Ruoka ja viini

Showing: 81 - 90 of 1 269 RESULTS
Joulu Viini

Nautintoja kuunnellen ja maistellen

Joulukirjoja, leppoisia, lämminhenkisiä (rakkaus)romaaneja ilmestyy perinteisesti joulun alla. Niin tänäkin vuonna. Tänä vuonna olen kuunnellut jo kaksi:

Irlantilainen maalaisjoulu on kolmas osa Patrick Taylorin Irlantilainen maalaislääkäri-sarjassa. Ensimmäinen osa oli mieleiseni, ”vanha kunnon lukuromaani”, josta tuli hyvä mieli, kakkososa oli vähän liian ennalta-arvattava, ehkä. Ja tämä kolmas (jonka voi lukea/kuunnella ilman edellisiin perehtymistä) oli tämän viikon sisällä olo -päivinä kelpo kirja.

Toinen kirjasarja, josta myös olen kuunnellut aiemmatkin osat, on Maija Kaivannon Kahvila Koivu -sarja. Kun nämä kirjat lukee Kati Tammensola, ne soljuvat leppoisasti taustalla siivotessa tai neuloessa. Ei mitään suuria elämyksiä, mutta oikein mukavaa, aika uskottavaakin (ihan niin kuin se olisi joku hyvän kirjan kriteeri) viihdekirjallisuutta. Hahmot ovat hyvin tunnistettavia. Tässä sarjassa kuten irlantilaisessa maalaislääkärisarjassa ruoka ja leivonnaiset ovat tärkeässä osassa, ja mikä parasta, molempien sarjojen kirjoissa on reseptejä.

Kardemummajoulussa, joka on siis sekin joulukirja, on mm. jouluhalko-ohje. Ja minähän aion sen mukaan tehdä meille jälkkärin parin viikon päästä. Joskus vuosia, vuosia sitten olen tehnyt jouluhalon, joka ei niin kovin kummoinen ollut, mutta tässä kirjassa oleva ohje inspiroi taas kokeilemaan.

Ilona Tuomisen Kortteli-sarjaa en ole aiemmin kuunnellut, enkä taida niin tehdä vastaisuudessakaan, mutta sarjan joulukirjan Korttelirauhanjulistus (vain parituntinen) latasin äsken; kohta siirryn sen, takkatulen ja kutimen ääreen.

Ehkä jääkaapissa on vielä tilkka erinomaista valkoviiniä, jota nautittiin puna-ahvenen ja katkarapukastikkeen kera. Ilman mitään ennakkotietoa sen ostin: vaikutti mielenkiintoiselta uutuudelta. Ja sehän olikin tavattoman hyvää chardonnayta (Morillon on chardonnaystä käytetty vanha nimitys). Hieman voinen, runsas, vähän pähkinäinenkin valkoviini Morillon Blanc on etelä-ranskalainen viini, jonka tekijä on Jeff Carrell.

Emme ole tainneet aiemmin hänen viineihinsä tutustua, mutta tämänpäiväinen kokemus vakuutti. Viini oli niin makoisa ja suunmyötäinen, että nimi jää mieleen. Luulenpa, että tätä on meillä joulupöydässäkin tarjoilla. Sitä näyttää olevan Alkoissa ympäri Suomea, joten tässäpä jouluviinivinkki muillekin.

Joulu Niitä näitä Reseptit

Harjoitustyössä on kakku 🎂

Olen aloittanut joululeipomisen.

Moneen vuoteen en ole tehnyt mitään kuivakakkua, en kotiin, en M-mummulle. Tänään tein. Tein kakun, jota äitini teki usein: se on hyvin voinen, hyvin säilyvä, hyvin hyvä kakku. Meillä oli sitä lapsuuteni jouluissa ja juhlissa. Nyt sitä on täälläkin. Ja minulla on ihan uusi kakkuvuoka. Siihen leivottu kakku melkein huusi kuorrutusta. Ja kirsikoita. Kukaan muu kuin minä ei tykkää noista ”joulukirsikoista”, mutta minä kyllä voinkin napsia ne sitä mukaa kun kakkua kuluu.

