Jumissa

Ensimmäinen adventti, jolloin ei edes radiosta Hoosiannaa…

Jouluttamista (mikä paheksultavalta kuulostava sanaväännös, jonka näin jonkun joulun lehden kannessa!) muutenkin hyvin vähän. Jotain ajatusten taustalla vain. Vähän pyykinpesua, vihdoin kävelylenkille, oikein piti pyöritellä päätä, ravisuttaa ihan, etteivät muistot häiritsisi, etteivät toisi sellaista kenkkua oloa kuin tässä taannoin. Ja lopultakin oikeinkin hyvä päivä. Päivä historian parissa, päivässä sellaisia asioita ja oivalluksia, joista ei ole paljon kertomista.

Ja onneksi on television maailma, jonka pariin voi toviksi istahtaa, jättää kirjan viimeistelyn tuleviin päiviin. En ole enää ollenkaan varma, että Soletro-julkaiseminen on hyväksi. Noh, katsotaan vielä, millaista jälkeä painotyö on.

Paljon tässä kirjan loppurutistuksen aikana on rästihommia kertynyt, mutta olkoot! Loppuviikosta niille kaikille aikaa. Samalla myös tämän blogin ylläpitoon jonkinlaista uutta. Tänään tuntuu uuden tekstin tuottaminen tänne aika mahdottomalta.

Niin kuin myös 52Frames -valokuvaushaasteen tämän viikon kuvan aikaansaaminen. Aiheena on Wabi-sabi. Nevö hööd! Olen vähän koettanut siihen perehtyä, aika mielenkiintoista ja kuvauksellista kyllä. Wabi sabi – ehkä joskus paremmalla ajalla paremmalla ajalla opiskelen tätä ”tyylisuuntaa” enemmän. Olkoonkin ettei ole ihan mun sisustusjuttuni tämä.

Ja jonkinlainen ajatuskin minulla heräsi, mutta eihän toteutus – nopeasti, aika viime tingassa tehtynä – sitten olekaan ollenkaan sellainen kuin olin ajatellut. Olin jo luopumassa koko haasterumbaan osallistumisesta, mutta eipä nyt auta. Sinnillä ainakin vielä tämä kerta.

Tässä minun kontribuutioni wabi-sabiin. Kaukana onnistumisesta, mutta yritin sentään.

Paperi- ja kuvahommia

Pakkasaamuna oli niin kaunista, tyventä, tuulentonta., mutta olinkin autolla liikkeellä ja menossa henkilökuvauksen tekemään, joten enpä sitten voinutkaan jäädä ulos kuvailemaan. Ihan mukava potrettikuvaustuokio oli. Eikä kestänyt kauaa, joten takaisin kotiin. Ja sitten pyörällä ajan kanssa ulkoilemaan.

Nyt alkaa kyllä olla siinä rajoilla, että Helkamani on aika siirtyä huoltoon, ja minun siirryttävä tepasteluhommiin. Ja aktivoitava salikortti. Muttaku. Saapa nähdä saanko aikaiseksi. Satais lumen ja tulis ladut. 😀 Mökillä jo sataakin…

Iltapäivällä Juniori piipahti muksujen kanssa. Sen verran, että ehtivät sohvatyynyistä tehdä majat, tai Eevis teki kioskin, josta myi aamu- ja iltapalaa. Minullakin oli pentuna mielikuvituskioskeja ja ravintoloitakin, ja sitten vähän isompana kavereitten ja veljen kanssa pystytettiin talleille ihan oikeakin kioski. Jospa tässä joku päivä etsisin siitä kuviakin.

Kuvien skannailu on nyt kyllä vähän mahdotonta, kun kopio-tulostus-skannerikone (melkein 15 vuotta vanha) hajosi. Uusi on kyllä jo tilauksessa, – nyt juuri sille kun on monenlaistakin tarvetta. Kalenterimyynti ja sitä myöten (paperi)laskutus, historiatoimikuntahommat ja erityisesti kuvatoimitus edellyttävät skanneria ja tulostusmahdollisuutta. Ja äidin biografiakin, joka alkaa vihdoin olla loppusuoralla. Ainakin tekstin osalta. Kuvat siihenkin olisi saatava digitaalisina, siis joko kuvattava tai skannattava, ja ennen kaikkea etsittävä ja valittava.

