut tänäänkin. Olin aika huono lintsailemaan, sairauslomiakaan en pahemmin pitänyt, flunssan takia en ymmärtänyt jäädä kotiin, mutta nyt lintsaisin.

Olen tänään lintsannut lenkin – kuinka olisinkaan halunnut lähteä kauniiseen pakkassäähän! Olen lintsannut KAIKKI kotityöt. En ole soittanut äidilleni, en ole vastaillut kenenkään sähköposteihin. En ole lukenut lehtiä, en juuri vilkuillut nettiä. Olen syönyt lounaaksi JA päivälliseksi pakastimesta ottamaani borssikeittoa. Syönyt yhtä ja samaa soppaa (joka kyllä on hyvää) huolimatta siitä, että minulla oli varattuna katkarapuja ja paahtoleipää Toast Skagenia varten.

Ainoa, mitä en ole siirtänyt kuvankäsittelyn ja uusintakuvien ottamisen, kirjallisen ennakkotehtävän ja portfolion täydentämisen tieltä pois, on ollut Aapeli. Tänään, kuten eilenkin, insinööriopiskelijalla oli koulua iltapäivään asti ja lähihoitajalla iltavuoro, joten mummi sai iltapäiväksi seuraa ja erinomaisen syyn olla pois koneelta.

Viime viikkoina on ollut mukava seurata pojan ”puhumista”. Ymmärrettäviä sanoja ei ole vielä kovinkaan paljoa, itse asiassa pitkään aikaan ei ole tullut uusia, mutta silti Apsu puhua pulputtaa koko ajan – ilmetty isänsä. Ja se, että ymmärrän aika paljon tuosta omakielisestä pulputuksestaan, on aika hämmentävää. Sitä jää välillä miettimään kielen kehitystä, sanojen tärkeyttä, sitä, että onko ensin kieli ja sitten ajattelu, vai toisinpäin. Ja mitä pieni ajattelee…

Muutoin itseasiassa ihan mukavaa ollut tämä kouluhomma, mutta tämä ihan liian aikaisin olevan näytön aiheuttama kiire ja se, että yksi tehtävä on selfiet, on tehnyt päivään hieman nuivan tunnelman välillä.

Mutta kyllä tämä tästä. Huomenna ei tarvi lintsata kun olen pysyväisellä lomalla, joten vielä huominen aikaa …

VAT

Dead-line lähellä

Oltiinpa tänään aamupäivällä Apsun ja Juniorin kanssa Nallikarissa. Ei niin, että mummilla on vähän viime tingassa näyttöön valmistautuminen, ja nimenomaan edellisten uusintojen kuvaaminen. Palautus uusinnoille on huomenna puoleltapäivin, joten eihän tässä mitään!

Henkilö miljöössä on kuvattu ja muokattu. Henkilö studiossa on kuvattu ja muokattu. KLIKS. Kyllä tässä vähän sellainen hätävarameininki on… Sellaista pienoista urheilujuhlan tuntua on kyllä ilmassa.

Ehdin vielä ennen huomista puoltapäivää vaihtaa kaikki, säätää kaikki ja unohtaa korjata piposta gamutit, suoristaa horisontit ja lopulta en saa ladatuksi kuvia OneDriveen.

Miten minusta on tullut tällainen viime hetkeen jättäjä!!

Pehtoori päätti jo viime viikolla, että häipyy ”jaloista” pois, ja lähti aamusella mökille. Sai kaverin mukaansa, hyvä niin.

Nyt jatkan harjoituksia. Huomenna on soppapäivä!

Niitä näitä VAT

Opiskelijan sunnuntai

Torniossa ei kovin usein tule nukutuksi hyvin, mutta tänään aamukuudelta heräsin nukuttuani keskeytymättä seitsemän tuntia. ”Vieraassa paikassa” yhtä unta seitsemän tuntia, – se on hyvin se! Kämppiksen kello soi kuuden tienoissa ja hän lähti koululle kuvailemaan heti kun mahdollista (= klo 7), joten miekin nousin, mutta enpä todellakaan jaksanut lähteä paikkomaan eilisiä otoksia, – vaikka totisesti tarvetta olisi ollut.

Kävin Kaunolan (= opiskelijakämppämme) vähän pelottavassa, paljon betonisessa, kohtuullisen kosteassa ja kylmähkössä alakerrassa suihkussa, lueskelin liki ahdistavia uutisia USAsta, nautin aamurahkaa ja purkkikahvia aamiaiseksi, ja sitten pakkailin kamojani, eikä kello sittenkään ollut edes kahdeksaa, ja koulu alkaisi vasta yhdeksältä!? Sittenkin studioon vielä? Nope! Oli siis tosi hyvä aika lähteä aamulenkille rajalle.

”På Gränsen – Rajalla” on mukava kävellä, – varsinkin, jollei olisi ollut liki myrskytuuli kuten tänä aamuna. Se vielä yltyi päivän kuluessa. Pakkasta asteen verran, mutta kovin kylmä oli tuuli. Eikä pikkukaupungin/kaupunkien kaduilla ketään. Minä tepastelin, – ulkoilma, edes pieni liikkuminen, on aina hyväksi.

Pikkukaupunkia ei poltettu viime sodan aikana, eikä kaikkea ole uuden alle hukutettu, joten pieniä idyllisiä katuja on moniakin, eikä niiden varrella niin kovasti tuullutkaan. Reippaaksi tunsin itseni. Rajalla vielä tarkastelin maisemaa ja miljöötä. Mielessäni parin viikon päästä oleva näyttötutkinnon simultaanitehtävä: on hyvä olla kuvauspaikkoja, miljöitä, maisemia, tunnelmia tiedossa…

Päivä kului sitten sisällä, luokassa. Opimme paljon uusia photarijuttuja, joilla on mahdollisuus manipuloida tai ”vain” muokkailla kuvia, leikkiä ja luoda, mutta paljonpa ei niitä nyt ehdi kokeilla ja harjoitella, sillä seuraavat pari viikkoa menevät kolmanteen näyttöön valmistautuessa, siihen kuvatessa ja paljolti ”perinteisesti” muokatessa, mutta tulette vielä näkemään kaikenmoista kikkailua…

Kotiin palattuani olivat kolmen sukupolven pojat minua odottelemassa: Apsu huuteli jo ovella ”munmummuuuuu”, Pehtoori oli tehnyt erinomaista kalaruokaa ja laskiaispullia!! ja Juniori kertoili kevään ekskursionsa järjestelyistä. Opiskelijalla oli hyvä palata kotiin.