Äidin kakussa ei koskaan ollut kuorrutusta, saatikka kirsikoita, – on se sen verran makea ja tiivis kakku, ettei kyllä tarvitsisikaan, mutta ku … Halusin kuviin oikein hienon kakun! En ole ennen tehnyt pikeeriä, sokerikuorrutusta, joka on tavallista vesi-tomusokeri kuorrutusta kovempi, paremmin säilyvä. Kelpo ohje on Valion sivulla.

Kakusta tuli myös osa minun Word Press -kurssini harjoitustyötä. Olen tehnyt harjoitussivua vähän vasemmalla kädellä, käytellen kaikkia keinoja ja niksejä, joita kahden sunnuntain kurssilla on opetettu. Jälki on vasemmalla kädellä tehdyn näköistä, eikä sivu lähelläkään valmista. Siitä huolimatta linkitän sivun tähän: Joulureseptejä – harjoituksen vuoksi

En aio tehdä mitään kovin massiivista joulureseptisivukokoelmaa (vrt. viime pääsiäinen), mutta tulen tuohon sivulle laittelemaan vielä uusia ja vanhoja ohjeita, vinkkejä jouluherkuista. Lnkki sivulle on myös tämän sivun ylävalikossa. Keskeneräistä ei saisi tietenkään näyttää, mutta käyhän kurkkaamassa. Ja tämän kakun resepti siellä jo onkin.

Ruoka ja viini Viini

Tietoliikennettä ja tanssia

Merkillinen päivä.
Kummallisen pitkä, ja kiireinen. Ja tuskastuttavakin. Mutta antoisakin.

Aamuviiden jälkeen ei minuuttiakaan unta. Noh, kuuden jälkeen noustua sitten täyttä touhua koko pyhäinen lepopäivä. Ei kaikkein mieluisin vaihtoehto. Mutta toisaalta osaamisen ja onnistumisen tunne datailussa on mukava. Ja mahdottoman mukava puhelu kalenteritilauksiin liittyen. Tulin siinä ajatelleeksi, itsellenikin myöntäneeksi, että koko (aika isotöisen, lopulta kovin vähän matkakassaa kartuttavan) kalenteritouhun suola, riemu ja rikkaus on kontaktit. Saariselkä/Lappi-fanit, tutut ja tuntemattomat!

Ja kaiken datailun ohessa aikaa tehdä ruokaakin. Perjantaina viiniystävät muistuttivat Beaujoalis Nouveau -perinteestä*. Marraskuun kolmas torstai maailmanlaajuiseen levitykseen tulevan nuoren, uuden sadon punaviini on jäänyt monena vuonna testaamatta. Monena vuonna (jopa Japanin matkalla 2016) se oli koettava. No, eilen ostin pullollisen tämänvuotista, maistoimme lasin pohjat sitä, ja totesin, että tästä taitaa olla parasta tehdä pataa.

Tänään siis Burgundin pataa! (Tällä kertaa ohje mukaillen tästä) Sekin jäi vähän ”ohueksi” koska burgunderin (Bourgognen viinin) sijaan ruoassa oli tämän vuoden viiniä, – mehua melkein. Beaujolais Nouveau on testattu!

~~~~~~~~~~~~

Ja TTK finaali nautittu. Kyynelehditty. Tanssit olivat koskettavia, kauniita, taitavia, harjoituksella tehtyjä, mikä kaikki sai liikuttumaan, mutta on niin hienoa nähdä,  kuinka tuossa tuotannossa tanssijat ja oppilaat arvostavat ja kiittävät toisiaan. Sunnuntai-iltaisin maailmantuska on ollut vähemmän liki.

~~~~~~~~~~~~~~

*Beaujolais Nouveau on ranskalainen Beaujolais-alueen viini. Gamay-rypäleestä valmistettu Beaujoulais Nouveau -viini on valmistettu kuluvan vuoden sadosta, ja se tuodaan markkinoille marraskuun kolmantena torstaina, joka on viinivuoden tärkeimpiä päiviä. Pullot leviävät vuorokaudessa lentorahtina ympäri maailman. (Wikipedia)

 

 

Isovanhemmuus Ruoka ja viini Viini

Tietokoneongelmia, pipareita, viiniä

Täällä tuoksuu pipari! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on kuulunut tähän päivään!