KALENTERIOSTOKSILLE

Kalentereista puheenollen. Hoksautanpa, että nyt sekä Saariselkä kuvissa että Oulu kuvissa -seinäkalenterit vuodelle 2023 ovat lokakuun ajan tilattavissa ennakkotilaushintaan. Linkkien takaa tarkempia tietoja.

Tänä vuonna Oulu-kalenterin tilaajille laitan mukaan myös viisi kappaletta Oulun kauniit vanhat rakennukset -postikortteja.

Lappi Niitä näitä Valokuvaus

Lähellä luontoa

Eilen illaksi oli luvattu revontulia, jos taivas ei olisi pilvessä. Toivoin, että ei olisi. Ja kävin illan pimentyessä monta kertaa pihalla. Kun sitten yhdentoista jälkeen, juuri ennen nukkumaan menoa, kävin vielä kerran, niin olihan mökin yllä taivas vihreänä. Äkkiä vaatteet ylle, kameraan oikeat asetukset (sikäli kuin muistin ne), jalusta ja taskulamppu mukaan, kaikki piha- ja sisävalot pois.

Kun sitten tämän kaiken jälkeen olin takaisin pihalla, olivat reposet jo painumassa taivaanrannan taa pohjoiseen. Onneksi tekivät lähtöä hitaasti ja melkein puolisen tuntia ehdin ja koetin niitä muistikortille tallentaa. Vakavasti harkitsin lähtöä autolla Kaunispäälle tai jonnekin muualle, jossa olisi hyvä näkyvyys, mutta väsy ja uskalluksen puute pitivät minut mökkipihassa. Kaunista oli siinäkin.

Nythän on ollut muutama peräkkäinen huono reposvuosi, eivät ole aurinkotuulet olleet suotuisia tässä suhteessa. (”Revontulet aiheutuvat aurinkotuulen varautuneiden hiukkasten osumisesta Maan ilmakehään.”) Mutta eilen olivat, ja ennusteen mukaan tänäänkin vielä.

Tässä linkki revontuliammattilaisen nettisivulle: minun Tornion VAT-koulukaverini TK järjestää revontulikuvausmatkoja Lappiin ja hänen sivuillaan on hyvät speksit seurata reposten ilmaantumista. Olenhan minäkin monta vuotta jo koettanut opetella niiden kuvaamista, joskus aina joku kelpo otoskin tallentunut.

’Eilen oli sikäli ihan mahdottoman mukava, ettei ollut kylmä. Useimmiten on – 20 – 30 C kun tuolla pihalla tai mökkitiellä hangessa on tullut tarvottua kameran ja jalustan kanssa. Eilen oli leppeä (+ 7 C) syysyö. Ja pimeä. Pimeähän pitää olla, että revontulet näkyvät kunnolla.

Tänään luonnon ihmeiden parissa edelleen. Kunhan aamupäivällä sain päivän ”must-projektit” tehdyksi, heippasin potilaalle ja lähdin Saariselälle, tuntureiden kupeille tepastalemaan. Oli kyse enemmänkin metsässä ja paljakassa samoilusta kuin mistään patikoinnista tai teholiikunnasta. Kunhan pari tuntia vain kuljeskelin, ja kuvailin. Muistolehdon kautta kummituskämpälle, sieltä lähilammelle ja kohti Iisakkipään takarinteitä.

Ja mitä sitten polkua ylös kavutessani näinkään? – Suojaväri on hyvä. Hetken jo luulin nähneeni kiirunan, mutta ehei…

Riekkojahan ne olivatkin. Tässä suurennos aika kaukaa ottamastani kuvasta.