Ensinnäkin: puolensataa vastausta on tullut eiliseen kyselyyni, kiitos niistä, kaikista vastauksista ja lisää ehtii vielä!

Olen vähän yllättynyt tuloksesta, mutta myös sen huomioonottava! Että 2/3 lukee näitä juttujani joko puhelimella tai tabletilla? Selvä, ja varsin ymmärrettävää.

Minähän olen ”pöytäkoneihmisiä”. Aiemmin se oli kaikille ainoa mahdollisuus, ja nyttemmin minulle, edelleen, kuvien kanssa paljon tekevälle ainoa mahdollisuus. Ja kuinkas sitten kävikään! Eilen illalla ilmeni ongelma: näyttö ei enää avautunut. Melkoinen huoli kesken nettisivujen uudistamisen ja kaiken muunkin kanssa, mm. sunnuntaina jatkuva WP-koulutus. Onneksi ei sentään mitään Muistikuvia-hommia kesken!

Siispä tänään aamulla tietokone auton peräkonttiin ja kohti luotto-datagrouppia! Ymmärsivät hätäni, lupasivat ottaa heti työn alle. Ja minä lähdin aika levollisena asioille, ja Virholle hiusten huoltoon, ja silti vilkuilin koko ajan puhelinta: kuuluuko mitään tiestkarin rempasta? – Ei kuulu.

Hain muksut koulun ja eskarin jälkeen meille: oli aika piparien leipomiselle ja tietokoneongelmat olivat enää murunen maailmankaikkeuden suuruuden laidalla huolehdittavana. No problem, aattelin.

Iltapäivä meni lasten kanssa hyvillä mielin: piparkakkutalo pihoineen ja rasiallinen pipareita tuli valmiiksi. Juttua ja asioita, joulun odotusta ja iloa.

Ja sitten soitto tietokonevelhoilta: tietokone ok, näyttö tosiaan on sökö! Siis aika pieni juttu kuitenkin.

Juuri äsken asensin uuden näytön paikalleen ja kiitin universumia, että rikki oli vain näyttö, eikä kovalevy etc. Siis kaikki pelittää taas! Olenhan mahdottoman helpottunut.

Ilta kului ystävien luona: vietimme viinikerhomme (Botrytis Ouluensis) tapaamista Iskossa. Ja viinit olivat ehdottomasti maistamisen arvoisia: illan keskiarvo 8½.

Ja ruoka!!! Possun poskia, kaarnikkahyytelöä, ruusukaalia ja perunamuusia ja taivaallisen hyvää omenapiirakkaa. Oikeasti! Omenaviipaleiden paistaminen voissa ja sokerissa ennen piiraspohjalle lisäämistä ja kuorruttaminen mascarpone-kermalla tekee ”kotipihan omenoista” gourmetia. Oi, että.

Elämä on!

 

 

Bloggailu Reseptit Ruoka ja viini

Blogissa(kin) epävakaita aikoja

Blogi on remontissa. Tämä ei ehkä valmistu jouluksi, mutta yritystä on. Olen parhaillaan WordPress -kurssilla ja sen myötä opettelen kaikkea uutta nettisivujulkaisuihin ja tähän blogiini liittyvää. Se on syy, miksi nyt joka päivä näkymä on vähän erilainen, ja välillä taitaa olla kokonaan toimimatonkin. Tänään perustelin itselleni tätä (turhaa?) puuhaa sillä, että tämä on minulle vaihtoehto ristikoiden ja sudokujen täyttämiselle, mitä mm. Pehtoori ja monet ikäiseni ystävät harjoittavat – aivotyöskentelyn jonkilaiseksi ylläpitämiseksi. Minulle se tässä vaiheessa tätä hommaa.