Ja kun istahdimme päivällispöytään (Spaghetti alla Carbonara – sairastupalaisen herkkua) oli tuvan ikkunan alla pieni poroparttio (about 8 – 10 poroa) einehtimässä meidän varvikon keskellä. Nyt poroilla on kauniit, kiiltävät turkit, mutta rykimäaika käsillä, joten kovin lähelle en pihapiirissä heidän rauhaansa uskaltanut mennä häiritsemään.

Käpytikka ja järripeippo sekä oravien hillitön perjantai-illan ralli saivat vielä tarttumaan kameraan, mutta ei niistä kuvista nyt julkaistavia.

Muistikuvia Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Kuvataiteita, ja harrastusta

Lähes koko päivä on mennyt valokuvaushommissa. Tai paremminkin kuvien tekemisessä.

Lombardian reissun yli 1000 kuvaa on nyt perattu ja käsitelty ja perheelle jo julkaistukin. Huomenna julkaisen täälläkin linkin ”nojatuolimatkaa” varten.

Tauko koneellta istumisesta puolenpäivän jälkeen, jolloin aurinko paistoi ja oli jo lämmin. Lauantaina kun Pehtoorin kanssa mentiin Kurkelan WInebaariin Pikisaaren, ajettiin taidepolun kautta: Pikinen Poloku -ympäristötaidenäyttely on siellä taas esillä. Pehtoori ei oikein innostunut – tänäkään vuonna – niistä, mutta minä päätin antaa niille toisen mahdollisuuden, ja kävin tänään katselemassa rauhassa, pyörää talutellen. Monena vuonna olen polulta löytänyt jonkin suosikkiteoksen, niin tänäänkin. Tai oikeastaan teosryhmän. Lauri Rankan Joukko, Ilmestys ja Pilviä ja pyhimyksiä sopivat Vanhan villatehtaan takaseinälle hyvin.

Veikko Törmäsen & Otso Törmäsen: Hylätty oli minusta mukava, eikä oikeastaan ollenkaan hylätyn näköinen. Ehkä enemmmänkin ”Leikki”.

Tälle en hoksannut katsoa hintaa, liekkö on myynnissäkään, mutta nuo Rankan betoniveistokset olivat kyllä sen verran arvokkaita (nollia oli enemmän kuin kaksi jokaisessa) että hämmästytti. 😀

Omaa ”kuvataidettani” koetin samalla reissulla harrastaa, – Oulu kuvissa kalenterin heinäkuun kuva oli etsinnässä. Ehkä se tulee tästä.

Kaupungissa on taas paljon tietöitä, rakennustöitä, puistoremppoja, joten pyöräily ei siellä ole oikein sujuvaa. Siispä hautausmaan kautta kohti Ruskon suoraa, jossa on hyvä polkea, vähän risteyksiä ja pitkästi uutta asfalttia. Ja sitten taas koneen äärelle. Huomenna sitten kunnolla ulkoilua!

Muistikuvia Valokuvaus

Kuvausiloa on löytymässä

Tämä maisema tyynnytti kummasti. Aurinkoisen lämpimän päivän loppupuolella pääsin pyörälenkille, on se mieluisaa liikuntaa. Aika paljon on jo pyöräilijöitä, ehkä tänä vuonna taas uusia ennätyksiä. Ja sähköpyöräbuumi on kuulemma niin kova, että Oulussa joutuu uusia pyöriä jonottamaan melkein yhtä kauan kuin sähköautoja. Kausi alussa, ja liikkeet myyvät eioota.