Joka tapauksessa ulkoasua on tarkoitus muuttaa. Ja minulla on jo tekeillä sivuformaatti erityisesti reseptien julkaisua vasten. Ja pieni sivuaihio lukemieni kirjojen päivitystä varten. Ehkä. Jos osaan ja/tai opin.

Tähän nyt vielä ´melko vanhanaikaisesti´ yksi (ensimmäinen) joulupöytäänkin sopiva reseptivinkki. Mantelilastut taitavat olla se ratkaiseva tekijä, jonka vuoksi miellän tämän jotenkin jouluiseksi salaatiksi .

Päärynä-aurajuustosalaatti

  • rapeaa salaattia, rucolaakin mukana
  • 1 päärynä
  • 4 rkl Aura-murua
  • mantelilastuja
  • kastike: 3 rkl oliiviölyä, 1 – 2 rkl sitruunamehua, 2 – 4 tl vaahterasiirappia

Taidan tehdä huomennakin lisukkeeksi.

Lukijapalautetta tulen ehkä kyselemään enemmänkin, mutta tässä nyt ensimmäinen kysely: Luetko blogia enimmäkseen/yleisimmin pöytäkoneella/läppärillä, tabletilla vai puhelimella?

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Viiniä, viraalihittiresepti ja glögiarvonta

Pitkästä aikaa postaus keittiöstä ja ruokapöydän äärestä.

Ensin pari viinisuositusta: Stellenrust Pinotage ja Burgundin Cremant Chateau de Sassangy, molemmat ”ylempää keskiluokkaa” = parinkympin viinejä, ja sellaisena paljon hintaansa parempia. Etelä-afrikkalainen Pinotage-rypäleestä tehty punaviini on mainio talviviini, takkatuliviini, pataruokaviini, liharuokaviini. Lempeä ja lämmin, siinä on marjojen, hillojen!, makua. Ainakin siemaus, pari kannattaa nauttia ennen kuin istahtaa ruokapöytään. Ihan sinällään niin ystävällinen viini. Ystävällinen? Olenko keksinyt uuden viiniluonnehdinnan? Tiedä häntä, mutta se tästä nyt tuli mieleen.

Ja uusi, ainakin Alkon valikoimissa uusi, cremant – burgundin kuiva, mutta, ah niin maukas kuohuviini on mainittava. Siinä on yllättäen jotain jouluisiakin häivähdyksiä, mantelia, vaniljaa, omenaa. Kuitenkin hyvin hienostunut, samppanjamainen maku. Sokkona maistellen olisinkin arvellut edulliseksi samppanjaksi.

Kahta glögiäkin on jo ehditty (mökillä) maistaa, enpä vielä julkisesti täällä arvostele. Onko muilla kokemuksia? Muistanette, että glögisuosituksensa jakaneiden kesken on edelleen menossa arvonta:

Mikä on sinun lemppariglögisi? Omatekemä tai -tuunaama vai  Alkon valikoimista joku tai joku alkoholiton? Kertomalla mieluisesi glögin olet mukana arvonnassa. Tähän ehdit osallistua ensi kuun (=marraskuun)  loppuun asti. Siis kunhan kohdallesi sattuu mieluinen glögijuoma ilmoittele siitä täällä. Siten olet mukana arvonnassa, jossa on palkintona Saariselkä kuvissa -kalenteri vuodelle 2025. Kirjoittele tämänvuotinen suosikkisi kommentteihin, mielellään perusteluineen ja/tai resepteineen. 

Eilen kehittälemäni kastikkeen (poron fileille, mutta varmasti toimii muunkin liharuoan ohessa).

Kastike poronfileille – tai vaikka jauhelihapihveille 

2 rkl voita
2 salottisipulia tai muutama kevätsipulin varsi
3 rkl riistafondia
3 dl vettä
3 rkl mascarponea

Kuullota sipulia voissa muutama minuutti, lisää kattilaan fondi ja vesi. Sekoittele huolellisesti, ja jätä liedelle matalalle lämmölle redusoitumaan, – hiljalleen kiehuuntuu kokoon. Lisää lopuksi mascarpone, sekoita hyvin ja anna tasaantua tovi. Samalla voit unohtaa kastiketölkit ja/tai jauhepussit. Tämä oli tosi hyvää ja valmistuu ´siinä ohessa´.

Tänään sitten jotain ihan muuta! Hesarissa oli juttu uudesta viraalihitistä: Marry me -kanaresepti vaikutti kokeilemisen arvoiselta, joten ainekset sen tekemiseen hankin jo  alkuviikosta. Tänään se realisoitui lautasille. Vähäisen skeptisyyteni nielaisen ensimmäisen haarukallisen jälkeen.

Me söimme kahdestaan reilusti yli puolet neljän hengen isosta annoksesta. Mietin, oliko siinä jotain umaamia, jota on monissa aasialaisissa ruoissa ja joka koukuttaa syömään enemmän kuin olisi järkevää. Mutta ehkä ei. Ei tämä mitään ylimaallisen makoisaa ollut, mutta todellakin maistui niin paljon, että varmasti teen toiste, vaikka noin hiilaripitoinen ruoka ei enää useinkaan kuulu ruokailutottumuksiini.

Tämän kaiken jälkeen todellakin soisin huomenna pääseväni ulos! Ja oikeasti liikkumaankin. Onko oikeasti hankittava se salikortti? – Tulispa lunta, paljon lunta!

 

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Kaikilla aisteilla

Marraskuu. Sehän se, vaikka ei todellakaan siltä tunnu. Eikä näytä.

Tänään – kaikista muista kiireistä huolimatta 🙂  – lähdin kuin lähdinkin vielä pyöräilemään. Perinteisellä reitillä ei puolenpäivän aikaan montakaan kulkijaa. Mutta olipa mukava

Vihdoin hain Valkean Instrusta myös rillit, joihin uusittu linssit. Pieni korjaus tekee paljon.

Kauppakeskus Valkean jouluasu hämmästytti! Ei mitään erikoista, mutta minun vuosikalenterini ei ole vielä lähelläkään jouluttamista. Ehkä viikonloppuna siihen herään. Nyt olen jämähtänyt syksyisiin maisemiin, heijasteisiin, harmaisiin vesiin.

Ja tässä illansuussa parituntinen vierähti konissööriopintojen* 😉 parissa. Oli Oulun Viininystävien viini-ilta, jossa saatiin tietoa (tuttua ja taas niin paljon uutta) Sangiovese-rypäleestä ja Toscanan viineistä. Johan oli taas mukava tavata viiniystäviä, ja oppia uutta. Nuo kaikki olivat maistuvia, italialaisen ruokakulttuurin antimiin hyvin paritettavia, ja aivan ikimuistoisen, mahdottoman hyvä oli tuo Vino Nobile di Montalcino! Jos vain jostain tuota löytyisi, niin olisihan meidän jouluviini siinä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

*konossööri
Konossööri on termi, joka viittaa henkilöön, joka on asiantunteva ja erikoistunut tiettyyn alueeseen, erityisesti ruokien, juomien tai taiteen alalla. Sana juontaa juurensa ranskankielisestä sanasta ’connaisseur’, joka tarkoittaa asiantuntijaa tai tuntemusta. Konossöörit ovat usein syvästi perehtyneet makuihin, koostumuksiin ja tuotantoprosesseihin, mikä antaa heille kyvyn arvioida ja arvostaa tuotteita kriittisesti.

Lappi Rotissöörit Ruoka ja viini

Saariselällä herkuteltu!

Eilisen Lapin Keittiömestareiden Herkkupöytä-tapahtuman jälkeen, vielä tänäänkin olimme ehdottomasti sitä mieltä, että tältä mökkireissulta paluu maalikyliin kannatti venyttää viikonlopun yli. Tärkein syy tähän on eilinen Herkkupöytä ja tämänpäiväinen pikkupatikka Sivakkaojan suunnalla. Kuinka valoisa ja kaunis metsä olikaan.