Eka kertaa ikinä multa on pyydetty kuvan käyttöoikeutta ison julkisen tilan seinälle, Valtion virastoon (tämä on ollut vireillä jo toista vuotta, nyt varmempaa kuin aiemmin)! Ja nyt pitäisi osata hinnoitella sellainen. Aamupäivällä sähköposteja yhteen sun toiseen suuntaan, että saisin apuja. Lehtiin kuvia menee 30 – 50 euron hinnalla (ja mun kohdalla hyvin harvoin niitä menee), mutta mitäs tämmöiseen isoon juttuun? – Huomenna pitäisi tarjous lähettää…

Sitten kampaajalle hakemaan väriä, tai siis harmaata, hiuksiin. Kummasti ryhtikin paranee kampaajalla käynnin jälkeen. Tukan huolto oli tarpeen siksikin, että lauantaina on Oulussa rotissöörien ”pikkukapituli” = installointi, dinner ja lopuksi Grand Ball -tanssiaiset. Tanssiaiset! Mutta se on minulle varsinkin ensimmäisten tuntien osalta myös kuvausreissu. Jo toisen kerran saan kuvata kapitulia. Tapahtuman valmistelua, valojen ja kuvakulmien suunnittelua, etc. olin tänään tekemässä. Tuntuu, että hukassa ollut kuvausinto on palailemassa. Tuntuu hyvältä saada aikaiseksi jotain näkyvää jälkeä.

Oulu Valokuvaus

Kulkien

Kulkemista koko päivä. Kotona, kaupungissa, merenrannassa.

Mahtavan lämmintä (+8 C) päivällä, mutta päätin jättää ladulle menon tänään väliin, koska oli kaupunkiin ja Kontinkankaalle (miksi se apuvälinekeskus on niiiiiiin hidas) asioita, hautausmaallakin kuljin pitkän tovin.

Kaupungilla etsin kalenterikuvakulmia, mutta tuntuu että olen jo ”kuvannut kaiken” kalenteriin sopivan, pitänee ensi vuoden kalenteriin laittaa Suur-Oulusta kuvia (Haukipudas, Kiiminki, Tyrnävä, Oulunsalo mukaan). Kävin etsiskelemässä Juniorille synttärilahjaa, mutta tulinkin ostaneeksi itselleni paitapuseron ja housut.

Illansuussa lähdin vielä oikein oikealle lenkille, merenrantaan oli kaipuu.

Möljällä ja Nallikarissa tulenpunainen auringonlasku. Olin oikeaan aikaan paikalla: maali!

Lappi Mökkielämää Ravintolat Ruoka ja viini Valokuvaus

Lomapäivä

Pakkasaamupäivä

Ei mitään kirjallisia puuhia aamupäivällä, joten suuntasin kylille. Kuvailemaan, ja ostamaan Partioaitasta sellaisen hiihtäjän vyö(selkä)laukun. Tarpeeksi ison, että siihen mahtuu kamera pienellä obiskalla ja juomapullo. Anorakin taskuun kun molemmat eivät sovi. Löysin hyvän.

Kuukkelin raunioita kuvailin ja totesin palaneen ja savun hajun ulottuvan aika kauas. Nesteen kahvila-myymälä, joka nyt on jonkinlainen hätäapukauppa alueella, oli myös ”shoppailukierrokseni” varrella: ei liene yllättävää, että hautakynttilät eivät sittenkään kuulu ko. myymälän perusvalikoimaan. Toivoin sellaisen löytäväni; olisin Kappelin viereiseen hautalehtoon halunnut yhden viedä.

Onhan Saariselkä ollut yksi äidin yli 20 kodin paikasta. Varmaankin hän vietti täällä yhteensä ainakin kolme vuotta, jollei enemmänkin. Taitaa minullakin olla hyvinkin tuo pari vuotta täällä elettynä.

Iltapäivällä aika liukulumisuksille. Enkä edes pahasti eksynyt. 🙂

Auringonlaskun aikaan (noin klo 16.30) olimme autolla liikkeellä: Kutturantien varressa Tolosjoen sillalla pysähdys. Laskevan auringon talo oli kuvattava.

Ravintolaruokaa

Tapanahan on, että mökillä ollessa käymme kerran ulkona syömässä, tänään oli tämän reissun se päivä.