Kerron siitä, ja kuvitan sitä,  huomenna lisää.

~~~~~~~

Eilinen Lapin Keittiömestareiden Herkkupöytä-tapahtuma oli meille kuudes (edelliset 2010, 2011, 2012, 2013 ja 2021). Tälläkin kertaa se oli makoisa ja herkullinen, uusia makumuistoja synnyttävä.

 

Käytin ”rotissööri-korttini” ja pääsimme Lapin voutikunnan paistinkääntäjien seuraan. Meille tuttuja lappilaisia rotissöörejä ei voutia lukuunottamatta ollutkaan paikalla, mutta niinpä olikin mukava tutustua uusiin ruoka-ammattilaisiin/kulttuurifriikkeihin, jutella ruoasta, varsinkin pohjoisesta näkökulmasta. Pöytäseurueessa myös Italia vaikutti olevan lähellä sydäntä tai ainakin makumaailmaa… (LappItalia -keittoskiini pitäisikin oikeastaan tehdä kakkososa. Siihen olisi paljon uusia reseptejäkin jaettavaksi. 🙂 Kuvistakin tulisi parempia.)

Rotissöörikäädyt kaulassa merkitsi sitä, että olimme mukana kattauksen esittelyssä ennen kuin salin ovet avautuivat muille ja pääsin rauhassa kuvaamaan kaiken tarjolla olleen. Kuvakansio on täällä.

Eikä se ollutkaan vain yksi ”buffetti”; ainakin kolmenkymmenen keittiömestarin – mukana myös Suomen voitokkaan kokkimaajoukkueen jäseniä – voimin ja taidolla koottu herkkupöytä oli taas kerran runsas, monipuolinen, uutta ja tuttua tarjoava. Tänä vuonna teemana olivat Pohjoiset maut.

Kuten edellisilläkin kerroilla pyrimme siihen, että maistoimme kaikkea. Pieni nokare, annospala, viipale, — kaikkea maisteltiin. Viisi lautasellista kaikkea hyvää. Mikään ei ollut huonoa, ei mikään.

[Neljä muuta lautasellista kuvakansiossa.]

Alla menu, johon olen merkinnyt tähdellä ne, joista miehen (ja pöytäseurueenkin) kanssa pidimme erityisen paljon.  Ihan erityismaininnan ansaitsevat Savustetulla suutarilla täytetyt tuhkatuulihatut,

porotartar (erityisesti pöytäseurueessa miehet tykästyivät tähän),

Maa-artisokkalappapuuro!! (ehkä etsin siihen ohjeen!!), Koivu-gin tonic -helmiä ja pikkelöityä kurkkua – kaikkea sitä!, Paahdettua naudan rintaa ja suppilovahvero-pihlajanmarjakastiketta – tässä kastike oli taas kerran ratkaiseva! Entäs jälkkärit: minähän en muka niistä niin välitä, mutta nämä!! 

* Maitosuklaa-jogurttikääretorttua ja karviaista
* Mustikka-kardemumma punnuspulla
* Hillapehmistä ja suolakaramellia
* Irish coffee-suklaakonvehti

Koko menu tässä

Lapin Keittiömestareiden 33. Herkkupöytä,
Santa’s Hotel Tunturi

Mädit ja Äyriäiset

Jokirapukakkua ja maivan mätiä
* Siianmätihyytelöä ja juuressipsiä
Kampasimpukkaa, porkkana-inkivääri pyrettä ja kurkku-minttupikkelssiä
Kuningasrapua, perunaa ja emmentalia

Kylmät Kalat

Graavattua särkeä ja mummonkurkkua
Matalalämpökypsennettyä taimenta ja haukea, hernepyrettä
* Savustetulla suutarilla täytettyjä tuhkatuulihattuja
* Halstrattua siikaa Lasimestarin tapaan
Kuusenkerkällä glaseerattua taimenta, savumajoneesia

Kylmät Lihat

Naudan bavettea, sidesalaattia ja maarianheinäöljyä
Paistettua Meri-Lapin karitsan ulkofileetä ja minttu-vuohenjuusto vaahtoa
* Porotartar, keltuaiskreemiä ja pikkelöityä retikkaa

Kylmät linnut