Matkalla Kiilopäälle, Muotkantien varrella on uusi pieni iglukylä, ja sen yhteydessä uusi ravintola. Saariselän ravintolat, uudet ja vanhat, on jo koettu, testattu, hyviksi havaittu tai meille ”sopimattomiksi” havaittu, joten olipa ilo päästä testaamaan uusi Arctic Queen. Pehtoori oli tehnyt alustavaa tunnustelutoimintaa paikalla jo sunnuntaisella lenkillään ja minä surffaillut ja lukenut Saariselän Sanomia.

Muotkantielle ajeltiin päivän ulkoilujen ja saunan jälkeen illansuussa. Iloksemme ravintolassa oli muitakin, ranskalaisia monessa pöydässä. Tuli ihan lomafiilis, ja kun vielä ruokalistakin englanniksi: oltiin melkein kuin ulkomailla. 🙂

Arctic Queenin -menu oli aika lailla odotetun oloinen; olenhan tästä ennenkin kirjoittanut. Lapin ravintoloissa on Lappi-menut. Niinhän se on meidän mökilläkin viikonloppuisin ja vieraita tai perheenjäseniä pöytään saadessamme. Koko LappItalia-keittokirjani on enemmän ja vähemmän lappilaisen keittiön herkkuja ja paikallisiin raaka-aineisiin perustuva.

AQ:n listalla oli onneksi muutakin kuin paistettua lohta ja nieriää, käristystä tai poronfilettä. Monelle turistille ne varmaankin ovat juuri niitä toivottuja, mutta minulla (meillä molemmilla) oli tänään harkinnassa joko poroburgeri tai ravioli (= savuporolla täytettyä raviolia, savujuustokastiketta, kuivattua suppilovahveroa ja Västerbotten juustoa). Päädyimme ravioliin. Naapuripöytään meni hyvännäköisiä burgereita, ensi kerralla ehkä sellaiset.

Mutta toki ravioli oli hyvää: pasta just sopivan al dente, sopivan kosteaa ja Västerbotten-juustokastike kovasti mieleeni (olisipa ollut kastikelusikka tai pala maalaisleipää viimeisten kastiketilkkasten nauttimiseksi), sienipöly lähinnä (vain) kiva koriste.

Liki yhtä aikaa totesimme, että tänne sitten PP:n kanssa kun ovat möksällä seuraavan kerran. Ravintolan välitön tunnelma, tunkeilematon, sujuva palvelu, ulkomaalaiset ja salin isot ikkunat lisäsivät kokemuksesta nauttimista. Ei pönöttämistä, mutta ei myöskään mitään tusina-ketjuravintolafiilistä.

Tämän jälkeen on sitten taas huomenna mukava kokkailla mökkikeittiössä. Eikä vieläkään tarvitse lähteä kotiin!

Niitä näitä Valokuvaus

Talviretkellä

Kuin toisessa maailmassa…

Aamulla ennen kymmentä Kiiminkijoen pohjoispuolella pienellä maaseutukylän tiellä lapsia potkuroimassa kouluun, hengitys huuruten, hiljaisina. Huttukylän tienvarren monilapsisten perheiden isoissa taloissa savut leivinuuneista nousivat kohtisuoraan kohti sinistä taivasta.

Oli hiljaista, – ja kylmää. Aamuaurinko oli juuri noussut horisontin yläpuolelle ja peltoaukealla hanki kimmelsi kristallisena.

Me olimme talviretkellä. Meillä oli eväätkin mukana: iso rasiallinen laskiaispullia. Leivoin eilen, kun oli sovittu, että mennään tänään käymään Jäälissä – Pehtoorin äidin synttäripäivänä viime viikolla minusta ei ollut lähtijäksi, mutta tänään sitten. Ei siis nautittu eväskahveja luonnossa, vaan ajeltiin ulkoilun jälkeen anopin tykö. Siellä syntyjä syviä, suvuista ja sen sellaista.