Hanhirilletteä, karpalokompottia ja kotimaisia juureksia
Riekkopateeta, naurislastua ja riimiriekkoa

Kylmä kasvis

* Maa-artisokkalappapuuroa, puolukkarusinaa ja ruisrouhetta
Juuriselleriä hampputäytteellä ja lehtikaalimurua
Paahdettua kuningasosterivinokkaan jalkaa ja merilevää
Piparjuurella maustettua etikkamunakoisoa
* Koivu-gin tonic -helmiä ja pikkelöityä kurkkua

Lämmin pääruoka

Kylmäsavulohella täytettyä siikaa ja liekitettyä jokirapukastiketta
* Paahdettua naudan rintaa ja suppilovahvero-pihlajanmarjakastiketta
Kurttukaali-rouskukäärylettä
Perunaa, kaskinaurista ja naattiporkkanaa

Leivät

Hapanjuurileipä
Kaurainen perunaleipä
Joululimppu
Hapanjuurisämpylä
Pave hedelmäleipä
Siemenpatonki
Perunarieska
Rouheinen reikäleipä
Ruisleipä

Gluteeniton vuokaleipälajitelma

Juustot

Lämmintä munajuustoa ja vadelmahilloa
Leipäjuustoa hillakiilteellä
* Peltolan Blue:ta ja omenahilloketta

Jälkiruoka

Kampanisu, kahvikreemiä ja puolukkageeliä
* Maitosuklaa-jogurttikääretorttua ja karviaista
Tiikerikakkua
Porkkana-tyrnileivos ja Amarettoa
Sitruunarahkamunkki
* Mustikka-kardemumma punnuspulla
* Hillapehmistä ja suolakaramellia

Variksenmarjamarmeladi
* Irish coffee-suklaakonvehti
Earl grey-suklaakonvehti
Mustaherukka-suklaakonvehti

Kulta Katriina Reilu
Kulta Katriina Relax
Espresso
Teepiste

Kuvakansiossa on melkein kaikki kuvattuna. Sinne pääset TÄSTÄ.

 

Niitä näitä Oulu Reseptit Ruoka ja viini Valokuvaus

Muistikuvia, kuvia ja kakku

Vaikka melkein kaikki koivut ovat jo luovuttaneet lehtensä, on kaupunkimaisema keltainen, aurinkoinen, sinitaivainen. Kuin oltaisiin vielä syyskuussa.

Tänään kävimme Pehtoorin kanssa yhdessä M-mummun (=anopin) luona ja juteltiin – tietysti tälläkin kertaa enimmäkseen menneistä –  ja sielläpä tuli taas mieleen se, kuinka ”nuorena” isäni kuolikaan. Hänen äkillisestä, toisaalta ei aivan odottamattomasta, poismenostaan on tänään päivälleen jo 20 vuotta. Silloin hän ei ollut kovinkaan paljon vanhempi kuin minä nyt. Ja M-mummu, joka vielä yksikseen elelee toki monelta ja monenlaista apua saaden, on syntynyt samana vuonna isäni kanssa. Kaikenlaisia ajatuksia tähän teemaan liittyen on sitten pyörinyt mielessä.

Me mentiin Jääliin yhdessä pyöräillen, mikä poikkeuksellisuutensa vuoksi on erikseen mainittava: siis nimenomaan se, että pyöräilimme yhdessä. Mutta se olikin minun kannaltani varsinkin palatessa – hirmuisessa vastatuulessa – oikein hyvä juttu. Peesissä pääsin vähän helpommalla kuin tuulta halkova mies.

Tuirassa erkanin omille reiteilleni, sillä jokivarressa ja loppukotimatkalla tiesin olevan paljon keltaisia taipaleita – ihan vaan odottamassa kuvaamista ennen kuin loputkin lehdet lähtisivät.

[ Tuiranrannassa, otsikkokuva on Rautasillan kupeesta]