Retken tepasteluosuus oli Koitelissa: ajattelin, että siellä koski olisi vielä auki, höyryäisi kovassa pakkasessa (- 24 C ennen yhdeksää) ja saisin hienoja kuvia pakkashuuruisesta Kiiminkijoesta. Mutta vain toisessa uomassa oli pieni sula virtauspaikka näkyvillä, eikä mitään pakkashöyryä. Metsän takaa nouseva aurinko loi sulaan kauniin, kultaisen heijastuksen.

Verkkaisesti kuljettiin, katseltiin, ja ihmeteltiin, kun tintit tarkenivat laulaakin.

Kiimingin keskusta, joka meidän molempien pitäisi monestakin syystä tuntea aika hyvinkin, oli varsinainen metropoli, kun etsittiin kukkakauppaa. 🙂 Löytyihän se lopulta. Olipa poikkeuksellisen hyvä palvelu, ja kukkien lisäksi mahtava valikoima käsintehtyjä belgialaisia suklaita. Melkein kuin ChocoDelin vitreenejä olisi katsellut.

Helmikuu on jo pitkällä. Kyllä tämä tästä.

Isovanhemmuus Niitä näitä Valokuvaus

Jouluisia valmisteluja

Juniori ilmoitti jo viikolla, että voisivat Itsenäisyyspäivänä tuoda tullessaan samppanjan, jos tarjolla olisi jotain pientä, jotain ”hors d’œuvre” tai ”amuse-bouche” -tyylistä. Kutsui siis itsensä ja R:n meille syömään. Lupasin jotain tarjota. Tarjoutui oiva tilaisuus testata yksi resepti ja sillä syntyvän ruoan maku.

Toiveissa nimittäin on, että viinikerho tulee meille reilun viikon päästä ja minulla on pitkään ollut keräilyssä viinejä, joiden kotimaa ei ole tuiki tuttu tai kovinkaan tavallinen. Olen jo tehnyt aiheeseen liittyvän ”prujun” ja nimesin illan teemaksi: ”Viinejä maailman laidoilta”. Ei siis mikään jouluviinimaistelu, vaan kertakaikkisen sekalainen kokoelma – ehkä hieman arveluttaviakin – viinejä. Joten hakusessa on ollut jokin ruokaohje ”maailman laidalta”. Eilen siis sen testasin, ja kyllä me kaikki neljä siitä tykättiin. Oli ainakin ihan uudenlainen ruoka. Valitettavasti en vielä voi paljastaa sitä, jottei kukaan viinikerhosta tiedä, mitä lautasella on. Ruoan alkuperämaa voisi paljastaa myös jotain sokkona maisteltavien viinien kotimaasta. Mutta kunhan olemme kokoontuneet, kerron ja julkaisen reseptin. Ruoasta voi olla vähän vaikea saada herkullista kuvaa. Sen paras puoli ei ole esteettisyys tai herkullinen ulkonäkö. 😀

Leipaisin myös joulupullia: puolen litran taikinasta kaulin kaksi levyä, joista toiselle levitin Valion Vanilja Kreemiä ja toiselle Kaneli Kreemiä. Kierrepullat muotteihin ja uuniin. Hyviä tuli. Eihän nyt mikään kunnon korvapuusteja voita, mutta kyllä nämä vaihtelusta käy.

Ennen iltasta kävin jokivarressa ja kaupungilla kävelyllä Canonin kanssa. On niin kaunista. Laanilanrannan venesatamassa on valaistu joulukuusi, joka sinisessä hetkessä, punamultaisten veneaittojen edustalla teki maisemasta idyllisen. Sellainen pikkukaupungin tuntu. Oli kovin hiljaistakin.

Tämän päivän isoin juttu on ollut studion kokoaminen ja tonttukuvat. Ne oli aie ottaa jo paljon aiemmin, mutta jouduttiin perumaan terveydellisistä syistä. Tänään kaikki osapuolet olivat kunnossa, ja minä ehdin aamupäivällä vähän treenailla pitkään hautautuneita studiokuvaustaitojani ennen kuin kuvattavat saapuivat. Kyllä me ihan mukavia otoksia saatiin, vaikka Eeviksellä meinasi välillä loppua motivaatio. 😀

Joulukalenterikuva olkoon tämä!

Tonttukuvat ”behind the scenes”!

Lappi Mökkielämää Valokuvaus

Valoilmiöitä

Perjantain kuvani haloilmiöstä, auringonpilari(t), sai Taivaanvahdissa kommentteja ja mahdollisen selityksen ”kahdelle auringolle”.

”Hieno ja mielenkiintoinen tapaus. – – Halo voisi selittyä sillä, että auringon kiekko on jostain syystä (ohut pilvinauha tms) ollut keskeltä peittynyt ja halo on syntynyt kiekon molemmille laidoille.”

Ja toinen:

”On kyllä metka tapaus, en ole ennen moista nähnyt. – – Hyvinkin voisi tosiaan olla niin että pilvi peittää auringon keskiosan, jolloin laitojen ”sirpit” tekevät kumpikin oman pilarinsa. — Ja kun pilvi (ja Aurinko) on vähänkään liikkunut, asetelma on mennyt ohi ja siksi ei enää toisessa kuvassa sama toistunut. Nappiajoitus kuvaajalta, siis! :)”

Pystypilvi siis olisi ”halkaissut” auringon. Mikseipä…

Tänään ei ole taivaalla ollut valoilmiöitä. On ollut vain lumi-ilmiö. Lunta on satanut, tuiskunnut, pyryttänyt, piiskannut, kertynyt koko päivän. Puuskainen tuuli on lisännyt perusteita ulkoilman välttelyyn. Minulla onkin ollut jotensakin totaalinen pirttipäivä.

Mutta eilen oli mahtava keli, iltapäivällä pari tuntia näytti siltä kuin maaliskuun illansuussa: varjot pitkiä, matalalta paistava kirkas aurinko, kimmeltävät hanget, latu Saariselkä – Kakslauttanen priimakunnossa. Tosin pitihän minun yrittää Sivakkaojalle ja menihän se sitten paikoin rämpimiseksi. Mutta liikuntaa, aurinkoa, niin kauniita metsätaipaleita.

Käytiin myöhemmin kaksistaan autolla Kaunispään huipulla kaakaolla ja kaarnikkamehulla. Kaarnikkakakkua ei tarvinnut siellä syödä kun sitä oli vielä lauantailta jäljellä mökissäkin.

Illalla vielä FB.ssa vinkki mahdollisista revontulista – yhdentoista jälkeen, pakkasen jo kirittyä melkein – 20 asteeseen, oli sitten pakattava itsensä toppaan ja kameralle jalusta ja eiku mökkitielle ja purolle vartoomaan vihreitä tähtitaivaalle. Niinpä tämän talven revontulikausi tuli avatuksi.

Nouseva ja kasvava kuu vei reposilta tehoa, mutta toisaalta valaisi maisemaa melkein maagisesti. Laitoin alla olevan kuvan pulahdus- ja vedenottopaikaltamme (johon sain heijasteenkin kuvaan) omalle FB-seinälleni ja sainpa siihenkin kuvaan asiantuntijakommentin, havainnon, jota itse en tietenkään ollut hoksannut, en tunnistanut.

Lintuharrasja/ammattilainen ystävä pohdiskeli: ”Onko tuossa oikeassa alanurkassa riekon tai muun metsäkanalinnun kieppi? Oikealla tulojälki ja siitä vasemmalle lentoonlähdön kuvio…” – Enhän minä tietenkään ollut sellaista hoksannut, keskellä olevia pupun jälkiä harkitsin kuvailevani, mutta että riekonkieppikin olisi ollut! Eipä siitä tänään enää mitään jäljellä – lumikerros peitti isommatkin jäljet!

Onhan täällä taas kelvannut olla. Tällaista se pimeä kaamosaika täällä voi olla. 😀