Muistiinpannakseni ja samalla vinkiksi skannailin tähän kardemummakakun ohjeen. Tämä kuivakakun ja pullan yhdistelmä, välimuoto, on helppo, kauan hyvänä säilyvä. M-mummulle olen tämän muutaman kerran ennenkin leiponut. Mutta ohje on ollut välillä hukassa, en ole netistäkään löytänyt, vaikka sieltä sen joskus olen kopioinut, ja nyt  kun se viikonloppuna reseptikansiossani tupsahti taas eteen, tein kakun eilen. Enkä tietenkään hoksannut kuvaakaan ottaa. Ei se kyllä kuvauksellinen olekaan, varsinkaan kun tällä kertaa minulla ei ollut edes hasselpähkinärouhetta. Mutta siis: simppeli, hyvä, nopea kakku. Kokeilehan vaikka!

  

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Ruokaa ja juomaa

Perjantai tuntuu nyt levolliselle.

Tänään koekeittiössä Syrjäsen peruna-lohi-laatikko/vuoka. Edelleenkään Syrjäsen habitus tai oikeamminkin hänen tapansa ”esiintyä” ei minua sykähdytä (varmaankin nuorempiin puree, mutta ei minuun, mutta mitä sillä on väliä), mutta taas kerran hänen Insta-tililtään löytyi kokeilemisen arvoinen ruokaohje:  lohi-peruna-smetana -uuniruoka. Kylläpä tuli hyvää!! Ajattelin, että isosta annoksesta olisi meillä kolmeksikin kerraksi syömistä, pari arkiruokaa samalla kertaa pakkaseen. No joo, — söimme puolet tästä yhdellä istumalla, ja meillä oli kuitenkin ohessa isohko vihannessalaatti. Ehkä kyse on myös siitä, että ruokahalu palaa vihdoin –  flunssaoireiden hiljalleen helpottuessa.

Ja vielä makukokemuksia jakoon: kyllähän siitä lähden, että suosittelen, kehun, vinkkaan hyvällä, jaan hyviä kokemuksia, mutta hyvähän se on myös joskus varoittaa, eikö?  No lähtökohtaisesti tässä Vino Spumantessa tuntui olevan kaikki speksit kohdillaan, ja hintakin viittasi laatuun (18 € ja jotain), mutta eipä tarvitse toista kertaa etsiskellä.

Ei se pahaa ollut, mutta täysin mitäänsanomatonta. Tenute Lombardolle löytyy varmasti parempikin vaihtoehto. Niin kauan kuin valtion monopoli tarjoaa ostettavaksi huikean valikoiman viinejä, kannattaa nauttia, ja vaikka joka kerta ostaa jotain uutta. Sillä periaatteella tämänkin ostin, mutta enpä osta toiste.

Ja sitten… kohti joulua jo. Tai siis kausivaloja  – meillähän on jo niitä, kuin myös kynttilöitä vähän joka huoneessa, haudoilla, pihalla. Valoja ja joululahjaneuleita lukuunottamatta en vielä kuitenkaan kovin paljoa joulua hypettele, mutta ostinpa tänään tuon vähän vaisun spumanten lisäksi pullollisen glögiä. Alkossa suosittelivat Blossan uusinta, jota kannattaa kuulemma kokeilla myös ihan vaan huoneenlämpöisenä. Varmaan jo huomenna niin teemme.

Tähän liittyen: aloitanpa nyt arvontojen sarjan, johon tulee mahdollisuus osallistua myös toiste. Mutta tässä kohtaa on siis ensimmäinen mahdollisuus.

Mikä on sinun lemppari glögisi? Omatekemä tai -tuunaama vai  Alkon valikoimista joku tai joku alkoholiton? Kertomalla mieluisesi glögin olet mukana arvonnassa. Tähän ehdit osallistua ensi kuun loppuun asti. Siis kunhan kohdallesi sattuu mieluinen glögijuoma ilmoittele siitä täällä. Siten olet mukana arvonnassa, jossa on palkintona Saariselkä kuvissa -kalenteri vuodelle 2025.

Kuvassa Aperol-glögi, jollaista voi nauttia yhden kaudessa, mutta ei siitä oikein pitempiaikaiseksi suosikiksi ole. Kaikin puolin makoisaa ja mukavaa viikonloppua toivottelen.